Kaikkivaltiaan Jumalan ääni

Viides Mooseksen kirja sisältää yhden oudoimmista raamatunkohdista. Kun israelilaiset olivat leiriytyneet Siinain vuoren juurelle, heidät ympäröi yhtäkkiä syvä pimeys ja aivan uskomaton leimuava tuli. Kaiken tämän keskellä Jumala puhui: "Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä..." (5.Moos.5:22).

Israelilaisia ympäröivät vuoret olivat tulessa, yliluonnollinen tuli poltti kaiken näköpiirissä olevan. Ukkonen jyrisi kuin olisi iskenyt maan kahtia. Ja kaiken tuon keskeltä Jumala puhui kunnioitettavalla ja kaikkivaltiaalla äänellä.

Kaiken tämän tapahtuessa israelilaiset seisoivat jäykkinä pelosta. He olivat täysin varmoja siitä, että he kuolisivat ennen kuin Jumalan ääni lakkasi puhumasta. Raamatun mukaan Mooseskin, Jumalan suuri ystävä, vapisi ja pelkäsi tavattomasti. He varmaankin luulivat olevansa helvetin portilla.

Viimein ääni lakkasi. Salamointi loppui ja maanjäristys päättyi. Ennen pitkää aurinko alkoi paistaa. Kun ihmiset katselivat ympärilleen, he näkivät kaikkien olevan vielä hengissä. Oli tapahtunut ihme. He olivat todella kuulleet Jumalan äänen ja säilyneet hengissä.

Ilmeisesti heti kun tuo valtava ilmestys päättyi, Israelin vanhimmat ja kansan johtajat kutsuivat kansan kokoukseen. Sen voisi odottaa olleen ihmiskunnan historian suurin ylistyskokous. Jokainen olisi voinut todistaa suuresta elämää muuttavasta kokemuksesta, jonka Jumala oli heille antanut.

Kuvittelen heidän sanoneen: "Tämä on valtavaa. Mikään muu kansa maan päällä ei ole kuullut Jumalan ääntä tulesta ja jäänyt henkiin. Voimme kertoa lastenlapsillemme, että olin siellä sinä päivänä, jolloin Jumala puhui meille." Voin myös kuvitella leeviläisten pappien kehottavan kansaa: "Älkää unohtako tätä päivää. Olemme saaneet kokea Herran kaikkivaltiaan pyhyyden. Eläkäämme aina Hänen pelossaan."

Tuo kokous ei kuitenkaan ollut ylistystä - ei ensinkään. Aivan uskomatonta - vanhimmat sanoivat Moosekselle: "Emme kestä tällaista kokemusta. Emme halua enää kuulla Jumalan mahtavaa ääntä. Jos Hän vielä puhuu meille tällä tavoin, me kuolemme. Tästä lähtien haluamme kuulla Hänen sanansa ihmisen äänen kautta."

Heidän suhtautumisensa on aivan hämmästyttävää. Kuinka kukaan voi reagoida sillä tavalla tuohon valtavaan ihmeeseen, jossa Jumala oli suoraan yhteydessä kansansa kanssa? Voin kertoa teille syyn: israelilaisilla oli salaista syntiä sydämessään. He palvoivat salaa epäjumalia.

Aivan uskomatonta, että nuo ihmiset olivat yhä sitoutuneet noihin pieniin kultaisiin epäjumalan kuviin, joita he olivat tuoneet Egyptistä - Molokin patsaisiin ja Romfa-jumalan tähteen. Stefanus sanoi, että nuo epäjumalat olivat "....niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne..." (Apt.7:43). Israelilaiset olivat tehneet ne suurten kultaisten vasikoiden kaltaisiksi, joita egyptiläiset palvoivat. He huusivat: "Sinä pelastit meidät Egyptistä. Sinä olet meidän Jumalamme." Eivätkä he nyt erämaassa ollessaan olleet vieläkään luopuneet tuosta hirvittävästä epäjumalanpalveluksestaan.

Stefanus kutsui tätä kansaa "...seurakunnaksi erämaassa..." (jae 38). Häntä hämmästytti, että vaikka Herra oli puhunut heille ääneen, heidän sydämensä olivat vielä Egyptin epäjumalissa. Hän sanoi heistä: "...meidän isämme eivät tahtonet totella, vaan työnsivät Hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin" (jae 39).

Voit nähdä nyt miksi Jumalan ääni sai nämä ihmiset vapisemaan. He luulivat kuolevansa, koska he olivat pyhän, voimallisen Jumalan läsnäolossa, eivät elottoman, käsintehdyn epäjumalan. Herran henki oli saanut otteen heidän sielustaan ja heidän omatuntonsa syytti heitä.

Tuo vavistuksen ja järistyksen näytös ei ollut keino pelotella ja terrorisoida Israelin kansaa tottelemaan. Meidän rakkauden Jumalamme ei ole sellainen. Mooses selitti kansalle Jumalan tarkoituksen:

"Mutta Mooses vastasi kansalle :Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi" (2.Moos. 20:20). "Vaan vaeltakaa aina sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, käski teidän vaeltaa, että eläisitte, menestyisitte ja elinpäivänne olisivat pitkät siinä maassa, jonka otatte omaksenne" (5.Moos.5:33).

Mooses siis sanoi: "En ole vihastunut teihin. Ei tuo majesteettinen kokemus sitä tarkoittanut. Ei - Hän haluaa varustaa teidät kunnioittavalla pelollaan. Hän yrittää tehdä teistä voimakkaan aseen, että te voitte vastustaa vihollista. Ja Hän tekee sen siksi, että voisitte elää voitokasta elämää kaikkina elinpäivinänne."

Kun tuo uskomaton tuli oli kadonnut, kauhealta kuulostava ukkonen ja salamointi hävisivät ja sanoin kuvaamaton Jumalan ääni oli hiljaa. Silloin johtajat tulivat Mooseksen luo 'huolinensa'. Pintapuolisesti heidän sanansa kuulostivat uskonnollisilta: "Olemme nähneet kuinka suuri ja ylistettävä on Herra. Meillä on ollut etuoikeus kuulla Hänen äänensä. Tiedämme nyt, että on mahdollista kuulla Hänen jumalallinen äänensä ja jäädä henkiin." Tähän saakka asia on kunnossa.

Tämän jälkeen he esittivät kuitenkin oudointa logiikkaa, mitä koko Raamatusta löytyy. Nuo johtajat sanoivat Moosekselle: "...Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin. Miksi on meidän siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, meidän Jumalamme, äänen, niin me kuolemme. Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan, niinkuin me, kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin?" (5.Moos.5:24-26). He olivat juuri kuulleet Jumalan äänen ja olivat hengissä. Mitä outoa logiikkaa tämä onkaan?

He sanoivat Moosekselle: "Tiedämme, että voimme kuulla Jumalan puhuvan tulen keskeltä ja jäämme henkiin. Jos meidän on kuitenkin oltava suoraan Hänen pyhän äänensä kuuluvilla, niin me kuolemme. Miksi meidän pitäisi kuolla? Kaikista maailman ihmisistä vain me olemme kuulleet Jumalan äänen ja jääneet henkiin."

Mutta Herra tiesi, mitä heidän sydämessään oli. Hän sanoi Moosekselle: "...Minä olen kuullut, mitä tämä kansa on puhunut sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet , on oikein puhuttu" (jae 28). Jumala siis sanoi: "Kansan puhe kuulostaa oikealta, koska he osaavat uskonnollisen kielen. Se kuulostaa nöyrän, kuuliaisen kansan kieleltä - ikäänkuin heillä olisi aitoa Jumalan pelkoa."

Herra antaa meille vihjeen siitä, mitä todella tapahtuu: "Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikisesti" (jae 29).

He kunnioittivat Jumalaa huulillaan - mutta heidän sydämensä oli kaukana Hänestä. Jesaja sanoo: "...Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä" (Jes.29:13).

Israelilaiset olivat niin antautuneet pienille kultaisille jumalankuvilleen, että ei mikään saanut heitä eroon epäjumalanpalvonnasta. Edes tulessa oleva vuori, yliluonnollinen maan vapina, maata halkaiseva ukkosen ääni eivät saaneet heitä irti epäjumalanpalvonnasta. Lopulta he eivät välittäneet edes kuulemastaan Jumalan äänestä sen kaikessa pyhyydessä ja majesteettisuudessa.

Kun Israelin vanhimmat sanoivat: "Me haluamme lempeämmän sanoman, muuten me kuolemme" - kuinka oikeassa he olivatkaan. Kun olet Pyhän Hengen saarnan vaikutuspiirissä - kuulemassa Jumalan voideltua, tarttuvaa sanaa - sinä todella kuolet. Sinä siis kuolet synneillesi.

Tänään tuhannet uskovat menevät laumoittain saarnaajien tykö, jotka eivät tiedä mitään Jumalan pelosta. Juuri tällaista israelilaiset äänekkäästi vaativat. Pian sen jälkeen, kun he olivat kuulleet Jumalan puhuvan heille ääneen, he tarrautuivat kiinni epäjumaliinsa. Heidän Herran ylistyksensä olivat vain suun puhetta - tyhjää ja tarkoituksetonta.

Jos kääntäisimme tuon israelilaisten pyynnön nykykielelle, niin se kuuluisi tähän tapaan: "Lopeta kaikki negatiivinen saarnaaminen. Emme halua kuulla enää pelottavaa tuomion sanomaa. Se saa vain aikaan tarpeetonta syyllisyyttä. Saarnaa meille rakkaudesta ja anteeksiantamisesta - olemmehan me vain ihmisiä. Meidän Herramme on rakkaus - ei viha eikä pelko."

Eräs mies kirjoitti meille hiljattain: "En tiedä kuka on pannut minut postituslistallenne, mutta pyydän teitä heti poistamaan nimeni. En voi sietää teidän synkkää evankeliumianne ja saarnaamistanne syntiä vastaan. Ei meistä kukaan ole täydellinen - ette edes tekään. Olen kyllästynyt teidän 'Kuningas Jaakon' tuomion evankeliumiinne."

Jesaja puhui samankaltaisesta suhtautumisesta: "Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: Älkää nähkö ja ennustajille: Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä....." (Jes.30:9-11).

Tuo sana 'mieluisa' tässä jakeessa tarkoittaa 'imartelua'. Israelilaiset siis sanoivat: "Älä puhu meille enää huonoja asioita. Puhu meille sitä, kuinka hyvin tulee menemään. Kerro meille kuinka me tulemme menestymään, kuinka suuria asioita on meitä odottamassa edessä päin. Jos et tee niin - silloin voit häipyä."

Ei yksikään uskova, joka salaa syntiä sydämessään, halua kuulla pyhää, syntiä paljastavaa sanaa. Sellainen henkilö pakenee aina Pyhän Hengen totuuden ääntä. Hän menee sellaisen saarnaajan luo, joka on hellävarainen synnille ja tarjoaa mieluisia ja imartelevia profetioita.

Nyt voit kysyä, millaisen kovan sanoman Jumalan ääni antoi Hänen kansalleen Siinain vuorella? Hän yksinkertaisesti sanoi näin: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita Jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa... Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä..." (5.Moos.5:6-9).

Siinä oli puhdas, väärentämätön Jumalan sana, suoraan Hänen suustaan. Sen olisi pitänyt saada ihmiset menemään telttoihinsa ja rikkomaan jumalankuvansa. Sen olisi pitänyt liikuttaa heidän sydämensä ja saada heidät polvilleen. Mutta sen sijaan he huusivat: "Ei enää ukkosta, tulta, eikä järistystä. Ei enää korvin kuultavaa Jumalan ääntä. Anna meille puhemies, joka on kuin yksi meistä, ja hän puhukoon meille. Sitten me kuuntelemme ja tottelemme."

Herran Henki lankesi Mooseksen ylle ja hän profetoi seuraavan:

"Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. On tapahtuva aivan niin, kuin sinä Herralta, sinun Jumalaltasi, anoit Hoorebilla, silloin kun seurakunta oli koolla ja sanoit: Älköön minun enää suotako kuulla Herran, minun Jumalani, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta, etten kuolisi. Ja Herra sanoi minulle: Mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua" (5.Moos:18-15-19).

Yksinkertaisesti sanottuna Jumala halusi täyttää Israelin pyynnön kahdella tavalla:

1. Ensiksi Hän puhuisi ihmisten kautta seuraavan 1500 vuoden ajan. Hän käyttäisi profeettoja, tuomareita, näkijöitä ja kuninkaita vanhurskaina puhemiehinään. Itseasiassa Jumala puhui 40 vuoden ajan Mooseksen suun kautta tuolle sukupolvelle. Stefanus todisti, että Mooses sai vuorella 'eläviä sanoja' Jumalalta (Apt.7:38).

Vuosisatojen saatossa Israel kieltäytyi kuitenkin kuulemasta Jumalaa. "Mutta Häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät Hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin" (Apt.7:39). Heistä tuli "...kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle (Ps.78:8).

Sukupolvi toisensa jälkeen Jumala teki juuri niinkuin kansa oli pyytänyt, Hän puhui heille ihmisten kautta. Niinkuin Jumala ilmoittaa Jesajan kautta myöhemmälle sukupolvelle: " ... ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista" (Jes.65:12). Jumala sanoi saman asian Jeremialle:

"Siitä päivästä, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta, aina tähän päivään asti olen minä lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat - lähettänyt varhaisesta alkaen, päivä päivältä. Mutta kukaan ei kuullut minua, ei kallistanut korvaansa, vaan he olivat niskureita, tekivät enemmän pahaa kuin heidän isänsä. Ja kun sinä puhut heille kaiken tämän, niin he eivät kuule sinua, ja kun sinä heille huudat, niin he eivät sinulle vastaa. Sentähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei ole kuullut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta varteen. Kadonnut on totuus ja hävinnyt heidän suustansa" (Jer.7:25-28).

Armossaan Jumala puhui kansalleen kaikella mahdollisella tavalla, varoittaen, pyytäen, rakastaen, uhaten. Hän puhui niin selvästi, ettei kukaan olisi voinut erehtyä hänen tarkoituksestaan. Kuitenkin tuo kansa sulki jatkuvasti korvansa häneltä.

2. Jumala puhuisi myös toisella tavalla. Hän lupasi lähettää heille profeetan - ja se tapahtuisi 1500 vuotta Siinain vuoren kohtaamisen jälkeen. Tuo profeetta on Kristus. "Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta (ja häntä te tulette kuulemaan; engl. raam. käännös; kääntäjän lisäys)" (Apt.7:37).

Uudessa liitossa Jumala haluaa puhua meille näinä viimeisinä päivinä Jeesuksen kautta: "Sitten kun Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta Hän on myös maailman luonut" (Heb.1:1-2).

Niin, miksi Jumala odotti 1500 vuotta ennenkuin täytti Mooseksen profetian Israelille? Hän teki sen, koska Hän odotti suurella kärsivällisyydellä kaikki nuo vuodet nähdäkseen, oliko Hänen kansansa kuuliainen. Hänen viivästyksensä oli armon osoitus.

Jeesus viittaa Jumalan kärsivällisyyteen vertauksessa viinitarhan omistajasta. Omistaja lähetti palvelijoitaan hakemaan satoa viinitarhansa työläisiltä. Hän lähetti yhden toisensa jälkeen tuloksetta. Lopulta omistaja ajatteli: "Minä lähetän oman poikani. Ehkä he kunnioittavat häntä tarpeeksi ja tottelevat ja kunnioittavat minua." Mutta he kieltäytyivät yhä toimimasta. Vihoissaan he jopa surmasivat viinitarhan omistajan pojan.

Juuri näin tapahtui Israelissa. Sukupolvi toisensa jälkeen Jumala lähetti puhemiehensä kansalle - mutta he kieltäytyivät jatkuvasti kuulemasta. Itseasiassa he olivat niin päättäväisesti kiinni synnissään, että he tappoivat Hänen puhemies-poikansa, Jeesuksen.

Juuri tässä on kaiken tärkein syy:

Jumala puhuu meille selvästi vielä tänään. Hänen taivaallinen äänensä kaikuu mahtavasti ympäri maailmaa. Ja se ääni tulee miehen kautta - Jeesuksen, joka istuu Isän oikealla puolella. Ajattele näitä Hebrealaiskirjeen sanoja: "Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasuunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön; ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: Minä olen peljästynyt ja vapisen; vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja Uuden Liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos jo nuo, jotka torjuivat luotaan, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: Vielä minä kerran liikutan maan, jopa taivaankin. Mutta tuo 'vielä kerran' osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät" (Heb.12:18-27).

Alatko saada jonkinlaisen kuvan tästä raamatunkohdasta? Kun Jumala puhui ensimmäisen kerran, kansa vastasi: "Älä puhu meille enää suoraan taivaasta: Puhu meille ihmisen kautta." Mooses profetoi: "Aivan kuten pyysitte, Jumala nostaa esiin profeetan. Hän on oleva ihminen - ja hän on puhuva teille Jumalan sanat."

Jeesus oli tuo luvattu profeetta. Hän oli lihaksi tullut Jumala, Herra ihmisenä. Hänellä oli tehtävä maan päällä ihmisenä, ja suuri joukko todistajia näki hänen nousevan taivaaseen ihmisenä. Nyt hän on läsnä kuvaannollisessa ruumiissaan, joka on hänen seurakuntansa. Mutta Jeesus on yhä ihminen, lihasta syntynyt - jota voidaan yhä koskettaa ihmistunteilla, joita me kaikki koemme.

Tänään, näinä viimeisinä päivinä, Jumala puhuu jälleen kerran taivaasta. Hän sanoo, että hän tulee ravisuttamaan kaikkea näkyväistä: "Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut: Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin" (Heb.12:26).

Jumala siis sanoo: Minä järkytin maata Siinain vuorella. Mutta kun minä puhun näinä lopun päivinä, minun ääneni järkyttää sekä luonnollista että hengellistä maailmaa. Tasapaino on järkkyvä; mikään ei pysy ennallaan. Kaikki uskovat - Kristukseen tai seurakuntaan kuuluvat - vapisevat minun poikani äänen edessä, kun Hän puhuu taivaasta."

Jumala oli varoittanut Israelia. Elleivät he eivät kuulleet profeettoja, he joutuisivat vastuuseen teoistaan: "Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä vaadin tilille" (5.Moos.18:19). Hän sanoi: "Minä vaadin teidät tilille kaikesta tottelemattomuudestanne."

Raamattu paljastaa, että ne, jotka hylkäsivät Jumalan profeettojen sanan, menehtyivät. Heistä tuli surkastuneita ja katkeria ja he kuolivat vailla iloa ja rauhaa. "Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat hänet luotaan, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaasta" (Heb.12:25).

Rakkaat ystävät, emme pääse pakoon Jumalan vihaa - emme kansakuntana emmekä yksilöinä. Juuri nyt Jeesuksen ääni ravistelee jokaista kansakuntaa ja saa järjestöt, johtajat ja taloudet vapisemaan. Hän sanoo tuulille ja ilmoille: "Puhaltakaa maan päälle." Hän sanoo pilville: "Älkää antako sadetta." Hän sanoo maailman kansantalouksille: "Kaikki ahneus tuomitaan." Näemme parhaillaan valtavaa vapinaa Aasiassa, Brasiliassa, Meksikossa, Argentiinassa.

Jumala käskee edelleen: "Vankilat vapiskaa: Hallitukset vapiskaa. Talousjärjestelmät vapiskaa. Koulut vapiskaa. Armeijat vapiskaa. Oikeuslaitokset vapiskaa. Kaikki maan päällä vapiskaa kunnes ei ole muuta perustusta jäljellä kuin Herra."

Paholainen ei suinkaan ole vapinan aiheuttaja. Koko maailmaa vapisuttaa voittoisan Kristuksen ääni. Ihminen kirkkaudessa on noussut valtaan valtaistuimelleen - ja Hän puhuu vapisuttaen kaikkea.

Juuri nyt Jumala siivoaa huonettaan. Hebrealaiskirjeen mukaan Jumalan huoneen ravistelu on syynä siihen, miksi Jeesus vuodattaa Henkensä näinä viimeisinä päivinä. Kaikkea, mikä on epäpyhää, tahraista tai lihallista on ravisteltava ja se on, lakaistava, pyyhittävä pois.

Meidän seurakuntamme saa julistustyössään sydäntä särkeviä kirjeitä rakkailta pyhiltä, jotka kärsivät siitä, mitä näkevät omissa seurakunnissaan. On jatkuva melu 'uusista töistä', ja hirvittäviä asioita otetaan päivittäin käyttöön - lihallisia ilmenemismuotoja, hassuja tapoja. Eräässä kirkossa kultapöly tippuu sisäkatosta kuin sade.

Eräs henkilö kirjoittaa, että joka viikko hänen kirkossaan on punk-rock konsertti, jonka esiintyjät näyttävät ja toimivat kuten jumalattomat, paholaisen vallassa olevat rockyhtyeet. Toiset kirjoittavat koreografisesti suunnitelluista jumalanpalveluksista, jotka kuuluvat pikemminkin Broadwaylle tai yökerhoon kuin seurakuntaan. Jotkut taas kirjoittavat tyhjästä, kuivasta ja kaiken sallivasta saarnaamisesta.

Sanon teille, että tämä kaikki tulee muuttumaan. Jumala on puhuva voimallisesti ja paljastava kaiken väärän, irstauden, ahneuden. Jokainen rahan vallassa oleva väärä profeetta tulee vapisemaan - koska taloudellinen romahdus tuhoaa heidät.

Kuinka tämä ravistelu ja paljastus sitten tapahtuu? Se tapahtuu erään ihmisen - Jeesuksen toimesta. Hän lupaa puhua kaikille, jotka elävät synnissä, tottelemattomuudessa, riippuvat kiinni asioissa, jotka hänen sanansa on tuominnut. Ja hänen äänensä tulee olemaan erehtymättömän selvä.

Ensiksi hän puhuu lempeästi jokaiselle uskosta luopuneelle, harhaan joutuneelle. Hän on sanova: "Mikset ole kuullut pyyntöäni ja palannut takaisin? Mikset ole kuullut kutsuani parannukseen ja eheytymiseen? Tule luokseni nyt ennenkuin elämääsi ravistetaan perustuksiaan myöten."

Jeesus puhuu myös totuutta noudattaville uskoville miehille ja naisille puhtaudesta ja pyhityksestä. Juuri nyt hän nostaa esille kansaa, joiden sydämet ovat jo saaneet kokea hänen ravisteluaan ja synnintuntoon johtavaa sanaansa. He ovat Herrassa - ja hän on antava heille voiman puhua hänen puolestaan.

Entä kuinka Herra silloin puhuu sinulle? Otatko sinä vastaan hänen ravistelevan sanansa ja sallit sen tehdä työtä sydämessäsi? Vai elätkö sinä kaksoiselämää - yhä haureudessa, aviorikoksessa, vihassa, katkeruudessa?

Jos väität: "Jeesus on minun Herrani," ja kuitenkin sinulla on salaista syntiä elämässäsi, saat olla varma, että olet kuuleva hänen puhettaan. Hän sanoo silloin: "Miksi et ole palannut takaisin armooni? Miksi olet jatkuvasti hyljännyt sen? Olet kuullut rakastavan kutsuni. Olet saanut maistaa minun rakastavaa hellyyttäni. Kuitenkin sinä hylkäät sen kaiken. Miksi?

Israelilaiset olivat antautuneet himoilleen niin, että he pitivät niistä kiinni jopa Jumalan kasvojen polttavassa tulessa. Aivan samoin tapahtuu tämän päivän seurakunnassa. Jumala on selvästi sanonut, että tuomio alkaa hänen huoneestaan. Paavali kirjoittaa, että jos me jatkamme synnissä, meidät annetaan saatanan haltuun, että meidän lihamme tuhotaan, ja meidän sielumme voisi pelastua.

On silti vielä hyviäkin uutisia: Tuo yliluonnollinen ravistelu - Jumalan huoneen puhdistus, sekä kansakunnassa, että seurakunnassa - saa aikaan järkkymättömän perustuksen. Se saa aikaan pyhitetyn, puhdistetun seurakunnan - tuoden esille jäännöksen pyhitettyjä uskovia, jotka vaeltavat Jumalan pelossa ja Kristuksen vanhurskaudessa.

Meillä on oleva sellainen yhteys, jota emme ole ennen tunteneet. Meillä on sanoinkuvaamaton ilo ja kaipaamme Jumalan mahtavaa ääntä.