LAPSEN ÄÄNI

Luukkaan evankeliumissa kohtaamme ajan, jolloin koko yhteiskunta oli sekasorron tilassa. Ihmiset vaativat vaikutus- ja arvovaltaa. Lisäksi paikka, jossa Jumalan fyysisen todistuksen piti asua, oli vieraan vallan käsissä.

Olen varma, että rukouskokouksia pidettiin ja ihmiset huusivat Jumalan puoleen, sillä tuossa sukukunnasa oli uskonnollisia ja hartaita ihmisiä. Kuitenkin, vaikka jokaisella oli mielikuva siitä, miltä Jumalan voiman piti näyttää, yhtäkkiä tapahtui jotakin, mitä ei ymmärretty.

KUISKAUS SEIMESSÄ

Kukaan ei odottanaut Jumalan näyttävän voimaansa ja antavan kansalleen voimaa mennä eteenpäin niin kuin Hän teki. Kaikkien äänien keskellä, laulavien muotojumalisten, Jumalan voima ilmestyi ja teksi sen lapsen äänellä! Se ei ollut tuuli, tuli eikä maanjäristys, se oli kuiskaus seimestä. Kuka sen vain kuuli?

Uskonnolliset eivät kuulleet sitä. Vallassa olevat ihmiset eivät kuulleet sitä. Itseensä keskittynyt ei voinut kuulla sitä. Eivät myöskään roomalaiset, jotka kiinnittivät huomionsa voimalla hallitsemiseen. Niinpä Jumala meni paimenten kedolle, repäisi verhon ajan ja iäisyyden välillä ja lähetti enkelit puhkeamaan lauluun: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto! ”(ks. Luuk.2:13- 14). Toisin sanoen: ”Kaikki, mitä olet odottanut, on tullut”.

OLE HILJAA, NIIN VOIT KUULLA

Nuo paimenet nousivat ylös ja menivät seimen luo ja löysivät vain vauvan kuiskauksen. Se olisi voinut olla niin hiljainen ääni, että jokaisen olisi pitänyt olla hiljaa kuullakseen sen. Lopuksi: ”Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu” (Luuk.2:20). 

Luonnollisesti tätä olisi pidetty typeryytenä! Pieni, hiljainen ääni oli Jumalan voima taas kerran tehtynä tiettäväksi ihmiselle.

Carter Conlon tuli mukaan Times Square Churchin työhön vuonna 1994 perustajamme, David Wilkersonin kutsusta. Hänet asetettiin vanhemman pastorin virkaan vuonna 2001