KORKEA AIKA

Onko vielä olemassa pieni jäännös, joka tahtoo taistella sytyttääkseen Jumalan vanhurskauden tulen? Kansa, joka muistaa Herraa ja haluaa pitää Hänen nimensä puolia?

Herra on sanonut: ”Jos näen suitsuavan kynttilänsydämen, en sammuta sitä. Liekki on ehkä jo hiipunut, eikä tulta näy enää, mutta jos näen kipinöitä palavan, en anna sen sammuakaan. Niin kauan kuin kuulen edes heikon huudon jostakin päin uskollisilta palvelijoiltani, en anna tuon särkyneen ruo’on murtua” (ks. Jes.42:3).

Jumala ei ole päästänyt meitä käsistään. On kyllä totta, että elämme ”korkeaa aikaa”. Näen tätä joka puolella, kun matkustan, erityisesti Euroopassa. Tuo mannermaa on paljon maallistuneempi kuin Yhdysvallat, maa, joka tieten tahtoen on tullut täysin jumalattomaksi. Kun kuljet joiden maiden kaduilla, aistit antikristuksen hengen ja häpeämättömyyden Jumalaa kohtaan.

Ruotsi on nyt Euroopan kansoista kaikkein vaurain ja mitä rikkaammaksi se tulee, sitä enemmän on luopumusta. Samaan aikaan evankelinen seurakunta siellä on vaarassa menettää intonsa vaelluksessaan Kristuksen kanssa. Irlanti, kansakunta, joka kärsi vuosikausia köyhyydestä, on ruvennut menestymään. Sielläkin hengellinen ilmasto on apaattinen, maallistumisen hiipiessä sisään.

Koko asenne Euroopassa näyttää olevan: ”Entä sitten, jos tuomio tulee? Eläkäämme, syökäämme, juokaamme ja olkaamme iloisia.” Ei ole kiireellisyyden tunnetta, ei tarvita Jumalaa.

Uskon, että Herra puhuu tällä hetkellä selvän sanoman koko maailmalle. Hänellä on voima pysäyttää mikä hyvänsä terroristihyökkäys milloin haluaa. Hän voisi vain sanoa sanan, ja enkelit painaisivat maahan kaiken pahan vallan. Sen sijaan Hän on päättänyt lähettää ja sallia kansainvälisiä kauheuksia. Ne ovat kaikki merkkejä siitä, että meillä on koettavana juuri nyt Hänen korkea aikansa.

”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa”(Jes.42:3-4).