Kuka vartioi oveasi

Meidän päiviemme amerikkalaiset lapset ovat kadotettu sukupolvi. Yksikään aikaisempi sukupolvi ei ole joutunut keskelle samanlaista seksin, huumeiden, alkoholin, ahneuden ja murhien ahdistavaa piinaa yhtä nuorena. Mieleni tekee kysyä, kenen on syy?

Jokainen tietää, että jotain kauheaa on tapahtunut Yhdysvaltojen koululaitokselle. Rikollisuus ja väkivalta ovat niin yleisiä, että monissa koulurakennuksissa on nyt metallinpaljastimet. Seitsemäsluokkalaiset saavat ostaa aseita ja ammuskella kylmäverisesti luokkatovereitaan.

Koko amerikkalainen kasvatusjärjestelmä on muuttunut halveksittavaksi ja kieroutuneeksi. Opettajat ohjaavat oppilaitaan ateismiin, kehitysoppiin, homoseksuaaliseen elämäntyyliin, vapaisiin seksuaalisiin asenteisiin, uskonnon vastaiseen kiihkoiluun. Opettaja ei voi asettaa Raamattua esille - mutta hän saa vapaasti esitellä eri alojen kirjallisuutta kommunismista pornografiaan.

Siitä lähtien, kun Yhdysvaltojen lainsäädäntöjärjestelmä sulki Jumalan koulujen ulkopuolelle, saatana on astunut tilalle. Kuitenkin olen vakuuttunut siitä, ettei ainoastaan turmeltunut koulujärjestelmä ole syyllinen siihen, että lapset ovat joutuneet kadotukseen johtavalle tielle.

Koko yhteiskunta on moraalisesti rappioitumassa. Kulttuuriohjelmat ja taidenäyttelyt ovat tulleet saastaisiksi ja törkeiksi ja ne tekevät kaiken hävettävän ja syntisen tavanomaiseksi ja arkipäiväiseksi. Jopa yhteiskunnan ja liike-elämän kunnioitetut johtajat käyttävät yleisesti ala-arvoista kieltä. He kiroilevat Kristuksen ja Jumalan nimeä käyttäen ajattelematta sitä sen enempää.

Amerikkalaisen moraalin rappeutuminen on tullut niin näkyväksi asiaksi, että jopa vapaamieliset ateistitkin tunnustavat, että meidän perusarvojamme uhataan. Meidän rappeutunut yhteiskuntamme ei kuitenkaan ole ainoa, joka tuhoaa lapsemme.

Koko media näyttää olevan demonien hallinnassa. MTV (Music Television) on paholaisen yksityiskanava, jonka pääjohtaja on itse paholainen. Musiikkivideoista on tullut pelkästään rivoja, pornografisia esityksiä, joiden sanoitukset turmelevat moraalia.

Tämä kaikki panee ihmettelemään, mitä tuollaisen kierouden tyrkyttäjät ajattelevat levittäessään sitä koko nuorten sukupolvelle. Tämän helvetillisen saastan myyjät ovat itse turmelleet oman elämänsä eivätkä he tyydy vähempään kuin seuraavan sukupolven tuhoamiseen. Jumalaton musiikkiesitys ei kuitenkaan ole yksin syypää nuorten tuhoon.

Mainosalalla seksin avulla myydään kaikkea. Mitään sukupuolista toimintaa ei pidetä enää syntinä. Jokainen saa toimia miten tahansa, ja joka hetki Amerikka vaipuu yhä syvemmälle irstauteen. Media vielä edesauttaa yhdessä helvetin voimien kanssa. Vaikka mainosfirmat ovatkin vajonneet syvälle pahuuteen, ne eivät ole yksin syyllisiä nuorison tuhoon.

Voit aprikoida, millainen on sellaisen kuolleen, kompromisseja tekevän kirkon vaikutus, joka tuo maailmallista saastaa Jumalan huoneeseen. Monet pastorit kieltävät nykyään hetkeäkään epäröimättä taivaan ja helvetin olemassa olon sekä neitseestä syntymisen. Heidän kirkoistaan on tullut tyhjiä kuoria, joilla on jumalisuuden muoto, mutta ei voimaa. Heidän jumalanpalveluksensa ovat tulleet niin kuiviksi, että nuoret jäävät joukoittain niistä pois. Nuorille on annettu kristinuskosta kuva, joka ei ensinkään sovi heidän elämäänsä.

Monet seurakuntien kokousten juontajat ovat korvanneet perinteiset hengelliset laulut MTV-tyylin rockmusiikilla, joka mainitsee Jeesuksen vain sivulauseessa. Kirkot eivät suinkaan pidä tarjolla pyhää Jumalan palvontaa vaan esittävät ruumista raastavaa punkkia, jossa tatuoidut ja rengastetut bändiläiset heiluvat älyttömästi ja saastuttavat Jumalan huoneen tuolla vihamielisellä ja kapinallisella musiikilla.

Vaikkakin kirkoista on tullut kuivia ja suvaitsevia, ne eivät ole pääsyynä lastemme tuhoon.

Monet vanhemmat - uskovat mukaan lukien - panevat syyn nuorisomme tuhosta näiden edellä mainittujen asioiden niskoille. Kun heidän lapsensa joutuvat harhateille, sortuvat huumeisiin ja alkoholiin, niin vanhemmat purkavat raivoaan kouluille, hallitukselle, medialle, kirkolle ja lastensa ystäville. Jotkut ottavat lapsensa pois valtion kouluista ja laittavat heidät uskovien perustamiin kouluihin. Mutta hyvin usein heidän lastensa kapinallisuus vain pahenee.

Jopa ei-uskovaiset vanhemmat tekevät samalla tavalla. He eivät halua olla missään tekemisissä uskonnon kanssa ja lähettävät kuitenkin lapsensa pyhäkouluun siinä toivossa, että heihin jäisi joitakin positiivisia periaatteita. He odottavat, että vain yhden tunnin aikana viikossa opettajat muuttavat jollakin taikasanalla heidän nuoret kapinallisensa enkeleiksi. Kun se ei onnistukaan, vanhemmat panevat syyn kirkon niskoille siitä sekasorrosta, jota lapset saavat aikaan heidän kodeissaan.

Kaikki nuo voimatekijät, jotka olen maininnut, ovat osatekijöitä nuorisomme rappeutumiseen. Koulut, kulttuuri, media ja paheellinen musiikki eivät silti, sen enempää kuin luopiokirkotkaan, yksin ole syyllisiä nuorison tuhoon. Totuus kuitenkin on, että ensi kädessä vanhemmilla on vastuu tästä nuorten sukupolvesta. Kotona kylvetään kapinallisuuden ja jumalattomuuden siemen.

Minun on pakko kysyä vanhemmilta: Tiedättekö, missä lapsenne ovat, kun itse kiertelette ympäriinsä etsimässä siunausta? Oletteko menettämässä lapsenne siinä prosessissa? Voitte ehkä todistaa, että Jumala on muuttanut ja uudistanut teidät, mutta jos kotinne ilmapiiri ei ole kunnossa ja lapsissa on vielä kapinallisuuden merkkejä, olette päästäneet käsistänne sen parhaan, minkä Jumala antaa.

Antoiko tuo tuore Jumalan kosketus sinulle uuden taakan kannettavaksi lastesi puolesta? Jos ei, niin kuinka voit istua Jumalan huoneessa, nauttia itsekkäästi Hänen läsnäolostaan ja sitten mennä välinpitämättömänä pimeydessä olevaan kotiisi?

Älkää ymmärtäkö minua väärin - en halveksi herätyskokouksia enkä jumalallisia ihmeitä ja merkkejä. Olen itsekin kokenut aitoa Pyhän Hengen uudistavaa kosketusta. Evankeliumin palvelijana tiedän, että Pyhä Henki ilmaisee itsensä lihassamme murtaakseen ylpeytemme, paljastaakseen hengellisen apaattisuutemme ja uudistaakseen henkemme. En myöskään pane kaikkea nuorison kapinointia vanhempien niskoille. On olemassa muitakin syitä heidän maailmallisuuteensa.

Saanen nyt kuvata, millainen on todellinen herätys. Silloin korjataan Jumalan huoneen muurit ja portit. Nämä muurit ja ovet sulkevat sisäpuolelleen kaikkien uskovien kodit. Selitän seuraavassa, mitä tarkoitan.

Kun Nehemia ja 43 000 muuta isänmaallista juutalaista palasi Jerusalemiin, he näkivät kaupungin raunioituneen. Muurit olivat sortuneet ja portit viety pois, joten asukkailla ei ollut suojaa vihollisia vastaan. Vihollisjoukot ryöstelivät parhaillaan kaupunkia mielensä mukaan: Sanballat, ammonilaiset, rikolliset, varkaat.

Nämä viholliset olivat saaneet täyden vallan, koska Israel oli luopunut eikä totellut Jumalan sanaa. Nehemia kirjoitti: "... jotka sinä meidän syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan; he vallitsevat meitä ja meidän karjaamme, niinkuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa" (Neh.9:37).

Tämän raamatunkohdan Jerusalem kuvaa nykypäivän Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa. Israelilaisten tavoin, monet uskovat ovat täysin synnin vallassa. Vääryys Jumalan huoneessa on saanut aikaan ahdistuksen ja vankeuden ja levittänyt myrkkyään läpi koko Kristuksen ruumiin.

Kuinka tämä on tapahtunut? Totuuden muurit on revitty alas - nuo suojelevat raja-aidat, jotka pysyvät pystyssä, kun uskovat seisovat Jumalan sanan perustalla. Meidän syntiemme ja kompromissiemme tähden suojelevat portit kaatuvat ja jättävät lukemattomat uskovat avoimiksi saatanan voimille.

Jeremia tuo tässä esille Jumalan eheyttämissuunnitelman. Tämä mies tiesi, että aidon herätyksen saamiseksi Jumalan kansan ympärillä täytyi olla turvallinen, suojaava totuuden muuri.

Tuliko Nehemia siis muurittomaan kaupunkiin ja pyysi yliluonnollista herätystä ihmeineen? Ei. Ainoat 'ihmeet', joita nähtiin Nehemian saapumisen jälkeen, olivat miehet ja naiset hakkuineen ja lapioineen. He tekivät raskasta työtä korjatessaan muurit ja laittaessaan portit kuntoon. Nehemia johti sitä kaikkea.

Se jälleenrakentamisen työ alkoi siitä hetkestä, kun Nehemia sai Jumalalta taakan Hänen huoneensa sortumisesta. Kun Nehemia näki sen onnettomuuden ja nuhtelun, jota Jumalan kansa kärsi, hän lankesi polvilleen ja huusi: ".... ja Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut" (Neh.1:3).

Mitä Nehemia teki sen jälkeen? Hän paastosi ja rukoili yötä päivää ja tunnusti Israelin synnit: "Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä" (jae 4).

Aidon herätyksen alku on, kun hurskas Nehemian seurue ottaa taakan Jumalalta seurakunnasta, joka on langennut syntiin. Tämä hurskas yhteisö rukoilee anoen Jumalalta muurien ja porttien jälleenrakentamista ja saa näin suojan kaikilta vihollisilta.

Muureilla ja porteilla ei ole mitään merkitystä, ellei ole portinvartijoita, jotka tietävät, mitä voidaan päästää sisälle ja mitä ei. Nehemia sanoo: "Kun muuri oli rakennettu, asetin minä ovet paikoillensa; ja niiden vartioimisen saivat ovenvartijat, veisaajat ja leeviläiset tehtäväkseen" (Neh.7:1).

Huomaa, että nämä ovenvartijat eivät olleet pappeja. He olivat maallikoita - muusikoita, kantajia, ihmisiä kaikilta elämän aloilta. Heitä neuvottiin: "Jerusalemin portteja älköön avattako, ennekuin aurinko on polttavimmillaan; ja vartijain vielä seisoessaan paikoillaan on ovet suljettava ja salvoilla teljettävä" (Neh.7:3).

Jumala sanoi kansalleen: "Minun huoneeni on oleva valon asuinsija, jonne ei lasketa sisään mitään pimeyttä. Olkoon jokainen, joka astuu sisälle, avoin kirja, alistettu minun sanani valolle."

Kuulin hiljattain järkyttävän tapauksen erään hyvin suuren seurakunnan pastorin elämästä. Tämä mies oli hyvin tunnettu alueellaan ja hänet paljastettiin aviorikoksesta ja seurakunnan varojen väärinkäytöstä. Jotkut lähiseudun jumaliset pastorit huolestuivat ja ottivat yhteyttä tuon pastorin seurakunnan vanhimpiin. He ehdottivat, että pastori laitettaisiin kuuden kuukauden vapaalle. Sitten he tarjoutuivat auttamaan olemalla hänen tukenaan sekä kurinpidollisesti että seurakuntatyön eheyttämisessä - kaikki aivan kirjoitusten mukaan.

Seurakunnan vanhimmat hylkäsivät kuitenkin tarjouksen. Sen sijaan he päättivät pitää saarnamiehensä ilman mitään kurinpidollisia toimenpiteitä. He sanoivat pastoreille: "Me emme halua menettää pastorimme saarnoja. Hän on niin loistava puhuja. Hän on myöskin erittäin hyvä ihminen, todellinen ystävä meille seurakuntalaisille. Tiedättehän, että meillä kaikilla on omat heikkoutemme."

Eräs nainen seurakunnassa oli samaa mieltä ja sanoi: "En välitä siitä, mitä pastorimme teki. Hänen saarnansa ansiosta minäkin saan pelastumattoman mieheni tulemaan kirkkoon kanssani. Minä äänestän hänen puolestaan, että hän saa jäädä paikalleen."

Näillä kaikilla ihmisillä oli selvästi Jumalalta saatu vastuu toimia ovenvartijoina. Mutta he kieltäytyivät sulkemasta oviaan pimeydeltä. Surullista, että he suostuivat inhimillisten tekijöiden hämättäviksi.

Sanon jokaiselle vanhimmalle, joka lukee tämän sanoman, myös Times Squaren kirkon vanhimmille: Älkää koskaan salliko itsenne sokeutua Jumalan sanalle, vaikka teillä olisi läheiset ihmissuhteet johonkin sananjulistajaan. Jumala on asettanut teidät huoneensa ovenvartijaksi. Jos kuka tahansa tuo seurakuntaasi evankeliumia, joka ei ole Raamatun mukaista, sinun velvollisuutesi on sanoa rakkaudellisesti tuolle saarnaajalle, että hän on väärässä.

En kannata sellaista, että vanhimmat olisivat määräileviä ja kontrolloisivat kaikkea. Minulla oli kerran hirvittävä kokemus vanhemmiston vallan väärinkäytöstä ensimmäisessä saarnaajan paikassani. Nuo rautanyrkkiset vanhimmat olivat ajaneet jokaisen pastorinsa pois edellisten kolmenkymmenen vuoden aikana.

Olin vain yhdeksäntoistavuotias, kun aloin saarnaajan toimeni tuossa seurakunnassa, ja jokainen tuonikäinen tekee virheitä. Sitten eräänä päivänä neljä vanhinta veivät minut sivuhuoneeseen ja syyttivät minua diktaattoriksi. He jatkoivat syyttelemistä sallimatta minun sanoa mitään. Se oli nuoren elämäni pahin kokemus.

Kun se oli ohi, en voinut muuta kuin vastata heille: "Jumalan sana kieltää koskemasta hänen voideltuunsa. Jos siis uskotte, että Herra on minut voidellut tähän seurakuntaan paimeneksi, niin te teette väärin syyttäessänne minua. Jätän teidät Jumalan tuomittavaksi." Surullista kyllä kaikki nuo neljä miestä saivat Herralta tuomion jollakin tavalla sen jälkeen.

Ovenvartijoina meidän tulee vartioida Jumalan huoneen ovia nöyryydessä - paastota, rukoilla ja pitää rakkaudellisesti huolta kaikesta Jumalan pelossa.

Nehemian mukaan vartijoita ei vain asetettu pyhän kaupungin porteille, vaan myöskin jokaiseen taloon. Lyhyesti sanottuna jokaisen talouden perheenpäät - siis vanhemmat - olivat vastuussa kaikesta, mitä tuli heidän kotiinsa sisälle.

Jumalan sanoma on tässä hyvin selvä: Isät ja äidit, teillä on vastuu varjella kotianne jokaiselta demoniselta viholliselta, joka yrittää tulla sisälle. Tämä tarkoittaa sitä, että olette vastuussa jokaisesta kirjasta, äänitteestä ja jokaisesta lapsenne ystävästä, jonka hän tuo ovesta sisälle. Te olette myös vastuussa kaikista kodissanne saatavista vaikutteista, tulivat ne sitten televisiosta, videolta tai internetiltä.

Uskon vilpittömästi, että vanhemmat tarvitsevat tänä päivänä enemmän viisautta ja henkien tuntemusta kuin minään muuna aikana ihmiskunnan historiassa. Saatanalla on entistäkin enemmän jumalattomia keksintöjä ja ovelia naamioita, joita hän käyttää Jumalan kansaa vastaan. Ainoastaan päivittäisen, ahkeran rukouselämän ja Jumalan sanaan uppoutumisen kautta meillä on voima kotiemme vartijoina vihollista vastaan.

Ennenkuin menen pitemmälle, haluan rohkaista jokaista yksinhuoltajaa: Jumala tuntee taistelusi kun elät sekä isän että äidin roolia. Sinunkin vastuusi on sama: Sinut on asetettu kotisi vartijaksi. Et voi odottaa elämäntoverin tekevän sitä tehtävää puolestasi. Jumala lupaa armon ja voiman sinulle jos seisot Hänen sanassaan kodissasi.

Kun ajattelen niitä kahta poikaa, jotka tappoivat luokkatoverinsa ja itsensä, ihmettelen: Missä heidän vanhempansa olivat? Nuo pojat tekivät putkipommeja kotinsa autotallissa. Heidän huoneensa olivat täynnä vihjeitä siitä, mitä he aikoivat tehdä: vihaa kylvävää kirjallisuutta, uhkauskirjeitä, mustia takkeja ja hattuja. Eivätkö heidän isänsä tarkkailleet heitä ollenkaan? Eivätkö heidän äitinsä koskaan siivonneet heidän huoneitaan ja nähneet kaikkea sitä demonista tarvikemäärää? Todennäköisesti siellä ei ollut vartijaa heidän ovellaan.

Kun nykyään näen teini-ikäisiä, demonisine symboleineen ja piikkisine hiuksineen renkaat kielessään, pidän niitä vain oireina. Sellaiset lapset huutavat apua: "Äiti, isä, te laiminlyötte minut. Olette liian kiireisiä - ette edes huomaa, että olen olemassa."

Eräänä päivänä me kaikki joudumme seisomaan tuomioistuimen edessä ja vastaamaan Herralle siitä, miten me kasvatimme lapsemme. Sillä hetkellä ei kukaan meistä voi puolustella itseään tai syyttää muita. Siksi meidän on tutkittava itseämme jo tänään ja kysyttävä: Olemmeko kasvattaneet lapsemme Herran pelossa ja nuhteessa? Olemmeko antaneet heille esimerkin rakastavasta elämästä ja Jumalan kunnioittamisesta?

Muistan kun leikin poikasena ulkona ja kuulin äitini rukoilevan puolestani talomme kolmannessa kerroksessa. Hänen esimerkkinsä säilyy elävänä mielessäni. Myöhemmin, kun Gwen ja minä kasvatimme omia lapsiamme, teimme samoin, rukoillen lastemme puolesta Sananlaskujen mukaan: "Herra, tee meidän poikamme tammien kaltaisiksi elämän veden äärellä. Ja tee meidän tyttäremme hiottujen kivien kaltaisiksi palatsissasi. Varjele heidät kaikilta paholaisen ansoilta."

Jokaisella uskovalla vanhemmalla on korkeat odotukset lapsestaan. Näen tämän jatkuvasti seurakunnassamme, kuinka vanhemmat tuovat lapsensa eteen siunattavaksi Herran omiksi. Meidän sielunhoitajamme rukoilevat Jumalan rakkautta ja suojelusta näille pienille. Sitten me voitelemme heidät öljyllä ja pyydämme Pyhää Henkeä pystyttämään tulimuurin heidän ympärilleen.

Mutta joskus en voi olla epäröimättä: Kuinka moni näistä kalliista lapsista joutuu paholaisen kynsiin - huumeisiin, rikollisuuteen - kun heidän äitinsä ja isänsä eivät välitä kotinsa hengellisestä ilmapiiristä? Joutuvatko he perikatoon siksi, kun heidän vanhempansa ovat omien ongelmiensa kimpussa, eivätkä tarpeeksi huolehdi heistä eikä heidän varsinaisesta kurituksestaan?

Olet ehkä isä tai äiti, joka kärsit sen tähden, että aikuinen poikasi tai tyttäresi ei enää palvele Herraa. Tai ehkä sydämesi on särkynyt siksi, että nuoresi on jäänyt huumeiden tai alkoholin koukkuun. Olet nähnyt kerran hellän lapsesi muuttuvan katkeraksi, kovaksi ja kadotetuksi.

Tämä sanoma ei ole tarkoitettu sinua tuomitsemaan. Ei kukaan voi saada takaisin menneisyyttään. Silti minulla on sinulle kysymys. Kun katselet taaksepäin lastesi kasvun vuosia, kysy itseltäsi: Olitko sinä uskollinen kotisi vartija? Pesitkö lapsesi rukouksessa päivittäin? Vai olitko liian kiireinen? Annoitko lastesi uhkailla sinua?

Tuo kaikki on nyt menneisyydessä. On kuitenkin vielä jotain tehtävissä. Sinulla on vielä kutsumus vartijana rukoilla ahkerasti lapsesi pelastumisen puolesta. Se on totta - voit hyvittää rukouksella tänään sen, minkä jätit tekemättä menneinä vuosina. Voit vielä etsiä Jumalan kasvoja, pestä rakkaasi rukouksessa, ja pyytää Pyhää Henkeä ottamaan heidät kiinni synneistään ja tuoda ristin juurelle.

Minun täytyy kuitenkin varoittaa sinua - jos lapsesi ovat luopuneet uskostaan tai eivät ole koskaan kokeneet pelastusta, älä missään tapauksessa saarnaa heille. Et voi saada ketään sisälle Jumalan valtakuntaan nalkuttamalla. Narkomaani toisensa jälkeen on kertonut minulle: "Korvani soivat vieläkin äitini huutamisesta. Saatoin kuulla hänen äänensä puolen korttelin päähän."

Äänesi korottamisessa ei ole todellista voimaa, koska kaikki voima on Pyhässä Hengessä. Täyty siksi Jumalan sanan kunnioittamisen voimalla. Kun joku astuu sisään etuovestasi, hänen tulisi aistia Jumalan auktoriteetti kodissasi aivan heti puhumatta sanaakaan. Ja siihen saakka kun lapsesi aikuistuvat, sinä olet vastuussa oleva vartija, joka määrää säännöt.

Raamattu tekee sen hyvin selväksi, että jos kasvatat lapsesi Jumalan sanan auktoriteetilla, he eivät poikkea siitä kasvatuksesta myöhempinä vuosinaankaan. He voivat poiketa siitä vähäksi aikaa, ehkäpä vuosiksi - mutta lopulta se vetää heidät takaisin totuuteen.

Tässä on liiton lupaus, joka jokaisen vanhemman tulisi muistaa. Se pätee sekä lapsiin, jotka ovat eksyneet että lapsiin, jotka ovat huolenpidossasi:

"Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani ja Israel, jonka minä olen valinnut. Näin sanoo Herra, sinun luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla" (Jes.44:1-4).

Tämä lupauksen sana Israelille on myös tarkoitettu meille tänään. Nuo lohdutuksen sanat on annettu kaikille valituille (katso jae 1) - ja ne tarkoittavat niitä, jotka ovat Kristuksessa.

Herra aloittaa kertomalla meille 1-2 jakeissa: "Minä olen Herra, joka olen sinut tehnyt, ja minä tiedän sinun tuskasi. Tulen auttamaan sinua nyt. Sinun ei tarvitse pelätä." Sana Jesurun tässä jakeessa tarkoittaa vanhurskasta. Toisin sanoen Jumala antaa nämä lupaukset vanhurskailleen - ihanat, sitovat, liiton lupaukset. Ne ovat:

Herra tulee antamaan vettä tyydyttääkseen janosi: "Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle" (jae 3). Onko Herra antanut sinulle janoa sammuttavan sanansa? Onko hän tullut luoksesi kuivina aikoinasi ja tulvinut sydämeesi Hengellään? Juotko sinä hänen sanansa aitoa vettä?

Jos niin on, olet valmis omistamaan toisen liiton lupauksen: "Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla" (jakeet 3-4).

Kuten ehkä tiedät, pajut kasvavat nopeasti korkeiksi ja leviävät laajalle. Näet niiden kasvavan purojen ja yleensä veden äärellä. Jumala sanoo tässä: "Koska sinä olet valittuni, minä vuodatan Henkeni lastesi ylle. Kasvatan heidät suuriksi ja voimakkaiksi Herrassa."

Kun luet yhä uudelleen nämä jakeet, kehotan sinua sijoittamaan niihin uskosta luopuneiden lastesi nimet. Omista Jumalan lupaus itsellesi rukoilemalla: "Herra, sinä sanoit, että tulisit vuodattamaan Henkesi lapseni ylle. Siunaa nyt lastani, Mikkoa. Vuodata Henkesi nuoren Susannani ylle. Vaikuta heissä sinun elävän vetesi jano."

Lopuksi Jumala sanoo, että sinun lapsesi tulee todistamaan: "Minä olen Herran oma" (jae 5). Mikä valtava lupaus.

Nämä lupaukset eivät kuitenkaan ole kaikille, jotka sanovat: "Minä olen Kristuksen." Vaan ne ovat nälkäisiä, janoisia vanhempia varten - vanhempia, jotka juovat Jumalan sanasta joka päivä, rukoilevat säännöllisesti pyytäen Henkeä vuodattamaan heihin voimansa ja läsnäolonsa.

Jos tämä kuvaus sopii sinuun, niin ano Jumalan lupauksia. Omista ne itsellesi ja pidä niistä kiinni esirukouksessasi. Pese sitten perheesi rukouksessa - ja näet, kuinka vihollinen pakenee.