Luotettava apu hädän hetkellä

Ajattele tätä yhtä voimakkainta lupausta Jumalan sanassa:

"Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapsisivat raivosta. Virta lähteinensä ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa. Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa. Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme... Hän lopettaa sodat.." (Ps. 46:2-8, 10).

Mikä ihana sana. Minä olen lukenut sen kerta toisensa jälkeen ja aina vain se saa minut valtaansa. Tämä Jumalan sana on meille niin voimallinen, muuttumaton; hän sanoo meille: "Sinun ei tarvitse koskaan olla peloissasi, vaikka koko maailma olisi sekaisin. Maa voi järistä, meri voi pauhata, vuoret voivat sortua mereen. Kaikki voi olla kaaoksessa, täysi sekasorto kaikkialla ympärilläsi. Mutta minun sanassani sinulla ihmeellinen rauha. Kun kaikki kansakunnat riehuvat, voimakas ilo virtaa minun kansaani. Se täyttää heidän sydämensä riemulla."

Juuri nyt koko maailmassa on pelottava aika. Kansat ovat terroriuhan alaisina, tietäen, että mikään alue maailmassa ei ole sille immuuni. Henkilökohtaiset ongelmat ja kärsimykset lisääntyvät. Mutta kaiken tämän keskellä psalmi 46 kaiuttaa Jumalan kansalle ympäri maailmaa: "Minä olen teidän keskellänne. Minä olen auttamassa kaikessa. Minun kansaani ei tuhota eikä karkoiteta. Minä olen apunne hädässä aivan vahva."

Ymmärrätkö, mitä Herra sanoo meille tässä psalmissa? Meidän Jumalamme on tavattavissa kaiken aikaa, päivällä tai yöllä. Hän on jatkuvasti lähellämme ja haluaa puhua meille ja ohjata meitä. Ja tämän hän on tehnyt mahdolliseksi antamalla meille Pyhän Hengen asumaan meissä. Raamattu sanoo, että Kristus itse on meissä, ja me olemme hänessä.

Mutta minä epäilen, että kaikki uskovat todella ymmärtävät tämän totuuden täysin. Jos me olemme rehellisiä, niin meidän on tunnustettava, että meidän käsityksemme Jumalan alituisesta läsnäolosta on jokseenkin puutteellinen. Monet meistä kuvittelevat, että Pyhä Henki asuu jonkinlaisessa pienessä kappelissä, jonka hän on rakentanut sydämeemme. Sitten kun me tarvitsemme häntä, me juoksemme siihen kappeliin ja kolkutamme ovelle kunnes hän vastaa.

Tämä ajatus ei ole ollenkaan raamatullinen. Minä uskon, että Herra haluaa avata meille jotain tämän psalmin kautta. Hän tietää, että meillä on kaikilla syviä tarpeita ja vaikeuksia. Meillä kaikilla on elämässämme vastoinkäymisiä, kiusauksia, hämmennyksen aikoja, ja kaikki tämä saa sielumme järkyttyneeksi. Hänen sanomansa meille, tässä psalmissa 46, on tarkoitettu juuri sellaisia aikoja varten. Mikä on se sanoma? Yksinkertaisesti tämä: jos me elämme pelossa - jos me tulemme alakuloisiksi ja epätoivoisiksi - me elämme täysin vastakohtaista elämää hänen antamalleen todellisuudelle elämässämme.

Pietari kirjoittaa: "...joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi" (2.Piet.1:4). Yliluonnollinen rauha on osa jumalallista luontoa. Ja kaikista hänen ihmeellisistä lupauksistaan psalmi 46 on se sana, josta meidän tulee ottaa hänen rauhansa kuin virta. Salli minun jakaa kanssasi, mitä minä olen oppinut tästä asiasta.

Paavali todistaa: "... minä, joka tahdon hyvää tehdä.... että paha riippuu minussa kiinni" (Room.7:21). "Sillä meillä ei ole taistelu verta eikä lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa" (Ef.6:12).

Todellinen sielujemme vihollinen on olemassa. Ja se vihollinen sotii meitä vastaan päivällä ja yöllä. Paavali haluaa varmistaa, että me ymmärrämme sen. Jos emme - jos me emme ymmärrä, mikä taistelu meillä on , ja ketä vastaan me taistelemme - silloin me aivan varmasti häviämme.

Evankeliumeista opetuskirjeisiin ja Ilmestyskirjaan, koko Uusi Testamentti ei halua meidän olevan tietämätön saatanan vehkeilyistä. Se ei tarkoita sitä, että me pelkäämme ja suurentelemme vihollisen voimia. Mutta saatana on silti "ilmavallan hallitsija" (Ef.2:2). Ja hän hallitsee pahuuden voimien valtakuntaa. Ja nämä ilmavallan hallitsijat ovat hänen käskyläisiään kiusaten jatkuvasti Jumalan kansaa.

On erittäin vaarallista olla ottamatta huomioon saatanan vehkeilyjä. Meidän on ymmärrettävä. että tämä meidän taistelumme ei ole ihmisiä vastaan. Vaikka me taistelisimme mitä tahansa vastaan, vaikkapa helmasyntiä; meidän on otettava huomioon, että se ei ole meidän luonteemme vika. Ei se ole jokin tapa, mistä meidän on lihan avulla päästävä vapaaksi. Meidän taistelumme ei ole yhtään vähempää kuin yliluonnollista taistelua henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Ja meidän vihollisemme on aina läsnä. Saatanan voimat ja henkivallat eivät koskaan nuku. Ne eivät koskaan lakkaa valehtelemasta, pettämästä ja suunnittelemasta kaikkea pahaa meitä vastaan. Niiden päämääränä on tuhota meidän uskomme ja saattaa meidät perikatoon.

Siksi Pietari sanookin meille: "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa" (1.Piet.5:8-9). Pietari sai kokea sen ensikädessä. Jeesus varoitti häntä: "Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja" (Luuk.22:31). Kristus tiesi, että saatana halusi juuri tämän apostolin. Ja Jeesus antoi Pietarille kyllin ajoissa varoituksen, mitä oli tulossa.

Jos tämä kuva sopii sinuun, saatana ahdistaa sinua syytöksillä, vaikeuksilla ja valheilla, jotka valtaavat ajatuksesi. Sinä joudut kiusauksiin, vainoihin, vaikeuksiin rukoilemisessa. Sinä varmaankin tiedät, että se on kaikki vihollisen suunnitelmaa sinun uskoasi vastaan.

Vuosia sitten pyysin erään uskollisen Herran palvelijan puhumaan kokouksissani. Olin aina ihaillut tätä miestä suunnattomasti. Hän oli yksi nöyrimmistä ihmisistä, joita tunsin, yksinkertainen rakennusmies, joka saarnasi harvoin. Mutta silloin kun hän puhui, Jumalan Henki lankesi niin voimakkaasti, että ihmiset saivat kokea jotain syvällistä Herran kosketusta.

Ja niin juuri tapahtuikin sinä iltana, kun hän puhui kokouksessa. Sitten aivan yhtäkkiä kesken puheen, hän pysähtyi. Hän astui alas ja vei minut sivuun. Tyynellä, mutta vapisevalla äänellä hän kuiskasi: "David, minä tarvitsen rukousapua. Pane kätesi päälleni nyt. Pahat ajatukset häiritsevät minua. En ole kokenut tätä moneen vuoteen.. Ne täyttävät minun ajatusmaailmani, enkä pääse niistä eroon."

Minun ensimmäinen ajatukseni oli: "Ehkä olenkin erehtynyt tämän miehen suhteen." Mutta asia oli aivan toisin. Tässä oli mies, joka oli antautunut kokonaan Jeesukselle enemmän kuin kukaan toinen. Ja saatana hyökkäsi hänen kimppuunsa aivan odottamattomalla hetkellä, kun hän suoritti voimallista hengellistä työtään.

Tämä nöyrä mies sanoi minulle: "Sinä tunnet minut David. Sinä tiedät, että nämä eivät ole minun ajatuksiani. Meidän on voitettava ne tai muuten en voi jatkaa saarnaani." Me rukoilimme, ja pian se hyökkäys loppui. Kun kokous jatkui, minua muistutettiin siitä kuinka vihollisen hyökkäykset ovat todellisia Jumalan kansaa vastaan.

Paavali ymmärsi, mitä kaikki tuo oli. Jokaisena elinpäivänä saatana ahdisteli Jumalalle antautunutta apostolia helvetillisillä hyökkäyksillään. Meillä on muistiinpanot tästä Apostolien Teoissa ja Paavalin kirjeissä. Me näemme kuinka häntä riepotellaan kaikessa ruumiillisesti henkisesti ja hengellisesti aivan fyysiseen kuolemaan saakka. Eräässä kohtaa Paavali sanoo aivan selvästi: "...mutta saatana on meidät estänyt." (1.Tess.2:18). Mutta huolimatta siitä kaikesta, Jumala on antanut hänelle armoa yllin kyllin.

Ei saatana halua häiritä omia lapsiaan juuri siitä syystä, koska hänellä ei ole mitään ristiriitaa heidän kanssaan. Jeesus sanoo sellaisista ihmisistä: "Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa" (Joh.8:44). Siis vihollisen aseet ovat suunnatut harvoihin valittuihin. Hän jälistää niitä, jotka sydämestään etsivät Kristusta. Näillä pyhillä on ensirakkaus Jeesukseen, he menevät salaiseen kammioonsa rukoilemaan. He ovat päättäneet vaeltaa Hengessä ja totella hänen jokaista sanaansa.

Jos sinä olet tällainen uskova, sinun tulee ottaa huomioon, että et ole koskaan vapaa vihollisen hyökkäyksistä. Saatanalla on vain yksi asia mielessä, ja se on uskosi hävittäminen. Hän haluaa sinun epäillä Jumalan uskollisuutta. Niin hän pommittaa sinua vaikeuksilla ja kiusauksilla kunnes lopulta alat arvella: "Kuinka muka Herra voi olla kanssani, kun kaikkea tällaista tapahtuu elämässäni?"

Monet ikänsä Kristusta palvelleet uskovat tänään ovat alkaneet epäillä Herran läsnäoloa vaikeuksissaan. He eivät yksinkertaisesti ymmärrä, miksi heillä on sellaisia vaikeuksia. Olen keskustellut monen pastorin kanssa, jotka ovat paastonneet ja rukoilleet ja alkaneet epäillä jopa Jumalan olemassaoloa. Nämä pyhät eivät ymmärrä, että he ovat vihollisen hyökkäyksen kohteena.

Ei ole epäilystäkään, etteikö nämä lopun ajan hyökkäykset olisi kaikista pahimpia. Minun mielestäni meidän sukupolvemme tarvitsee Jumalan ohjausta enemmän kuin aikaisemmat. Mutta saatana haluaa saada meidät ajattelemaan, että kun me tarvitsemme Jeesusta kipeimmin, meidän Herramme jättää meidät oman voimamme varaan.

Nuo tuollaiset hyökkäykset eivät lopu ennenkuin Kristus tulee takaisin. Kuitenkin me saamme kokea suuriakin Herran armon aikoja. Mutta tosiasia on se, että meillä on jatkuva taistelu. Ja meidän täytyy se hyväksyä.

Sanonta "aina läsnäoleva" tarkoittaa tässä "aina tässä", "aina saatavilla", rajoittamaton luokse pääseminen. Siis Herran läsnäolo on aina meissä. Ja jos hän on aina läsnä meissä, hän haluaa jatkuvasti keskustella kanssamme. Hän haluaa, että me puhumme hänelle missä tahansa olemmekin: työssä, perheemme parissa, jopa uskottomien seurassa.

Minä kieltäydyn hyväksymästä sen, että saatana on työntäytynyt Jumalan kansan elämään tänä päivänä niin, että Herra on lopettanut puhumasta kansalleen. Vihollinen haluaa meidän luulevan, että Jumala on sallinut saatanan kasvaa voimassaan ja vaikutusvallassaan, eikä ole varustanut omaa kansaansa suuremmalla valtuudella. Ei, ei koskaan! Raamattu sanoo(Engl.käännös.): "Kun vihollinen tulee vastaan kuin tulva, Herran Henki nostaa lipun sitä vastaan" (Jes.59:19). Sillä ei ole mitään väliä, kuinka vihollinen hyökkää meitä vastaan. Jumalan voima Jumalan kansan keskuudessa on aina suurempi kuin saatanan hyökkäykset.

Tämä Jesajan kirjan jae viittaa itse asiassa lipun kantajaan, joka ratsasti Israelin armeijan edellä. Herra johti aina kansaansa oman mahtavan lippunsa takana. Kuten tänäänkin Jumalalla on taivaallinen joukko, joka ratsastaa hänen lippunsa alla, valmiina hoitamaan taistelusuunnitelmat meidän puolestamme.

Voit kysyä ehkä: "Kuinka Jumala sitten auttaa meitä vaikeuksissamme"? Hänen apunsa tulee meille Pyhän Hengen lahjassa, joka asuu meissä ja tekee Isän tahdon elämässämme. Paavali sanoo meille kerta toisensa jälkeen, että meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli. Me olemme Jumalan asuinpaikka maan päällä.

Tämän totuuden me toistammekin usein todistuksissamme ja palvonnassamme. Mutta monet eivät vieläkään ota sitä vakavasti. Me emme yksinkertaisesti ymmärrä sitä voiman suuruutta, joka on tässä totuudessa. Jos me täysin ymmärtäisimme sen, ei meillä koskaan olisi pelkoa eikä mielipahaa.

Minä en ainakaan ole päässyt siihen sisälle täydellisesti. Vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen Herran palvelijana, minä pyrin saamaan tunteita, että voisin kuulla Jumalan puhetta. Ei, Herra sanoo: "Ei sinun tarvitse kuluttaa tunteja minun odottamiseen. Minä asun sinussa. Olen kanssasi yöllä ja päivällä."

Kuuntele Daavidin todistusta: "Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju" (Ps.16:7-8). Daavid julistaa: "Herra on aina läsnä edessäni. Ja minä olen päättänyt pitää hänet aina läsnä ajatuksissani. Han ohjaa minua uskollisesti yöllä ja päivällä. Minun ei koskaan tarvitse horjua puolelle eikä toiselle."

Kuulen joidenkin uskovien sanovan: "Herra ei puhu minulle koskaan. En ole koskaan kuullut hänen ääntään." Mutta minä epäilen tätä. Kuinka me voimme sanoa, että Jumalan Henki asuu meissä ja tekee työtään meissä, mutta hän ei puhu meille? Jos me sanomme, että me elämme ja vaellamme Hengessä - jos hän on aina läsnä sydämessämme, aina meidän oikealla puolellamme, valmiina ohjaamaan elämäämme - silloin hän haluaa keskustella kanssamme. Hän kaipaa vuoropuhelua, kuulla meidän asiaamme ja puhua meidän elämäämme.

Jotkut uskovat pelkäävät kuulla "sisäisiä ääniä". He luulevat, että he joutuvat lihan tai jopa vihollisen pettämäksi. He ovat joskus ennen tehneet niin ja joutuneet harhaan. Myönnän, että jokaisella Jeesuksen palvelijalla on aivan pätevä syy olla varovainen. Puhuihan paholainen Jeesuksellekin. Ja hän puhuu kaikkein pyhimmällekin uskovalle tänään.

Mutta aivan liian usein sellaisesta varovaisuudesta tulee lamauttava pelko. Ja sellainen pelko voi estää uskovaa pääsemään uskossaan luottavaisuuteen Jumalan Hengen kanssa, joka uskollisesti ohjaa jokaista askelta uskon tiellä. Totuushan on se, että ne uskovat, jotka viettävät aikaa Jumalan läsnäolossa, oppivat erottamaan hänen äänensä kaikista muista. Jeesus sanoi itsestään: "...ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä ... Minun lampaani kuulevat minun ääntäni ... ja ne seuraavat minua" (Joh.10:4,27).

Tässä on meidän turvamme. Jeesus, Hyvä Paimen, ei salli koskaan saatanan pettää yhtään pyhää, joka täysin luottaa hänen läsnäoloonsa. Hän lupaa puhua niille, jotka ovat hänen yhteydessään päivittäin. Mutta jos me emme astu uskossa esiin - jos me kieltäydymme luottamasta Herran johdatukseen - me varmasti tulemme petetyksi. Miksi? Jos me emme luota siihen, että hänen Henkensä puhuu meille, niin me luotamme silloin vain oman lihamme ääneen.

Milloin vain Pyhä Henki puhui, ne jotka sen kuulivat, erehtymättä tunsivat sen hänen äänekseen. Ja Henki puhui selviä, tarkkoja, yksityiskohtaisia ohjeita.

Ajattele Hengen ohjeita pakana Korneliukselle: "Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla." (Engl.käännös jatkaa: "hän tulee kertomaan sinulle, mitä sinun pitää tehdä ") Apt.10:5-6). Siinä on yksityiskohtaiset ohjeet.

Samoin samaan aikaan Jumala antoi Pietarille yksityiskohtaiset ohjeet sanoen, että Korneliuksen miehet olivat matkalla: "...sanoi Henki hänelle: "Katso kaksi miestä etsii sinua; niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt" (Apt.10:19-20).

Henki teki myös tällä tavalla Paavalin elämässä. Apostolien tekojen yhdeksännessä luvussa, kun häntä vielä kutsuttiin Saulukseksi, kun hän oli sokeana kolme päivää Damaskossa. Jumala antoi ohjeitä Ananias- nimiselle miehelle mennä Paavalin luo rukoilemaan hänen puolestaan. Tässä on hänen yksityiskohtaiset ohjeensa: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi Kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus- nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso hän rukoilee; ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias- nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen" (Apt.9:11-12).

Apostolien Tekojen 27. luvussa näemme enemmän yksityiskohtaisia Pyhän Hengen antamia neuvoja. Paavali oli laivassa, jota myrsky oli heitellyt jo monta päivää. Juuri kun merimiehet olivat luovuttamassa ponnistelunsa, Paavali rohkaisi heitä tällä yksityiskohtaisella sanomalla: "Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: "Älä pelkää Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka kanssasi purjehtivat" " (Apt.27:22-24). Ja todella niin tapahtui kuten Paavali sanoi.

Voitko sanoa minulle, missä Raamatun kohdassa sanotaan, että milloin Pyhä Henki lakkasi antamasta yksityiskohtaisia ohjeita Jumalan kansalle? Milloin Henki lakkasi olemasta läsnä elämässämme? Milloin hänen läsnäolonsa poistui oikealta puoleltamme? Vihollinen puhuu omille lapsilleen. Miksi Jumala laiminlöisi oman kansansa?

Mutta meidän on ymmärrettävä, että sellainen herkkä vellus, jossa me voimme kuulla Jumalan äänen, ei tule itsestään yhdessä päivässä. Hengen on saatava opettaa meitä etsimään häntä päivittäisessä vaelluksessamme. Vain silloin hän voi ohjata meidän askeleitamme. Psalmin kirjoittaja sanoo tällaisesta oppimisesta: "Kuka on se mies, joka Herraa pelkää - sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava" (Ps.25:12).

Jos me huomioimme Jumalan kaikilla elämämme alueilla, hän puhuu meille uskollisesti. Hänen sanansa lupaa: "Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa" (Sananl.3:6). Läpi yli 50 palveluvuoteni olen viitannut tähän paikkaan säännöllisesti. Mutta on ollut aikoja, jolloin en ole tehnyt sitä uskossa.

Monta kertaa Herra on sanonut minulle: "Tee näin David .. Älä tee niin..." Muutamissa tapauksissa olen vaientanut hänen äänensä ja tehnyt oman tahtoni mukaan. Ja joka kerta olen joutunut vaikeaan tilanteeseen tottelemattomuuteni tähden. Hän sanoo: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot" (Jes.48:17-18).

Minun rakastava isäni antaa anteeksi virheeni. Ja minä opin kaiken aikaa. Minä haluan, että hänen yliluonnollisen rauhansa virtaa kuten virta sielussani.

Israel ei koskaan oppinut luottamaan Jumalan aina läsnäolevaan apuun. Herra johti heitä erämaassa pilven patsaassa päivällä ja tulen patsaassa yöllä. Nämä yliluonnolliset teot olivat näkyvät muistutukset Jumalan kansalle hänen jatkuvasta läsnäolostaan. Hän oli heidän oikealla puolellaan kaiken päivää. Ja hän ohjasi heitä hyvän paimenen lailla. Kun he tottelivat häntä, he olivat turvassa ja rauhassa, oli tiellä millaisia esteitä tahansa.

Mutta huolimatta Jumalan rakkaudellisesta ohjauksesta: "Koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet.... Sentähden hän lopetti heidän päivänsä, niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon" (Ps.78:22-23, 33). Näetkö, mitä psalmintekijä tässä sanoo? Hän yhdistää yliluonnollisen pilven ja tulen Jumalan pelastukseen. Noihin merkkeihin luottaminen olisi kirjaimellisesti pelastanut israelilaisten hengen. Mutta koska he eivät luottaneet Jumalan tekoihin heidän puolestaan, he lopulta eksyivät ja vaelsivat eksyksissä loput elämänsä päivät.

Nyt haluan palata siihen mistä aloitin, Psalmiin 46. Minä uskon, että tämä psalmi on kuva Uuden Testamentin luvatusta maasta. Psalmi 46 todellakin edustaa Jumalallista rauhaa, johon viitataan Hebrealaiskirjeessä. "Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva" (Hebr.4:9). Psalmi 46 kuvaa tätä lepoa Jumalan kansalle. Se kertoo hänen aina läsnäolevasta voimastaan, avustaan hädän hetkellä, rauhastaan kaaoksen keskellä. Jumalan läsnäolo on meidän keskuudessamme aina, ja hänen apunsa tulee aina oikeaan aikaan.

Mutta Israel hylkäsi tämän rauhan: "He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa" (Ps.106:24). On murheellista todeta, että seurakunta tänään on aivan Israelin kaltainen. Huolimatta Jumalan suurista lupauksista - hänen rauhastaan, avustaan ja tarpeittemme täyttämisestä - me emme luota häneen täysin. Sensijaan me valitamme: "Missä on Jumala vaikeuksieni aikana? Onko hän kanssani vai ei? Missä on todiste hänen läsnäolostaan? Miksi hän sallii minulle näitä vaikeuksia?"

Kuinka hän suhtautuu meidän epäuskoomme? Hän sanoi Israelilaisten nurinasta: "..sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: "Aina he eksyvät sydämessään"; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni ... Mutta keihin hän oli vihastunut 40 vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä" (Hebr.3:10,17-19).

Samalla tavalla meitä varoitetaan: "Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. .... Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä" (Hebr.4:1,11).

Tänä päivänä minä kuulen Herran kysyvän seurakunnaltaan: "Uskotteko, että minä vielä puhun kansalleni? Uskotteko, että minä haluan antaa teille apuani ja ohjaustani? Uskotteko, että minä todella haluan puhua teille päivittäin ja hetkittäin? Meidän vastauksemme on oltava samanlainen kuin Daavidin. Tämä hurskas mies järisytti helvettiä, kun hän sanoi Herrasta: "Sillä hän sanoi ja tapahtui niin, hän käski ja se oli tehty" (Ps.33:9).

Tässä on Jumalan liiton lupaus kaikille sukupolville, jotka uskovat hänen sanaansa, että hän haluaa puhua meille: "Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun" (Ps.33:11). Maailman kaikkeuden Luoja haluaa jakaa ajatuksiaan meidän kanssamme!

Raamattu sanoo selvästi, että meidän Jumalamme puhui kansalleen menneisyydessä, ja hän puhuu myöskin nykyisyydessä kansalleen, ja hän jatkaa puhumistaan aivan aikojen loppuun saakka. Jumala siis haluaa puhua ongelmistasi tänä päivänä. Hän voi tehdä sen kirjoitetun sanansa kautta, hurskaan ystävän kautta tai Henkensä kautta hiljaa kuiskaten: "Näin sinun tulee vaeltaa."

Mitä menetelmää tahansa hän käyttääkin, niin sinä kyllä tunnet hänen äänensä. Lampaat tuntevat paimenensa äänen. Ja hän on uskollinen: "...Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa" (Ps.97:10).