MAAHANMUUTTAJAT

”Terah otti poikansa Abramin ja poikansa pojan Lootin, Haaranin pojan, ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon, ja he lähtivät heidän kanssaan Kaldean Uurista mennäksensä Kanaanin maahan, ja he saapuivat Harraniin asti ja asuivat siellä “(1 Moos.11:31).

En tiedä, minkälainen mies Terah oli, koska hänestä on kirjoitettu niin vähän. Me tiedämme, että Kaldean Uurilla oli loistava tulevaisuus. Se oli paikka, jossa yltäkylläisyys oli juuri alkanut pyyhkiä yli koko maan.

Abram oli syntynyt tässä maassa, joka nyt oli rikastumassa. Se oli suuren tulevaisuuden ja suurten lupausten maa, jossa olisi hyvä asua. Jostakin syystä Abramin isä kuitenkin päätti, että hänen piti lähteä sieltä pois. Emme tiedä, oliko se siksi, että hänellä oli kunniahimoa lähteä jonnekin muualle, uuteen paikkaan tai rakentaa jotakin uutta.

1 Moos.11:31 sanoo: ”Terah otti” ja ”otti” hepreankielessä tarkoittaa ”tarttua lujasti”. Se oli sellaista hammasten kiristystä ja nyrkin heristystä ja sanomista: ”Minä aion ottaa tulevaisuuden omiin käsiini. Teen siitä juuri sellaisen, kuin haluan”. Siinä on jotakin vaarallista. Ei ollut mitään viitettä siitä, että Jumala olisi antanut hänelle lupauksen Kanaanin maasta, hänellä vain oli tämä kunnianhimo.

Tällaisen tarttumisen elämäntavan tuloksena on aina toinen sana, jota me nyt tarkastelemme tässä kappaleessa ”he asettuivat sinne”. Jostakin syystä Terah keskeytti matkansa tullessaan Harraniin ja asettui sinne.

Oletko koskaan tehnyt sellaista? ”Matka on liian raskas minulle, paine, jatkuva yrittäminen, on kuin kivireen vetämistä ylösmäkeen.”

Jos aloitat jotakin lihassa, tulet lopulta Terahin tilanteeseen oli. Hän asettui Harraniin. Ei ole pahempaa tapaa viettää elämääsi kuin asettua johonkin keskinkertaiseen. Mikään ei ole kauempana Jumalan tekemästä suunnitelmasta sinun elämääsi varten kuin se, että lähdet matkalle ja yhtäkkiä vain lannistut.

Aina, kun me tartumme johonkin itsestämme, omin voimin, yritämme rikastua, päästä kuuluisuuteen, menestyä omalla voimallamme, silloin lopulta päädymme ”asettumaan”. Miksi? Siksi, että olemme vasta puolimatkassa päämäärästämme.

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33).