Kuinka saada ja ylläpitää Jumalan siunaus ja mielisuosio
Haggain kirja on ihmeellinen oppitunti siitä, kuinka saada ja pitää Herran siunaus ja mielisuosio. Profeetta Haggai tuo todella yksinkertaisesti esiin, kuinka Jumalan lapset voivat elää ja vaeltaa Jumalan jatkuvassa siunauksessa ja suosiossa.
Mutta Haggai näyttää myös ne syyt, miksi ihmiset menettävät Jumalan siunauksen - ja mitä heidän täytyy tehdä tullakseen takaisin Hänen suosioonsa. Tämä on totta kansoille, perheille ja yksittäisille ihmisille.
Ihmeellinen totuus on, että Jumala siunaa niitä, jotka vaeltavat uskollisuudessa. Hän osoittaa suosionsa niille, jotka suosivat Häntä. En tiedä sinusta, mutta minä rakastan olla sellaisten ihmisten ympärillä, joilla on Jumalan suosio. Heissä on jotakin Kristuksen yltäkylläisyydestä ja heillä on pysyvä rauha. Sinun ei tarvitse murehtia päivästä toiseen, ovatko he iloisia vai surullisia, koska heidän vaelluksessaan Jumalan kanssa on vakaata.
Yksi suurimmista murheista, joita seurakunnan paimen saa kantaa, on nähdä omin silmin ne kauheat muutokset, jotka tapahtuvat, kun kristityt muuttuvat happamiksi. Nämä ovat uskovia, jotka kerran paloivat Jumalan tulta, olivat omistautuneita ja innokkaita Hänen työssään. He olivat onnellisia, siunattuja, uskossaan kasvavia ja hengellisesti kypsyviä.
Sitten eräänä päivänä aloit tuntea, että jotakin oli mennyt vikaan. Vihainen katse oli korvannut heidän hymynsä. Äkkiä heidän kasvunsa keskeytyi. Hengellinen lahoaminen oli alkanut!.
Tällaista tapahtuu avioituneille pareille. Ehkä se on totta sinun avioliitossasi. Vain muutama vuosi sitten te molemmat näytitte onnellisilta. Silmissänne oli kipinää ja olitte rakastuneita. Mihin tahansa käännyittekin, Jumala siunasi teitä. Ihmiset ympärillänne ajattelivat, ettei mikään voisi tulla välillenne. Te molemmat nautitte Jumalan suosion täyteydestä.
Mutta nyt jotakin on vialla. Vain muutaman kuukauden sen jälkeen te molemmat vaellatte surussa! Ette voi olla yhtä mieltä mistään - välillänne on jatkuvaa väärin ymmärtämistä. Rakkautenne toinen toistanne ja Jumalan työtä kohtaan on vähenemässä. Hänen siunauksensa ja suosionsa avioliitossanne on sulkeutunut.
Tätä tapahtuu myös yksittäisille kristityille! Olen ollut suuresti siunattu siitä uskollisuudesta ja palavuudesta, jota moni yksittäinen uskova on osoittanut, ja moni heistä on naimaton. He ovat niin täynnä iloa, innokkaina Jumalan Sanasta, asettaen aina Herran työn ensi sijalle. Kun näen heitä, sanon itsekseni: "Hän on niitä, jotka eivät koskaan luovuta eikä väljähdy. Hän on päättänyt kulkea koko tien Herran kanssa!"
Kuitenkin jotkut näistä palavista uskovista alkavat muuttua. He alkavat jäädä pois kokouksista, joissa heillä oli tapana olla aina mukana. Murheellinen, taipumaton katse on muuttanut heidän kasvojen ilmeensä. Ei ole enää Jumalan siunausta - voit melkein nähdä sen valuvan pois heistä!
Kun näen heitä, ihmettelen: "Herra - mitä tapahtui? Kuinka he saattoivat noin vain ajaelehtia pois? Kuinka tuollainen kylmyys meni heidän henkeensä? Kuinka he voivat unohtaa Sinun siunauksesi ja mielisuosiosi omistamisen salaisuuden?"
Samaa tapahtuu kansakunnille! Niistä päivistä alkaen, jolloin Jumala siunasi Israelia, aina nykypäivän Amerikkaan asti - kansat, jotka kerran elivät anteliaassa hyvyydessä, unohtivat pian Jumalan! He unohtivat, miksi Hän siunasi heitä - ja heistä tuli Hänen vihollisiaan ja Hänen suosionsa muuttui kauheiksi tuomioiksi!
Mitään kansaa ei ole koskaan siunattu niin kuin Israelia. Jumala sanoi heille: "Valitsin teidät kaikkien kansojen joukosta - ja kannoin teitä käsivarsillani! Löysin sinut, pesin ja vaatetin sinut. Mutta sitten sinä käänsit selkäsi Minulle! Käännyit Minua vastaan tekemään hengellisen aviorikoksen!"
Israelin tapaan Amerikka on menettänyt Jumalan siunauksen ja suosion! Kerran tämä kansa oli suuresti siunattu. Esi-isämme olivat suurimmaksi osaksi jumalisia miehiä. Ja vain muutamia vuosia sitten Amerikka siunasi koko maailmaa eniten lainaa antavana kansakuntana. Ei enää! Olemme nyt maailman velkaisin kansa ja olemme velkaa enemmän kuin koko muu maailma yhteensä! Olemme niin syvästi velkaantuneet, ettemme koskaan selviä!
Mitä Amerikalle tapahtui? Se on menettänyt sielunsa, siunauksensa ja suosionsa Jumalan kanssa. Enää emme ole kansa Hänen allaan - koska Hän on luovuttanut meidät synneillemme. Meistä on tullut jumalattomia - ja nyt olemme Hänen jumalallisessa kurituksesaan!
Kuinka kansakunnat, perheet ja yksityiset menettävät Jumalan siunauksen ja mielisuosion? Mikä aiheuttaa tämän lankeamisen tuhoon ja häpeään? Haggai listaa kolme syytä tähän:
"Tämä kansa sanoo: Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta" (Haggai 1:2) Israelilaiset luopuivat Herran huoneen rakentamisesta - rakentaakseen omia kotejaan!
Tämä tapahtui 68 vuotta Salomon temppelin tuhoamisen jälkeen. Jäännös oli palannut Jerusalemiin Babylonian vankeudesta erityisesti rakentamaan Jumalan huonetta. Ja todellakin: temppelin perustukset he asettivat palavuudella ja kiihkeydellä!
Mutta sitten heitä alkoivat kohdata koettelemukset - vaikeudet ja lannistamiset. Vähin erin he menettivät mielenkiintonsa Jumalan työhön. He sanoivat: "Ei vain ole oikea aika - meillä on liikaa ongelmia. Sitä paitsi vietämme niin paljon aikaa täällä. Laiminlyömme perheemme ja omat asiamme."
Yksi toisensa jälkeen he menivät pois omille asioilleen. Ja Herran asiat - jotka kaikki liittyivät heidän omaan hyvinvointiinsa - tulivat toissijaiseksi!
He alkoivat rakentaa omia talojaan. He käyttivät sitä puutavaraa, jota oli varastoitu temppelin rakentamiseen - kaikki kauniit setrit, jotka oli tuotu vuorenrinteiltä.
Kun Haggai tuli paikalle, hän kuuli vasaroiden paukkeen ja näki talojen nousevan kaikkialla. Sitten hän meni Herran huoneen luo - ja se oli laiminlyöty! Kukaan ei työskennellyt temppelissä!
Hän alkoi itkeä: "Onko sitten aika teidän asua panelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone on rauniona? Ja nyt sanoo Herra Sebaot näin: Ottakaa vaari teistänne" (jakeet 4-5). Toisin sanoen hän sanoi: "Herätkää - ajatelkaa vähän, mitä olette tekemässä!"
Voit kysyä: mikä on se Jumalan temppeli, joka tänään pitäisi rakentaa? Raamattu sanoo, että se on ruumiimme: "Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?" (1. Kor. 6:19).
Jeesuksen Kristuksen seurakunta on Hänen ruumiinsa maan päällä. Hän on pää, kirkkaudessa - ja meidän ensisijainen tehtävämme täällä maan päällä on rakentaa Hänen hengellistä ruumistaan. Kaikki, mitä teemme Jeesukselle, ei rakenna ainoastaan paikallista seurakuntaamme tai palvelutyötä - se rakentaa Kristuksen ruumista maan päällä!
Kuinka sitten tämän päivän uskovat menettävät siunauksen ja Jumalan suosion? Lopettamalla työn Hänen temppelissään! Näin tapahtuu, kun lopetamme rukoilemisen ja Jumalan etsimisen - kun lopetamme Hänen hengellisen ruumiinsa rakentamisen!
Raamattu sanoo että jos yksi jäsen loukkaantuu, koko ruumis kärsii. Tiedän, että jos lyön sormeeni tai kolhaisen varpaani johonkin, koko ruumiini reagoi - jopa pääni tuntee sen! Näin ollen, jos et tee osuuttasi Kristuksen ruumiin rakentamisessa - ellet etsi Häntä kaikesta sydämestäsi - loukkaat satutat ruumista. Satutat jopa Päätä, Jeesusta!
Tässä on se ongelma, johon Haggai tähtää: kun ihmiset asettivat Jumalan asiat ensimmäiseksi, Hän tarjosi heille heidän ruokansa ja suojansa. Hän totisesti piti heistä huolen kaikilla tavoilla: heidän viinitarhansa kasvoivat, niiden rypäleet olivat raskaita. He nukkuivat rauhallisesti yönsä ja heidän lapsensa tanssivat kaduilla. Kukaan heidän vihollisistaan ei uhannut heitä. Se oli ihmeellista Jumalan siunauksen aikaa. Mutta sitten ihmiset alkoivat keskittyä omiin asioihinsa!
Huomaa, että Jumala ei vastusta taloutemme huolenpitoa. Meidän tulee olla uskollisia päivittäisessä työssämme ja (liike-)toimissamme. Mutta israelilaiset olivat lopettaneet Jumalan työn kokonaan. Heidän omat asiansa olivat vallanneet heidän jokaisen ajatuksensa!
Tänään monet uskovat tulevat Jumalan huoneeseen ja vain istuvat. He eivät koskaan tee mitään rakentaakseen Hänen ruumistaan. He ovat liian keskittyneitä omiin uriinsa ja perheisiinsä - liian kiireisiä omissa asioissaan!
He sanovat: "Jonain päivänä minulla on aikaa - silloin voin panna Herran asiat ensi sijalle. Heti kun olen maksanut laskuni ja pannut hiukan säästöön pesämunaksi, voin antaa enemmän aikaa hengellisille asioille." Ei! Tällaiset ovat penseitä, jopa kylmiä - antaen Jumalalle yhä vähemmän ajastaan ja resursseistaan!
Ehkä kerran tulit Herran huoneeseen aidossa palavuudessa Häntä kohtaan. Olit täytetty Kristuksella - Hän oli kaikkesi, elämäsi. Mutta nyt olet tullut kietoutuneeksi tekemään rahaa, yrittäen kehittää elämäntyyliäsi. Omat asiasi ovatkin syrjäyttäneet Jumalan asiat. Olet työntänyt Hänen työtään ulos elämästäsi!
"Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon" (Hagg. 1:6).
Jumala sanoi kansalle: "Juoksette aineellisten asioiden perässä - talojen, maan, rahan - ja ne vievät kaiken aikanne ja energianne! Kun teitte minun asioitani, teillä oli ilo ja tyytyväisyys. Mutta nyt olette tyhjiä, pettyneitä ja tyytymättömiä. Teittepä mitä tahansa, mikään ei tyydytä teitä!"
"Te odotatte paljoa, mutta se menee vähiin. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan sen pois. Minkätähden? sanoo Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden, kun se on rauniona ja te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi" (jae 9).
Jumala sanoi: "Halusit sitä niin kipeästi ja teit työtä kovasti sen eteen. Mutta ryöstit Minulta saadaksesi sen! Veit sen kotiisi, eikä se tyydyttänyt sinua - koska minä otin kaiken sen antaman tyytyväisyyden pois!"
Juuri tätä tapahtuu USA:ssa tänä päivänä. Ajattele: milloinkaan ihmiskunnan historiassa ei ole ollut maata, jossa niin monella on niin paljon - ilman tyytyväisyyttä! Ostat tavaroita, joita himoitsit ja jonka saamiseksi teit paljon työtä - mutta heti, kun viet niitä kotiin, kaikki uutuuden viehätys kaikkoaa pois! Se ei tuo iloa eikä tyytyväisyyttä. Voit suorastaan tuntea sen tyhjyyden, joka virtaa sinuun!
Kansaamme kuluu omasta itsestään - omasta ylpeydestään, kunnianhimostaan ja omasta tahdostaan - jokainen omista asioistaan! Ei ihme, että niin moni juo ja on huumeiden sumentama, vaeltaen pimeydessä ja hämmennyksessä. Jumala on puhaltanut aineellisiin yrityksiimme - eikä mikään siitä voi koskaan tuottaa tyydytystä!
Jumala sanoo: "Ja minä olen kutsunut kuivuuden ... kaikelle kätten[ne] vaivannäölle" (jae 11). Hän tarkoittaa: "Jos alat laiminlyödä sieluasi ja kääntyä aineellisten asioiden puoleen, päädyt ilottomaksi, tyydyttämättömäksi, tyhjäksi ja kuivaksi! Minä tuon hengellisen kuivuuden - ja kaikki kova työsi saa sinut tuntemaan olosi yhä huonommaksi! Tulet vielä sanomaan: 'Tässäkö kaikki, minkä vuoksi elää?'"
Lihallisille kristitylle Jumala sanoo: "Minä olen kutsunut onnettomuuden ja kuivuuden, niin ettet löydä mitään tyydytystä - että se ajaisi sinut takaisin Minun puoleeni! Minä tahdon, että asetat Minun asiani ensi sijalle, jolloin voi jälleen kerran siunata sinua ja osoittaa sinulle mielisuosioni!"
Kiitos Jumalalle, Hän tekee sen! Jokaisen meistä pitäisi rukoilla: "Herra, aina kun alan lipsua pois luotasi, tee minut onnettomaksi!"
"Kansa pelkäsi Herraa ... ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä" (1:12,14). Lopultakin ihmiset olivat tunsivat syyllisyyttä omien etujensa etsimisestä ja palasivat työhön temppelille. He olivat palanneet sinne, missä heidän pitikin olla - rakentamassa Jumalan huonetta!
Kun he seisoivat temppelin perustusten edessä, muurit alkoivat nousta. Mutta jokin oli pielessä - monet vanhemmista ihmisistä alkoivat itkeä! Miksi? Koska he olivat nähneet Salomon temppelin loiston 68 vuotta aikaisemmin - eikä tämä uusi täyttänyt heidän asettamaansa mittaa. Siihen verrattuna tämä ei näyttänyt miltään!
He alkoivat puhua menneestä kunniasta, sanoen: "Tässä temppelissä ei ole arkkia. Ei ole armoistuinta eikä kerubeja. Alttarilla ei ole kuluttavaa tulta eikä Jumalan läsnäolon kirkkaus laskeudu huoneeseen. Kaiken kovan työmme jälkeen - kaiken uhrautumisemme ja kuuliaisuutemme jälkeen, ja kun olemme laittaneet Jumalan asiat etusijalle - jäämme alamittaisiksi! Tämä ei ole mitään verrattuna siihen, mitä me näimme joskus. Miksi kamppailla, miksi jatkaa eteenpäin kun tulos on näin vähäinen?"
Tällaisen asenteen seuraamukset olivat vakavia - Jumala suuttui! Haggai sanoi heille: "Kuka teidän joukossanne on jäljelle jäänyt, joka on nähnyt tämän temppelin sen entisessä kunniassa? ... Eikö se ole tyhjän veroinen teidän silmissänne?" (2:3). Hän sanoi siis: "Siinä te vertailette nykyistä olotilaanne johonkin entiseen - ja tunnette olonne kurjaksi!" Tämä koskee juuri siihen, mitä on tapahtumassa Jeesuksen Kristuksen seurakunnalle tänä päivänä. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi ihmiset ovat menettäneet Jumalan siunauksen ja suosion!
Tänä päivänä Jumalan kansan sotajoukko on antamassa periksi - koska he ovat sitä mieltä, etteivät koskaan tule täyttämään vaadittuja mittoja! Niin kuin nuo israelilaiset, he ovat palanneet Jumalan luokse, asettaneet Hänet jälleen ykköseksi, etsineet Hänen tahtoaan ja rakentaneet Hänen huonettaan. Mutta kun he katsovat elämäänsä, he sanovat: "Minulla on niin vähän näytettävää kaikista kamppailuistani! Elämässäni on niin vähän Jumalan pyhyyttä ja Hänen kirkkauttaan. En ole mitään verrattuna toisiin kristittyihin. Mitä hyötyä kamppailuista on? En voita ikinä."
Olen vakuuttunut, että monet antautuneet kristityt luovuttavat taistelun juuri tästä syystä. He vertaavat itseään toisiin uskoviin - ja he lannistuvat, koska tuntevat itsensä toivottomasti huonommiksi!
Tämä tapahtui minulle vuosia sitten, kun aloin lukea noita puritaanikirjoja. Minä näin, kuinka he paloivat Jumalan pyhää tulta: He heräsivät neljän ja viiden välillä aamulla, rukoilivat kuudesta kahdestaan tuntia päivässä, eivät koskaan puhuneet tyhmiä sanoja ja he ahmivat Jumalan sanaa. He näyttivät niin pyhiltä ja niin Jumalan mielen mukaisilta. Se sai minut tuntemaan syyllisyyttä - minusta tuntui siltä, että en ikinä olisi mitään heihin verrattuna!
Rakkaat, ongelma on siinä, että tuijotamme omaa olotilaamme! Emme ymmärrä, että kun Jumala tekee työtään elämässämme, me olemme aivan oikealla paikalla. Me emme voi, emmekä saa, mittailla hengellistä elämäämme jonkun toisen elämään. Jos jatkat sellaista, alat ajattelemaan, että Jumalan kirkkaus on loppu, ainakin sinun kohdallasi. Et edes odota sitä elämääsi!
Haggai osoitti Israelille, että he kiinnittivät huomionsa väärään kohteeseen. He olivat menettäneet ymmärryksen siitä tosiasiasta, että Jumalan kirkkaus ei ollut kuihtunut tai loppunut! Jumala lähetti heille tämän sanan:
"Ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra, ja tehkää työtä; sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot ... Minun Henkeni pysyy teidän keskellänne. Älkää peljätkö" (2:4-5). "Tämän temppelin myöhempi kunnia on oleva suurempi kuin aikaisempi, sanoo Herra Sebaot" (jae 9).
Jumala siis sanoi heille: "Te ehkä ajattelette, että ensimmäisen huoneen kunnia oli jotain. Mutta se ei ole mitään verrattuna siihen kunniaan, joka on edessä! Teidän yllänne tulee olemaan minun rauhani - minun kirkkauteni tulvii sieluihinne! Ainoastaan pysykää siinä kallisarvoisessa Jumalan pelossa. Jatkakaa, jatkakaa minun työni tekemistä, ihan sama, miltä teistä tuntuu. Olkaa lujat, sillä minä olen teidän kanssanne!"
Jos vain pysyt uskollisena - jos olet rehellinen Herran edessä, etkä yritä mittailla itseäsi millään muulla kuin omalla rakkaudellasi Jeesusta kohtaan - silloin voit olla varma, että kasvat. Ja Jumala lupaa olla kanssasi!
Haggai varoitti heitä: "Pyydän - ennen kuin lannistutte siitä, että ette täytä mittoja, muistelkaa mennyttä vaellustanne Jumalan kanssa. Muistelkaa, millaista oli silloin, kun luovuitte Jumalasta. Menetitte Hänen suosionsa ja siunauksensa! Tahdotteko todellakin palata noihin aikoihin, jolloin Jumalan täytyi lyödä viljaa homesienellä? Kun pettymyksen hallaa satoi, ja kaikki, mitä teitte, oli turhaa?"
"Ei - te olette palanneet Herran luo, ja olette oikealla tiellä! Jumala on kanssanne huolimatta siitä, miten vähän kehitystä teidän mielestänne tuntuu tapahtuvan. Jatkakaa - kunnia on aivan edessä!"
Sitten tulee Jumalalta tämä ihmeellinen sana:
"Ja nyt ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien ... yhdeksännen kuun kahdennestakymmenennestä neljännestä päivästä, Herran temppelin perustamispäivästä, lähtien. Ottakaa vaari! ... Tästä päivästä lähtien minä annan siunauksen" (jakeet 15-19).
Rakkaat, myös te voitte ottaa tästä vaarin - se on Jumalan lupaus teillekin! Siitä hetkestä alkaen, kun keskitytte jälleen Kristuksen ruumiin rakentamiseen - asettamalla itsekeskeiset tavat sivuun ja antamalla Hänen tulla kaikeksi - voitte alkaa odottaa näkevänne Hänen moninaisia siunauksiaan. Kirjaimellisesti voit ottaa tästä vaarin! Tulet tuntemaan Hänen mielisuosionsa - kuinka Hän hymyilee sinulle ja riemuitsee sinusta!
Juutalaisten laki oli sanonut: "Joka koskee kuolleen ihmisen ruumiiseen, kenen hyvänsä, olkoon saastainen seitsemän päivää ... Jokainen, joka koskee kuolleeseen, kuolleen ihmisen ruumiiseen, eikä puhdistaudu, hän saastuttaa Herran asumuksen" (4Moos. 19:11,13).
Kuuntelepa nyt, mitä Haggai sanoo Israelille:
"Ja Haggai sanoi: 'Jos joku, joka on kuolleesta saastunut, koskettaa jotakin näistä, tuleeko se saastaiseksi?' Niin papit vastasivat: 'Tulee saastaiseksi.' Silloin Haggai lausui ja sanoi: 'Sellaista on tämä väki, sellaista tämä kansa minun edessäni, sanoo Herra. Sellaiset ovat kaikki heidän kättensä työt ja se, mitä he siellä uhriksi tuovat: se on saastaista'" (Haggai 2:13-14).
Haggai sanoi siis: "Jos kuolema koskettaa teitä millään tavalla, tai te kosketatte kuolemaa, te olette tulleet saastuneiksi. Olette saastaisia - te olette saastuttaneet koko ruumiinne, Jumalan temppelin!"
Jumala oli säätänyt nämä ankarat lait terveydellisistä syistä, suojellakseen kansaa pahoilta kulkutaudeilta. Mutta juutalaiselle ajatusmaailmalle kuolema edusti aina turmelusta ja syntiä. Jopa Uusi testamentti sitoo kuoleman syntiin: "Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" (Ef. 2:1).
Esran ja Nehemian mukaan se kuolema, joka kosketti Israelia, oli aistillisuus ja sekoittuminen maailmaan. Israelilaiset miehet olivat himoinneet kanaanilaisia pakananaisia ja naineet heitä. Heillä oli lapsia, jotka eivät edes puhuneet juutalaisten kieltä. Sekoitus oli epäpyhä.
Rakkaat, jos missä tahansa kohtaa kristityssä elämässänne teillä on maailman kosketus - myönnytysten vivahdus, sellainen himo, joka vie teitä - se on kuoleman kosketus ja se tulee maksamaan teille Jumalan siunauksen ja suosion! Haggai toi kansalle toisenkin kysymyksen:
"'Katso, mies kantaa pyhää lihaa vaatteensa liepeessä ja koskettaa liepeellänsä leipää tai keittoa, viiniä, öljyä tai muuta ruokaa, mitä hyvänsä; tuleeko se siitä pyhäksi?' Niin papit vastasivat ja sanoivat: 'Ei'" (Haggai 2:12).
Haggai kuvailee sellaista pappia, joka kantaa uhrialttarilta kotiin pyhitettyä lihanpalaa. Tuo profeetta kysyy: "Siirtääkö tuo pyhä liha pyhyyttä vaatteeseen? Kun hän laittaa sen kotonaan pöydälleen, pyhittääkö se muita ruokia siellä?" Vastaus oli voimakas "Ei!"
Tätä Haggai tarkoittaa: Se, että ympärilläsi on jotain pyhää, ei siirrä pyhyyttä sinuun!
Nämä israelilaiset ajattelivat, että maa itse oli pyhä, niin että siinä maassa eläminen tekisi heistä pyhiä. Samalla tavalla tänäkin päivänä monet kristityt vakuuttavat itselleen, että heidän jumalasuhteensa on oikea niin kauan, kuin he tulevat Hänen huoneeseensa. He ajattelevat, että Jumalan kansan pyhittävien ylistysten ja rukousten kautta Jumalan pyhyys jollain tavalla siirtyisi heihin.
Mutta kuorolaulu, hyvien tekojen tekeminen tai Herran pöydässä istuminen - mikään näistä hengellisistä asioista ei tee sinusta vanhurskasta. Voit istua Pyhän Hengen kanssa kokouksessa ja sukeltaa kaikkiin Jumalan siunauksiin - mutta ei se tee sinusta pyhää, jos kuolema koskettaa sinua!
Toisaalta, kuolema ja synnin turmelus kyllä siirtyy. Synti on tarttuva tauti - se leviää kaikkeen, mihin se koskee! Jos synti koskettaa johonkin kohtaan, se alkaa levitä koko ruumiseen. Näytäpä minulle joku mies, joka koskettaa kuolemaa jossain kohtaa elämässään, ja minä osoitan, kuinka se on levinnyt hänen vaimoonsa, lapsiinsa ja koko talouteensa!
Tässä on syy, miksi Jumala pidätti kaikki siunauksensa Israelilta! Tästä syystä hän löi heitä viljaruosteella ja -homeella ja toi vihan, kuivuuden, tyytymättömyyden, taloudellisen kaaoksen, tyhjyyden ja köyhät sadot. Näin tapahtui, koska he olivat saastaisina Hänen alttarinsa edessä! Heistä oli tullut sellaisia, että he koskettivat huolettomina kuolleita, ja heistä oli tullut turmeltuneita ja pahantahtoisia!
Jos sydämessäsi on jotain maailmasta - jos tuota kuoleman kosketusta ei ole puhdistettu - ei sinulla voi olla siunausta Jumalalta. Olet Hänen vihansa alla - ja kaikki, mitä teet, on saastaista Hänen silmissään!
Taisteletko salaisen synnin kanssa? Onko tuo synti estänyt Jumalan siunausten virran sinulta? Tunnetko itsesi tyhjäksi, kuivaksi, yksinäiseksi? Kuuntele, mitä Jumalan Sana sanoo sinulle:
"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien" (1. Joh. 2:1-2). "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä" (1. Joh. 1:9).
Jos haluat olla puhdas, juokse Jeesuksen luo! "Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan" (Ef. 1:7). "Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset" (Kol. 2:13).
Uusi elämä ja uudet siunaukset ovat sinun - juuri nyt, Kristuksessa! Jumalalta ei mene kauaa kaiken puhdistamiseen. Yksinkertaisesti myönnä Hänen edessään: "Herra, olen pettänyt sinut. Mutta haluan muutosta - Haluan siunauksesi!"
Pyydä Hänen puhdistavaa voimaansa. Jumala tuo sinulle takaisin kaiken mielisuosionsa. "Uskollinen mies saa runsaan siunauksen" (Snl 28:20, engl. käänn.).
Rakas pyhä! Kehotan sinua: päätä sydämessäsi olla katsomatta menneeseen. Tule jälleen uskolliseksi, aseta Hänen asiansa ensimmäisiksi ja etsi Häntä kaikesta sydämestäsi. Ala jälleen tehdä työtä Pyhän Hengen temppelissä. Herra on luvannut sinulle: "Merkitse se kalenteriisi - tästä päivästä alkaen aion siunata sinua. Aion osoittaa mielisuosioni sinulle!"
Halleluja!