KUN ETSINTÄ EI TUOTA TULOSTA
”Ja Kiisiltä, Saulin isältä, olivat aasintammat joutuneet kateisiin "(1 Sam.9:3).
Jumalan Sanassa kertomukset hukkaan menneistä asioista näyttävät merkitsevän Isän sydämen tunnetta kadonneen takia. Jumala haluaa kansansa tahtovan lähteä etsimään ja pelastamaan kadonneita, ja me näemme tämän tapahtuvan tässäkin kertomuksessa.
Saulin isä sanoi pojalleen: ”Ota palvelijoista joku mukaasi, nouse ja mene etsimään aasintammoja". Niin hän kulki Efraimin vuoriston halki(1 Sam.9: 3-4). Efraimin vuorien tarpominen ylös ja alas oli kova juttu, mutta Saul halusi viedä isältä saamansa tehtävän loppuun.
Tosiaankin Saul kulki joka puolella vuoristoa, etsien eri alueilta, mutta ei voinut löytää aaseja. Hän varmaan jo alkoi tuntea jonkinlaista toivottomuutta, mutta jatkoi etsintäänsä, koska hän halusi pysyä kuuliaisena isänsä käskylle.
Lopulta Saul sanoi palvelijalleen: ”Tule, palatkaamme kotiin; muutoin isäni käy levottomaksi meidän tähtemme ja jättää mielestään aasintammat"(1 Sam.9:5).
Saul oikeastaan suunnitteli jo petosta selittäen: ”Me teimme parhaamme. Luulin meidän voivan löytää ne, muttemme voineet. Lopulta päätimme lakata etsimästä ja jatkaa eteenpäin”.
Joillekin pois tieltä astuminen uskossa on osa suurempaa antautumista tottelemaan, maksoi mitä maksoi. Toisille taas tehtävän loppuun suorittaminen on oikeastaan epäonnistumisen pelkoa. Toisin sanoen nuo ihmiset eivät sitoudu siihen, mitä Jumala kutsui heidät tekemään, koska pelkäävät epäonnistuvansa.
On tärkeätä ymmärtää, että Jumala kutsuessaan sinua johonkin tehtävään, ei aina kutsu sinua onnistumaan. Hän kutsuu sinua kuuliaisuuteen!
Kutsun totteleminen on sinun vastuullasi, menestys kutsun suorittamisessa on Jumalan heiniä!