Kaitse lampaita

Kun Paavali oli matkalla Jerusalemiin, Apostolien Tekojen 20. luvussa, hän pysähtyi Efesossa. Siellä hän järjesti erikoiskokouksen kaikille seurakunnan johtajille. Hän sanoi noille Efeson uskoville varmana asiastaan: “Tämä on viimeinen kerta, kun näen teidät. Ja tämä on minun viimeinen sanomani teille. Te ette tule näkemään kasvojani tämän jälkeen. (Katso Apt. 20:25).

Sitten Paavali saarnasi viimeisen saarnansa efesolaisille. Hän sanoi heille: “Olen ollut luonanne ennenkin, ja te tiedätte minun periaatteeni. Olen palvellut teitä nöyränä ja kyynelin. Olen saarnannut seurakunnassanne ja kodeissanne. Olen tehnyt sen koettelemuksissa ja vainoissa. Enkä ole salannut teiltä mitään.”

Sitten kyyneleet silmissä hän antoi heille tämän selvän varoituksen: “Kolmen vuoden ajan olen varoittanut teitä yötä päivää kyynelin siitä, mitä minä näen tulevan, kun minä lähden. Nyt vielä kerran varoitan teitä” (Katso Apt. 20:31).

Mitä Paavali näki? Mikä murehdutti häntä niin, että hän kulutti kolme vuotta itkien tämän seurakunnan tähden? Mistä tulevasta vaarasta hän oli varoittanut heitä niin monta kertaa, julkisesti ja henkilökohtaisesti, seurakunnassa ja kodeissa? Mikä seikka järkytti tätä rukoilevaa, pyhää miestä niin syvästi?

Paavalin huolestuminen ei johtunut lisääntyvistä himoista, aviorikoksista, avioeroista tai juopottelusta. Hänen varoituksensa eivät johtuneet tulevista vainoista tai yhteiskunnan asettamista rajoituksista. Hän ei varoittanut turmeluksesta, tai homoudesta seurakunnassa, tai moraalisuuden rappeutumisesta, tai työttömyydestä ja köyhyydestä, tai terrorismista tai sodista.

Paavalin varoitukset eivät johtuneet kaaoksesta seurakunnan ovien ulkopuolella. Ei, Paavalia murehdutti se, mitä hän näki Jumalan huoneen sisäpuolella. Hän varoitti efesolaisia siitä, mitä hän näki tulevaisuudessa tapahtuvan julistustyössä, seurakunnan paimenille erityisesti. Ja nuo varoitukset koskivat sitä, mitä petolliset julistajat tulevat tuomaan seurakuntaan.

Viimeisessä saarnassaan Paavali ei puhunut seurakunnan kasvusta, tai pastorien henkilökohtaisista vaikeuksista, tai uskovien koettelemuksista ja viettelyksistä. Ei, Paavalin syvä sydämen huuto oli: “Te pastorit, paimenet, olkaa varuillanne. Pitäkää huoli itsestänne ja laumastanne.”

“Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apt.20:28). Toisin sanoen: “Te paimenet, piispat, johtajat - ruokkikaa laumaanne, valmistaaksenne heitä tulevaan. Täyttäkää heidät puhtaalla Jumalan sanalla. Raatelevat sudet ja pettäjät ovat tulossa, ja he kohdistavat hyökkäyksensä heikkoihin lampaisiin.”

“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden...” (Apt.20:29-31).

Tässä kohtaa Paavali esitti heille: “Juuri nyt te olette siunattu seurakunta. Te olette uskollisia, voimakas uskovien joukko. Teillä on vahva perusta.” Kristus sanoi tämän saman efesolaisista Ilmestyskirjassa. Hän sanoi: “Te olette kärsivällisiä ja hedelmällisiä. Te vastustatte pahaa, ja te paljastatte väärät opettajat.”

Mutta Paavali sanoo: “Vaikka te olette siunattuja, teidän seurakuntaanne ei säästetä, ellette ota vaaria varoituksistani. Tulette näkemään epävanhurskaan, kieroutuneen julistuksen nousevan keskuudestanne muuttaen koko lauman kaupalliseksi.” Kristus antoi efesolaisille saman varoituksen Ilmestyskirjan toisessa luvussa: “...olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.... tee parannus... mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.”

Kuinka Efeson uskovat kadottivat ensirakkautensa? Kuinka yleensä seurakunta kuolee? Varmaankin, kun heidän pastorinsa ja paimenensa eivät vartioineet lampaitaan. He eivät olleet huolellisia, ja sallivat susien tulla sisälle, ja ne söivät lampaat, säästämättä laumaa.

Lyhyesti sanottuna, epäpuhdas evankeliumi pääsi seurakuntaan, opetettiin väärää oppia. Pian puhdassydämiset uskovat johdettiin harhaan kauhealla eksytyksellä. Vuosia tämä seurakunta oli huolellisesti erottanut, mikä oli oikeaa evankeliumia ja mikä tuli lihasta. Mutta nyt nuo samat uskovat johdettiin helppoon evankeliumiin, joka miellytti lihaa. Ja heidät etäännytettiin Kristuksesta.

Nuo sudet ja harhaanjohtajat ovat vallanneet Jumalan seurakunnan. Ja he pettävät pastoreita ja seurakuntalaisia ympäri maailmaa. Missä vain minä kiertelen, siellä minä näen kieroutuneita saarnaajia, jotka hajoittavat seurakunnan ja karkoittavat lampaat.

Jeesus myös varoitti heidän esiintulostaan: “Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia” (Matt.7:15). Kristuksen mukaan ahneet saarnaajat ja opettajat tulevat pukeutuneina Jumalan lampaina. He näyttävät valon enkeleiltä, mutta ne tulevat eksyttämään valitutkin. 99% siitä mitä he puhuvat kuulostaa aidolta evankeliumilta, mutta he käyttävät Jumalan sanaa eksytyksensä verhona.

Profeetta Hesekiel puhuu näistä susista: “Profeettain salaliitto sen keskellä on niinkuin ärjyvä, saalista raateleva leijona; he syövät sieluja, ottavat aarteet ja kalleudet... niinkuin saalista raatelevat sudet, he vuodattavat verta, hukuttavat sieluja kiskoessansa väärää voittoa. ...kurjaa ja köyhää he sortavat” (Hes.22:25,27,29).

Näytä minulle saarnaaja, joka ei koskaan paljasta syntiä - joka ei tee eroa pyhän ja epäpyhän valillä, joka ei mainitse parannuksentekoa tai tuomiota, mutta sanoo, että Jumala haluaa tehdä sinut rikkaaksi ja menestyväksi - ja minä sanon mikä sellainen mies on miehiään. Hän on susi. Ja hän on vaihtanut ristin rahaan.

Sallikaa minun kuvailla sellaista modernia sutta. Mies, jota ajattelen on yksi parhaiten tunnettu menestyksen saarnaaja Amerikassa. Muutama viikko sitten hänen sanomansa oli tämä: “Olette kuulleet Jeesuksen tulemuksesta. Olette kuulleet, että hän tulee milloin tahansa. Minä sanon teille: se on mahdotonta. Hän ei voi tulla ennenkuin te olette menestyviä - ennenkuin teillä on hieno auto, ennenkuin teillä on unelmienne talo. Ei hän voi tulla ennen sitä.”

Katsoin hiljattain videon, joka lähetettiin minulle menestyskonferenssista. Siinä tuli esille sen konferenssin teologia: “Etsi kaikkein menestyvin saarnaaja ja annä hänelle rahaa. Hänen siunauksensa virtaa sinuun.”

Eräs menestyvä pastori nousi lavalle ja kuvaili autoaan, lentokonettaan, taloaan, timanttejaan, koiraa, josta maksoi $15000. Hän julisti: “Minä aion rakentaa talon, josta Salomokin olisi ylpeä. Sitten kun kaupunkini asukkaat näkevät loistotaloni ja Rolls Royceni, he tulevat tietämään, että on olemassa Taivaan Jumala.”

Kun hän puhui, ihmiset tulivat eteen ja työnsivät rahaa hänen taskuihinsa. Toiset jonottivat ja laittoivat rahaa korokkeelle. Toiset heittelivät rahaa hänelle. Sitten alkoi laulu “Juokse rahan perässä” (Run for the money). Jotkut kaatuivat maahan, kun taas toiset juoksivat ympäri salia laulaen: “Juokse rahan perässä”.

Rakkaat ystävät, minua järkyttää kuinka Raamattuun uskovat kristityt voidaan niin helposti eksyttää. Jopa meidän seurakunnassamme jotkut levittävät susien sanomaa, joka opettaa, että Jeesus ei voi tulla ennenkuin on menestynyt. Mitä kauheaa Jumalan pilkkaa! Jeesus itse sanoo omasta tulemuksestaan, että hän tulee silmänräpäyksessä, silloin kun me häntä vähiten odotamme.

Voi kuinka sokeaksi seurakunta on tullut. Ja kuinka sokeita monet paimenet ovat nyt. Seurakunnat, jotka joskus uskoivat uhrautumiseen, itsensä kieltämiseen ja ristin kantamiseen, ovat tulleet lihan saastuttamiksi. Heidän huomionsa on vain omaan itseensä, materiaalisiin asioihin, helppoon elämään, ei pyhityselämään.

Profeetta Jeremia kuvaa susia, jotka tulevat tällaisella otsikolla: “.... niin heidän huoneensa on petosta täynnä. Siitä he ovat tulleet suuriksi ja rikkaiksi, ovat tulleet lihaviksi ja kiiltäviksi.... he eivät aja orpojen asiaa, niin että ne voittaisivat, eivätkä hanki köyhille oikeutta.. Enkö minä näistä tällaisista rankaisisi, sanoo Herra, eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle? Kauheita ja pöyristyttäviä tapahtuu maassa: profeetat ennustavat valhetta... ja sitä minun kansani rakastaa. Mutta mitä te teette, kun tästä tulee loppu?” (Jer.5:27-31).

Jeremian mukaan nämä sudet rakentavat suuret omaisuutensa köyhien ja tarvitsevien kustannuksella. Eräs kuuluisa evankelista myy parantumista syövästä $1000. $500 riittää rukoukseen mistä tahansa vaivasta. Mutta rukous syövän puolesta maksaa $1000.

Tämä lemuaa Jumalan sieraimissa. Sallikaa minun sanoa, mihin tämä johtaa: Me palvelemme kärsivällistä Jumalaa, joka ei tuhoa ja tuomitse niitä, jotka ovat johdettu tällaiseen ansaan tietämättömyydessä.. Hän varoittaa ja oikaisee laumaansa. Mutta tulee päivä, jolloin hän sanoo noille susille: “Nyt riittää! Et enää ryöstä leskiä. Sinä et tee minun poikani verestä luottokorttia tyydyttääksesi himosi. Sinun ei enää sallita mennä kaikkeen maailmaan saarnaamaan materialistista Kristusta. Minä saatan tappiolle, ja paljastan jokaisen suden lampaan vaatteissa. Hyvin pian se rahavirta sinulle kuivuu kokonaan.”

Ketä sudet ahdistelevat? He väijyvät heikkoja ja avuttomia lampaita.. He etsivät niitä, jotka eivät tunne Raamattua ja eksyvät itsekeskeiseen evankeliumiin. Siksi Paavali antaa kristallinkirkkaan varoituksen: “Pastorit ja johtajat, vartioikaa itseänne. Vartioikaa laumaa, joka teille on annettu. Ruokkikaa Jumalan seurakuntaa.” Meidät paimenet on käsketty täyttämään laumamme puhtaalla Jumalan sanalla. Vain silloin he voivat erottaa, mikä on Pyhästä Hengestä ja mikä on susista.

Minä kysyn teiltä: millainen huoli pitäisi jokaisella paimenella olla tässä kansakunnassa? Sen ei pitäisi olla joku uusi keino saada ihmisiä houkutelluksi seurakuntaan. Ei! Pastoreilla tulisi olla ylivoimainen huoli kuten Paavalilla, joka mursi hänen sydämensä. Jumala asetti tämän saman huolen profeetta Aamoksen sydämelle: Jumalan sanan nälänhädän.

Aamoksen aikana Israel sai pakkomielteen rahan ja materialismin perään. Samalla aikaa köyhiä sorrettiin. Joka ei ollut menestyvä, sitä pilkattiin. Niin Aamos Huusi: “Kuulkaa tämä, te jotka poljette köyhiä... että...saamme pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa’alla ... että saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhät kenkäparista... Herra on vannonut.... totisesti minä en ikinä unohda yhtäkään heidän tekoansa” (Aam.8:4-7).

Aamos näki susien kyttäävän ikkunoiden takana ja ottavan köyhien elatuksen ja hopean. Ja hän huusi: “Te viette kengät leskien jalasta. Te ryöstätte köyhiä.”

Minä näen saman asian tapahtuvan tänään. Eräs susi - seurakunta konsultti - kertoi meidän rahastonhoitajallemme: “Jos joku lähettää rahalahjan seurakuntatyöhön, lähettäkää heti toinen pyyntö hänelle.” Toisin sanoen: “Sillä ei ole väliä kuka rahan lähettää. Antakaa leskien ja vanhusten kannattaa teitä vielä suuremmalla panoksella, jos he kerran niin haluavat. Haalikaa vaan kaikkein suurimmat lahjoitukset.” Ei, meillä ei tule koskaan tapahtumaan niin! Tänään tuon konsultin seurakunta on romahtamaisillaan.

Kuinka Herra suhtautui sellaiseen ahneuteen Israelissa? Hän sanoi Aamokselle: “Katso, päivät tulevat sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän: Silloin he hoippuvat merestä mereen... he samoavat etsien Herraa, mutta eivät löydä. Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitsyet ja nuorukaiset” (Aam.8:11-13).

Jumala siis sanoi: “Mene vaan rahan perässä. Sorra köyhiä ja puutteessa olevia, leskiä ja hurskaita. Mutta minä lähetän nälän sinulle ja laumallesi. Ja te näännytte sanan nälkään. Te juoksette itään ja länteen ja yritätte löytää minun sanaani, mutta sitä ei löydy.”

Samoin tänään Herra tulee sulkemaan taivaan rahapaimenelle. Kaikki siunaukset, jotka saatiin, pian kuivuvat. Ja vaikeina aikoina janoinen lauma, joka seurasi noita susia, hajoaa, kun he juoksevat etsien sanaa Jumalalta.

Rakkaat ystävät, meidän taivaallisen Isämme suurin huoli on, että ei mikään ‘evankeliumi’ vie meiltä ristiä pois. Minä tunnen monta uskovaa, joiden usko haaksirikkoutui, kun heitä kehuttiin vuosia sitten: “Sinulla tulee olemaan loistava työmuoto. Sinä viet tuhansia sieluja Herralle.” Ei yksikään sana siitä toteutunut. Ja nyt nuo lampaat ovat täysin masentuneita ja heidän uskonsa on valunut tuhkaksi.

Jos haluat saada sanan Herralta, anna sen tulla hänen sanastaan. Anna sen tulla läheisessä rukouksessasi Jeesuksen edessä. Anna lähimpien uskon ystäviesi koetella se sanalla, varmistuaksesi siitä. Jos annat minkä muun tahansa tulla todellisen evankeliumin sijaan, sinä päädyt nälänhätään.

Paavali sanoi efesolaisille: “Ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa” (Apt.20:30). Kreikan sana ‘väärä’ tässä tarkoittaa jääräpäistä virheen esille tuomista.

Paavali varoittaa: “Joku teidän keskuudessanne nousee ja tuo vääristeltyä evankeliumia esille. Teille tulee vääristelty evankeliumi.” Mistähän Paavali puhuu? Kuinka tämä voisi tapahtua tämän seurakunnan johtajien keskuudessa?

Huomaa, Paavali ei puhunut susista tai leskien ryöstäjistä. Ei hän kohdistanut huomiotaan köyhien syrjintään. Ei, Paavali viittasi saarnaajiin, jotka lakkaavat saarnaamasta täyttä Jumalan evankeliumia.. Hän puhui niistä, jotka vesittävät evankeliumin vain osaksi Jumalan sanaa.

Paavali sanoi noille miehille: “Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa” (Apt.20:27). Siksi hän sanoo heille: “Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen” (Apt.20:26). Toisin sanoen: “Olen viaton Herran edessä, koska en jättänyt mitään pois Herran totuudesta, kun saarnasin teille.”

Niin, mikä on ‘kaikki Jumalan tahto’, johon Paavali viittaa? Lyhyesti sanottuna kaikki Jumalan tahto on vaikeatkin sanan kohdat eikä vain siunaukset. Siihen sisältyy lisääntyvää syntisyyttä vastaan saarnaaminen. Se tarkoittaa, että saarnataan helvetistä, Kristuksen tulemisesta, tulevasta tuomiosta. Siihen sisältyy sanoma Jumalan mielenmukaisesta murheesta synnin tähden, parannuksen teosta, synnin hylkäämisestä. Se tarkoittaa hyökkäävän Kristuksen veren evankeliumin saarnaamista. Se on sanoma ristin kantamisesta, itsensä kieltämisestä, uhrautumisesta, kuolemasta Kristuksen kanssa. Se on pyhityksen ja maailmasta eristäytymisen evankeliumi.

Määrätyt seurakunnat tänään ovat antautuneet saarnaamaan ‘ystävällistä’ evankeliumia, joka tarkoittaa hyökkäämätöntä sellaista. Sanakirja selittää ystävällisen lämpimäksi, lohduttavaksi, ei mieltä pahoittavaksi. Tottakai minä uskon, että evankeliumi on lohduttavaa ja parantavaa. Se on Hyvä Sanoma - paras uutinen, mitä ihminen voi kuulla. Ja evankeliumin sanan saattajina meidän on saarnattava rohkaisua, toivoa ja uskoa.

Mutta jos otamme vaarin Paavalin varoituksesta, silloin meidän on saarnattava koko evankeliumia. Ja koko evankeliumi sisältää hyökkäävän sanoman, sana joka ärsyttää ja ottaa kiinni syntisen sydämen, uskovissa kuten uskomattomissakin. Pietarin mukaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on: “...kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi. Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat...(1.Piet.2:8).

Mutta ‘ystävällinen’ evankeliumi, jota tänään tarjotaan, ei tee niin. Sellaiset saarnaajat harvoin saavat kuulijansa Pyhän Hengen kiinniottamiksi. Voitko kuvitella Paavalin saarnanneen sanomaa, jossa ei olisi ollut itsensä kieltämistä? Ei koskaan!

‘Ystävällinen’ evankeliumi ei ole mitään muuta kuin vesitettyä, lämmintä sanomaa tarkoituksella vetää mahdollisimman suuret yleisöt. Mutta ikävää on, että se ei koskaan tuo esille sitä perusasiaa, joka johtaa kaikki ihmiset ristille: syntiä. Sensijaan se peittää totuuden, juuri sen totuuden, joka tekee vapaaksi.

Minä olen päättänyt saarnata kaikkea Jumalan tahtoa siihen saakka, kun minä menen kotiin Herran luokse. Ja minä teen siksi, koska Jumala varoitti kaikkia saarnaajia Hesekielin 33 luvussa: “Ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasuunaan ja varoittaa kansaa, ja joka kuulee pasuunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria, ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen omen päänsä päälle: hän kuuli pasuunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa. Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasuunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä. Ja sinä ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut” (Hes.33:3-9).

Jumalan sanan saarnaajana minun on varoitettava syntisiä, tai Herra pitää minut vastuussa heidän verestään. Ei ole ihme, että Paavali sanoi efesolaisille: “Minä olen viaton kaikkien ihmisten vereen.” Hän tiesi Jumalan varoituksen saarnaajille Hesekielin 33 luvussa.

Minä saarnaan seurakunnassa, johon tulee ihmisiä elämän joka alueelta: transvestiitit, jotka elävät henkilökohtaisessa helvetissä, näyttelijät ja näyttelijättäret, jotka hukuttavat epätoivonsa alkoholiin ja huumeisiin, toivottomia liikemiehiä, jotka ovat itsemurhan partaalla. Kun katson näiden kärsivien syntisten kasvoja, kuinka voisin pelätä olla saarnaamatta heille totuutta? Kuinka voisin pidättää heiltä yhtäkään Jumalan sanaa, tietäen, että ainoastaan totuus puhuttelee heitä Jeesuksen veren ja ristin kautta?

Minun sanomani voi joskus loukata syntisiä ja kompromissin tekijöitä.. Mutta minun käsissäni ei ole kenenkään verta tuomiopäivänä. Voit ajatella: “Kaikki mitä sanot on Vanhasta Testamentista. Ei se päde enää tänä armon aikana.” Jos se olisi totta, niin Jeesus olisi tehnyt virheen lainatessaan Jesajaa ja muita profeettoja. Ja sama pätee Johannes kastajan ja apostoli Paavalin suhteen. Pietari kirjoittaa: “Hänestä kaikki profeetat todistavat” (Apt.10:43).

Tässä ovat Jeesuksen omat sanat aiheesta: “ Minä olen se Hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne” (Joh.10:11-12).

Jeesus sanoo, että hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mitä se tarkoittaa tämän päivän pastorin elämässä? Se tarkoittaa luopumista kaikesta ylpeydestä, ihmispelosta, pelosta saarnata kaikkea Jumalan tahtoa. Tämä vaaditaan jokaiselta saarnaajalta, joka on kutsuttu ruokkimaan laumaa.

Nämä paimenet etsivät Jumalan kasvoja uudella innolla. He eivät anna susien koskea laumaansa. Kun nämä paimenet katsovat tämän päivän seurakuntaa, heitä vaivaa se vouhotus, joka on vallalla. He itkevät, kun he näkevät lampaiden hajoavan oikealle ja vasemmalle, koska heillä ei ole todellista paimenta.

Näillä hurskailla paimenilla on yksi päämäärä: he ovat päättäneet ruokkia laumaansa puhtaalla Jumalan sanalla. He kieltäytyvät sälyttämästä omia unelmiaan köyhien ja heikkojen lampaiden selkään. He tulevat saarnatuoliin tuoreen, Pyhän Hengen tulesta palavan sanan kanssa. He tietävät, että se on ainoa asia, joka tulee pitämään lauman koossa tulevina vaikeina aikoina.

Minä ja poikani Gary olemme tavanneet tällaisia paimenia ympäri maailmaa, kun kierrämme pitämässä pastoreille kokouksia. He ovat väsyneet ihmisten suunnittelemiin keinoihin seurakunnan hoidossa. He haluavat vain kuulla sanoman Jumalalta. He tietävät, että tämä maailma rientää tuomiota kohti, ja siksi he saarnaavat Pyhän Hengen tulessa. He eivät kilpaile keskenään ollakseen uskonnollisia ‘tähtiä’. He eivät halua olla ajamassa takaa kaikenlaisia haaveita, kun Jumala alkaa ravistella kaikkea.

Uskon, että pian eräänä päivänä - terrorin ja paniikin päivänä - Jumala hävittää kaiken väärennetyn evankeliumin. Hän sulkee kirkot, jotka hemmottelevat lihaa. Ilmestyskirjassa sanotaan, että Babylon sortuu hetkessä. Siinä minä näen Jumalan hävittävän kaikki ‘susi seurakunnat’.

Heidän tilalleen nousee voittajien joukko. Nämä Jumalan palvelijat ovat pelottomia, pyhiä, täysin valmiita, koska heitä varoitettiin. Silloin me näemme Jumalan kirkkauden palaavan hänen seurakuntaansa. Halleluja!