Kultaan puettu kuningatar!

Psalmi 45 antaa meille kauniin kuvan Kristuksesta ja Hänen morsiamestaan.

Suuret häät ovat tulossa, ja kirjoittaja "kiehuu yli" hurmioituneena ja jännittyneenä: "Minun sydämeni tulvii ihania sanoja..." (Ps. 45:2.) Psalminkirjoittaja pystyy hädin tuskin hillitsemään itseään. Hän yrittää kuvata jotain, jonka hän näkee sielunsa silmillä - uskomattoman seremonian, suurenmoisen ja loistokkaan sulhasen ja kultaan puetun, kauniin morsiamen.

Joitakin vuosia sitten koko maailma oli Englannin kuninkaallisten häiden lumoissa. Miljoonat kaikkialta maailmasta jähmettyivät televisioittensa ääreen, kun prinsessa Diana ja prinssi Charles vihittiin. Se oli eräs nykyajan historian loisteliaimpia ja juhlituimpia vihkiseremonioita. Televisioyhtiöillä oli "värikommentaattoreita", jotka kuvailivat tapahtumien jokaisen yksityiskohdan. Uutispätkät kertoivat Charlesin elämästä prinssinä ja kuninkaallisena - hänen poolo-otteluistaan, velvollisuuksistaan Walesin prinssinä, tulevasta kruununperimyksestään - hänen valtaistuimestaan, rikkauksistaan, palatsistaan. Selostajat kuvailivat myös yksityiskohdittain kaiken prinsessa Dianasta. Ja kuva oli uskomaton: hänen kampauksensa, kuninkaallinen pukunsa, seurueensa, kenkänsä, korunsa, sormuksensa, kukkansa, kuninkaalliset vaununsa. Jopa vihkiseremonian aikana, kun vihittävä pari seisoi yhdessä alttarin edessä, selostaja kuiskaili huomioitaan mikrofoniin: "Eikö hän olekin kaunis? Katsokaa hänen kenkiään, hänen kukkiaan..."

Kaikki oli romanttista, henkeä salpaavaa - prinssi ja prinsessa saivat toisensa pyhässä avioliitossa, "kunnes kuolema meidät erottaa". Ihmiset ympäri maailmaa itkivät sitä katsellessaan. Mutta nykyään me olemme nähneet tämän avioliiton kariutuneen, ja parin ero on ollut yksi likaisimpia, rumimpia välirikkoja, joista maailman uutisvälineissä koskaan on puhuttu.

Psalmissa 45 kuvattu avioliitto taas on paljon loisteliaampi ja suuremmoisempi liitto. Sekin on täynnä romantiikkaa, kauneutta, majesteetillisuutta - mutta se on avioliitto, joka ei koskaan pääty. Se on tarkoitettu ikuista kirkkautta varten.

Juuri tällä hetkellä sinä ja minä istumme taivaallisilla paikoillamme Jeesus-kuninkaan luona. Ja vieläkin tärkeämpää on, että olemme kihloissa hänen kanssaan. Kohta tapahtuu suuri ja loistelias vihkiminen - vietetään majesteetillisia, kuninkaallisia häitä, jollaisia tämä maailma ei ole koskaan nähnyt. Näiden vihkiäisten selostaja on Pyhä Henki, joka paljastaa meille kirkkauden näyn:

Jeesus-kuningas seisoo valtaistuimensa edessä - kuninkaallinen valtikka kädessään, vaatteet täynnä mirhan ja aloen ja kassian huumaavaa tuoksua. Hän on tullut Isänsä norsunluisesta palatsista, jossa Hänet on voideltu iloöljyllä.

Hänet on puettu täyteen sotisopaan. Hänen kiiltävä miekkansa ulottuu reiteen asti. Hän on voittanut kaikki vihollisensa, ja Hänen valtakuntansa on turvassa. Hän hallitsee rauhassa ja voimassa, koko maailman voittajana. Ja Raamattu sanoo: " Hän on ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi..." (Ps. 45:3.)

Jokaisen taistelun, jonka tämä kuningas on taistellut - jokainen vihollinen, jonka Hän on lyönyt, jokainen armon ja rakkauden teko, jonka Hän on suorittanut - ne Hän on tehnyt morsiamensa hyväksi. Kaiken päämäärä on ollut tämä hetki. Ja nyt Hän on onnen huumaama, täynnä jännitystä, säteilee iloa - koska Hän odottaa pääsevänsä yhteen kauniin morsiamensa kanssa. Hän antaa katseensä kulkea palatsin pitkää käytävää, odottaa morsiamensa saapuvan seurueensa kanssa!

Psalminkirjoittaja kertoo meille, että sulhanen olisi voinut valita morsiamen valtakunnan monien kunnianarvoisien tyttärien joukosta. "Kuninkaan tyttäriä on sinun kaunistuksenasi.." (Ps. 45:10.) Mutta valitsi vain yhden: "...kuningatar seisoo sinun oikealla puolellasi, Oofirin kullassa." (sama jae)

Oofirin kulta oli siis puhtainta, jalointa kultaa, jota noina aikoina valmistettiin. Ja morsian oli koristettu sillä. Millainen näky hän onkaan, kun hänet ..."saatetaan kuninkaan tykö..." (jae 15) Hän suorastaan hehkuu, koska hänen sydämensä on puhdas. Hänen kultainen pukunsa kimmeltää täynnä uskomattoman taidokasta kirjontaa. Tämä ei ole metritavaraa, jota tuotetaan pakkakaupalla; kankaaseen on taidokkaasti kudottu mukaan puhtainta kultaa. Ja sen kultakoristeet kimmeltävät loisteliaasti.

Kultaan puettu kuningatar kulkee Kuningasta kohti upeiden fanfaarien soidessa. Ja mikä suurenmoinen ääni - vaskirummut, pasuunat, kielisoittimet. Hänen takanaan kulkee hänen seuruettaan niin kauas kuin silmä kantaa - joukoittain neitseitä, kaikki puettuina valkoisiin. He laulavat, tanssivat ja ylistävät riemullisesti. Morsian johtaa koko kulkuetta - ja he tulevat kohtaamaan Kuningasten Kuninkaan ja Herrain Herran.

Lopulta kuningatar asettuu paikalleen Kuninkaan oikealle puolelle. Ja kaikki iloitsevat, koska nämä ovat iankaikkisuuden kuninkaalliset häät. "Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan sinun tykösi. Ilolla ja riemulla heitä saatetaan, he astuvat kuninkaan palatsiin." (jakeet 15,16.)

Mikä Pyhän Hengen herätyskokous! Voitko kuvitella tätä näkyä? Nämä häät ovat kaiken luomistyön tarkoitus ja kohokohta. Siinä seisoo kuningas, Jeesus Kristus, sydän täynnä iloa. Ja tässä tulee hänen morsiamensa - ihmiskunta, jonka Hän on sovittanut - puettuna puhtaaseen kultaan, Kristuksen vanhurskauteen.

Mutta tähän haluaisin pysähtyä hetkeksi. Toistaiseksi tämä kaikki näyttää vain romanttisilta, kuninkaallisilta häiltä. Kysymykseni on: Kuka oikein on kultaan puettu morsian? Jotkut kommentaattorit väittävät, että tämä psalmi kuvaa vain historiallisia häitä, joissa vihittiin Juudan kuningas Jooram ja Atalia. Tutkijat todistavat, että siihen aikaan vietettiin suuria, kuninkaallisia häitä. Mutta jos väitetään, että tämä psalmi puhuu vain niistä häistä, esitetään pelkkiä arveluja. Olen yhtä mieltä useimpien hengellisesti asennoituneiden tutkijoiden kanssa siitä, että tämä psalmi on messiaaninen. Ja uskon, että sen viesti on hyvin selvä: Se on Jeesuksesta ja Hänen morsiamestaan. Sulhanen on meidäm Herramme ja Kuninkaamme, Jeesus Kristus. Ja morsian on Hänen seurakuntansa - uskovat, jotka ovat valmistautuneet Hänen tuloonsa - jotka ikävöivät Häntä ja odottavat Häntä hartaasti, ja joiden sydämissä ei ole ryppyä eikä tahraa.

Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehelleen kaunistettu... Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon."

Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi. (Ilm. 21:2,9-11.)

Tämä Ilmestyskirjan 21. luvun kuva on kaunis kuva viimeisten päivien Jeesuksen Kristuksen seurakunnasta. Suuri , pyhä kaupunki, joka laskeutuu alas taivaasta, on Hänen tahraton morsiamensa - ahdistuksesta selviytynyt seurakunta, joka istuu Hänen kanssaan juuri nyt taivaallisilla istuimilla. Tämä seurakunta on rakennettu kahdentoista apostolin evankeliumin totuuksien perustalle. Sitä ympäröivät muurit ja portit, jotka pitävät kaiken epäpyhän ja kutsumattoman loitolla.

Raamattu puhuu myös puhtaasta kristallivirrasta, joka edustaa puhdasta omaatuntoa. Ja se onkin tämän viimeisten aikojen seurakunnan tärkeä perusseikka: Se on läpinäkyvä, puhdas, valkeudessa vaeltava - jolla ei ole muuta temppeliä kuin Kristus!

Kultaan puettu kuningatar on kunnioitettu, etuoikeutettu, suuresti ihailtu. Nyt hän seisoo Rakkaansa oikealla puolella ja vihkiminen on alkamassa. Mutta ennen kuin seremonia pääsee alkuun, ääni kuiskaa hänelle kehotuksen sanan: "Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi..." (Ps.45:11.)

Uskon, että tämä on Pyhän Hengen ääni, joka varoittaa kaikkia, jotka ovat kutsutut Jeesuksen nimessä. Hän puhuu sanan ahdistuksesta selviytyneille - niille, jotka rakastavat Jeesusta kaikkein eniten, ja sanoo: "Kuule, katso, kallista korvasi!" Tämä ääni tulee morsiamelle juuri ennen kuin vihkiminen toteutetaan.

Sinun täytyy ymmärtää oikein - kuningatar on jo valittu. Hänen sydämensä on jo voitettu hänen sulhaselleen. Hän on lähtenyt kotoa, perheestään ja maastaan ja sitoutunut sulhaseen. Hän on täynnä iloa, koska hän rakastaa Kuningasta kiihkeästi.

Saanko nyt kysyä sinulta: Pidätkö sinä itseäsi Herran valittuna? Oletko Hänen veressä pesty, pelastettu silmäterä? Rakastatko Häntä kaikesta sydämestäsi? Oletko luopunut koko maailmasta, kaikesta menneestä, Hänen vuokseen? Voitko sanoa: "Hän on minun, ja minä olen antanut itseni Hänelle. Herra, minä rakastan Sinua kaikesta sydämestäni!"

Väitteeni on tämä: Jos haluat olla osa Kristuksen morsianta, sinun täytyy olla huolissasi muustakin kuin vain pääsemisestä pakoon jumalatonta helvettiä. Pikemminkin sinun täytyy haluata olla läsnä tuona suurena hääpäivänä! Sinun täytyy vavista kauhusta, kun ajattelet, ettet saisikaan olla Hänen morsiamensa, et pääsisi Hänen syliinsä, viettäisi iankaikkisuutta Hänen kanssaan. Pyhän Hengen viesti morsiamelle oli: "... unohda kansasi ja isäsi huone." (jae 11) Silti pieni ääni kuiskasi: "Ei riitä, että jätät menneisyyden taaksesi. Sinun täytyy myös unohtaa se kaikki. Jätä mielestäsi kaikki menneet rakkautesi ja huvituksesi!"

Jeesus sanoi: "...ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." (Luuk. 14:33.) Tämä viestintuoja sanoo morsiamelle: "Lasketko kustannuksia, kun valmistaudut yhteyteen Hänen kanssaan? Vai aiotko antaa Hänelle vain huulten palvelusta häiden jälkeen? Oletko ryhtynyt sitoumukseen, jonka olet valmis saattamaan loppuun? Vai harhailevatko ajatuksesi menneisyydessäsi - vanhoissa ystävissä, vanhoissa tavoissa, vanhoissa rakkauksissa? Jos sitoudut tähän avioliittoon, ei riitä, että jätät menneisyyden taaksesi - sinun täytyy unohtaa se täysin!"

Ovatko Pyhän Hengen sanat meille kutsu jättää fyysisesti puheemme, työmme, uramme? Ei, ei mitenkään! Hänen varoituksensa ei ole tekosyy paeta vastuuta avioliitosta tai perheestä. Itse asiassa raamattu on täynnä käskyjä ja varoituksia siitä, miten meidän on huolehdittava kaikesta, mikä meidän talouteemme kuuluu. Meidän on pidettävä kiinni puolisostamme, huolehdittava sukulaisistamme ja kasvatettava lapsemme Jumalan pelossa.

Tämä ei ole pelkästään fyysinen kutsu. Kun Jeesus puhui ihmisistä, jotka eivät luopuneet kaikesta, Hän puhui niistä, jotka kääntyivät pois Hänestä ja takertuivat epäjumaliin. Epäjumala on kaikki se, johon meidän huomiomme ja kiintymyksemme ensi sijassa kohdistuu, ja johon uhraamme aikaamme, rahaamme, rakkauttamme, mielenkiintoamme.

"Ja he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan... ja lähtivät kulkemaan muiden jumalien jäljessä..." (Tuom. 2:12.)

Osoitan ensin sanani miehille. Monet miehet voivat oikeutetusti sanoa, että he ovat hyviä perheensä huoltajia. He tekevät pitkiä työpäiviä ja raskasta työtä, eivät tuhlaa rahaa, pukevat lapsensa siististi ja viettävät laadukasta aikaa perheensä kanssa. Mutta paljonko aikaa he omistavat Jeesukselle? Onko heillä aikaa, jota nimitetään "kaiken unohtamisen ajaksi" - aikaa, jolloin he jättävät ja unohtavat henkisesti kaiken ja varaavat tehokasta ja tärkeää aikaa yksin Jeesukselle?

Mies pystyy tekemään tämän työpaikallaan, työmatkalla, milloin vain. Se on hetki, jolloin jätetään kaikki ajatukset työstä, perheestä, lapsista syrjään ja sanotaan: "Tämä on Sinun aikasi, Jeesus. Minä olen nyt yksin Sinun. Mikään muu ei ole minulle tärkeää."

Älä ymmärrä minua väärin: Ongelma ei ole työ tai perhe tai ura. Pikemminkin "velttoilu" - joutenolo, päämäärätön oleilu ja ajan tuhlaaminen. Monet Jumalan ihmiset tuhlaavat aikaansa loputtomaan velttoiluun - he viettävät jouten aikaansa ystäviensä kanssa tai torkkuvat television ääressä. Me tuhlaamme velttoilemalla tavattoman paljon arvokasta aikaa, tuntitolkulla - ja samalla laiminlyömme Herramme ja Vapahtajamme!

Nyt haluan puhua vaimoille: Te olette antaneet miehellenne ja lapsillenne parhaat vuotenne. Teette ahkerasti ja uskollisesti työtä. Pidätte hyvää huolta perheestänne. Silti kysyn teiltä: Miten paljon "kaiken muun unohtamisen aikaa" annatte Jeesukselle? Miten monta tuntia viikossa te sulkeudutte maailmalta ja vetäydytte lähelle Häntä?

Isoisät, isoäidit, sinkut, kaikki, - tulee päivä, jolloin tekin seisotte tuomarin istuimen edessä tekemässä tiliä ajankäytöstänne. Ja Jumala pitää täsmällistä kirjaa. Hän tietää tarkoin, montako tuntia olette viettäneet "hyvien" asioiden parissa - lastenne, aviopuolisonne, harrastustenne. Mutta Hän asettaa ne kaikki omaan vaakaansa - ja mittaa niitä sitten niitä harvoja tunteja vasten, jotka olette antaneet Hänelle. Luuletteko, että vaaka edes liikahtaa?

Miten kateellinen Herran täytyykään ollakaan kaikista meidän muista rakkaistamme - kaikesta siitä, mikä vaatii meidän aikaamme ja huomiotamme. Vanha sanonta pitää paikkansa: Kristityn vihollinen ei olekaan kaikki "paha" vaan kaikki "hyvä": perhe, ura, työ, lapset. Nämä asiat sinänsä eivät ole meidän ja Herran välissä. Pikemminkin siihen on asettunut meidän velttoilumme! Voisimme helposti ryhdistäytyä ja käyttää aikaamme Jeesuksen hyväksi - mutta emme tee sitä. Ja nyt Herra seisoo meidän edessämme ja kysyy: "...rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" (Joh. 21:15.)

Jumala on kiivas rakkaudessaan: "...sillä Herra on nimeltänsä Kiivas, Hän on kiivas Jumala." (2.Moos. 34:14.) Me pystymme yllyttämään Hänet kiivauteen: "Tahdommeko herättää Herran kiivauden?" (1Kor. 10:22.) Paavali kysyy: "Olet todistanut, että rakastat Häntä. Olet jopa ottanut Hänen nimensä. Mutta onko joku tai jokin muu varastanut sydämesi?"

Uskollisena paimenena Jumalan Henki kehottaa minua varoittamaan sinua: Kun tuomion päivä tulee, et ehkä olekaan Kristuksen morsian. Ja kun seisot sulhasen edessä, Hän ei sanokaan: "Tässä on minun rakkaani, joka on viettänyt niin paljon aikaa minun kanssani. Et malttanut odottaa heräämistä kohdataksesi minut, etkä mennyt nukkumaan puhumatta kanssani. Sinä olet odottanut minua hartaasti - ja nyt me olemme yhtä. Mikään ei erota meitä toisistamme!"

Sen sijaan Jeesus kääntää kasvonsa pois sinusta. Hän sanoo: "Sinä rakastit minua huulillasi - mutta sinun sydämesi oli minusta kaukana. Menit kirkkoon ja väitit sitä laadukkaaksi, minun kanssani vietetyksi ajaksi. Mutta siinä ei ollut läheisyyttä, ei yksityistä aikaa. Olit harvoin minun kanssani, harvoin minun läsnäolossani. En tunne sinua. Mene pois luotani!" "Unohtaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on unohtanut minut epälukuisina päivinä." (Jer. 2:32.) "Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta...?" (Heb. 2:3.)

Voit sanoa rakastavasi Jeesusta; voit mennä kirkkoon aina, kun ovet ovat auki. Mutta etsitkö Häntä, kun sinulla on omaa aikaa? Montako kirjaa ahmit - miten paljon aikaa vietät viikko- ja sanomalehtien, television ja radion parissa - eikä sinulla silti ole koskaan aikaa olla Kristuksen seurassa? Aika on loppumassa! Pian seisot Jeesuksen edessä. Ja miten pakenet silloin Hänen tuomiotaan, kun sinulla on nyt ollut kaikki mahdollisuudet tulla tuntemaan Hänet?

Ajattele kokonaisia kansakuntia, jotka kerjäävät raamattuja - vanhoja venäläisiä äitejä, jotka haluavat hartaasti saada edes Uuden Testamentin. Ajattele tuhansia itäisen Euroopan pappeja ja uskovia, jotka istuvat nyt ahmimassa Sanaa. itkemässä tämän suurenmoisen totuuden äärellä. Ajattele sitten omaa Raamattuasi (Jos edes tiedät, missä se on) - ja miten hyljeksit sitä!

Sananjulistajat etsivät Raamatustaan materiaalia saarnoihinsa. Pyhäkoulunopettajat tutkivat sitä opetustaan varten. Mutta miksi me emme käytä sitä vapaa-ajan lukemiseen, virkistäytymiseen Herrassa? Miksemme avaa sitä kuullaksemme Hänestä, rakastaaksemme Häntä? Raamattu on Jeesus - Jumalan oma Sana! Se on täydellinen ilmoitus Hänestä. Kaikki, mikä koskee Häntä, paljastuu siitä. Ja uskoisin, että jos tosiaan rakastat Häntä - jos haluat viettää iäisyytesi Hänen morsiamenaan - silloin haluat oppia Hänestä kaiken sen, minkä vain voit.

Juuri nyt monet kristityt ovat sisintään myöten leimaantuneita. Ehkä sinä olet heistä yksi. Menetkö tuomiolle nämä sanat tunnusmerkkeinäsi: "Välinpitämätön kristitty"? Oletko torjunut Hänet varaamatta yhtään aikaa rukoukseen tai Hänen Sanalleen? Jos niin on, miten pääset pakoon?

Jeesukselle ei riitä, että Hän voittaa sinun sydämesi. Hänen on myös tehtävä se tyytyväiseksi. Mutta on monia uskovia, jotka eivät ole koskaan olleet tyytyväisiä Jeesuksessa. He ovat aina olleet tyytymättömiä tai liian innostuneita tilanteestaan. Sellainen ei ole sopiva morsian tälle Sulhaselle. Hänen morsiamellaan on oltava kauneutta, joka viehättää Häntä: "... ja saakoon kuningas halun sinun kauneeteesi..." (Ps. 45:12.) Mutta mitä tämä kauneus on?

Olet varmaan laulanut pyhyyden kauneudesta: "... kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa." (Ps. 29:2.) Tämä kauneus on Jumalan silmissä: Jeesusta viehättää se, minkä Hän meissä näkee. Juuri se on meissä kaunista Hänen silmissään!

Ja Pyhä Henki sanoo kultaan puetulle morsiamelle: "Jos jätät kaiken, unohdat kaikki muut ja kaunistaudut yksin Hänelle - silloin Hän saa halun sinun kauneuteesi!" Tämä tarkoittaa, ettei mikään työ, ihminen tai ihmissuhde saa tulla sinun ja Herran väliin.

Kuulin erään uskovan vaimon sanovan: "Mitä hurskaammaksi mieheni tulee, sitä viehättävämpi hän minusta on." Juuri tällaista on uskovien avioliitto. Samalla tavoin sinä tulet Herran silmissä sitä viehättävämmäksi ja kauniimmaksi, mitä täydellisemmin antaudut Hänelle.

"Ja saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi..." (Ps. 45:12.) Mikä uskomaton ajatus. Jeesus ei malta pysytellä erossa sinusta! Itse asiassa heprean tässä yhteydessä kauneutta merkitsevänä käytetty sana sisältää intohimoista halua merkitsevän piirteen (vanhurskaassa konnotaatiossa). Se tarkoittaa vahvaa kaipuuta ja hauluamista. Toisin sanoen Jeesus tahtoo vetää sinut lähelleen - haluta sinua ylitsevuotavasti!

Olen suorittanut monta vihkitoimitusta elämäni aikana. Enkä ole koskaan nähnyt sulhasta, joka ei hymyilisi ihastuneena morsiamelleen ja ajattelisi: "Hän on kokonaan minun!" Juuri tästä kauneudesta minä puhun. Meidän sulhasemme riemuitsee ja sanoo morsiamestaan: "Minä hänen silmäteränsä. Hän viettäisi mieluummin aikaa minun kanssani kuin kenenkään muun. Ja se tekee hänet minulle kauniiksi."

Haluan olla kaunis Jeesuksen silmissä. Haluan palvella Häntä pyhyyden kauneudella. Hän ei ole vain elämässäni "ensimmäinen"; Hän on kaikki. Ja Raamattu sanoo, että juuri se vetää Häntä puoleeni.

Kultaan puetulla morsiamella on sisäistä kauneutta, joka tekee hänet ulkonaisestikin kauniiksi. Hän on "... ylen ihana.. sisäkammiossa" (jae 14) , koska hän on omistautunut Sulhaselleen. Vailla epäilyksen häivää Sulhanen tietää: "Hän on kokonaan minun - omistautunut vain minulle. Hän palvelee minua ja on minulle alamainen. Minä olen ainoa hänen elämässään, hänen huomionsa ainoa keskipiste. Hän varaa aikaa minulle, iloitsee minun läsnäolostani ja haluaa olla minun kanssani jatkuvasti. Mitä kaunista omistamista!"

Jos Jeesus tulisi tänään, olisitko sinä mukana suuressa hääkulkueessa lähestymässä valtaistuinta? Vai seisoisitko kiivaan, hyljätyn rakastetun edessä? Meidän Herramme kaipaa meitä, haluaa meidän aikamme ja huomiomme - ja silti Hän näkee, miten käytämme kaiken aikamme muihin ihmisiin, muihin asioihin. Ja se saa Hänet kiivaan mustasukkaiseksi! Päivä on tullut, jolloin Hänen kiivautensa suitsuaa niitä vastaan, jotka ovat palvelleet epäjumalia (5.Moos. 29:20.) Se saa tuomion liekit leimuamaan.

Kun se päivä tulee, tarttuuko Jeesus ihastuneena käteesi ja kuiskaa: "Vihdoinkin olemme yhdessä! Olet halunnut minua niin paljon. Olet antanut minulle elämäsi parhaat vuodet, aikasi, huomiosi. Tule nyt - olkaamme yhtä!" Tai sanooko Hän sinulle: "Olen pahoillani, mutta en tunne sinua. Sanoit, että rakastit minua, mutta tekosi eivät koskaan vastanneet sanojasi. Sinulla oli aikaa monenlaiseen - perheelle, lapsille, lapsenlapsille, läheisille, uralle. Mutta sinä löit minut laimin. Emme olleet koskaan läheisiä. Et ikinä antanut minulle sydäntäsi. Ja nyt on liian myöhäistä."

Miten sinä seisot Hänen edessään sinä päivänä? Koko tämä maailma palaa. Mutta miten on sinun läheisyytesi laita Häneen? Pystytkö seisomaan Hänen edessään, koska suljit koko maailman ulkopuolellesi ja huusit: "Jeesus, minä haluan oppia tuntemaan Sinut!" Pyhä Henki kuiskaa sinulle juuri nyt: "Tarkatkoot korvasi - kuuntele! Unohda kaikki muu ja aloita tänään alusta. Jos olet ollut kokonaan ilman Häntä, tunnusta se Taivaalliselle Isällesi. Kadu - ja omistaudu kokonaan Sulhasellesi."

Rukoile nyt minun kanssani: "Oi armollinen Jumalan Karitsa, haluan olla kaunis Sinun silmissäsi! Anna anteeksi, että olen laiminlyönyt Sinun Sanaasi, torjunut ilmoituksen Sinusta. Anna anteeksi, että olen viettänyt niin paljon aikaa kaikessa muussa paitsi Sinussa. Ja anna minulle uusi sydän, että oppin tuntemaan Sinut. Haluan kasvaa Sinun läheisyydessäsi."

Omistaudu Herralle täysin - anna Hänelle kaikki aikasi, huomiosi, ajatuksesi, taloutesi - ja Hän pitää siitä kaikesta huolen. Ei sinun tarvitse etsiä niitä kuten pakanat tekevät; Hän antaa ne kaikki sinulle runsain mitoin. Herra on luvannut pitää sinusta huolta. Ja jos käännyt Hänen puoleensa koko sydämestäsi, Hän vaeltaa liitossa sinun ja sinun perheesi kanssa. Anna siis Hänelle kokosydäminen huomiosi. Elä Hänen morsiamenaan - ja sinusta tulee kaunis hänen silmissään!