KOVEMPAA YRITTÄMINEN EI OLE RATKAISU

Monet meistä haluavat enemmän Jumalalta, mutta ei siihen pisteeseen asti, että joutuisivat naurunalaisiksi. Meidän läntiset mielemme ajattelevat: ”Minä palvelen Herraa, mutta haluan itse hallita.”  Näin ei seurakunta kuitenkaan alkanut. Seurakunta alkoi Hengen hallitsemin uskovin, jotka antautuivat Jumalalle. Se on kyllä radikaalia, mutta sillä tavalla Herra sen tahtoi.

Jotkut saattavat sanoa: ”Niin, mutta me olemme parantaneet Uuden Testamentin kristillisyyden tasoa.”  Jos niin on, minä haluan nähdä, minkälaista hedelmää meidän parannettu painoksemme on tuottanut. Ihmiset pilkkasivat ensin noita ensimmäisiä, ”kokemattomia” kristittyjä, mutta tuhansia pelastui Apostolien tekojen ensimmäisten neljän luvun aikana. Jumalan Sanaa arvostettiin. Kirkot täyttyivät uhrilahjoista. Pyhä jännitys levisi ilmapiiriin. Olemmeko me todella parempia kuin he?

Apostolien kirjan toisessa luvussa opetuslapset olivat koolla, kun Pyhä Henki tuli heidän päällensä ja he puhuivat kieliä, joita eivät osanneet. En halua väitellä kielillä puhumisesta, mutta haluan huomauttaa, että Hengen tultua heidän ylleen he heti alkoivat tehdä jotakin, mikä ei ollut heille luonnollista. ”Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?” (Ap.t.2:6-8). 

Opetuslapset puhuivat oikeita kieliä, joita eivät tunteneet. He tekivät jotakin, mille ei voinut olla muuta selitystä kuin, että Jumala vaikutti sen. Hengen hallitseman elämän kieltämätön ilmentymä on, että meidät nostetaan pelkkien luonnollisten lahjojen ja kykyjen rajojen yläpuolelle.

Hengellä täytetyn elämän ironia on siinä, että meidän täytyy antaa pois voimaa, jotta saisimme suuremman voiman. Kuinka monta kertaa olet ollut vaikeuksissa jonkin tekemisen kanssa, niin että olet sitten yrittänyt kovemmin? Oletko koskaan yrittänyt kovempaan itsekuriin Raamatun lukemisessa enemmän tai rukoilemisessa, tai rakastamisessa epärakastettavaa henkilöä? Olemisessa rohkea, kun sinua on pelottanut? Miten onnistuit siinä?

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.