MEIDÄN EI TULE JÄTTÄÄ VIESTIÄ HUOMAAMATTA

Julistajat ja teologit kaikkialla sanovat: ”Ei Jumalalla ole mitään tekemistä tuhojen kanssa. Hän ei antaisi tapahtua kauheita asioita”. Kuitenkaan mikään ei ole kauempana totuudesta. Tällainen ajattelu aiheuttaa sen, että Jumalan surullisten tapahtumien kautta maallemme saarnaama sanoma jää huomiotta.

Tosiasia on, että meidän tulee saada sana Jumalalta. Kuten monet pastorit, minäkin itkin ja murehdin kauheita tuhoja. Olen etsinyt Herraa rukouksessa ja Hänen Sanansa kautta. Haluan sanoa sinulle, että olen kokenut murhetta, joka on syvempää kuin surra viattomien ihmisten kuolemaa. On murheellista, että me jäämme ilman Jumalan sanomaa, jos käännämme kuuron korvan sille, mitä Hän julistaa kovaa, sillä paljon pahempaa on tulossa.

Profeetta Jesaja puhuu suoraan siitä, mitä olemme kokeneet. Jos kieltäydyt käyttämästä Vanhan Testamentin esimerkkejä, mieti Paavalin sanoja tästä asiasta: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1 Kor.10:11). Paavali tekee selväksi, että Vanhan Testamentin esimerkit ilmaisevat juuri sitä, miten Jumala toimii meidän aikamme kaltaisessa tilanteessa.

Kun Jesaja profetoi, Jumala oli ollut kärsivällinen Israelia kohtaan noin kaksisataaviisikymmentä vuotta. Herra oli lähettänyt ”kevyitä vaikeuksia” kansalleen, kutsuen heitä parannukseen. Hän yritti viekoitella heidät pois rautaisesta epäjumalanpalveluksesta ja takaisin Hänen siunaukseensa ja suosioonsa.

Kaikki profeetat vuosien varrella olivat puhuneet Israelille keskeisen sanoman: ”Nöyrtykää.” Raamattu sanoo: ”He olivat polttaneet uhreja … Ja Herra oli varoittanut sekä Israelia että Juudaa kaikkien profeettainsa, kaikkien näkijäin, kautta ja sanonut: "Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni"(2 Kun.17:- 13).

Jumalan valittu kansa hylkäsi Hänen kutsunsa parannukseen. ”Mutta he eivät kuulleet, vaan olivat niskureita”(2 Kun.17:14). Tämä kansa pilkkasi profeettoja, jotka kutsuivat heitä nöyrtymään. Sen sijaan ”he seurasivat turhia jumalia, ja turhanpäiväisiksi he tulivat…, he hylkäsivät Herran, Jumalansa, kaikki käskyt... , he myivät itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä…, Niin Herra vihastui suuresti Israeliin” (2 Kun.17:15 -18).