Kuka sanoi, että olet kelvoton?
Kuka sanoi sinulle, että olet kelvoton - huono, hyödytön, kelpaamaton Jumalalle? Kuka jatkuvasti muistuttaa sinua siitä, että olet heikko, avuton, todellinen epäonnistuja? Kuka sanoi sinulle, ettet koskaan täyttäisi Jumalan mittapuuta?
Me kaikki tiedämme mistä tämä ääni tulee: se on itse paholainen! Juuri hän pitää sinua vakuuttuneena siitä, että Jumala on vihainen sinulle. Kuulet hänen valheitaan pitkin päivää - ja ne tulevat suoraan helvetin kuiluista!
Kuka sanoo kuoron jäsenille, että he eivät kelpaa laulamaan ylistystä Jumalan huoneessa? Kuka sanoo soittajille, että he eivät ole kelvollisia soittamaan ylistystä instrumentein? Kuka sanoo vanhimmille, ovimiehille, pyhäkoulun opettajille, vapaaehtoisille, työntekijöille, ihmisille penkkiriveissään, että he ovat kelvottomia? Kuka muistuttaa heitä jokaisesta synnistä ja epäonnistumisesta syyttäen heitä: "Sinulla on epäpuhtaat kädet, likainen sydän! Ei sinulla ole oikeutta koskettaa Jumalan pyhiä asioita. Sinä olet häpeäksi Herralle!"
Tämä on paholaisen - veljien syyttäjän - yllyttävä ääni! Hän sanoo sinulle: "Jumala ei voi käyttää sinua, ennen kuin istut alas ja saat tämän asian selvitetyksi. Et voi edes tulla hänen huoneeseensa ennen kuin olet tehnyt itsestäsi kelvollisen!"
Monet ihmiset, jotka lukevat tätä saarnaa juuri nyt, paholainen on vakuuttanut siitä, että he ovat kelvottomia voimatta ikinä olla Jumalan käytössä. Kuvaako tämä sinua? Ehkä tunnet olevasi jopa kelvoton tullaksesi kutsutuksi Jumalan lapseksi. Kun katsot hengellistä elämääsi, ainoa mitä näet, on ristiriitaisuus. Ja vihollinen jatkuvasti lähettää alituisten valheiden padon sinua vastaan - muistuttaen sinua epäonnistumisistasi aina ahdistaen henkeäsi.
Nyt olet alkanut ajatella: "Rakastan Herraa kaikella, mitä minussa on. Mutta elämässäni on yhä epäonnistumisia! En ole lujasti uskollinen palvelija. Minun yhä täytyy taistella suuria kiusauksia vastaan, asioita, jotka lannistavat minut. En koskaan täytä mittaa. En koskaan tule olemaan sitä, mitä Jumala tahtoo minun olevan - ja mitä minä haluan olla!"
Annapa, kun pysähdyn tähän ja tunnustan jotakin sinulle: en ole kertaakaan kaikkien palvelusvuosieni aikana tuntenut itseäni suuren saarnaajan kutsumukseni arvoiseksi! Koko sen ajan, kun olen palvellut Herraa, minua on pommitettu syytöksillä siitä, että olen kelvoton puhumaan Jumalasta - kelvoton saarnaamaan, opettamaan muita, kelvoton olemaan johtaja. Vielä en tiedä yhtäkään vilpitöntä kristittyä, jota Herra on käyttänyt, joka ei olisi kokenut tätä.
William Bradford, suuri puritaanisaarnaaja, sanoi: "Ajattelen joskus, että minulla on koko Euroopan mustin sydän." Hän jatkuvasti kuuli syytöksiä siitä, että hän oli täydellisen kelvoton. Ja joka kerta, kun hän puhui tai saarnasi, jotakin kierähti hänen vatsassaan - levottomuus, pelko, ihmisten edessä seisomisen pelko. Tämä suuri saarnamies tunsi uskomatonta kelvottomuuden tunnetta!
Tietystikin lihassamme me olemme kelvottomia. Emme voi koskaan olla itsessämme kelvollisia. Mutta monet uskovat sallivat saatanan varastaa heiltä suloisen elämän uskomalla hänen valheitaan siitä, miten Jumala heidät näkee.
He uskovat, etteivät voi koskaan olla kelvollisia Hänen silmissään. Aina, kun sellaiset masentuneet kristityt kuulevat voimakasta julistusta syntiä ja kompromisseja vastaan, he tulevat välittömästi tuomituiksi. He ajattelevat: "Olen yhä heikko. Ei minulla ole täydellistä voittoa. Olen juuttunut jatkuvaan sodankäyntiin!"
Sitten toinen ajatus vyöryy ylitse: "Sinun täytyy asettua alas - jäädä pois kaikesta palvelustyöstä - kunnes saat asiat kuntoon. Jos yrität jatkaa Herran työn tekemistä ja ylistämistä samalla, kun olet tässä kamppailussa, sinut tuomitaan!"
Silloin tällöin pastoreiden täytyy pyytää seurakunnan työntekijöitä "asettumaan aloilleen" joksikin aikaa - se tarkoittaa heidän palveluvelvollisuuksistaan sivuunjäämistä - tarkoituksenaan laittaa tiettyjä näkökohtia heidän elämässään järjestykseen. Times Square Church -seurakunnassa me teemme tämän, kun joku on sokea synnilleen eikä näe, että se on väärin. Ja joskus meidän täytyy tehdä se, kun henkilö elää avoimessa, pöyhkeässä synnissä ilman merkkejä parannuksenteosta. Se täytyy hoitaa.
Mutta minä puhun jostakin täysin muusta - jostakin, mikä jokaisen kristityn täytyy selvittää. Tosiasia on, että jos jokainen Jumalan lapsi kuuntelisi paholaisen syytöksiä, niin kaikki palvelustyö täytyisi lopettaa täydellisesti!
Ei olisi seurakuntaa - koska ei olisi ketään seisomaan saarnastuoliin, ketään istumaan kuorolavalla, ketään ovimieheksi, ei ketään opettamaan pyhäkoulussa - eikä ketään penkeissä! Meidät kaikki olisi valehdeltu Jumalan siunauksien ulkopuolelle - eikä Herra saisi mitään siitä ylistyksestä, jonka Hänen tulisi saada meiltä.
1. kysymys: Kykenikö saatana estämään sinua avaamasta tätä kirjettä? Saivatko hänen tavalliset syytöksensä sinut haluamaan välttää saarnani lukemista? Todennäköisesti ei, jos luet sitä juuri nyt.
2. kysymys: Onko paholainen kyennyt pysäyttämään sinut puolivälissä matkaa seurakuntaan, täyttämään mielesi syytöksillä, käännyttämään takaisin ja lähettämään sinut kotiin? Hän on täyttänyt sinut tämän kaltaisilla ajatuksilla: "Et voi mennä seurakuntaan tänään - et voi laulaa kuorossa, opettaa pyhäkoulussa, jakaa ehtoollista, istua penkissä ja ylistää - koska sinulla ei vieläkään ole asiat kunnossa! Sinulla on yhä ristiriitoja, synnillisiä haluja elämässäsi. Sydämesi ei ole valmis kuulemaan sananjulistusta!" Vaikka et olisikaan mennyt seurakuntaan tuona erityisenä sunnuntaina, olen varma, että paholainen ei kyennyt pitämään sinua poissa kauaa.
3. kysymys: Saavuttuasi seurakuntaan, tervehdittyäsi muutamia uskovia ja valmistauduttuasi astumaan sisään pyhäkköön, estikö paholainen sinua menemästä sisään? Täyttikö hän mielesi tämän kaltaisilla ajatuksilla: "En ole kelvollinen ylistämään Herraa tänään. Minulla yhä on liian monia taisteluja, liian monia ratkaisemattomia kamppailuja. En voi nostaa käsiäni ylistykseen samalla, kun nämä asiat ovat sisälläni!" Joten sieppasitko takkisi, kokosit perheesi ja suuntasit sitten kotiin? Luultavasti et. Yhtä todennäköisesti saatana jätti sinut yksin sillä erää. Sinä yksinkertaisesti otit paikkasi ja yhdyit ylistykseen, eikä yhtään mikään vaivannut sinua. Mutta pienen hetken jälkeen syyttäjä alkoi astua kuvaan. Hän odotti alkulauluun asti - kun avasit suusi ylistääksesi Herraa - ja löi sinut kovimmilla valheillaan!
Näethän, saatana tietää, ettei voi estää sinua nousemasta vuoteesta. Hän tietää, ettei voi estää sinua menemästä seurakuntaan. Ja hän tietää, ettei voi käännyttää sinua takaisin, kun kerran olet päässyt sinne. Joten hän säästää kaiken käärmemäisen myrkkynsä hetkeen, jolloin seisot muiden edessä laulaen: "Siunattu olkoon Herran nimi! Koroita hänen nimeänsä. Majesteetti!" Saatana tietää, että me mielellämme ylistämme Jumalaa. Ja hän tietää, että Jumala ilahtuu meidän ylistyksestämme.
Herra sanoo kansastaan: "Ja pyhille, jotka maassa ovat: Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni" (Psalmi 16:3).
Herra ilahtuu meidän ylistyksestämme! Ja juuri tätä paholainen ajaa takaa sinussa. Hän tietää, ettei voi usuttaa sinua jonkun parittajan tai prostituoidun syliin. Hän ei voi houkutella sinua astumaan sisään johonkin baariin tai yökerhoon. Ei - hän tietää, että sinun suuri ilosi on Jumalan ylistäminen. Ja hän tahtoo enemmän kuin mitään muuta tuhota tuon ylistyksen!
Siksi hän lähettää raivokkaimmat valtansa ja voimansa syyttämään sinua Jumalan omassa huoneessa. Uskon, että valhehenget ovat työtehtävässään jokaista harrasta uskovaa vastaan, joka käy seurakunnassa, jossa evankeliumia julistetaan ilman kompromisseja. Valhehenget yrittävät kaikkensa tuhotakseen ylistyksesi.
Heidän syytöksensä eivät koskaan anna periksi: "Ei sinulla ole oikeutta ylistää pyhää Jumalaa. Sinulla ei ole vielä täydellistä voittoa, ei edes kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ilosi on teeskentelyä. Sinä esität vain - se on kaikki näyttelyä! Katso itseäsi, laulat ja ylistät Jumalaa, käyttäydyt niin hurskaasti. Sinä kelvoton, synnillinen teeskentelijä! Istu alas ja ole hiljaa. Jos ihmiset vain tietäisivät, millainen sinä oikeasti olet - vitsit, joita kuuntelet töissä, halpamaiset asiat, joita sanot puolisollesi, tavan, jolla huudat lapsillesi. Sinulla on Jeesus huulillasi, mutta Juudas sydämessäsi!" Tämä sihisevä ääni ravistelee sinua.
Sitten saarna alkaa - ja kaikessa, mitä saarnaaja sanoo, tulee myös sihisevä ääni uudelleen: "Haa! Hän puhuu sinusta jälleen, paljastaen sinut. Et voi olla uskollinen Jumalalle edes yhtä viikkoa. Aina, kun saat voiton, se kestää muutamia päiviä - mutta sitten palaat jälleen vanhoihin tapoihisi. Et sinä koskaan muutu. Sinä olet haitta tälle uskovien seurakunnalle. Sinä tuhoat voitelun täällä!" Nämä valheet tuomitsevat sinut.
Paholainen on menestyksekkäästi saanut sinut uskomaan, että Jumala on vihainen sinulle - että olet murehduttanut Pyhää Henkeä. Ja juuri niin saatana haluaa tapahtuvan! Äskettäin luin kertomuksen eräästä miehestä, telttakokousevankelistasta, jonka tunnen. Tätä palvelijaa syytettiin valheellisesti veropetoksesta. Hän oli täysin syytön - itse asiassa hänet lopulta vapautettiin. Mutta ennen kuin se tapahtui, hän vietti kolme vuotta vankilassa.
Kelvottomuuden tunteesta puheenollen: tämä mies oli nöyryytetty. Hän oli ollut arvossapidetty saarnaaja, profeetta, sielujenvoittaja - mutta nyt kaikki pitivät häntä roistona. Jopa hänen vankitoverinsa pilkkasivat häntä ja tekivät hänestä naurunalaisen. Kun hän käveli vankilan pihalla, hän ajatteli: "Minun on täytynyt tehdä jotain kamalaa - jotain, josta en tiedä - joka on vihastuttanut Herraa niin paljon, että Hän on tehnyt tämän minulle. Hän on tehnyt minusta spektaakkelin koko maailman edessä. Minä en ymmärrä!"
Hän tunsi itsensä niin kelvottomaksi, niin masentuneeksi, että hän suunnitteli itsemurhaa. Sitten kun hän oli matalimmillaan - tuntien itsensä täysin hyödyttömäksi, Jumalan hylkäämäksi - Pyhä Henki tuli häneen hänen vankisellissään. Henki muistutti häntä tästä raamatunkohdasta: "Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut kadottamaan ihmisten sieluja, mutta vapahtamaan" (Luuk. 9:56; Biblia 1899).
Herra kuiskasi tälle uupuneelle miehelle: "Poikani, en lähettänyt sinua tänne tuhotakseni sinut. Toin sinut tänne pelastaakseni sinut." Yhtäkkiä Henki laskeutui tämän palvelijan ylle ja herätti hänet rukoilemaan sairaiden puolesta. Hän alkoi rukoilla joka päivä vankitovereidensa puolesta - ja he alkoivat pyytää häntä rukoilemaan. Pian jopa vankilan virkailijat kääntyivät hänen puoleensa, jotta heidän perheenjäsentensä puolesta rukoiltaisiin. Hänestä tuli nopeasti esimerkillinen vanki - yksi ihailluimmista vangeista tuon vankilalaitoksen historiassa.
Sitten tapahtui toinen ihmeellinen asia. Tämä palvelija oli nuorena jättänyt koulun kesken, eikä ollut koskaan oppinut lukemaan. Ainoa asia, mitä hän tiesi lukemisesta, olivat tietyt raamatunkohdat. Nyt, kun hän opiskeli Raamattua sellissään, sanat alkoivat avautua hänelle - ja hän oppi lukemaan. Hän ryhtyi opiskelemaan Jumalan Sanaa, ja Henki avasi hänelle Raamattua ihmeellisillä tavoilla. Tämä mies selviytyi vankilasta sankarina. Hänellä oli Jumalan kosketus elämässään tavalla, jolla hän ei ollut koskaan aikaisemmin sitä kokenut.
Tänään hän saarnaa kansanjoukoille ympäri maailmaa. Ja ajattelehan - saatana yritti tuhota tämän suurenmoisen palvelijan sanomalla hänelle, että hän oli kelvoton!
Meidän on aloitettava tällä totuudella! Jumala ei aio tuhota meitä sallimalla kiusauksia elämäämme. Ei - hän rakasti meitä jopa silloin, kun vielä olimme synnissä, vieraantuneina Hänestä. Hän ei ole meitä vastaan, vaan meidän puolellamme. Hän tahtoo ainoastaan tehdä hyvää meille! Tiedän, mistä puhun.
Vuosia sitten minun oli taisteltava saatanan valheita vastaan, jotka kohdistuivat omaan kutsumukseeni palvelustyössä. Se tapahtui Teen Challenge -työn alkuaikoina New Yorkissa. Työmme narkomaanien ja alkoholistien keskuudessa piti minut hyvin kiireisenä, ja minun oli matkustettava usein kerätäkseni varoja, jotta työ menisi eteenpäin.
Tänä aikana sisar Kathryn Kuhlman pyysi minua saarnaamaan ristiretkellä Los Angelesissa. Juuri ennen kuin lähdin länsirannikolle, minulla oli kauhea riita vaimoni Gwenin kanssa. Jätin hänet kyyneliin, ja ajoin lentokentälle. Lennolla Los Angelesiin henkeni oli levoton. Olin sanonut joitakin loukkaavia asioita Gwenille. Ja kaiken huipuksi olen aina inhonnut lentämistä, joten saavuttuani Californiaan olin tuskastunut ja uupunut, masentunut ja tunsin syyllisyyttä.
Tuona iltana, kun nousin julistamaan 4000:lle ihmiselle, saatanan ääni todellakin huusi päässäni: "Sinä olet Amerikan suurin teeskentelijä! Kuinka voit seisoa täällä käyttäytyen niin pyhästi? Kuinka voit saarnata tälle joukolle, kun raivostuit vaimollesi ja jätit hänet itkemään? Et sinä ole voittaja - sinä olet kompromissien tekijä. Sinä olet huijari!" Minä värisin saarnastuolissa.
Syyttävä ääni oli niin kuuluvana päässäni, etten voinut ravistaa sitä pois. Se oli kaikki, mitä saatoin kuulla. Itse asiassa melkein huudahdin itselleni sanan: "Teeskentelijä!" Minä vain seisoin siellä sanattomana. En voinut saarnata. Käännyin ja katsoin sisar Kuhlmania, joka näytti hämmentyneeltä. Rukoilin hiljaa: "Jumala, auta minua. Mitä oikein tapahtuu?" Lopulta suljin Raamattuni - ja kävelin pois puhujalavalta.
Mennessäni lavan taakse ääni jatkoi valehteluaan: "Sinä olet kelvoton puhumaan! Ei sinulla ole oikeutta julistaa evankeliumia, ennen kuin olet saanut elämäsi järjestykseen." Sisar Kuhlman kysyi minulta: "David, mikä on hätänä?" Vastasin: "Olen pahoillani - en voi saarnata. Olen teeskentelijä! En tiedä, tulenko koskaan enää olemaan kelvollinen julistamaan." Koneessa paluumatkalla New Yorkiin tunsin itseni vielä lyödymmäksi ja kelvottomammaksi.
Ainoat asiat, joita pystyin ajattelemaan, olivat ne alueet elämässäni, joilla vielä kamppailin - kuten luonteeni ja pyyteeni. Tiesin, että Herra oli ottanut käsiteltäväkseen nämä asiat - ja kuitenkaan en koskaan näyttänyt saavan voittoa niistä. Ajattelin, etten koskaan täyttäisi mittaa.
Ennen kuin lentomatka oli ohitse, uskoin, että olin täysin kelvoton palvelustyöhön. Saatana oli onnistuneesti saanut minut tuntemaan itseni kelvottomaksi Jumalan silmissä. Olin uskonut hänen syytöksensä - valheet, jotka olivat tulleet suoraan helvetin kuiluista. Mutta kiitos Jumalalle - sen jälkeen, kun menin kotiin ja laitoin asiat kuntoon Gwenin kanssa, ja vietin aikaa rukouksessa, Herra alkoi kuiskata sydämelleni vakuutuksia Hänen rakkaudestaan minua kohtaan.
Kun menin takaisin kaduille tekemään palvelutyötä, Jumala asetti ennalleen luottamukseni Hänen armoonsa ja rakkauteensa. Aloin luottaa Jeesuksen veren voimaan puhdistaa minut - ja tunnistin kaikki paholaisen valheet ja syytökset minua kohtaan. Joka kerta, kun ne tulivat minua vastaan, työnsin ne kaikki syrjään! Joten - oletko kuunnellut saatanan valheita vaelluksestasi Jeesuksen kanssa?
Oletko ajatellut, että olet kelvoton - ettet voi ylistää Jumalaa, ennen kuin teet kaiken täydelliseksi? Minulla on hyviä uutisia sinulle: sinä jo tiedät, että saatana on valehtelija - mutta voin osoittaa sinulle, että Jeesus on tehnyt sinusta kelvollisen! Hän on tehnyt sinusta puhtaan - kykenevän seisomaan Hänen edessään ja palvelemaan Häntä uskollisuudessa. Kuinka olet tehty kelvolliseksi, taidat kysyä? Sinut on tehty kelvolliseksi Kristuksen ristinuhrin kautta! Ja tämä antaa sinulle kaikki oikeudet ylistää ja palvella Herraa.
"Vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (Kol. 1:10-14).
Kreikankielinen käännös tästä kappaleesta on: "Isä on tehnyt meidät kykeneviksi, arvollisiksi, ominaisuuksilta päteviksi - riittävän hyviksi olemaan osallisia valkeuden lasten perinnöstä." Se, mitä Jeesus teki ristillä, antaa sinulle kelpoisuuden iankaikkiseen perintöön! Ja jos kerran Jumala on kelpuuttanut sinut iankaikkiseen elämään, silloin Hän on tehnyt sinusta kelvollisen myöskin ominaisuuksiltasi.
Sinä voit "asettua aloillesi" palvelustyöstä kuukaudeksi, vuodeksi, koko elämän ajaksi - yrittäen tehdä itsestäsi hänelle kelpaavaa, työstääksesi luonnettasi, tullaksesi tarpeeksi hyväksi, jotta voit olla Jumalan käytössä. Mutta sinä et voi koskaan pätevöittää itseäsi! Vaikka olisitkin kyennyt saamaan voittoja yli jokaisen väärän asian, jota olet tehnyt, yli jokaisen väärän ajatuksen, jonka olet ajatellut, et siltikään olisi kelpuutettu Jumalan silmissä. Se on mahdotonta. Miksi? Jumala ei hyväksy kenenkään vanhurskautta - paitsi oman Poikansa, Jeesuksen Kristuksen!
Sinä et voi hankkia Kristuksen vanhurskautta työskentelemällä sen eteen. Ainoa keino saada se, on uskomalla siihen ja luottamalla Jumalaan asian puolesta. Se tapahtuu sinulle uskon kautta. Ymmärräthän, sinä et ole ainoastaan uskon kautta pelastettu - vaan sinä olet myöskin pyhitetty uskon kautta, vanhurskautettu uskon kautta, parannettu uskon kautta, varjeltu uskon kautta. Se kaikki tapahtuu uskon kautta siihen, mitä Jeesus on tehnyt!
Nyt sinä voit sanoa: "En ole vielä saavuttanut sitä - minun lihani vieläkin vastustaa Henkeä - mutta minun Vapahtajani veri on vapauttanut minut. Minä aion laulaa ja kaiuttaa ylistystä Jumalalleni!" Kysyn sinulta - kuulostaako tämä siltä, mitä sinä rukoilet joka aamu? Luultavasti ei. Todennäköisemmin sinä aloitat päiväsi löytäen keinoja jatkaa kamppailua. Sinä kestät urheasti, lupaat Jumalalle, ettet koskaan enää palaa takaisin vanhoihin tapoihisi.
Kun saat hetkellisen voiton, sinä olet iloissasi siitä. Sanot itsellesi: "Minä tein sen! Tiesin, että jos vain sydämestäni ja mielestäni keskittyisin tähän asiaan, niin saisin voiton." Ja nyt taipumuksena on tuntea itsensä hyvin ylpeäksi siitä, mitä me olemme tehneet, kuljeksimme ympäriinsä tuomiten muita, jotka eivät ole voitokkaita.
Vuosien mittaan olen oppinut, että jotkut pahansuovimmista, tuomitsevista kristityistä ovat niitä, jotka ovat saaneet itselähtöisiä voittoja, jotka itse asiassa ovat vain osittaisia voittoja. Nuo ihmiset ajattelivat, että he olivat voittaneet - mutta totuus oli, että he ainoastaan tukahduttivat synnilliset tapansa. Nuo tavat oli haudattu syvälle - ja myöhemmin ne tulivat esiin vielä voimakkaampina.
Kun minä olin nuorempi, aina tarvitessani voittoa jonkin asian yli minä vakuutin itselleni: "Minä teen tämän, vaikka se tappaisi minut" - ja se lähestulkoon tappoi minut! Kuukausi kului, ja minä ajattelin: "Nuo himoitsevat ajatukset ovat nyt poissa. Olen vapaa!" Mutta se aina osoittautui olevan vain osittainen voitto. Ja tällöin lannistuminen astui kuvaan. Huusin: "Voi, Jumala, olen pyytänyt sinua vapauttamaan minut, mutta sinä et ole tehnyt sitä. Tämä asia on yhä minussa!" Ja minä syytin Jumalaa.
Tosiasia oli, että olin niin innokas kamppailemaan lihassani ollakseni vanhurskas, että menetin ymmärrykseni todellisesta vanhurskaudesta. Ja se tarkoittaa, että ainoa vanhurskaus, jonka Isä hyväksyy, on Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen! Vain yksi mies seisoo vanhurskaana Jumalan edessä - ja Hän on Jeesus. Ja kun me seisomme Isän edessä, Hän hyväksyy meidät ainoastaan Kristuksen kautta - Hänen vanhurskautensa ja voittonsa kautta.
Joten mitä sinun tulee tehdä, taidat kysyä? Ensiksikin, älä kuuntele paholaisen valheita. Ja toiseksi, nouse hengellisille jaloillesi - ja ala antaa ylistystä Herralle! Sano: "Uskon kautta Jeesuksen vereen minä saavutan Kristuksen vanhurskauden. Hän on tehnyt minusta kykenevän, kelvollisen ylistämään ja palvelemaan Herraani!" "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (jae 14).
Lunastus tarkoittaa yksinkertaisesti "päästää vapaaksi." Jeesuksen suloinen veri on vapauttanut meidät. Ja meillä on oikeus seisoa jokaista syytöstä vastaan ja sanoa: "Minä en usko tuota, paholainen! Sinä olet syyttänyt minua viimeisen kerran. Minun Raamattuni sanoo, että olen lunastettu sen tähden, että minä uskon siihen, mitä Jeesus teki minun puolestani ristillä. Minä tunnustan syntini hänelle, ja minä olen lunastettu - ostettu, vapaa!"
Ja niinpä saatana tulee sinun luoksesi ja kuiskaa: "Mitäs sanot siitä synnistä, jolle annoit myöten juuri eilen? Sinä olet syyllinen!" Sinä voit vastata: "Ei - minä olen jo sen takia pyytänyt anteeksiantamusta. Ja olen pyytänyt Jumalaa laittamaan minuun vastenmielisyyden estämään minua tekemästä sitä enää. Se kaikki on veren alla!" "Mutta sinua silti kiusataan!" "Totta. Mutta Jeesus on valmistanut minulle pakotien. Hänen sanansa sanoo, että minä kykenen kestämään kiusauksen. Hän vapauttaa minut, koska Hän on luvannut tehdä niin." "Mutta Jumalalla on yhä jotain sinua vastaan! Elämässäsi on yhä käsittelemättömiä asioita."
Kun syyttäjä tuo esiin "käsittelemättömän tapauksen" - jonkin sodan, joka yhä riehuu sinussa - sinä voit vastata näillä raamatunjakeilla: "Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä" (jakeet 21,22).
Sinä voit sanoa: "Vaikka minä olinkin mieleltäni vieraantuneena kauheissa, pahoissa teoissa... vaikka minä olinkin himon ansoissa... vaikka minä olinkin yksi Jumalan pahimmista vihollisista, Raamattu sanoo, että Hän rakasti minua. Hän etsi minut ja sovitti minut itsensä kanssa.
"Nyt Hän on tuonut minut pimeyden valtakunnasta Hänen valkeutensa valtakuntaan. Hän on saanut minut olemaan rauhassa Hänen kanssaan. Joten kuinka paljon enemmän Hän rakastaakaan minua nyt, kun minut on sovitettu, vaikka kamppailenkin? Hän rakastaa minua!"
On olemassa yksi asia, joka vastaavasti ryöstää meiltä ilomme ja rauhamme Jumalassa: se on meidän loputon yrityksemme miellyttää Häntä omassa lihassamme! Me aina yritämme miellyttää Herraa ihmisvoimassamme - mutta se ei koskaan riitä. Kaikki voitot ovat lyhytaikaisia, ja seuraavan kerran, kun olemme kiusauksessa, me lankeamme yhä syvemmälle. Raamattu kutsuu meidän yritteliäitä ponnistuksiamme "yrityksiksi pystyttää omavanhurskauttamme":
"Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle" (Room. 10:3). Siinä on meidän lihamme työssään!
Jumala tahtoo, että sinä kykenet nousemaan jokaisen paholaisen valheen yläpuolelle - olemaan vapautettu siitä ansasta, johon hän on sinut sulkenut. Tässä on kolme saatanan juonta, joita sinun täytyy vastustaa:
* Saatana nostaa jatkuvasti esiin sinun syntejäsi kääntääkseen silmäsi pois Vapahtajastasi. Paholainen tahtoo sinun olevan niin keskittynyt tautiisi, että sinä unohdat lääkärin voiman. Hän haluaa sinun unohtavan, että Jumala on sinun vapahtajasi - että Hän on sinun puolellasi pelastaakseen sinut, eikä tuhotakseen sinua!
Näin sinun täytyy vastata tähän valheeseen: "Ei, paholainen, minä en ole vapaa synnin läsnäolosta. Se on aina olemassa minun lihassani. Mutta minä olen vapaa synnin tuomitsevasta voimasta!" Saatana voi kiusata sinua, pilkata ja syyttää sinua - mutta hän ei voi tuomita sinua. Hän voi heittää kaikenlaisia syytöksiä sinun päällesi - mutta hän ei voi koskea sinun sieluusi!
Laki ei voi tuomita sinua, koska Kristus täytti lain. Jumalallinen oikeus ei voi tuomita sinua, koska Kristus pyhitti kokonaan Jumalan oikeuden. Mikään synti ei voi tuomita sinua, koska jokainen synti on Hänen verensä alla. Eikä sinun omatuntosi voi tuomita sinua, sillä Kristus on suurempi kuin sinun omatuntosi. Joten sinulle on täydellisesti annettu anteeksi - mitään ei jäänyt jäljelle tuomitsemaan sinua!
* Sinä saatat ajatella: "Himo voitti minut - minut voitettiin vastoin tahtoani. Se vain tapahtui minulle, ja minä lankesin jälleen!" Synti, josta olet pyytänyt Jumalaa vapauttamaan sinut, yllätti sinut. Annapa, kun nyt kysyn sinulta: huudahditko sinä sitä vastaan? Vanhan Testamentin laki sääti, että nainen, johon "käytiin käsiksi kedolla" ja mies voitti (raiskasi) hänet, olisi syytön, jos hän huusi apua (kts. 5.Moos. 22:23-27). Mutta jos hän ei huutanut apua - mikä tarkoittaa, jos hän ei vastustanut - hänet kivitettäisiin.
Tämä on kuva siitä, mitä vihollinen tekee meille: hän tulee meidän luoksemme, kun me teemme työtä Herran pelloilla ja voittaa meidät kiusaksella. Kuitenkin sillä hetkellä meidän tulee huutaa Herran puoleen saadaksemme avun. Seuraavan kerran, kun olet sellaisella paikalla, huuda rukouksessasi: "Herra, minä vihaan tätä. En tahdo sitä. Auta minua!" Sinun rukouksesi pitää sinut syyttömänä! Jatkaako paholainen syyttelyään siksi, että sinut voitettiin, sinua käytettiin hyväksi? Sinun täytyy nousta hengessä ja huudahtaa: "Herra, Sinä tunnet minun sydämeni. Minä vihaan tätä syntiä. Minä en tahtonut mitään sellaista. Minä huudan Sinun puoleesi juuri nyt - ja minä yhä jatkuvasti huudan Sinun puoleesi!"
* Meidän täytyy tehdä parannusta sen tähden, että syntimme lannistavat meidät. Kun meiltä viedään meidän rohkeutemme, se on osoitus kahdesta asiasta: meidän välinpitämättömyydestämme Jumalan armoa ja laupeutta kohtaan, ja meidän epäuskostamme Hänen rakkauttaan kohtaan. Nämä molemmat ovat syntiä! Jos synti lannisti sinut, se tarkoittaa, että epäonnistumisiesi aikoina sinä et luottanut Jumalan rakkauteen sinua kohtaan. Sinä elät itsepintaisessa tietämättömyydessä Isän täydestä hyväksynnästä sinua kohtaan. Ja sinun täytyy tehdä parannus!
Jos vain ymmärtäisit, kuinka suuri Isäsi rakkaus sinua kohtaan on, sinä tietäisit, että Hän rakastaa sinua silloinkin, kun epäonnistut. Silloin sinä voisit sanoa: "Voi Jumala, anna anteeksi minulle! Syntini on lannistanut minut niin. En ole uskonut Sinun armoosi ja anteeksiantamukseesi!"
Ei, minä en ole kelvollinen kirjoittamaan tätä saarnaa. Etkä sinä ole kelvollinen kohottamaan käsiäsi ylistääksesi Jumalaa. Kukaan ei ole kelvollinen - emme väessä emmekä omassa ihmisvoimassamme. Mutta Jeesus on sanonut meille: "Minä olen tehnyt sinut kelvolliseksi." Ja nyt me voimme nousta ja sanoa Hänen nimessään: "Minä olen kelvollinen - Karitsan veren kautta!"