KRISTUS ON MEISSÄ

Polku toivoon käy kärsimyksen, murheen ja kivun kautta. Olet sitten kuinka hurskas, rakastava tai hyvä, joudut Kristuksen kärsimyksistä osallisiksi, kun olet Hänessä.

”Vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä” (1 Piet.4:13, kursiivi kirjoittajan). Pietari sanoo meille selvästi: ”Iloitkaa kärsimyksistänne”. Paavali sanoo melkein samoin: ”Meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo” (Room.5:2).

Iloita kärsimyksistä! Tämä on yksi Raamatun kovista sanonnoista, ehkäpä kaikkein kovin. Paavali menee vielä pitemmälle: ”Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset”(Room.5:3, kirjoittajan kursiivi). Paavali ei puhu tässä huudosta tai huudahduksesta, joita päästämme koetuksemme hetkellä. Pikemminkin hän kuvaa sitä, että me voimme nähdä koetuksissamme Jeesuksen. Huolimatta inhimillisestä pelostamme, tilanteesta, joka näyttää meistä täysin toivottomalta, me voimme silti sanoa: ”Jumala antaa ratkaisun”.

Jotkut uskovat väittävät: Toivon polku on yksinkertaisesti tätä: Minun toivoni lepää tässä: ”Kristus teissä, kirkkauden toivo”(Kol.1:27). Aivan totta. Jos Kristus on meissä, Hän johtaa meidät polulle, jota Paavali kuvaa.  Pyhä Henki näet haluaa meidän toivomme olevan enemmän kuin teologinen lauselma. Sen pitää olla toivo, luottamus, joka on luja, vahvalle perustalle laskettu. Lyhyesti, toivomme pitää olla ”Kristus meissä, tekemässä työtään meissä”.