Laodikealainen valhe!

Veljet ja sisaret tämä on penseä sukupolvi. Ei sinun tarvitse olla teologi ymmärtääksesi, että olemme tulleet siihen laodikealaiseen ajanjaksoon, jonka Jeesus profetoi nousevan viimeisinä päivinä. Vertaa sitä, mitä Jeesus sanoi penseästä Laodikean seurakunnasta siihen, mitä tänään kutsutaan Jeesuksen Kristuksen seurakunnaksi. Jeesus varoittaa, että sen, jolla on korvat, on parasta kuunnella, mitä Pyhä Henki sanoo tästä uskonnollisesta järjestöstä.

Jeesus varoitti selkeästi, että sivilisaation viimeisinä päivinä kehittyisi seurakunta, joka kehuskelisi olevansa rikas, jäsenmäärissä lisääntyvä ja kasvava, ja itseriittoinen. Toisin sanoen seurakunta, jolla olisi suuri vaikutusvalta, joka on näkyvä ja voimakas ja joka samalla kieltäytyy kaikesta ojennuksesta ja tutkiskelusta.

Jeesus sanoi tästä seurakunnasta, Sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse... (Ilm. 3:17). Kuinka surullista, että erityisesti tämä seurakunta, ylimielinen ja kerskaileva, merkitsee niin monelle havaintokyvyttömälle kristitylle loisteliasta viimeisten päivien voiman ja vallan seurakuntaa, joka alistaa valtaansa maailman ja tuo Kuningas Jeesuksen takaisin. Se on laodikealainen valhe! Yksi rakas sielu kirjoitti seuraavan, Etkö ymmärrä, että seuraava presidenttimme tulee olemaan kielillä puhuva, Hengen täyttämä mies? Etkä tiedä, että kaikki nämä evankelistojen suuret rakennusprojektit ovat Jumalan säätämiä? Herra valmentaa johtajia, nostattaen valtavia projekteja, että he voivat siirtyä hallituspaikoilleen opittuaan kaiken taloudesta ja rakentamisesta. Seurakunta tulee valtaamaan hallituksen Hengen täyttämät johtajat valmistavat lakeja, jotka poistavat abortin, pornon ja rikokset. Jumala on nyt nostattanut voimallisen kirkon ottamaan vallan.

Tärkeimpiä asioita käsitteessä Jumalan valtakunta maan päällä on täydellisen vanhurskas hallitus, johon kuuluvat kaikki kansakunnat; jonka hallinnon alla lakkaa kaikki epäoikeudenmukaisuus, sorto ja riidat, köyhyyttä ei enää tunneta, ja kaikki ihmiset elävät rauhassa ja menestyen, kuten veljekset.

Se, mikä on mielestäni hälyttävää, on se, että monet fundamentalistit nykyisin yhtyvät samanlaisiin ylioptimistisiin näkökulmiin nykyaikaisen amerikkalaisen kirkon roolista. Minusta näyttää siltä, että he kehuvat, Me olemme saapuneet! Meillä 30-40 miljoonaa evankelistaa! Meillä on tyylikkäät, suositut ja sanavalmiit johtajat. Meillä on rahaa, asiantuntijoita ja meihin liittyy jatkuvasti lisää ihmisiä ottakaamme valta!

Olen kuullut suurien karismaattisten seurakuntien johtajien kerskailevan, Aion muodostaa Amerikan suurimman seurakunnan, koska lukumäärät merkitsevät vaikutusvaltaa ja voimaa. Meillä on oltava tarpeeksi suuri ja voimallinen seurakunta pitääksemme kansakunnallamme ja yhteisöissämme yllä moraalia ja Jumalan tahtoa. Törkeää kerskailua!

Nyt tämä ylpeä, rikas ja ylimielinen seurakunta himoitsee voimaa. Ei Jumalan voimaa vaan poliittista voimaa. Se himoitsee Valkoista taloa, kongressia ja korkeinta oikeutta. Koska me olemme epäonnistuneet Joonan kaltaisessa katumuksen ja ihmissydänten muutoksen herätyksessä, joidenkin mukaan me tulemme ottamaan hallitukset ohjakset ja laillistamaan vanhurskautta.

Se kuulostaa niin hurskaalta, niin hengelliseltä ja elinvoimaiselta. Kuten Israel, monet Jumalan kansasta huutavat itselleen suurta saarnamiestä hengellistä johtajaa, jokaa vetäisi juurineen pois maahan kaivautuneet pahan voimat ja laillistaisi uuden moraalisen järjestelmän. Jyrisevien profeettojen osoittava, syyttävä sormi ja itkevät vartijat on korvattava kristittyjen kongressiedustajien hienostuneella kynällä, jolla he säätävät moraalisia lakeja.

Jumalaan ei tee minkäänlaista vaikutusta tämän seurakunnan räikeä itsensä esille tuominen. Laodikealaisen penseän seurakunnan kohtalona ei ole minkäänlainen hallitus, voima tai käskyvalta. Sen kohtalona on tuomio! On pahimmanlaatuista hengellistä sokeutta olla samalla linjalla niiden kanssa, jotka sanovat, että nykyaikainen amerikkalainen kirkko, karismaattinen tai joku muu, tulee kohtaamaan hienoimpia hetkiään. Millaista uskomatonta henkien erottamiskyvyn puutetta! Ainakin minun täytyy olla samalla linjalla sen kanssa, mitä Jeesus sanoi tästä viimeisten päivien seurakunnasta.

Jeesus hajottaa julkisivun ja paljastaa totuuden tuosta laodikealaisesta seurakunnasta. Se ei ole sitä, mitä se luulee olevansa se ei ole sitä, mitä se sanoo olevansa. Se ei ole rikas se on köyhä! Se ei ole kasvava vaan se on kurja ja se leikataan pian pois, ikuisiksi ajoiksi! Se ei ole vahva ja sellainen, ettei se olisi minkään puutteessa vaan ennemmin se on häpeällinen ja alaston! Se ei ole seurakunta, jolla on uusia ilmestyksiä ja syvällistä Raamatun tuntemista Jeesus sanoi, että SE ON SOKEA! Se ei tule olemaan Kristuksen maanpäälisen vallan välikappale, vaan ennemmin Hänen vihansa ja inhonsa kohde!

Voit olla varma, että Jumalalla on kansa itseään varten näinä viimeisinä päivinä, mutta he ovat halveksittu, pyhä ja erottautunut jäännös. Tämä pyhä jäännöskansa vaeltaa valkeudessa ja he ovat tarkkanäköisiä. He näkevät tuon nykyajan Laodikean seurakunnan Jeesuksen silmillä, eikä heitä petä tuon suositun uskonnon loisto, suuruus ja ulkoinen menestys. Todellinen seurakunta on näkymätön; se on katuva; se ikävöi rakkaan Kristuksen paluuta.

Todellinen seurakunta ei nauti maailman suosiota ja hyvää tahtoa. Uskommeko ja vapisemmeko Jumalan Sanasta vai emme? Milloin tulemme kohtaamaan sen Jeesuksen varoituksen, mikä odottaa niitä, jotka kieltävät itsensä, ottavat ristinsä ja seuraavat Häntä? Jeesus sanoi, Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt (Joh. 15:18-21).

Kun puhutaan siitä, mitä tapahtuu pyhille viimeisinä päivinä, tähän Jeesus sanoi, He käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden (Luuk. 21:12).

Jeesus jatkoi, varoittaen petoksista, ja muutamia teistä tapetaan, ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden (Luuk. 21:16,17).

Paavali ilmoittaa, myötätuntoisesti, Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi (2Tim. 3:12).

On oikeasti mahdotonta oikealle seurakunnalle, tai yhdellekään sen johtajista, tulla maailman hyväksymäksi tai vastaanottamaksi. Maailma, sen johtajat ja kuninkaat, vainoavat ja pitelevät pahoin jumalallista ihmistä ja jumalallista seurakuntaa. Jeesus ei salli poikkeuksia tähän sääntöön Hän varoitti, Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille (Luuk 6:26).

Voi tätä laodikealaista seurakuntaa ja sen poliittisia pyrkimyksiä! Jos maailma ottaa teidät vastaan, se voi tapahtua ainoastaan tuloksena ristin nuhteen poistamisesta. Lähes kahden tuhannen vuoden ajan maailma on hylkinyt ja vainonnut Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa. Miljoonien hylättyjen marttyyrien veri huutaa maasta. Vuosisatojen ajan Hengen johdattamat Jumalan miehet ja naiset on poltettu roviolla, heitä on sahattu kappaleiksi, ajettu takaa ja metsästetty kuin elukoita. Jumalalliset pyhät menettivät päänsä, toiset hukutettiin, monet heitettiin leijonille. On kirjoitettu, että he kaikki kuolivat uskossa ja maailma ei ollut heidän arvoisensa. Pitäisikö minun nyt uskoa, että Jeesus olisi muuttanut mielensä, ja on tehnyt päätöksen lopettaa ajanjaksot penseällä, hemmotellulla, kerskailevalla, itseensä keskittyneellä seurakunnalla? Koostuuko Jumalan viimeinen armeija vaalipiirin työtekijöistä, jotka kalastavat ääniä? Korvataanko sielujen voittajat rukoilijoilla, jotka meveät ulos valtateille ja aitovierille etsimään merkkejä jonkun sosiaalisen syyn tähden?

Kuollut, kylmä ja liberaali kirkkolaitos on kauan sitten luovutettu syntisille teilleen se ei ole Jumalan pääasiallinen huolenaihe näinä viimeisinä päivinä. On kokonaisia kirkkokuntia, jotka ovat kääntyneet pakanoiksi Jumalan Henki jätti heidät vuosia sitten. Mutta Jumala kohdistaa huolestuneen katseensa sekä järjestäytyneisiin että järjestäytymättömiin evankelisiin ja karismaattisiin seurakuntiin ja yhteisöihin. Karismaattisesta uskovien ruumiista on lähtöisin kaikki menestyksen saarnaaminen. Ne, jotka väittävät olevansa Hengellä kastettuja ja Hengen johdattamia, ovat niitä, jotka kulkevat sanomassa, Jumala tahtoo sinun rikastuvan, omaisuutesi lisääntyvän, ja ettei sinulta mitään puuttuisi. Tämä on se ruumis, josta kaikki uudet maallisen vallan opit on synnytetty.

Minä olen ollut karismaattinen saarnaaja yli 30 vuotta ja voin sanoa Paavalin kanssa, Puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä. Mutta minä suren niitä viettelyksiä ja vääriä oppeja, jotka nyt pyyhkivät niin monien sellaisten karismaattisten uskovien yli, jotka eivät kykene erottamaan. Riivaajien opit huijaavat, johtavat harhaan ja vievät pois suuria joukkoja.

Se, mitä Jumala surkuttelee, on se SEKOITUS, jota karismaattisissa piireissä esitellään. Sekoitus on synonyymi penseydelle. Nykyisin löydät tämän sekoituksen kaikkialta, minne katsot. Menepä esimerkiksi niin kutsuttuun kristittyyn rock-konserttiin. Mikä uskomaton sekoitus. Yleensä aloitetaan, Me olemme täällä ainoastaan palvelemassa Jeesusta ylistämässä Häntä. Kuulet suloista puhetta pyhyydestä, katumuksesta ja kaiken luovuttamisesta Jeesukselle. Sitten, äkkiä, Elvis Presleyn henki näyttää laskeutuvan heidän ylleen, ja he muuttuvat silmiesi edessä kiemurteleviksi, ujostelemattomiksi ja aistillisiksi hard-rokkareiksi. Ennen kuin tilaisuus loppuu, kuulet heidän kehuskelevan, Me viemme Jeesuksen sinne, minne seurakunta ei mene milloinkaan. Baareihin, maailmallisiin konsertteihin, MTV:lle! Me rukoilemme, että Jumala antaisi maailman kuulla meitä. Me tahdomme saada saman yleisön, mikä maailmalla on.

Jos on uskottava siihen, mitä Jeesus sanoi heidät kivitettäisiin tomaateilla ja buuattaisiin lavalta alas tuon maailmallisen yleisön toimesta siis jos he todella palvelevat Hengessä. Mitä enemmän he laulavat Jeesuksesta, sitä enemmän heitä vihattaisiin ja halveksittaisiin. Gospel-laulajat, joita maailma ylistää ja ottaa vastaan, ovat menettäneet Jeesuksen läheisyyden juuri sen asian, mikä aiheuttaa hylkäämistä. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on loukkaus juutalaisille ja hullutus pakanoille.

Voitko uskoa, mitä he nyt saarnaavat? He sanovat, Jeesus ei voi tulla ennen kuin me olemme alistaneet maan. Hän ei voi tulla, ennen kun me otamme vallan ja palautamme Hänelle maailman, jonka olemme alistaneet. He pilkkaavat ajatusta Kristuksen äkillisestä, odottamattomasta paluusta. Jeesus sanoi, että se on paha palvelija, joka sanoo sydämessään, Minun Herrani viipyy (Matt. 24:48).

Tällainen opetus on suoraa tulosta hengellisestä rappeutumisesta, penseydestä, kyllästymisestä ristin kantamiseen. Kun rakkaus Jeesusta kohtaan on palava, ikävöidään Hänen pikaista paluutaan on kaipuu olla Hänen kanssaan, katsella Hänen kirkkauttaan! Mutta nyt, koska synti vallitsee, monien rakkaus kylmenee. Itsensä uhraaminen ja kieltäminen torjutaan, ja seurakunta juoksee etsimään tämän maailman kunniaa ja voimaa.

Nyt nauretaan ajatukselle, jonka mukaan uskovat muuttuvat silmänräpäyksessä (1Kor. 15:51, 52). Herran tulemus on sijotettu kaukaiseen tulevaisuuteen ja heidän pääasiallinen huolenaiheensa ei ole se, mitä Kristus tekee, vaan mitä seurakunta tekee. Nykyinen kiinnostus ei ole sisäinen, vaan ulkoinen kerätä uusia jäseniä, kasvattaa vaikutusvaltaa ja perustaa maallinen valtakunta.

Jeesus sanoi, Katso, minä tulen pian (Ilm. 21:12). Paavali kirjoitti, Itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä... Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas (1Tess. 5:2,4) Myös Pietari vahvisti Herran äkillistä paluuta: Herran päivä on tuleva niinkuin varas (2Piet. 3:10).

Jeesus varoitti Sardeen seurakuntaa aina valvomaan ja odottamaan ja katumaan, ettei jäisi kiinni jostain yllättäen. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen (Ilm. 3:3).

Miksi yhdenkään kristityn tulisi valvoa ja olla varuillaan, jos Kristuksen tulemus on sijoitettu johonkin kaukaiseen hetkeen? Tuleeko meidän uskoa nykyaikaisia, penseitä saarnaajia vai lepääkö uskomme siinä, mitä Jeesus sanoi, Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee... (Matt. 24:44).

Jeesus varoitti meitä, Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä (Matt. 25:13). Tämä on se tapa, jolla Uuden testamentin apostoliset kristityt elivät ensimmäisellä vuosisadalla. He jakoivat Paavali tahdon lähteä ja olla Herran kanssa. He olivat kiireisiä Herran työn tekemisessä, heidän ajatuksensa ahersivat Hänen käskyissään ja niitä toteltiin mutta kuten Aabraham, he odottivat kaupunkia, jonka rakentaja ja luoja on Jumala.

Valtakunnan ja vallan saarnaajat hengellistävät kaiken, mikä liittyy Kristuksen pikaiseen paluuseen. Mutta kuinka hengellistät tämän Jeesuksen kaikista käytännöllisimmän käskyn Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa! (Mark. 13:35,37).

Vanhurskauden kruunu, jonka Tuomari antaa tuona päivänä, on varattu ainoastaan kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat (2Tim. 4:8). Kysynkin sinulta, odotatko Hänen pikaista paluutaan? Ikävöitkö sitä? Onko se, että Hän tulee kokoamaan valittunsa, edelleen sinun toivosi? Se oli ainakin Paavalille, joka kirjoitti, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä (Tiit. 2:13).

Jeesuksen viimeiset sanat Raamatussa ovat, Totisesti, minä tulen pian (Ilm. 22:20). Henki ja morsian sanovat: "Tule!" (Ilm. 22:17). Mitä sinä sanot?

Kenen luulet olevan sen, joka laittaa morsiamen mieleen epäilyksiä hänen rakkaansa pikaisesta paluusta? Kuka yrittää saada hänen mielensä maahan sidotuksi niin, että hän ei ole keskittynyt Kristuksensa kirkkauteen, vaan omaan valtaansa ja asemaansa tässä maailmassa? Kuka haluaa tehdä morsiamen tuntemaan olonsa hylätyksi leskeksi sulhasensa hylkäämäksi, koska hän ei ole itsevarma eikä hallitseva? Ei ainakaan Pyhä Henki koska Henki huutaa, Vaikka mikä olisi, Herra Jeesus, tule pian!

Onko Herra käskenyt seurakuntaansa jättämään pois Hänen tulemuksensa ja sen sijaan nostattamaan maallisen vanhurskauden valtakunnan vai onko Hän käskenyt meitä pitämään öljyä lampuissamme, valvomaan, ja olemaan valmiita Hänen millä hetkellä tahansa tapahtuvaan paluuseensa? Vastatkoon Sana tuohon! Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle (Luuk. 12:35,36). Sitten Kristus lisää nämä sanat, Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta (Luuk. 12:37). Miksi valvoa, miksi olla valmiina, miksi vyöttää kupeita, miksi odottaa jos Kristuksen tulemus on sijoitettu kaukaiseen tulevaisuuteen, odottamaan seurakunnan sotatoimia?

Herra tiesi, mitä seurakunnalle tapahtuisi, kun sanotaan, Herran tulemus viipyy. Tulisi huolettomuutta, syömistä ja juomista, juopumusta tulee hätä valmistautua. Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä... (Luuk. 12:45-47).

Sellainen hengellisen tilan välinpitämättömyys on seurakunnalle mahdollista ainoastaan, kun Pyhä Henki on tehty surulliseksi ja Hänen äänensä on vaiennettu. Jos Jumalan Henki ei saa puhua, pidetään yllä petoksia, ja tullaan ylpeiksi ylimielisiksi ja kerskaileviksi, kun Jumalan tuomiot ovat ilmestymäisillään.

Kiitos Jumalalle, on olemassa pyhitetty, erottautunut jäännös, joka kuulee Pyhän Hengen äänen, ja heitä ei voi huijata eikä yllättää. Ne ovat vartijoita, jotka ovat havainneet vihollisen juonet. He ovat rohkeita paljastamaan riivaajien tyhjänpäiväiset opit. Ne, jotka kuulevat, mitä Henki puhuu, tietävät, mitä Herra aikoo tehdä. He näkevät myrskyn nousevan he kuulevat ukkosen lähestyvän he tietävät, että Jumala tuomitsee jo valmiiksi Jumalan huonetta ja erityisesti heidän kansaansa.

Laodikean seurakunta on itse valinnut itsensä, ilman mitään opastusta Pyhältä Hengeltä, ei valaistaakseen maailmaa vaan alistaakseen sen. Siitä on tullut maailmankaikkeuden suurin valheenopettaja. Se on varma omasta voimastaan ja viisaudestaan, samalla, kun se sekoittaa antikristillisiä vääryyksiä evankeliumin totuuteen. Se on päättänyt särkeä sen suuren eron, jonka Kristus teki seurakunnan ja maailman välillä.

Apostolit näkivät Kuninkaan yliluonnollisessa persoonassa häivähdyksen Hänen valtakuntansa suuruudesta ja kirkkaudesta (2Piet. 1:16). Koska Hän oli ruumiillistunut Jumalan Poika, ja Hänellä oli kaikki valta taivaassa ja maan päällä, Hänen valtakuntansa, vaikka olikin maan päällä, ei ollut verrattavissa maallisiin valtakuntiin. Sen symboli oli pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, joka laskeutuu taivaasta, Jumalan luota. Ja niin kuin Kuningas oli ihminen, joka oli herätetty kuolleista ja tehty kuolemattomaksi, ja olisi niin Jumalan täydellinen hallitsija läpi kaikkien aikojen, niin täytyy myös kaikkien niiden olla, jotka haluavat olla Hänen apulaisiaan Hänen hallituksessaan. Hänen kuninkaat ja papit on tehtävä Hänen kaltaisikseen, ja ainoastaan taivaallisen hallituksen alla voidaan sellainen täydellinen sosiaalinen järjestys vahvistaa, ja kaikki kansakunnat vaeltavat rauhassa Hänen valtansa alla.

Apostolit tekivät aina selkeän erotuksen Herran tämänhetkisen papillisen taivaallisen - työn, alkaen Hänen ylösnousemuksestaan, ja Hänen tulevan kuninkaallisen maallisen - työnsä välillä. Hän on mennyt Isän luokse suureksi Ylipapiksi, joka rukoilee aina kaikkeinpyhimmässä. Kun tämä rukoustyö päättyy ja seurakunta, Hänen ruumiinsa, kootaan ja tehdään täydelliseksi, silloin, ja ainoastaan silloin Hän voi tulla asettamaan itsensä kirkkautensa valtaistuimelle ja aloittamaan työnsä Tuomarina ja Kuninkaana (Matt. 25:31). Kun Hän nousi taivaaseen, Hänelle asetettiin kaikki käskyvalta, mutta Hänen nykyinen sen käytännön harjoittaminen on näkymätöntä kaitsemista. Myös nyt Hänen käskyvaltansa on ylimmäinen vaikka maailma ei vielä tunne Häntä Kuninkaana. Hänen näkyvän hallituksensa valtikka on nyt seurakunnassa, missä Hänen tahtonsa tehdään tunnetuksi Hengen kautta palvelijoiden valinnassa, ja sen kaikessa toiminnassa.

Ennen kuin Hän palaa ja ottaa valtakunnan, Hänen hallitustaan yli kansakuntien ei paljasteta, eivätkä kaikki ihmishallitsijat tunnista Häntä kaiken heidän valtansa antajana. Sitten Hän ottaa itselleen suuren valtansa ja hallitsee. Tuohon aikaan saakka seurakunnan täytyy olla maailmassa niin kuin Hän siinä oli, sen taivaallisia asioita havaitsematta, hylkäämättä, ja paljastamatta kokonaisuudessaan ja pilkkaamatta. Ennen kuin Hän astuu kuninkaalliseen virkaansa, ei seurakunta voi hallita Hänen kanssaan.

Tämä on apostolinen käsitys Kristuksen valtakunnasta. Tämä eroaa suuresti niistä, jotka opettavat, että Kristus osoitti seurakunnan hoitamaan valtakuntaa Hänen poissaollessaan, ja tuomaan kaikki kansakunnat tottelevaisiksi tuomaan Hänet takaisin, Kuninkaana, maailmaan, jossa kaikki viholliset on jo valmiiksi asetettu Hänen jalkojensa alle. He opettavat, että Kristus voi palata vain sen jälkeen, kun kaikki kansakunnat uskovat Häneen ja vanhurskaus ja rauha täyttävät kaiken maan. Tämä eroaa radikaalisti siitä, mitä apostolit opettivat.

Rooma kehitti huippuunsa tämän hallitusopin vuosisatoja sitten. Sen muotoili Augustinus kirjassaan Jumalan kaupunki. Silloin kirkko vaati oikeutta hallita Kristuksen puolesta Hänen poissaollessaan. He jatkoivat tuota opetusta sen loogiseen päätökseen, osoittamalla ehdottoman ylimmäisyyden sen piispalle paaville.

Kun ensin rakkaus kylmenee ja Herran paluu on viivästynyt määrittelemättömästi, laodikealaiset väsyvät ristin kantamiseen ja alkavat kysellä, Eivätkö nämä masentavat Herran ja apostolien sanat ole rajattava heidän omaan aikaansa? Onko tämän maailman vihamielisyyden seurakuntaa kohtaan jatkuttava loppuun saakka? Kuinka tämä vastaa sen taivaallista tehtävää ja sen rakkausevankeliumia? Eikö Hän ole sanonut, että evankeliumin tulisi olla kuin leipä ravintona, ja kuin sinapinsiemen, joka kasvaa puuksi? Eikö Hän sanonut, että kaikki valta on nyt minun? Eikö Hän kutsu itseään maan kuningasten Ruhtinaaksi? Eikö se voimakas, saatana, tule olla sidottu ennen kuin voimme ryöstää hänen tavaransa? Ja kun neljännellä vuosisadalla Rooman keisari Konstantinuksesta tuli uskova, ja kristinuskolla oli keisarillinen voima takanaan, tuli lähes maailmanlaajuiseksi tosiasiaksi, että kärsimyksen ja vainojen päivät olivat ohi. Kaikista kristityistä mankolkista kohosi riemuhuuto, saatana on sidottu voiton päivä on tullut, Kristus hallitsee seurakuntansa kautta! Nyt profetiat täyttyvät, Kaikki kansakunnat tulevat Hänen valoonsa, ja kuninkaat Hänen nousunsa kirkkauteen. Minkälaiseksi petokseksi se osoittautuikaan!

Saatanan voimaa tämän maailman ruhtinaana kielletään. Hänen olemassaoloaan he eivät voi kieltää, sillä Herra ja apostolit ovat siitä todistaneet niin selkeästi. Eivätkä he voi sanoa, että hänen voimansa on tuhottu ja että häntä ei enää tarvitsisi pelätä. Paavali kutsui häntä tämän maailman jumalaksi (2Kor. 4:4) ja Johannes sanoi, koko maailma on pahan vallassa (1Joh. 5:19). Ilmestyskirjassa hän esiintyy lohikäärmeenä, Jumalan ja Hänen Kristuksensa aktiivisena vihollisena, antikristuksen tuhoon ja siihen saakka, kunnes hänet itsensä on sidottu (Ilm. 19:20). Mutta näistä kaikista selkeistä julistuksista huolimatta, ja jatkuvasta saatanan tekojen havaitsemisesta huolimatta laodikealaiset sanovat nykyisin, Ei saatana enää hallitse, hänet on sidottu. Hän ei voi tarjota sellaista vastusta yhteisöllemme, että sillä olisi jotain vaikutusta, tai lähetystyöllemme ja valtakuntamme vahvistamiselle.

Mitä tulee siihen aikaan, milloin hänet sidottiin, siitä on vähän erimielisyyksiä. He väittelevät, Kuinka Jumalan valtakunta voidaan perustaa, kun saatanalla ja hänen enkeleillään on yhä valta maan päällä?

Kun he uskovat, että he eivät enää ole alttiina tämän ovelan ja voimallisen vastustajan hyökkäyksille, he eivät näe tarvetta erityiselle valppaudelle. Kun väkevä on sidottu, seurakunta voi turvallisesti ryöstää hänen tavaransa; maan päältä pois heitettynä, seurakunta voi nyt ottaa sen haltuunsa. Mikä kieroon väännetty totuus!

He saarnaavat uskomattomalla ylimielisyydellä, että sen piispat voivat jo nyt ottaa paikkansa maan ruhtinaiden keskuudessa. Seurakunta lakkaa olemasta pyhiinvaeltaja ja muukalainen, se on taivaallisen Hallitsijan morsian, korotettu istumaan Hänen kanssaan, Hänen valtaistuimellaan. Maailman on oltava alamainen Hänelle ja siksi kaikki kunnia kuuluu sen johtajille, ikään kuin Kuninkaan ylimistölle. Mitä ylimielisyyttä!

Jeesus sanoi, Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta... Minun kuninkuuteni ei ole täältä." (Joh. 18:36, engl.käännös puhuu valtakunnasta kuninkuuden sijaan!) Tuo selvittää asian minulle, niin kuin sen tulisi tehdä jokaiselle uskovalle, joka vapisee Hänen Sanastaan.

Mitä minuun tulee, minä valitsen sen, että minut sijoitetaan Kristuksen kanssa taivaisiin, olemaan niiden keskuudessa, joista Eenok profetoi, Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä (Juud. 14).

Laodikealaiset voivat saada tämän nykyisen maailman ja kaikki sen valtakunnat ja loiston. Sen kohtalona on palaa, Pietarin mukaan. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat, samalla sanalla, talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään (2Piet. 3:7). Voiko selvemmin sanoa? Maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat (2Piet. 3:10). Julistakoon voittoisa seurakunta Pietarin kanssa, Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu (2Piet. 3:13).

Jeesuksen Kristuksen seurakunta älköön kukaan pettäkö teitä liittyen Herramme paluuseen! Lohduttautukaa Herramme lupauksesta: Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla (1Tess. 4:16-18).