Kristus, meidän ylimmäinen pappimme, osa 2

Raamattu kertoo meille, että kun Kristus nousi taivaaseen, hän otti tehtäväkseen Ylimmäisen Papin viran toimiakseen kaikkien niiden hyväksi, jotka uskossa kääntyvät Hänen puoleensa. "Mutta tällä [Jeesuksella] on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti." (Hebr. 7:24.)

Jeesus on muuttumaton! Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Niin kauan kuin elät, Hän on sinun Ylimmäinen Pappisi taivaassa ja rukoilee sinun puolestasi. ja Hän pysyy Ylimmäisenä Pappinasi, kunnes menet kotiin Hänen luokseen. Meidän Ylimmäinen Pappimme Jeesus istuu Isän oikealla puolella voiman valtaistuimella: "Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealle puolella..." (Hebr. 8:1.) Meidän Ylimmäisellä Papillamme on kaikki valta ja voima käytettävissään!

Jeesus on juuri nyt Isän luona ja rukoilee siellä meidän puolestamme. Hän asettuu vastustamaan meidän syyttäjäämme, saatanaa, ja sanoo: "Minä nuhtelen sinua, saatana! Tämä on minun, koska hänet on pesty minun veressäni. Hän on turvassa, hänen velkansa on kokonaan maksettu. Hänet päästetään vapaaksi!"

Uskon kuitenkin, että voimme oppia vielä muutakin siitä, mitä meidän ihmeellinen Ylimmäinen Pappimme tekee meidän puolestamme:

Me tiedämme, että Aaron, ylimmäinen pappi, oli Leevin sukukunnasta. Mutta Melkisedek - joka esitellään meille 1.Moos. 14:18,19 - oli tavattoman salaperäinen hahmo. Raamatun tutkijat tietävät hyvin tähän hänestä, ja hänen persoonastaan on ollut paljonkin arveluja. Tällainen on asiayhteys, jossa ylimmäinen pappi Melkisedek esitellään:

1.Mooseksen Kirja kertoo meille, että Sodoman ja Gomorran kaupunkeihin, joissa Aabrahamin veljenpoika Loot asui, hyökkäsivät useiden eri valtakuntien liittoutuneet sotajoukot. Tämä sotajoukko ryösti kaupunkien elintarvikkeet ja muut varastot ja otti paljon niiden asukkaita vangeiksi, heidän joukossaan Loot perheineen.

Aabraham kokosi Jumalan johdattamana pienen, 318 miestä käsittävän armeijan ja löi tämän ryöstelevän sotajoukon. Hän toi takaisin kaiken tavaran; Amyöskin sukulaisensa Lootin ja hänen tavaransa hän toi takaisin, niin myös vaimot ja muun väen." (1.Moos. 14:16.)

Tällaiselta tilanne näytti: Aabraham oli juuri saavuttanut uskomattoman voiton, lyönyt koko tämän liittoutuneiden armeijan. Nyt hän oli palaamassa kotiin taistelusta. Matkalla hän tapasi Korkeimman papin, Melkisedekin, Saalemin kuninkaan, joka tuli tapaamaan Aabraahmia ja "toi leipää ja viiniä..." (jae 18.)

Hebrealaiskirje kertoo meille tämän Korkeimman papista:

Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet; jolle Aabraham myös antoi kymmenykst kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on "vanhurskauden kuningas" ja sen lisäksi vielä "Saalemin kuningas", se on "rauhan kuningas"; Jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti. (Hebr. 7:1-3.)

Tämä kuulostaa yliluonnolliselta. Hänellä ei ole alkua eikä loppua - ja se merkitsee, että hänen olisi ollut pakko olla Jumala. Mutta uskon, että Melkisedek oli lihaa ja verta oleva ihminen, joka oli Kristuksen esikuva. Kuten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kertoo meille, Melkisedekin nimi merkitsee "vanhurskauden kuningas", ja hänen arvonimensä "Saalemin kuningas", merkitsee "rauhan kuningas". Yhdysvalloissahan kutsutaan Los Angelesia "enkelien kaupungiksi" ja New Yorkia "isoksi omenaksi". Ilmeisesti Jumala oli pannut kätensä tämän miehen päälle ja voidellut hänet Saalemin ylimmäiseksi papiksi. Sitä kaupunkiahan nimitettiin "rauhan kaupungiksi". Lause "jolla ei ole isää, ei äitiä", tarkoittaa yksinkertaisesti, ettei Melkisedekillä ollut taustallaan pappissukua kuten leeviläisillä papeilla. "Ei sukua", tarkoittaa ettei hänellä ollut "papillista perimää". Hän ei ollut "pappissukupolvien jäsen@ kuten Aaron oli. Pikemminkin Jumala oli voidellut hänen papiksi jumalallisella voitelulla. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kertoo meille myös, että Melkisedek oli "Jumalan Poikaan verrattava" - mikä tarkoittaa, että hän oli Jeesuksen kaltainen nimenomaan siinä, ettei hän ollut pappissukua: "... meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei mitään puhunut." (Hebr. 7:14.)

Jeesuksen isä, Joosef, ei ollut pappi; hän ei ollut sukua Leeville, jonka jälkeläisiä leeviläiset papit olivat. Tästä me siis näemme, että Melkisedek oli ennustus Jeesuksen pappeudesta. Tämä maallinen ylimmäinen pappi oli tarkoitettu esikuvaksi meidän Ylimmäiselle Papillemme kirkkaudessa - Jeesukselle, Vanhurskauden Kuninkaalle ja Rauhan Kuninkaalle!

Aabraham maksoi kymmenykset Melkisedekille kaikesta voittosaaliista, jonka hän oli ottanut voittamiltaan armeijoilta. Raamattu kertoo, että ylimmäinen pappi puolestaan siunasi hänet ja sanoi: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein..." (1.Moos. 14:19.)

Tässä on kaunis kuva Jeesuksen, meidän Ylimmäisen Pappimme palvelutehtävästä. Ylimmäisen papin velvollisuus ja etuoikeus oli nimittäin tulla esiin Kaikkeinpyhimmästä ja siunata kansaa. Herra neuvoi Moosesta:

"Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan." (4.Moos. 6:23-26.)

Toisin sanoen: Kun ylimmäinen pappi on vienyt uhriveren Kaikkeinpyhimpään, pirskotellut sitä armoistuimelle ja suitsuttanut, hänen on tultava ulos kansan eteen ja siunattava heidät.

Tämä oli viimeinen vaihe ylimmäisen papin palvelutehtävässä. Hänen oli tultava Kaikkeinpyhimmästä, kohotettava kätensä ja siunattava kansa siunauksella, jonka Jumala hänelle opetti. Ja tänään tämä on edelleenkin meidän Ylimmän Pappimme muuttumaton, Jumalan määräämä tehtävä. Meidän Ylimmäinen Pappimme Jeesus sanoo: "Minä peitän sinut verelläni. Minä rukoilen sinun puolestasi Isän edessä. Ja minä tulen esiin ja siunaan sinut!"

On tärkeää ymmärtää, etteivät nämä siunaukset, joilla Jeesus meitä siunaa, ole ajallisia vaan hengellisiä: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." (Ef. 1:3.) Vanhassa testamentissa ylimmäisen papin siunaukset olivat ajallisia. Jumala lupasi siunata sadon, karjan, kaupungit ja ihmisten kaikki toiminnot. Se oli kaikki fyysistä, eikä siihen sisältynyt hengellistä ulottuvuutta kuten meillä on tänään - koska esirippua ei ollut vielä revitty kahtia. Mutta koska me vaellamme tänä päivänä hengellisessä maailmassa, meidän saamamme siunaukset ovat luonteeltaan hengellisiä.

Saatat kysyä: "Eikö Jumala siunaakaan meitä ulkonaisilla, fyysisillä siunauksilla?" Kyllä Jumala väliin siunaa meitä aineellisillakin asioilla - mutta vain siksi, että ne tuottavat hengellisen lopputuloksen! Herra pitää hyvää huolta lapsistaan. Hän käski meidän etsiä ensin Häntä, niin kaikki meidän jokapäiväiset tarpeemme tyydytettäisiin. Kristuksen meille varaamat siunaukset ovat kuitenkin ensi sijassa hengellisiä!

Kun Vanhan testamentin pappi lausui tämän siunauksen kansalle, se ei ollut pelkkä heidän puolestaan lausuttu toivomus. Hän ei sanonut: "Toivon sinulle rauhaa. Toivon, että Herra kirkastaisi sinulle kasvonsa..." Ei - tämän siunauksen taustalla oli Jumalan kaikkivalta: "Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä." (4.Moos. 6:27.) Tämä tarkoittaa: "Pappi puhuu minun nimeni täydellä auktoriteetilla - ja minä kunnioitan sitä. Tällä siunauksella on takanaan minun Jumaluuteni voima!"

Samoin kun meidän Ylimmäinen Pappimme Jeesus siunaa, Hän ei vain toivo meille hyvää. Hän julistaa siunauksensa auktoriteetilla - ja se toteutuu!

Monet kristityt uskovat, että Jumala on mielistynyt vain meidän kurittamiseemme ja nuhtelemiseemme. Ei! Raamattu sanoo, ettei Hän pidä meidän kurittamisestamme. Päinvastoin. Jeesus sanoo: "Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan." (Luuk. 12:32.) Hän vakuuttaa meille: "Minä annan teille kaiken, minkä tarvitsette - koska sydämeni arvostaa siunaamista!"

Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa Jeesus kiroaisi jonkun ihmisen. (Ainoa, jonka hän kirosi, oli viikunapuu.) Ei yksikään saarnaaja, apostoli, profeetta tai paimen kautta koko historian ole koskaan siunannut ihmisiä enemmän kuin Jeesus teki. Hän lausui siunauksensa, minne ikinä menikin. Jos ajatellaan vaikka Vuorisaarnaa Matt. 5, niin siinä Jeesus sanoi: "Autuaita [siunattuja] ovat hengellisesti köyhät. Autuaita ovat murheelliset. Autuaita ovat laupiaat. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta. Autuaita ovat puhdassydämiset, rauhantekijät, vainotut, solvatut." Minne Jeesus ikinä kääntyikin, Hän julisti: "Autuaita... autuaita... autuaita..."

Hän otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä. Hän siunasi niitä, jotka laittoivat pitoja köyhille, raajarikoille, rammoille ja sokeille: "Sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa." (Luuk. 14:14.) Hän "nosti kätensä ja siunasi heidät" (Luuk. 24:50.)

Minun sydäntäni liikuttaa syvästi, että Jeesuksen viimeiset sanat, ennen kuin Hän lähti opetuslastensa luota, olivat siunauksen sanoja. Luukas sanoo, että Kristus "avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset" (jae 45) - ja sitten Hän "...siunatessan heitä erkani heistä..." (jae 51).

Tässä kohtaa saatat ajatella: "Ymmärrän kyllä, miten Herra siunaa lapsia tai juuri uskoon tulleita tai jopa köyhien maiden kristittyjä, jotka tarvitsevat ihmeitä saadakseen ruokaa pöytäänsä. Ymmärrän, miten Hän voisi siunata vankeina olevia uskovia muualla maailmassa ja antaa heille siten ihmeellisen ilmoituksen itsestään. Mutta en voi käsittää, että minä itse saisin sellaisia siunauksia. En usko, että koskaan pystyn elämään sen valon mukaan, jonka olen saanut. Minusta tuntuu, että Jumala on enimmäkseen pettynyt minuun. En tunne olevani Hänen siunaustensa arvoinen."

Toivon, että olet jo tähän mennessä ymmärtänyt - ettet voi koskaan ollakaan Jumalan siunausten arvoinen! Ei kukaan ansaitse Hänen siunauksiaan. Hän sitä vastoin ojentaa kätensä meille - armonsa ja anteeksiantonsa mukaisesti - ja siunaa meitä niin suurilla hengellisillä siunauksillaan, ettemme pysty sitä edes käsittämään!

Minä olen neljän lapsen isä. He ovat kaikki naimisissa, ja heillä on omia lapsia. Jos lapsieni eteen tulee vaikeuksia, en minä heille suutu. Päinvastoin - olen iloinen, kun he ottavat siinä tilanteessa yhteyttä minuun. Jos voin auttaa heitä rukoilemalla, neuvomalla tai rahallisesti, minusta on upeaa ojentaa käteni heille ja siunata heitä. Miten paljon enemmän meidän Herramme Jeesus onkaan mielistynyt siunaamaan lapsiaan, kun he sitä tarvitsevat? Hän sanoo meille: "Teidän maallinen isänne osaa antaa teille lapsille hyviä lahjoja. Miten paljon enemmän teidän taivaallinen Isänne haluaakaan siunata teitä?" (ks. Matt. 7:11.)

Siitä huolimatta jotkut Jumalan seurakunnan kaikkein siunatuimmat jäsenet ovat sokeita saamilleen siunauksille. He eivät näe tai osaa erottaa niitä suurenmoisia asioita, jotka Ylimmäinen Pappi on heille antanut - eivätkä siis pysty nauttimaan niistä. Voit esimerkiksi katsella ympärillesi Kristuksen ruumiissa ja nähdä toisia kristittyjä, jotka näyttävät lahjakkaammilta ja siunatummilta. Jotkut pystyvät muistamaan ja lausuman ulkoa pitkiä pätkiä Raamatusta. Toiset taas osaavat saarnata, opettaa tai laulaa Jumalan kunniaksi. Sinä sanot itseksesi: "Miten Jumala onkaan noita toisia siunannut. Mutta voi minua raukkaa! Ei minun aivoillani opetella ulkoa Jumalan Sanaa. Enhän edes pysty muistamaan saarnaa jälkeenpäin. Minulla ei ole mitään niistä lahjoista, joita sisarillani ja veljilläni on palvellakseni Jumalaa."

Rakas ystävä, et tiedäkään, miten siunattu sinä olet! Oletko hengellisesti köyhä? Onko sinun vaikea iloita tai edes hymyillä? Murehditko heikkouksiasi? Valitatko, kun et näe hengellistä kasvua elämässäsi? Murehditko, koska tunnet itsesi riittämättömäksi, syrjityksi, tarpeettomaksi? Jeesus sanoo: "Sinä olet autuas! Sinulla ei ole mitään, mistä kerskailla. Ja sillä tavoin palvelet minua parhaiten - koska minun voimani on sinun heikkoudessasi! Voin käyttää sinut helpommin kuin kaikkia muita."

Millainen siunaus tämä todella onkaan. Jeesus ei koskaan sanonut: "Autaita ovat vahvat, onnelliset, itseriittoiset, voimakkaat." Ei! Meidän Herramme siunasi heikkoja, solvattuja, vainottuja, maahan painettuja - niitä, jotka eivät muiden silmissä ole yhtään mitään. Hän sanoo sinulle: "Tiedät, että sinä isoat ja janoat minua - ja sen vuoksi sinut siunataan!"

Paavali kirjoittaa: "Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa." (Gal. 3:9.) Mikä on tämä Aabrahamin siunaus?

Jaakob selittää meille: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi" (Jaak. 2:23.) Aabraham uskoi, että hän oli oikeassa pysyessään Jumalassa silloin, kun hänen pyhityksensä oli vielä kesken. Ja tämä on Aabrahamin siunaus - tieto, että meidät vanhurskautetaan uskon kautta! "Että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen." (Gal. 3:14.)

Tämä siunaus on tieto siitä, että Jeesus lunasti verellään anteeksiannon meidän kaikista synneistämme ja rikkomuksistamme. Isä katsoo Jeesuksen oman vanhurskauden meidän hyväksemme, ja se tekee meidät nuhteettomiksi Hänen silmissään. Ei meidän tarvitse yrittää tehdä työtä ansaitaksemme Jumalan suosion. Meidän on sen sijaan uskottava ja luotettava Jeesuksen ristillä suorittamaan täydelliseen lunastustyöhön. Ja vaikka me edelleenkin kamppailemme - ja vaikka me joskus lankeamme ja petämme Hänet - meillä on oikeus pysyä Hänen lähellään, kun jatkamme matkaa uskossa ja katumuksessa.

Daavid ymmärsi tämän ja pystyi nauttimaan Aabrahamin siunauksesta:

Niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä." (Room. 4:6-8.)

Kun Jumala siunaa meitä Aabrahamin siunauksella, meidän uskomme alkaa kasvaa. Pian me näemme ja uskomme, että sama Kristus, joka vanhurskauttaa meidät, antaa meille voiman synnin voittamiseen. Jumala sanoo meille: "Nyt me rupeamme töihin sinun pyhyytesi ja pyhityksesi hyväksi. Mutta sinun täytyy muistaa, että tälläkin aikaa olet turvassa minussa. Sinä olet minun lapseni - ja minä estän sinua lankeamasta!"

Joko sinä olet saanut Aabrahamin siunauksen? Jos täysin hyväksyt Kristuksen vanhurskauden uskon kautta, silloin sinut siunataan yhdessä uskollisen Aabrahamin ja Daavidin kanssa. Sinä kuulut itse asiassa maailman siunatuimpien ihmisten joukkoon! Silti miljoonat kristityt eivät ole koskaan kuulleet sitä eivätkä sitä usko. Sen vuoksi he elävät koko elämänsä hengellisessä köyhyydessä ja pelossa. He eivät tiedä, millaista on painaa päänsä illalla levollisena tyynyyn. He tekevät syntiä ja tunnustavat sen, tekevät syntiä ja tunnustavat, toistuvasti. Heillä ei ole varmuutta, ei voimaa, ei tietoa.

Jumala haluaa, että sellaiset kristityt painautuvat Hänen käsivarsilleen tietäen, että heillä on täysi oikeus Jumalassa pysymiseen. Aabrahamin siunauksen saaminen merkitsee ehdotonta luottamusta siihen, että Jeesus pirskottaa jatkuvasti uhrivertaan meihin. Se merkitsee myös pysyvää, pelastavaa uskoa Häneen. Meidän on tultava Hänen luokseen ja sanottava: "Herra, minä tiedän, että olen Sinun lapsesi ja ettet heitä minua pois. Tiedän, että olen pettänyt Sinut ja tehnyt syntiä Sinua vastaan. Minun jalkani ovat likaiset. Mutta tulin nyt Sinun luoksesi puhdistettavaksi. Pese minut puhtaaksi, Herra!"

Aabrahamin siunauksessa on kuitenkin toinenkin piirre. Se sisältää luottamuksen Herraan meidän kilpenämme. Jumalahan teki liiton Abramin kanssa:

Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." (1.Moos. 15:1.)

Herra antoi Aabrahamille tämän siunauksen, kun Aabraham oli palaamassa taistelusta. Jotkut Raamatun tutkijat uskovat, että Aabraham oli siihen aikaan hirveän peloissaan. Ehkä hän ajatteli, että Aasian kuninkaat keräisivät uudelleen joukkonsa ja tulisivat häntä vastaan, kun hänellä oli vain 318 miestä. Tai ehkä hän luuli, että kanaanilaiset hyökkäisivät hänen kimppuunsa, koska olivat nähneet hänen vahvistuvan asuessaan heidän maassaan.

Meidän täytyy myös muistaa, että Jumala oli luvannut Aabrahamille, että tästä tulisi monien kansakuntien isä. Silloin Aabraham on myös voinut pohtia: "Ajatella, miten paljon aikaa on kulunut, eikä minulla vieläkään ole poikaa. Nyt minä olen raivoavien sotajoukkojen ja minuun armottomasti suhtautuvien ihmisten ympäröimä. Perheeni, perintöni, on vaarassa. En näe mitään todistetta siitä, että Jumalan lupaus ikinä täyttyisi."

Oletko koskaan ollut tällaisessa tilanteessa? Ehkä sinua on paneteltu työpaikalla. Ehkä kotielämäsi on kurjaa. Rukouksesi näyttävät jäävän vastausta vaille. Tai ehkä läheinen ystävä on pettänyt sinut. Olet rukoillut sen vuoksi päiviä, viikkoja, kuukausia - mutta mitään ei ole tapahtunut. Sanot itseksesi: "En näe mitään todisteita Jumalan siunauksesta. Päinvastoin, tunnen itseni masentuneeksi ja epätoivoiseksi. Mitä minä voin tehdä?"

Lukuisia kertoja olen vetäytynyt rukoilemaan ja selvittänyt asian Herran kanssa! Olen huutanut: "Isä, Sinä tiedät, että on tärkeitä asioita, joita en ole nähnyt tapahtuvan. Milloin aiot vastata huutoihini? Miksi Sinä odotat? Etkö edes kuule minun rukouksiani? Minulla ei ole enää kyyneliä jäljellä. Uskon Sinun Sanaasi - mutta en näe mitään todisteita Sinun siunauksestasi. Herra, missä Sinä olet?"

Aabraham oli juuri sellaisessa pelokkaassa mielentilassa, kun ylimmäinen pappi Melkisedek tuli hänen luokseen. Raamattu kertoo: "Näiden tapausten jälkeen tuli Abramilla näyssä tämä Herran sana..." (1.Moos. 15:1.) Tämä jae tarkoittaa: "Sen jälkeen kun Aabraham oli katsonut pelokkaasti häntä ympäröiviä vihollisia.. sen jälkeen kun hän tunsi olevansa masentunut, ettei hän ollut ollenkaan edistynyt... Herran Sana tuli hänelle..."

Ensimmäinen, minkä Jumala Aabrahamille ilmoitti, oli: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." (sama jae.) Tässä yhdessä ainoassa jakeessa Jumala on antanut meille sen suurimman siunauksen salaisuuden, jonka kukaan uskova voi koskaan saada. Ensimmäinen, mitä meidän Ylimmäinen Pappimme Jeesus sanoo meille, kun Hän tulee luoksemme Kaikkeinpyhimmästä, on nimittäin: "Älä pelkää!" Hän näkee meidän pelokkaan olemuksemme ja vakuuttaa meille: "Eivät mitkään riivaajat eivätkä pahat helvetin henkivallat voi satuttaa sinua. Sinä ole minun vereni suojassa - eikä sinun tarvitse pelätä!"

"Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." (1.Moos. 15:1.) Alkuperäinen heprean sana, joka on käännetty "kilveksi" tarkoittaa oikeastaan "suojelijaa, puolustajaa". Tämä jae siis tarkoittaa: "Minä olen sinun esitaistelijasi. Minä taistelen sinun puolestasi!"

Herra sanoo Aabrahamille: "Mene vain katsomaan noita sinua ympäröiviä sotajoukkoja. Minä puolustan sinua niitä kaikkia vastaan! Kukaan ei voi satuttaa sinua - sillä minä olen sinun kilpesi. Luota elämäsi ja tulevaisuutesi minun käsiini. Jos käännyt minun puoleeni ja etsit täyttymystä minusta, minä palkitsen sinut ja sinä saat lisää rauhaa, lisää iloa, lisää täydellisyyttä, jollaisesta et ole ikinä tiennytkään!"

Tämä sama jae siis todella kertoo meille, että Herra on meille paljon enemmänkin kuin vain kilpi. Hän on myös meidän ylenpalttisen suuri palkkamme! Jumala sanoo tässä Aabrahamille: "Sinä saat poikasi, ja hänestä on sinulle suurta iloa. Tulee aika, jolloin saat iloita, että olen täyttänyt sinulle antamani lupauksen, ja että jälkeläisesi on syntynyt. Mutta minä haluan olla sinun sydämesi palkka, Aabraham. Silloinkin, kun näet lupausteni täyttyneen, sinun poikasi ei ole sinun palkkasi - ei - minä olen Se, joka täyttää sinun syvimmät tarpeesi!"

Jumala tietää kaiken ihmisluonteesta. Hän tiesi, että Aabraham iloitsisi suuresti, kun saisi poikansa. Aabraham voisi silloin sanoa: "Jumala teki sen! Hän lupasi tämän minulle, ja Hän piti Sanansa." Mutta Jumala tiesi myös, että Aabraham ei olisi täysin tyydytetty lapsen synnyttyä. Hänellä olisi edelleen sisäinen nälkä, levottomuus, selittämätön kaipaus, jota mikään inhimillinen ei voinut täyttää.

Eikö meillekin käy juuri näin, kun lopulta saamme sen, mitä olemme niin hartaasti halunneet? Koko ajan me ajattelemme: "Kunhan vain saan tämän yhden asian, niin olen onnellinen. Se tekee elämäni ihmeelliseksi. Siihen päättyvät kaikki huoleni." Ei, ei siinä niin käy! Ja sinun kannattaa nyt kertakaikkiaan painaa mieleesi: Maailmassa ei ole ketään miestä, naista, pappia tai evankelistaa, joka voisi täyttää tuon syvän tarpeen sinussa! Meillä kaikilla on se sama tarve: Se on täydellisen riippuvuuden tarve Herrasta. Eikä sitä täytä puoliso, lapsi tai ystävä. Vain Herra itse toi täysin tyydyttää meidän syvimmän tarpeemme.

Siinä on hengellinen siunaus! Meidän ylimmäinen Pappimme sanoo: "Jos todella haluat tulla tuntemaan minun siunaukseni salaisuuden - niin minä olen se, jota sinä etsit. Minä olen sinun palkkasi - sinun vastauksesi, sinun siunauksesi!"

Jumala sanoi Aabrahamille: "Minä runsaasti siunaan sinua...Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä..." (1.Moos. 22:17,18.) Hän tarkoitti: "Minä siunaan sinua siksi, Aabraham, että sinä voit siunata kaikkia kansakuntia!"

Ilmeisesti hyvin harvat meistä ovat kutsutut siunaamaan kokonaisia kansakuntia. Mutta jokaisella meistä on perhepiiri, ystäviä, kollegoja ja työtovereita. Moniko sinun lähipiirissäsi on saanut siunauksen siitä, mitä Herra tekee sinulle? Vuotaako Jeesuksen kirkkaus suhteessasi Häneen myös lähelläsi oleviin ihmisiin? Siunaako Kristus sinussa myös ystäviäsi ja perhettäsi? Kenet sinä olet viime aikoina siunannut?

Kun ryhdyt siunaamaan muita keskellä omaa koettelemustasi, saat tuntea Jumalan siunaavan käden päälläsi. Näin kävi Daavidille. Kun hänen vihollisensa eivät osoittaneet hänelle mitään armoa, hän todisti: "Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita." (Ps. 109:28.) Daavid huusi Jumalaa avuksi ja siunaamaan häntä, kun viholliset kirosivat hänet.

Jeesus käskee meitä: "Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat." (Matt. 5:44.) Jos voit pitää tämän sanan, Herra varmasti siunaa sinua!

Lopuksi niitä, jotka saavat siunauksen, myös vedetään yhä lähemmäksi Herraa. Jumala ei koskaan siunaa vetämättä ihmistä lähemmäksi itseään ja yllyttämättä: "Tule lähemmäksi minua." Siinä on vielä lisää siunausta - enenevää läheisyyttä Häneen!

Ehkä mietit yhä: "En näe mitään todisteita Jumalan siunauksesta minun elämässäni. Minun elämässäni ei ole mitään siitä, mitä olet maininnut. Miten minä voin saada Jumalan siunauksen?" Minä kysyn sinulta: Rakastatko Hänen Sanaansa? Onko sinusta ihanaa tulla Hänen huoneeseensa toisten uskovien joukkoon? Palaavatko ajatuksesi kaiken aikaa Jeesukseen? Puhutko Hänen kanssaan? Jos voit vastata myöntävästi yhteenkin noista kysymyksistä, voit olla varma: Hän vetää sinua puoleensa ja siunaa sinua!

Iloitse, rakas uskova pyhä! Jos huomaat, että sinulta puuttuu lahjoja, joita näet muissa... jos isoat ja janoat lisää Hänestä... jos olet heikko, ahdistunut, murheen murtama, murehdit syntejäsi, voit olla levollinen - sinun Ylimmäinen Pappisi siunaa sinua kaikilla hengellisillä siunauksilla. Tule Hänen luokseen uskossa. Hän siunaa sinut mielellään!