Ketä me uskomme?

Äskettäin eräs vilpitön kristitty mies kysyi minulta kirjeessä seuraavan kysymyksen: "Ketä me uskomme? Vuosien kuluessa olen lukenut monien Jumalan palvelijoiden teoksia. He olivat vakuuttuneita siitä, että loppu on lähellä. Mutta sitä ei ole vieläkään tapahtunut. Nyt tajuan, että jotkut heistä yrittivät vain saada kirjaansa myydyksi. Mutta toiset todella ajattelivat Jumalan kertoneen heille, että lopun ajat olivat käsillä.

"Joten ketä me uskomme? Tunsin joskus 1980-luvulla, että saatoimme olla lähellä loppua. Mutta jos olisin siihen aikaan luopunut perheeni sijoituksista, me olisimme menettäneet hienoja tilaisuuksia. Oletko sitä mieltä, että Amerikka on nyt samassa vaiheessa, mitä minä ajattelin 1980-luvulla? Vai jatkammeko me eteenpäin vielä monia vuosia, ehkä vuosikymmeniä, niin kuin olemme tehneet?

"Tunnen, että sinä olet yksi jumalallisista äänistä tässä maassa. Tästä syystä luen mielenkiinnolla jokaisen uutiskirjeesi. Olen myös lukenut viimeisimmän kirjasi, Amerikan viimeinen kutsu. Kirjoitan nyt kysyäkseni: mistä me tiedämme, onko tämä loppu?

"Juuri nyt monet ihmiset perustavat elämänsä suuret uskonratkaisut sinun jumalasuhteeseesi. Niin minäkin teen. Huomioin tätä puhetta tulevasta kriisistä enemmän kuin koskaan johtuen siitä, mitä uskon sinun vaelluksestasi Herran kanssa.

"Uskon, että niiden ohjeiden, joita Jumala antaa lapsilleen, tulisi olla hyvin samankaltaisia. Toisin sanoen, jos olemme astumassa suuremman kaaoksen aikaan, jolloin markkinatalous romahtaa, ja on puutetta elintarvikkeista ja terveydenhuollosta, Jumala varmaan tahtoisi, että kaikilla hänen lapsillaan olisi sama tietoisuus tästä. Hän saattaa johdattaa meitä henkilökohtaisesti tekemään erilaisia toimenpiteitä, mutta näissä suuremmissa asioissa meidän tulisi vähintäänkin tietää sama asia. Miksi me emme kuitenkaan tiedä? Ja mistä me tiedämme milloin Jumala puhuu kansalleen?

"Tajuan, että pyydän paremminkin selitystä, jota on mahdoton antaa. Rukoilen meidän jokaisen puolesta tänä aikana, että voisimme olla Jumalan tahdossa."

En ole koskaan pitänyt itseäni profeettana. Itse asiassa vapisen Herran edessä kuullessani, että monet tämän miehen kaltaiset, suurenmoiset uskovat, laittavat suuren painon sille, mitä kirjoitan ja saarnaan. Myöhempinä palvelusvuosinani (olen nyt 67-vuotias) kaiken, mitä profeetallisessa sävyssä sanon, olen pyrkinyt perustamaan Raamattuun, en näkyyn taikka ääneen.

Kuitenkin olen ajoittain ollut kertakaikkisen murtunut Herran edessä näiden asioiden tähden - olen itkenyt hänelle suoraa huutoa: "Oi, Herra, olen saarnannut 25 vuotta, että tuomio on ovella. Vuosikausia olen kirjoittanut kirjoja ja jaellut varoituksia tulevasta taloudellisesta kriisistä. Kuitenkin näen vain päinvastaista tapahtuvan. Näen Amerikan kukoistavan ja kulkevan iloisesti polkuaan. Kansakunnassamme tapetaan yli viisi tuhatta vauvaa viikossa. Me olemme luisumassa uskomattoman saastan kuiluihin ja työnnämme sinut ulos kaikista instituutioista. Oi Herra, kuinka kauan?"

Tunnen, että vuodatan sitä samaa turhautunutta huutoa, jota Jeremiakin vuodatti Jumalalle. Myös hän vietti monta vuotta profetoiden uskollisesti tapahtumista, joita ei vielä oltu täytetty. Hän huudahti, "Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua. Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää" (Jer. 20:7,8).

Mutta Jeremia ei voinut lakata varoittamasta Jumalan kansaa. Vaikka hänen profetiansa näyttivät tuulesta temmatuilta, hän profetoi silti. Hän kirjoitti, "Mutta kun minä sanoin: 'En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään', niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut" (Jer. 20:9).

Rakkaani, vietän monia tunteja sulkeutuneena Jumalan eteen, ja Pyhä Henki jatkuvasti vakuuttaa minulle, etteivät antamani varoitukset ole harhaa. Tuomio lopulta lankesi Israelin ylle jokaiselta yksityiskohdaltaan sellaisena, kuin Jeremia oli edeltä kertonut. Kuitenkaan profeetta ei ollut vahingoniloinen tai sanonut, että Jumalan tuomio oli hänen palvelutyönsä vahvistamista. Päinvastoin: Jeremia oli täynnä murhetta todetessaan profeetallisten sanojensa toteutuvan.

Tunnen sen saman tulen polttavan sielussani, jonka Jeremia tunsi. Ja olen vakuuttuneempi kuin koskaan siitä, että kansakuntamme tullaan sysäämään valtavaan masennukseen. Huolimatta siitä, kuinka korkealla pörssimarkkinat saattavat leijailla, kuinka uskomattomasti tahansa ne saattaisivat elpyä, USA silti on valtavan romahduksen partaalla. Jumala on "kääntänyt kasvonsa" tätä kansakuntaa vastaan verenvuodatuksen ja hänen nimensä ylenkatsomisen tähden, ja hänen tuomionsa on oikeudenmukainen!

Kuitenkin kiitän Jumalaa hänen sanassaan antamistaan monista lupauksista suojella ja siunata kansaansa kaikkien myrskyjen keskellä ja niiden lävitse. Nämä lupaukset ovat keskeisimmät ajatukset viimeisimmässä kirjassani, Jumalan suunnitelma suojella kansaansa tulevassa masennuksessa.

Jumalan rukoilevan kansan ei tarvitse pelätä. Meidän ei myöskään tulisi olla huolissamme tai levottomia. Meidän taivaallisella Isällämme on kaikki kontrollissa. Vaikka näen hänen tuomioidensa kohtaavan kansakuntaamme, minä riemuitsen, koska tiedän, mitä Herramme on luvannut sanassaan.

Olkoon Jumalan nimi ylistetty!

Päätän muutamaan kirjassani olevaan lupaukseen varjeluksesta.

Psalmi 9:9-11
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan. Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.

Psalmi 12:6-8
"Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee". Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

Psalmi 16:7-9
Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.

Psalmi 17:7,8
Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi. Varjele minua niin kuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan.

Psalmi 18:20
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

Psalmi 20:7-10
Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla. Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä. Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme.

Psalmi 22:5,6
Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

Psalmi 27:5
Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.