Kesytä kielesi!

"Kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä" (Jaak. 3:8).

Tässä kirjeensä jakeessa Jaakob puhuu uskovien kielistä. Hän esittää seurakunnalle kutsun saada kielensä hallintaansa - ennen kuin he tuhoutuvat niiden kautta!

Kuinka vakavaa tämä kielen kesyttämisen asia on? Voiko "kuriton kieli" todella olla niin syntinen?

Itse asiassa monet kristityt juuri nyt sotivat hengellisesti lakkaamatta voimallisia tapoja vastaan, kuten huumeita, alkoholia, tupakkaa ja himoja. He eivät osaa kuvitella kurittoman kielen olevan todella vakava synti. Voin melkein kuulla sellaisen uskovan reaktion, jolla on valtava kamppailu meneillään jonkun suuren kiusauksen kanssa:

"Hei pappi - tämän täytyy olla pilaa! Minä taistelen elämäni taistelua, yrittäen saada voittoa demonien otteesta, ja sinä puhut pikkusanoista. Kuinka voit verrata kielenkäyttöä sellaiseen taisteluun, joka minulla on menossa?"

Rakas pyhä, minäpä kerron sinulle: kesyttämätön kieli on maailman tappavin ase! Pyhittämätön, kuriton kieli on pahempi kuin huumeiden tai alkoholin väärinkäyttö - se on pahempaa kuin mikään lihan synti! Raamattu kutsuu kieltä pahuuden maailmaksi, väkijoukkojen saastuttajaksi, helvetin esimauksi maan päällä! (Katso Jaak. 3:6)

Anna minun näyttää Jumalan Sanasta, kuinka vaarallinen ja kiroava kuriton kieli on:

Hallitsematon kieli kääntää kaiken uskonnollisuuden arvottomaksi! Se voi tehdä jokaisen hengellisen aktiviteetin täysin hyödyttömäksi Jumalan silmissä: "Jos joku teidän keskuudessanne luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha" (Jaak. 1:26, engl.käänn.).

Jaakob puhuu tässä niistä, jotka ovat "teidän keskuudessanne" - siis seurakunnassa. Nämä eivät ole huumeriippuvaisia tai kadulla eläviä - he ovat osa Kristuksen ruumista, joka ilmenee hurskaana ja hengellisenä. He ovat aktiivisia Herran työssä. Mutta heidän kielensä ovat hillittömät, poissa hallinnasta! Jaakob kohdistaa sanojaan niille, jotka näyttävät olevan pyhiä, hyviä, huomaavaisia, rakastavia - jotka kuitenkin liikkuvat seurakunnassa tai työpaikallaan tai perheessään myrkyllisillä kielillä, aina kuunnellen ja levitellen herkullisia juoruja. He eivät sure eivätkä valita. Jumala sanoo, että heidän uskontonsa - kaikki heidän hengellisyytensä osoitus - on turhaa, se on merkityksetöntä, arvotonta!

Rakkaat, minä en tahdo seisoa Kristuksen tuomioistuimen edessä ja havaita, että kaikki minun tekoni Herran puolesta - koko minun hengellinen ponnisteluni - on ollut turhaa! Minä en halua kuulla Hänen sanovan, "Daavid, sinä teit mahtavia tekoja minun nimessäni. Järjestit huumeiden käyttäjille kuntoutuskeskuksia ja koteja alkoholisteille. Saarnasit lukemattomille tuhansille ja voitit monia valtakuntaani. Ruokit nälkäiset, vaatetit alastomat, ajoit ulos riivaajat ja paransit sairaat.

Mutta siitä ei ollut mitään hyötyä - kaikki oli turhaa! Minä vain en tunne tätä miestä, joka puhui kaksikielisesti. Käytit kieltäsi siunaamaan ja sitten tuomitsemaan! Suustasi tuli sellaista suloisuutta - monia ihmeellisiä, mielialaa kohottavia sanoja. Mutta oli myös katkeria, epäystävällisiä sanoja - tappavia, vihaisia ja kateellisia sanoja! Otit Minun varoitukseni tästä kielen asiasta liian kevyesti. Minä varoitin sinua, että kaikki hengellinen aktiviteettisi on turhaa jos et hallitse kieltäsi. Mutta sinä et kuunnellut!"

Rakkaat, ajatelkaa kaikkea, mitä olette tehneet kulkiessanne Jumalan kanssa - kaikkia niitä kyyneliä, joita olette vuodattaneet toisten puolesta, kaikkia niitä sääliviä, huolehtivia tekoja, joita olette tehneet. Olet jopa halunnut antaa henkesi toisten puolesta. Kuitenkin tuo kaikki on turhaa, jos olet päästänyt suustasi huolimattomia sanoja!

Saatat ihmetellä, "Ei Jumala varmasti ole niin rakkaudeton, että Hän vähentäisi hengellisyyttäni ainoastaan sen tähden, koska sanoin jotain tuomitsevaa?"

Minä puhun nyt kristityistä, joiden kieliä ei ole milloinkaan kesytetty. He puhuvat Jumalan kansaa vastaan silmääkään räpäyttämättä! Näin sanoo Jumala sellaisista rakkaudettomista suunsoittajista:

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi" (1Kor. 13:1-3).

Kaikki sinun hengellisyytesi, kaikki uhraamisesi, kaikki katsotaan arvottomaksi, rakkaudettoman, kesyttämättömän kielen ansiosta! Osaatko kuvitella kuolevasi Jeesuksen puolesta - että sinut poltetaan roviolla, annat jokaisen dollarisi köyhien ruokkimista varten ja hylkäät kaiken tässä elämässä Herran puolesta - ja kuitenkin kaikki on turhaa?

Et tule saamaan marttyyrin palkintoa, sillä kun kerran seisot tuomioistuimen edessä, Herra tulee sanomaan, "Teit kaiken väärällä motiivilla. Sinulla ei ollut rakkautta sydämessäsi! Sisälläsi oli katkeruutta ja sitä tuli ulos suustasi. Kielesi ei ollut rakastava ja hyvää tekevä - se oli katkera, ilkeä ja myrkyllinen. Tekemisistäsi ei ole sinulle mitään hyötyä!"

"Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu" (Matt. 12:34).

Lapsena joka kerta, kun sanoin jotain tuhmaa, äitini pesi minun suuni saippualla. Mutta se ei ollut minun suuni, joka tarvitsi puhdistusta - se oli minun sydämeni!

Ymmärtäkää, että kielenne puhuu vain sitä, mitä on sydämessänne. Nuo ovat Herramme Jeesuksen Kristuksen todellisia sanoja. Ja Hän sanoo, että kuriton, ajattelematon ja paha puhe voi tulla ainoastaan pahasta, saastaisesta sydämestä!

Uskovina me emme ole vielä ottaneet vakavasti sitä, mitä meidän Herramme on sanonut kieltemme kesyttämisestä. Hän on tehnyt siitä sydämen asian - elämän ja kuoleman asian! Eikä minun huolimaton kieleni ainoastaan vähennä kaikkea oletettua hengellisyyttäni - se myös laittaa minut kohtaamaan sen päivänselvän tosiasian, että minun sydämeni on epäpuhdas ja saastainen. Jotain helvetin tulesta kytee sisälläni!

Jos kuulen aistillisten, himokkaiden sanojen tulevan ulos suustani... jos levittelen mitään juoruja... jos kerron likaisen vitsin... jos puhun pahaa toisesta ihmisestä... jos puhun ilkeästi tai kateellisesti jostain... jos korotan ääneni ja huudan perheelleni... jos nimittelyä virtaa huuliltani... jos lausun kirosanoja... jos vihaisten sanojen virta tulee ulos suustani... silloin minun on kysyttävä itseltäni: "Mitä saastaista, likaista on vielä minuun varastoitunut, kun kykenen puhumaan tällä tavalla?"

Minun on tutkittava sydäntäni ja kysyttävä, "Mistä tämä tulee? Täytyy olla vielä jotain, mitä en ole selvittänyt, koska en muuten sanoisi sellaisia asioita. Miksi ihmeessä jatkan juoruilua ja pahan puhumista? Miksi lausun sellaisia ilkeitä, huolimattomia sanoja? Mitä pyhittämättömiä osia sydämessäni vielä on?"

Huolimaton, kuriton puhe ei ole pelkkä virhe. Se ei ole vain heikkoutta tai tapa, johon lankeamme satunnaisesti. Et voi sanoa kristitystä, "Joskus hän saattaa loukata sinua sanoillaan. Mutta suurimman osan ajasta hän on todella ihana ja kiltti. Ja syvällä sisällään hän rakastaa Herraa. Ei hän tarkoita satuttaa ketään."

Ei! Jaakob sanoo, että tuon ihmisen hengellisyyttä ei oteta huomioon! Ja tuon lisäksi Jeesus sanoo, että hänellä on saastainen, paha sydän!

Tunnetko jonkun seurakunnasta, joka satunnaisesti tulee luoksesi ja kuiskaa, "Oletko kuullut, mitä minä kuulin..?" Muista: Sillä ei ole merkitystä, kuinka hurskaalta tuo henkilö saattaa vaikuttaa, ei merkitystä, kuinka hän saattaa rukoilla tai ylistää Jumalaa seurakunnassa. Hänen sydämessään on jotain pahaa - jotain väärää, jota Pyhä Henki ei ole korjannut!

Jeesus antaa tälle asialle vakavan sävyn: "...Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa" (Matt. 12:34-35). Jeesus sanoo, "Jos olet huolimaton kielesi kanssa - riitelevä, valittava, juoruileva, tyhjän puhuja - sinulla on vakava ongelma sydämesi kanssa! Sydämesi ei ole oikea Jumalan kanssa, ja tämä on hyvin syvällä sinussa. Sinuun on varastoitu pahan aarrevarasto, aivan kuten käärmeellä on myrkkypussit hampaidensa takana. Jos sinusta lähtee kuolettavaa myrkkyä, se johtuu siitä, että se pussi ei ole kuivunut!"

Ei yksikään palvelija, ei yksikään kristitty työntekijä ole vapautettu tästä Herran varoituksesta! Jeesus sanoo meille kaikille, "Tutkikaa sydäntänne - ottakaa selville, miksi yhä puhutte varomattomasti ja huolimattomasti!" "Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?" (Jaak. 3:11).

Aina, kun sallin herkullisen juorun tulla ulos huuliltani, minun täytyy pysähtyä ja sanoa Herralle, "Herra, sydämessäni täytyy vieläkin olla kateuden tai katkeruuden juuri. Kuinka muuten voisin ottaa niin kevyesti veljeni tai sisareni tuomitsemisen? Sydämessäni täytyy olla paljon siivottavaa, paljon työtä Pyhälle Hengelle. Minussa on vielä paljon tekemistä! Oi Isä, kaivaudu syvälle sydämeeni ja vedä pois kaikki juuret katkeruudelta, ylpeydeltä ja petollisuudelta - kaikelta, mitä siellä on!"

Vähän aikaa sitten, yksi henkilökunnastamme sattui kuulemaan, kun eräs nuori vastakääntynyt yritti oikeuttaa aviorikosta, jota eräs veljemme Kristuksessa teki. Tämä uusi kristitty sanoi, "Ei tässä ole mitään ongelmia - Jeesuksen veri peittää kaikki syntimme. Hänetkin on peitetty."

Nuori ystäväni, olet aivan väärässä! Jeesuksen veri peittää ainoastaan ne synnit, joita on todella kaduttu, ja jotka on hylätty. Veri ei milloinkaan oikeuta tai ylenkatso syntiä. Veljesi, joka elää aviorikoksessa, on langettava Jeesuksen eteen, tunnustettava syntinsä ja huudettava voimaa voittaa tuo paholaisen kiusaus, jonka kanssa hän elää!

Ja niin on myös kielen synnin kanssa! Me emme saa jatkaa juoruamista, pilkkaamista, väittelemistä - ja sitten mennä yöllä makaamaan ja lausumaan tuttua rukousta: "Herra, jos olen tänään sanonut jotain väärää, anna minulle anteeksi. Peitä minut verellä."

Ei! Jumala tahtoo päästä käsiksi tuohon pahaan, joka on sydämessäsi - tuohon myrkkypussiin, joka on kätketty sisällesi! Sitä ei tarvitse peittää - vaan paljastaa ja poistaa! Jumala haluaa repiä sen aiheuttajan juurineen pois ja Hän tahtoo parantaa sinut siitä täydellisesti. Ongelmasi on, että pyydät tulla verellä peitetyksi, kun et ole milloinkaan todella katunut, ja päässyt kiinni tuon pahan juureen!

"Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi" (Matt. 12:36-37).

Näytämme ajattelevamme, että meidän sanamme yksinkertaisesti putoavat maahan ja kuolevat, tai katoavat ilmaan ja hajautuvat tyhjyyteen. Ei niin! Meidän sanamme jäävät eloon - ne eivät kuole!

Saatat sanoa, "Mutta minä kerroin tämän juorun vain yhdelle ystävälle, ja hän lupasi, ettei hän milloinkaan toista sitä. Se päättyy häneen." Ei, se ei pääty! Joka ainoa sana, jonka sinä ja minä lausumme, tallennetaan, kirjoitetaan muistiin ikuisuudessa - ja me kuulemme, kun ne kaikki toistetaan meille sanasta sanaan tuomiolla. Nuo sanat tuomitsevat meidät, ellemme me tunnusta niitä ja todella hylkää niitä, ja vedä ylös niitä pahan juuria, jotka laittoivat meidät lausumaan ne!

Saatat kysyä, "Enkö voisi rukoilla yhden, kattavan rukouksen, sanoen - Jeesus, anna anteeksi. Vedä ne kaikki pois!" Ei - ei, jos kieltäydyt käsittelemästä syntisi juurta!

Minä muistan syvän syytöksen alle tulemisen jokin aika sitten, kun olin osallisena pahantahtoiseen juoruntapaiseen erään ystäväni kanssa. Se, mitä sanoin, oli itse asiassa totta - se koski moraalista tilannetta, jota olin joutunut selvittämään erään palvelijan kanssa. Hänen nimensä tuli keskustelussa esiin ja minä sanoin, "Älä luota häneen. Minä tiedän hänestä jotain."

Heti, kun lausuin tuon, tunsin itseni tuomituksi. Pyhä Henki kuiskasi minulle, "Nyt lopetat! Kenenkään ei tarvitse tietää tuota. Älä sano yhtään enempää, koska sillä ei ole tarkoitusta - se on ainoastaan juoru. Vaikka se olisikin totta, älä toista sitä - koska se voi vahingoittaa tuon miehen olemusta!"

Se, mitä olin jo sanonut, oli aivan tarpeeksi pahaa. Mutta sitten minä päästin suustani ne houkuttelevat yksityiskohdat! Minä tiesin, että minun olisi pitänyt olla hiljaa. Ja totta kai, Henki syyllisti minut syvästi. Niin minä sitten myöhemmin soitin ystävälleni ja sanoin, "Olen pahoillani - se oli juoru. Olin poissa tolaltani. Älä toista sitä. Yritä unohtaa se."

Ystäväni vakuutti minulle, että asia oli loppuun käsitelty. "En tunne sitä miestä, " hän sanoi, "ja minä en milloinkaan toista sellaisia asioita." Tuo näytti aluksi tyydyttävän minun henkeni. Mutta Jumalan Hengen syytös yhä muistutti minua. Miksi? Miksi en voinut antaa asian olla? Koska, kun istutat jotain jonkun toisen mieleen, sinä et voi vetää sitä sieltä pois! Vaikka sitä ei milloinkaan toistettaisi. Se ei kuole siellä!

Tuo tunne, joka jatkoi muistuttamistani, sanoi, "Miksi tein sen? Jumala, onko minulla jotain häntä vastaan? Iloitsinko salaisesti hänen lankeemuksestaan? Miksi en ollut enemmän kiinnostunut hänen palautumisestaan? Minkälainen sydän minulla oikein on? Herra, anna minulle anteeksi. Mutta myös paranna minut tästä. Minä en tahdo kohdata Sinua tuomion päivänä niin, että minussa on jotain selvittämätöntä pahuutta!"

Onko syntini peitetty Jeesuksen veren kautta? Kyllä - koska minä tiedostin täysin, että olin tehnyt murheellisen synnin. Ja minä annoin Pyhän Hengen osoittaa minulle jotain siitä ylpeyden tunteesta, jota minussa oli jäljellä. Minä annoin Hänelle luvan nöyryyttää minua ja parantaa minut! Nyt, aina, kun aloitan sanomaan jotakin jotain ihmistä vastaan, minä tottelen Pyhää Henkeä, kun kuulen Hänen sanovan, kovaa ja selvästi, "Lopeta!"

Jeesuksen varoitus on herättänyt Jumalan pelon minussa: "Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan" (Matt. 12:37). Sanoistasi! Jeesus ei sanonut, että meitä tuomittaisiin himosta tai huumeista tai alkoholista. Kaikki nuo ovat törkeitä syntejä, ja kyllä niistäkin tulee tuomio. Mutta Jeesus sanoi meille, "Teidät tuomitaan sanoistanne - siitä, mitä olette sanoneet!"

Kysynkin sinulta - oletko sinä sellainen, joka siunaa kielellään, mutta myös kiroaa? "Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni" (Jaak. 3:9-10).

Kreikan kielen sana "kirota" tässä tarkoittaa "kaataa alas, alentaa joku, vähentää pahuudella". Ja todella, niin usein meidän suustamme tulee ylistystä Jumalalle, palvontaa ja Hänen siunaustaan - mutta myös pahaa juorua, joka kaataa maahan Hänen palvelijoidensa mainetta. Sellainen hillitön puhe hajottaa Kristuksen ruumista! Se vastustaa Jumalan työtä!

Voit kuitenkin vahingoittaa ihmisen mainetta sanomatta sanaakaan - yksinkertaisesti negatiivisilla kasvon eleillä. Eräässä tapauksessa minulta kysyttiin eräästä henkilöstä, jonka kanssa olin joutunut käsittelemään lukuisia ongelmia. Kun hänestä kysyttiin, en sanonut sanaakaan - kohotin vain nenääni ja ravistin päätäni. Tuo henkilö, joka kysyi, sanoi minulle, "No, et ole sanonut sanaakaan, mutta olet kertonut minulle kaiken, mitä minun tarvitsee tietää." Olin istuttanut negatiivisia ajatuksia tuon henkilön mieleen! Myös tämä liittyy kesyttämättömään kieleen.

Jotkut kristityt ovat todella varovaisia puhumaan ajatuksiaan. He eivät ole huolettomia sanoissaan. Kuitenkin ne hyvät asiat, joita monet kristityt sanovat, ovat tekopyhiä - koska heidän ajatuksensa ovat täynnä pahaa! "...He siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä" (Psalmi 62:4).

Nämä ihmiset kättelevät, hymyilevät lämpimästi ja sanovat sinulle kauniita asioita, kuten "Mitä kuuluu? Onpa hieno nähdä. Näytät niin hyvältä!" Mutta kun he kääntyvät pois, he mumisevat jollekin lähellä olevalle, "Mikä teeskentelijä! Näyttää ihan lämmitetyltä kuolemalta. Näitkö, kuinka paljon hän oli lihonut? Hänen silmänsä näyttivät kauheilta!" "...kielellänsä he liukkaasti liehakoivat" (Psalmi 5:9).

Kenelläkään kristityllä ei saisi olla tällaista asennetta. On aivan varmaa, että tuossa henkilössä on kapinallisuuden ja katkeruuden juuria - jotain on pahasti vialla hänen sydämessään! Todellinen uskova, joka kulkee läheisesti Herran kanssa, ei ikinä voisi edes ajatella tuollaista käyttäytymistä.

Tähän ehkä sanot, "Hetkinen, pappi. Ensin kerrot, kuinka vakavaa on, kun kieli on kuriton. Mutta tarkoitatko nyt, että minut tuomitaan pelkistä ajatuksistakin?"

Ehdottomasti - kyllä!

"Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee..." (Snl. 23:7, engl. käänn. "sydämessään") "(Rakkaus)..ei muistele...pahaa" (1Kor. 13:5). Näytä minulle henkilö, jolla on epäilevä luonne, ja minä näytän sinulle jonkun, jolla on oikeudenmukainen henki. Tuolla ihmisellä on uppiniskainen luonne. Ehkä hän ei ole milloinkaan täysin antautunut Jeesukselle. Hän olettaa aina toisten lankeavan niihin asioihin, joita hän on pahasti koukussa tekemään!

Ehkä kaikista vaarallisin ihminen on kuitenkin sellainen, joka levittää juorua - joka on mukana keskusteluissa, jotka eivät ole rakentavia, vaan tuhoavia - ja kuitenkin tämä henkilö uskoo, että hän ei tarkoittanut pahaa! Kun kysyt häneltä siitä, hän saattaa jopa saada kyyneleet silmiinsä ja sanoa murheellisesti, "En minä ole tuollainen. Minä rakastan seurakuntaani ja paimeniani - minä rakastan Kristuksen ruumista. Minä olen kyllä saattanut sanoa jotain, mitä voidaan pitää juoruna tai huolimattomuutena. Mutta Jumala tuntee minun sydämeni. En ole milloinkaan tarkoittanut mitään pahaa."

Sellainen asenne on vaarallinen! Raamattu sanoo, että pienet kipinät aiheuttavat suuria paloja! Ja sinun pieni kipinäsi voi sytyttää suuren tulen, vaikka et tarkoittaisikaan sen leviävän. "Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!" (Jaak. 3:5). Saatat välinpitämättömästi vihjata jotain jostain - ja se saattaa lopulta vaikuttaa heidän olemukseensa, henkeensä ja luonteeseensa!

Sillä ei ole merkitystä, mikä oli motiivisi - vahinko on jo tapahtunut. Pieni kipinäsi on jo sytyttänyt tulen, ja se raivoaa hallitsemattomana. Se saattaa vahingoittaa mainetta. Se voi tuoda jollekin häpeää, murhetta ja surua. Ja olkoon motiivisi sitä kertoessasi ollut mikä tahansa, sinä olet silti syyllinen - sinä olet pyromaani! Sinun kuriton kielesi aloitti sen!

Kuinka voit saada hallintaan tuon kielesi kuolettavan aseen?

"Kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä" (Jaak. 3:8).

Kuinka Jumala olettaa meidän pitävän aisoissa tai kesyttävän kielemme, kun Hänen Sanassaan sanotaan, ettei kukaan ihminen voi sitä kesyttää? Jeesus vastaa meille tähän: "Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista" (Matt. 19:26). Et voi kesyttää kieltäsi itse yhtään enempää, kuin villihevonen voi kesyttää itseään. Villihevosia kesyttävät kokeneet valmentajat, jotka "murtavat" ne. Ja Pyhä Henki on meidän valmentajamme. Ainoastaan Hän voi murtaa meidän kesyttömät, villit kielet!

Profeetta Jesaja antaa meille esimerkin, kuinka voimme parantaa kielemme:

1. Jesaja lähestyi Herraa, ja hän rukoili näkyä Jumalan pyhyydestä. Hän sanoi: "Minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella" (Jes. 6:1).

Kenen tahansa, joka haluaa elää Herran mielen mukaisesti, täytyy jatkuvasti mennä Hänen läsnäoloonsa, kunnes hän saa näyn Jumalan pyhyydestä. Kaikki parantaminen, kaikki todelliset siunaukset, kaikki voitot alkavat Hänen valtaistuimeltaan. Se on juuri se paikka, missä me näemme Jumalan Hänen pyhyydessään!

2. Jumalan pyhässä läsnäolossa Jesaja tunsi itsensä syvästi syylliseksi saastaisista huulista. "Niin minä sanoin: Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin" (Jae 5).

Miksi Jesaja huudahti, "minulla on saastaiset huulet"? Siksi, koska hän oli nähnyt Kunnian Kuninkaan! "Minä olen nähnyt Hänet mielessäni - minä olen nähnyt Hänen pyhyytensä loiston! Ja minä tiedän, että Hän ei siedä syntiä!" Meidän syntimme tulee äärimmäisen syntiseksi, kun olemme Jumalan läsnäolossa. Hänen pyhien kasvojensa valo paljastaa kaiken, mikä ei ole Hänen kaltaistaan!

3. Jesaja antoi Herran koskettaa häntä ja puhdistaa hänet pyhällä tulellaan. "Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu" (jakeet 6-7).

Jumalan Sana on elävä hiili - ja Pyhä Henki on sen tuli! Juuri nyt, sinua on koskettanut Pyhä Henki tämän sanoman kautta. Ja Jumala tahtoo laittaa Hänen tulensa sinun kieleesi ja pyhittää sen. Hän voi tehdä sen sinulle - jos annat Hänen Sanansa syyttää sinua! Hän on ainoa, joka voi sen tehdä. Sinun osasi on yksinkertaisesti tunnustaa, kuten Jesaja teki, "Voi minua, olen saastainen!"

Salaisuus voittoon huumeista, alkoholista tai hallitsemattomasta kielestä on läheisyys Jeesukseen - läheinen suhde Hänen kanssaan - Hänen tuntemisensa! Hänen läsnäoloaan lähentyminen paljastaa, mitä sinun sydämessäsi on. Monet kristityt jatkavat juoruilua ja pahan puhumista, koska he eivät ole milloinkaan todella olleet lähellä Kristusta. He eivät ole olleet tarpeeksi läheisessä suhteessa, nähdäkseen, kuinka kesyttämätön heidän kielensä on!

Menköön tämä sana suoraan sydämeesi ja puhdistakoon sinua tulellaan. Tunnusta, "Niin, kyllä, se olen minä, Herra! En anna tämän sanan ohittaa minua! Puhdista huuleni, puhdista kieleni. Siivoa suuni ja sydämeni!"

Pyydä Pyhää Henkeä laittamaan sinuun sellainen syytös, että joka kerta, kun alat sanomaan jotain huolimatonta, ajattelematonta tai ilkeää, Hän kohottaa lipun ja heiluttaa sitä sinulle. Pyydä Häntä tekemään sinut yliherkäksi Hänen äänelleen - ja sitten tottelemaan Häntä, kun Hän puhuu. Hän saattaa pysäyttää sinut kesken lauseen Pyhän Hengen syytöksellä, ja sinun on sanottava sille ihmiselle, jolle olet puhumassa, "Anteeksi - Jumala käski lopettaa. Lopetetaan tämä tähän. Unohda, mitä olin sanomassa!"

Tulkoon elämästäsi ainoastaan siunauksia - puhtaasta sydämestä ja lempeästä kielestä - jotka on kesyttänyt rukous ja Pyhä Henki!