Kun olet aivan lopussa

Lukiessamme Daavidin sanat psalmista 38, huomaamme, että tuo jumalinen, vanhurskas mies oli aivan lopussa. Hän oli alas painettu ja masentunut, ja hänen taistelunsa olivat vieneet häneltä kaikki voimat. Kuuntele tätä tuskaista huutoa:

"Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää .... Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa ... Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta loppunut, minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt ... Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa. Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole" (Ps.38:7,9,11,14-15).

Kun luen tämän psalmin, niin kuvittelen Daavidin olevan alas painuneena epätoivossaan. Ehkä eniten häntä vaivasi se, ettei hän itse ymmärtänyt syytä siihen, miksi hän oli vaipunut yhtäkkiä niin alas. Tämä mies kaipasi todella Herraa, avaten sydämensä Herralle joka päivä rukouksessa. Hän kunnioitti Jumalan sanaa, kirjoittaen psalmeja, jotka ylistivät Hänen kirkkauttaan. Mutta nyt tuossa alennustilassaan hän saattoi vain huutaa: "Herra, minä olen aivan lopussa. Enkä minä ymmärrä, miksi tämä minulle tapahtuu!"

Kuten monet masentuneet uskovat tänään, Daavid yritti saada selville, miksi hänestä tuntui niin tyhjältä ja henkisesti rikkinäiseltä. Hän ehkä eli mielessään uudelleen jokaisen epäonnistumisensa, syntinsä ja tyhmän tekonsa elämänsä aikana. Jossain vaiheessa hän varmaankin ajatteli: "Oi Herra, ovatko kaikki minun edesvastuuttomat tekoni jättäneet minut niin haavoittuneeksi, että minulla ei enää ole toivoa?"

Lopulta Daavid päätteli, että Jumalan täytyi kurittaa häntä. Hän huusi: "Herra älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua. Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua. Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden. Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat" (Ps.38:2-5).

Sallikaa minun sanoa tässä, että Daavid ei kirjoittanut ainoastaan omasta tilastaan tässä psalmissa. Hän kuvailee tässä jotain sellaista, jota jokainen Jeesusta rakastava uskova kokee jossain elämänsä vaiheessa. Hän puhuu tässä masennuksen henkien demonisesta hyökkäyksestä!

Tämänkaltaiset masennuksen henget tulevat suoraan helvetin syvyyksistä. Ja jokaisen pyhittyneen uskovan elämään tulee tällainen ylipääsemätön, äkillinen, odottamaton kokemus. Ei yksikään uskova aiheuta sitä itselleen, eikä myöskään Herra sitä lähetä. Tuollaisella hyökkäyksellä ei tarvitse olla mitään tekemistä jonkun määrätyn synnin tai lankeemuksen kanssa.

Yksinkertaisesti sanottuna masennuksen henkihän on saatanan tehokkain ase Jumalan valittuja vastaan. Useimmiten saatana käyttää sitä saadakseen meidät vakuuttuneeksi siitä, että me olemme tulleet Jumalan vihan kohteeksi omalla alamittaisuudellamme. Mutta apostoli Paavali varoittaa meitä lankeamasta paholaisen ansaan: "Ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat" (2.Kor.2:11).

Paavali sanoo: "Sinun on nähtävä masennuksesi todellinen syy! Se on demoninen ase - saatanan nuoli, jonka hän ampuu nuolikotelostaan saadakseen sinut epäilemään itseäsi. Hän tietää, että hän ei voi vietellä sinua luopumaan Jeesuksesta. Siksi hän tukahduttaa sinut ilkeillä valheilla saaden sinut ajattelemaan, että sinä et tule koskaan olemaan kyllin hyvä palvelemaan Kristusta. Hän haluaa saada sinut niin alas painetuksi, että sinä haluat luopua uskosta!"

Heikkous, kipu, epävakaisuus, vaikeudet, rauhattomuus, suru - kaikki nämä asiat painoivat Daavidin mielen alas. Hän tunsi itsensä tyhjäksi, ilman päämäärää olevaksi, ikään kuin hän ei olisi oppinut mitään elämänsä aikana. "...minun silmieni valo - sekin on minulta mennyt" (Ps.38:11). Daavid sanoo: "Olen kadottanut hengellisen ymmärrykseni. Minun näkyni ja ilmestykseni Herrasta ovat poissa. En voi saada kosketusta Jumalaan niin kuin ennen!"

Tiedän hyvin, miltä Daavidista tuntui. Olen johtanut evankelioimistilaisuuksia, joissa on tuhansittain ihmisiä jättäytynyt Kristukselle. Olen saanut auttaa joukoittain huumeiden orjia ja alkoholisteja vapauteen Jeesuksessa. Elämäni on ollut täynnä tuollaisia suuria siunauksia. Mutta usein vain muutamia päiviä tuollaisten tilaisuuksien jälkeen olen joutunut masennuksen valtaan. Lopulta ajattelin: "Herra, elämäni on ollut täysin hyödytön. En ole saanut aikaan mitään sinulle!"

Se on saatanan lähettämä masennuksen henki. Se tekee meistä helvetin voimien kohteen heti suurimpien hengellisten voittojen jälkeen.

Tuo painava, demoninen henki vei Daavidin niin alas, että hän oli mykistynyt Jumalan läsnäolossa. Hän sanoi: "Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa. Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole" (Ps.38:14-15).

Tämän viimeisen lauseen hepreankielinen merkitys on "mies, jolla ei ole enää jäljellä vastauksia eikä väitteitä." Daavid sanoi: "Herra, olen liian alas painettu ja masentunut nostamaan edes kättäni puoleesi. En voi rukoilla, koska olen liian hämilläni puhuakseni. Olen aivan tyhjiin kuivunut. Minulla ei ole mitään sanottavaa."

Daavidin koettelemus ei ollut mitenkään ainutlaatuinen. Olen lukenut monien Jumalalle antautuneiden miesten ja naisten elämäkertoja, joita Herra käytti voimallisesti, ja jokainen heistä kävi läpi samanlaisia masennuksen aikoja.

Kuuluisa englantilainen saarnaaja, C. H. Spurgeon johti joukoittain ihmisiä voimakkailla saarnoillaan Kristuksen luo. Mutta hän kärsi myös hirvittäviä alakuloisuuden aikoja. Hän usein tunsi, että hän ei ollut saanut aikaan mitään elämässään. Hän kerran valitti: "Minulla on kaikkein mustin sydän Englannissa." Usein hän meni puutarhaansa, kohotti kätensä Jumalan puoleen ja huusi: "Herra, en ole koskaan kaivannut Sinua enemmän, kuitenkin minun henkeni on alempana kuin koskaan ennen. Miksi tällaista tapahtuu minulle?"

Daavid toi esille tuon masennuksen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen vanhurskaan sielun huudon: "Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni" (jae 18). Daavid sanoo tässä kohtaa Jumalalle: "Minä en jaksa enää, Herra. Olen aivan lopussa - kaatumaisillani!"

Me voimme kertoa Jumalalle kaikista epäonnistumisemme tunteista. Voimme kertoa hädästä, joka meillä on syntiemme ja tyhmien erehdystemme tähden. Mutta meidän ei tule koskaan ajatella, että Hän on hyljännyt meidät. Tämä on vakava syyte, ja meidän Herramme ei suhtaudu siihen kevyesti. Me näemme Hänen välittömän vastauksensa tuollaiseen syytökseen neljännessä Mooseksen kirjassa:

"Senjälkeen he (Israel) lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: 'Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.' Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli" (4.Moos.21:4-6).

Kun Raamattu kertoo minulle, että minun rakastava taivaallinen Isäni lähetti myrkkykäärmeitä kansansa keskuuteen, ja että heitä kuoli käärmeen puremiin, en voi olla välinpitämätön tuohon hyvin selvään sanomaan: Jumala ei salli sellaista epäuskoa valittujensa keskuudessa! Kaiken sen jälkeen, mitä rakas Herramme on tehnyt meille, kaikkein loukkaavin syyte Häntä vastaan on se, että me sanomme Hänen laiminlyöneen meidät. Meidän on varottava tuollaista epäuskoa, varsinkin tänä vaikeana aikanamme.

Daavid on meille esimerkki henkilöstä, joka säilytti uskonsa. Aivan elämänsä syvimmässä kuilussa Daavid ei sallinut itsensä kieriskellä epäuskossa. Hän huusi: "Sillä sinua, oi Herra, minä odotan, sinä vastaat Herrani, minun Jumalani" (Ps.38:16).

Jos olet joutunut masennuksen hengen hyökkäyksen alaiseksi, niin ehdotan, että teet nämä kolme asiaa:

Älä yritä vapautua hyökkäyksestä omin keinoin. Et kykene vastustamaan tuota edessäsi olevaa demonista henkeä. Taistelu on suurempi kuin inhimilliset kykysi tai fyysiset voimasi voivat sietää. Et voi päästä siitä vapaaksi myöskään puhumalla ystäviesi kanssa, tai hakemalla apua kirjoista, seminaareista tai sielunhoitajilta. Tuo taistelu on henkimaailmassa, ja se täytyy taistella hengessä.

Masennuksensa aikana Daavid ei voinut ymmärtää, miksi hän oli niin alas painettu. Hän kysyi: "Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton?" (Ps.42:6). Kuitenkaan hänen kysymyksensä eivät epäilleet Jumalaa. Daavid aloittaakin psalmin ilmaisten syvää janoaan Herraa kohtaan: "Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?" (Jakeet 1-2).

Tietenkin ajoittain Daavid koki masennuksen tiloja syntinsä tähden. Hän koki Herran kurituksen ylpeydestään, kun hän laski taistelijoidensa lukumäärän, mikä oli Jumalan lain vastaista. Hän koki Jumalan ruoskan kivun, kun hän teki aviorikoksen Batseban kanssa ja järjesti hänen aviomiehensä murhan. Hänen sydämensä murtui masennuksesta sen tuomion tähden, jonka hän oli vetänyt perheensä ylle synneillään.

Niin myös hyvin monet uskovat tänään ovat masentuneita syntiensä tähden. Jotkut ovat alakuloisia siksi, että Pyhä Henki on halunnut viedä heidät voittoon, mutta he ovat vastustelleet. He ovat valinneet lihan tien, ja se johtaa aina kipuun ja masennukseen.

Tässähän minä puhunkin parannuksen tehneille uskoville - sellaisille, jotka etsivät Jumalaa kokosydämisesti. Tällaisia uskollisia palvelijoita vaivaa toisenlainen masennus. Tämä laji tulee heille äkkiä, yllättäen, ilman nähtävää syytä. Ja se saa heidät täysin mykistyneeksi.

Jos tällaista tapahtuu sinussa, saat olla täysin varma, että olet hyökkäyksen kohteena. Saatana on lähettänyt masennuksensa pilven ympäröimään sinua. Ja hänellä on siihen omat syynsä!

Masennushan on paholaisen voimakkain ase, kun hän hyökkää henkeä janoavien uskovien päälle. Se on ollut vihollisen suosituin ase vuosisatojen ajan Jumalan valittuja vastaan. Siitä päivästä lähtien, kun otit Jumalan asian vakavasti - päättäen sydämessäsi tulla tuntemaan Kristus koko täyteydessään - saatana on yrittänyt masentaa sinua. Hän on nähnyt sinun kaivautuvan syvemmälle Jumalan Sanaan päivittäin. Hän on nähnyt sinun muuttuvan, kasvavan, voittavan maailmallisuuden. Siksi hän on tehnyt sinut kovan hyökkäyksensä kohteeksi - ja sinun on parasta uskoa, että se hyökkäys vielä tulee!

Juuri nyt kykenet ylistämään Herraa ääneen seurakunnassa ja sanomaan: "Tämä on suurin ilon päivä elämässäni!" Mutta varo mitä huominen voi tuoda tullessaan. Saatana tulee käyttämään voimakkainta asettaan - masennusta - saadakseen sinut alas painetuksi.

Mutta kun hyökkäys tulee, älä ajattele, että se olisi jotain epätavallista. Jumala sallii tuollaisia tulisia koetuksia kaikkien pyhiensä elämässä. Pietari kirjoittaa: "Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa" (1.Piet.4:12). Jumalan kansa on joutunut kärsimään masennuksista vuosisatojen ajan!

Kun olet vihollisen masennuksen hengen hyökkäyksen kohteena, et haluaisi rukoilla. Mutta sinun on yhä mentävä kammioosi Jeesuksen läsnäoloon. Ei sinun tarvitse yrittää rukoilla epätoivoisesti tietäsi ulos. Tällä kertaa Jumalan Henki alkaa työsi sinussa. Hänen tehtävänsä on nostaa sinut ylös siitä kuilusta.

Kun menet Herran eteen, ole rehellinen. Kerro hänelle kuinka heikoksi ja avuttomaksi sinä tunnet itsesi. Tee hänelle tiettäväksi: "Jeesus, minä olen kuiva. Minulla ei ole voimaa. Jos nyt pääsen koskaan tästä masennustilasta pois, niin Sinun on se tehtävä."

Tuollaisina alemmuuden aikoina Herra on hyvin kärsivällinen kanssamme. Hän ei odotakaan meidän ponnistelevan palavassa rukouksessa. Hän tuntee tilamme ja Hänellä on myötätuntoa meitä kohtaan. Niinpä viivy Hänen läheisyydessään ja luota Hänen Henkeensä, joka tekee sinussa sen työn, jota varten Hänet on lähetetty. Se ei riipu siitä, kuinka alas olet joutunut - Hän ei koskaan hylkää sinua!

Meillä saattaa olla sellainen käsitys, että joka kerta kun emme tee Herran tahtoa, Pyhä Henki poistuu ikään kuin linnun tavoin. Jotkut puritaanit jumaluusoppineet ovat opettaneet tällaista. He uskoivat, että Pyhä Henki poistuu uskovista silloin, kun he ovat saattaneet Hänet murheelliseksi.

En ole voinut koskaan ymmärtää ja hyväksyä tätä oppia. Kuinka Jumalan Henki voisi jättää minut juuri silloin, kun tarvitsen Häntä eniten? Jos Hän jättäisi minut, kun olen langennut ja vaipunut syvälle masennukseen, kuinka Hän voisi olla lohduttajani? Enhän silloin saisi mitään lohdutusta. Silloinhan jäisin aivan kokonaan saatanaan valtaan!

Pyhä Henkihän on minun sieluni pyhittäjä, kuinka hän voisi tehdä sen työn, jos Hän tulisi elämääni ja poistuisi elämästäni joka kerta kun lankean? Kuinka voisin nähdä syntisyyteni ilman Pyhän Hengen läsnäoloa, joka ottaa minut kiinni synnistä? Kuinka minä voisin muuttua, jos Hän ei olisi minussa ja ohjaisi minua?

Jeesus lupaa meille: "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti ... En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne" (Joh.14:16,18).

Kun paholaisen raskas masennuksen henki tulee elämäsi ylle, sinä saatat olla niin alas painettu, että et edes jaksa kuiskata rukousta. Mutta jos et edes saa ääneen sanaa suustasi, niin voit puhua Jeesukselle hengessäsi. Kerro hänelle hiljaa: "Herra auta minua. Tämä hyökkäys on liian voimakas. En voi tehdä mitään muuta kuin olla uskossa. Luotan, että Henkesi vapauttaa minut siitä."

"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut" (Joh.14:26).

Muistan kokeneeni erikoisen voimakkaan masennuksen hyökkäyksen eräässä elämäni vaiheessa. Se tapahtui silloin, kun olin niin lähellä Jeesusta, kuin kukaan voi olla. Olin ahkera rukouselämässäni avaten sydämeni Herralle joka päivä. Etsin hänen Sanaansa tuntikausia Vanhasta ja Uudesta Testamentista. Niin paljon kun ymmärsin, olin täysin Jumalan tahdossa, tehden kaiken, mitä Hän käski minun tehdä.

Mutta eräänä aamuna, kun valmistauduin seuraavan viikon saarnaan, jokin iski minuun. Voimakas epätoivo sai minussa yliotteen. Se tuli aivan tietämättäni painaen minut raskaasti aivan alas. En löytänyt siihen mitään pätevää syytä.

Vaikka kuinka paljon yritinkin, en päässyt siitä vapaaksi. Kun istuin siinä pöytäni ääressä Raamattu avoinna, yritin jatkaa saarnani valmistelua. Mutta en edistynyt siinä ollenkaan. Yhtäkkiä minä tulin niin epäilyjen valtaamaksi, että uskoin etten saisi todellista sanomaa Herralta. Mieleeni tuli kaikenlaisia kauheita ajatuksia: "Ethän ymmärrä Paavalin kirjoituksia. Et ole selvillä käsitteistä 'vanha ihminen' ja 'uusi ihminen'. Et ole ymmärtänyt asiaa 'kuolla synnille', kun syntiä on vielä elämässäsi. Kuinka uskallat saarnata Jumalan pyhää Sanaa?"

Istuin siinä kolme tuntia päättäen kaivaa esille sanoman. Mutta en saanut mitään valmiiksi. Aamupäivällä kaikki Raamatun sanat sivuilla näyttivät menevän sekaisin. Mielessäni olin hämmentynyt, ja minun henkeni oli toimeton kykenemättä vastaanottamaan mitään Herralta.

Vaivuin syvemmälle epätoivoon ja ajattelin: "En ensinkään ymmärrä Jumalan Sanaa. Kuitenkin teen saarnan toisensa jälkeen viikosta viikkoon. En todella palvele ketään. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en minä edes ymmärrä Raamattua. Valoni on sammunut!"

Olin vakuuttunut, että minulla ei ollut mitään annettavaa ihmisille seurakunnassamme. Niin suljin Raamattuni ja poistuin työhuoneestani.

Kun kävelin ympäri kodissani, epätoivoni vain kasvoi. Yritin järkeillä, mitä minulle oli tapahtunut, mutta ei minulla ollut aavistustakaan siitä. Ei minulla ollut taloudellisia vaikeuksia. Ei ollut perheongelmia. Fyysisesti olin loistavassa kunnossa. Eikä minulla ollut tietoista syntiä. Mielestäni minulla ei ollut mitään syytä siihen, miltä minusta tuntui.

Lopulta menin rukouskammiooni ja istuin lattialle. En saanut edes muodostettua sanoja Herralle. Sen sijaan huusin hengessäni: "Herra, en tiedä mitä tekisin. Olen niin alhaalla, että en voi kääntyä puoleesi. Kuitenkin tiedän etten ole Sinua rakastanut koskaan enemmän kuin juuri nyt. Miksi minulle on tapahtunut näin? Jumala - auta minua."

Kun vihollinen tulee masennuksen henkensä kanssa, hän pommittaa sinua valheella toisensa jälkeen. Hän valehtelee sinulle avioliitostasi, perheestäsi, ystävistäsi, kutsumuksestasi, Herrassa vaeltamisestasi. Sitten hän alkaa tuomaan mieleesi kaikki synnit, lankeemuksesi ja elämäsi aikana sattuneet tyhmyytesi. Ennen kuin hän on lopettanut, sinä jo huudat: "Oi Jumala - minä en selviä tästä!"

Juuri näin vihollinen teki minulle. Kun olin rukouksessa, jouduin noiden helvetillisten valheiden kohteeksi, jota kesti noin puoli tuntia. Sitten Jumalan hiljainen ääni puhui hengelleni. Hän puhui minulle sanoja täynnä rakkautta ja lohdutusta: "David, sinua rakastetaan paljon. Älä ole huolissasi - minun käteni on ylläsi. Sinä olet hyökkäyksen kohteena, mutta sinun ei tarvitse pelätä. Et tarvitse omaa voimaasi tähän taisteluun. Minulla on kaikki, mitä sinä tarvitset."

Aivan ensiksi tällaisessa tilanteessa Pyhä Henki tuo mieleesi kaikki ihanat Jeesuksen lupaukset - ja niin hän teki minullekin. Hän tulvi minun sieluni kymmenillä lupauksilla, jotka tunsin Jumalan Sanasta. Hän vakuutti minulle: "Ei sinun elämäsi ole vielä ohi. Et ehkä tiedä, mutta et ole vielä sitä alkanutkaan. Paras on vielä edessäsi."

Henkeni nousi minussa korkealle. Kun nousin jaloilleni ajattelin: "Miksi minä ensinkään sallin tuon masennuksen tulla elämääni? Se ei ole minun Herraltani!"

Sellaista on Pyhän Hengen työ. Hän selvittää vihollisen valheet ja antaa vahvistusta ylhäältä!

Joukoittain uskovia lähestyy Jumalaa joka päivä odottaen nuhteita Häneltä. Se varmaan murehduttaa Herraamme. Kun menemme rukoukseen, meidän tulisi olla valmiita kuulemaan hyviä sanoja rakastavalta Isältämme. Mutta monet uskovat eivät useimminkaan ole valmistautuneet sellaiseen. Minä myös elin sillä tavalla vuosia. Joka kerta kun menin rukouskammiooni, odotin kuulevani nuhteita Herralta. Kiitos Jumalalle, että hän on opettanut minulle paremman tien.

Toisaalta on olemassa kokonaisia uskonsuuntia, jotka välttävät mainitsemasta pyhää nuhdetta. He puhuvat hyvin vähän synnistä, koska he haluavat saarnata vain positiivisia, ylentäviä sanomia. Siinä samalla he hylkäävät kaiken synnintuntoon saarnaamisen ja elämää antavan nuhteen, josta Jeesus ja Uuden Testamentin kirjoittajat puhuvat. Sellaiset seurakunnat sanovat saarnaavansa rakkauden, armon ja laupeuden evankeliumia. Mutta surullista kyllä, he käyttävät väärin Jumalan armoa, muuttaen sen luvaksi tehdä syntiä.

Ymmärrän, etten kirjoita tätä sanomaa sellaisille ihmisille. Pikemminkin puhun uskoville, jotka välttävät syntiä rakastaakseen Herraa. Puhun sellaisille, jotka iloitsevat läheisestä yhteydestä Kristuksen kanssa, koska he kaipaavat ja janoavat Häntä jatkuvasti. Jos tämä kuvaus sopii sinuun, ja sinä olet alas painettu ja masentunut, niin huomaa, ettei se tapahdu siksi, että olet selvinnyt helpolla synnistä. Sinun kimppuusi hyökätään siksi, että sinä rakastat Jeesusta!

Ole vakuuttunut - kaikki, jotka Herraa odottavat saavat hänen ihanat lupauksensa:

* "Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaista tekisi häntä odottavalle" (Jes.64:4).

* "Vaan niinkuin kirjoitettu on: 'Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin" (1.Kor.2:9-10).

Katsokaamme lähemmin näitä kahta jaetta Korinttolaiskirjeessä:

1. "... minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (jae 9). Saatana voi hyökätä kimppuusi, täyttämällä sinun ajatuksesi valheilla ja masentavilla sanoilla. Mutta jos vain odotat Herraa, Hänen Henkensä tulee sinuun hyökkäyksen keskellä ja ajaa ulos kaikki vihollisen valheet. Kuinka? Hän antaa sinun nähdä kaikki ne hyvät asiat, jotka Jumala on valmistanut sinua varten, koska rakastat Häntä!

Herrallamme on ihania suunnitelmia jokaista lastaan varten, joka Häntä rakastaa. Eikä mikään saatanallinen hyökkäys voi koskaan muuttaa niitä suunnitelmia. Jumala tietää ne murheet, taistelut ja kivut, jotka voivat olla edessämme tänään. Mutta Hän myöskin tietää ne ihanat asiat, jotka odottavat meitä edessä päin. Hän tietää sen ilmestyksen, jonka tulemme saamaan, meidän käyttökelpoisuutemme, sen edessä olevan hedelmän, ilon ja rauhan, jonka me tulemme omistamaan. Hänellä on hyvä sana kaikille, jotka rakastavat Häntä!

2. "Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta..." (jae 10). Jumala haluaa näyttää hyvän sanansa siitä, mitä Hän on meille valmistanut. Hänen Henkensä on tuon hyvän sanan tuoja. Pyhä Henki antaa ilmestyksen siivet meidän väsyneelle hengellemme - ja me lennämme kuin kotkat ulos saatanan ansasta!

Kuuntele näitä ihania sanoja Jesajan kirjasta:

"Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy" (Jes.40:28-31).

Se on Pyhän Hengen työtä - rohkaisuksi meille. Meidän osuutemme on vain luottaa Hänen tekevän sen, minkä Isä on lähettänyt Hänet tekemään.

Mene salaiseen kammioosi juuri nyt, masennustilassasikin, hiljennä itsesi Herran edessä. Vaikka sinulla ei olisi tarpeeksi voimaa puhua, voit kurottautua Hänen puoleensa hengessä. Sano hänelle tämä rukous:

Herra, minä tiedän, että Sinun Henkesi asuu minussa. Tiedän myös, että Sinä olet lähettänyt Hänet lohduttamaan minua, vahvistamaan minua ja ilmaisemaan Kristuksen tahdon minulle. Niin, Pyhä Henki, käännyn Sinun puoleesi juuri nyt yksinkertaisessa lapsen uskossa. Puhu sydämelleni lohdutuksen sanoja. Minulla ei ole voimaa. Nosta Sinä minut ja ohjaa minua."

Kristuksen Henki ei petä sinua. Hän näyttää sinulle ne hyvät asiat, jotka Jumala on varannut sinulle. Mutta sinun on uskallettava uskoa, että Hän puhuu sinulle!

Sinä et menehdy. Sinä selviät koetuksestasi voitokkaampana, koska uskosi on koeteltu kuin kulta. Saat nähdä Herran täyttävän jokaisen antamansa lupauksen!