Meidän hirviöidemme Jumala

Ennenkuin alamme puhua kärsimyksistä ja koettelemuksista, niin meidän on katsottava ensin kaikkein vaivatuinta, alakuloisinta, epätoivoisinta uskovaa. Mies, josta puhun, oli vanhurskas, uskollinen, Jumalaa rakastava palvelija, joka oli vihkinyt elämänsä rukoukseen ja palvontaan. Mutta kun suru ja vaikeudet saivat yliotteen hänen elämässään, sama mies alkoi kuulostaa ateistilta.

Kovimmissa kärsimyksissä ollessaan tuo Herran palvelija tuli seuraavaan johtopäätökseen: "Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani, hän joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi."

Tietenkin henkilö, jota kuvaan on Job (Katso Job.9:16-17). Hän on mies, joka menetti kaiken rakastamansa: perheensä, terveytensä, suosionsa, omaisuutensa, toivonsa. Yllä oleva Jobin päätelmä Jumalasta on yksi monista huomautuksista, joita tuo miesraukka teki, kun hänen tuskansa lisääntyivät.

Tuo kaikki tuntui vielä pahemmalta Jobista, kun kaikki onnettomuudet kohtasivat häntä yhtenä samana päivänä. Job sanoi: "...joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla" (9:18). Vihdoin syvimmässä epätoivossaan Job myös sanoi: "...niin hän pilkkaa viattoman epätoivoa" (9:23). Noilla sanoilla Job tarkoitti: "Ei kannata vaeltaa hurskaasti. Jumala kohtelee syntistä ja puhdasta samalla tavalla. Me molemmat kärsimme. Miksi siis kilvoittelisin hurskaasti? Rakastin Jumalaa kaikesta sydämestäni. Minä olin rukoileva, oikeudenmukainen ja rehellinen mies. Minä olin hellä ja säälivä, pidin huolta köyhistä ja vaatetin alastomia. Minä olin vihkiytynyt, parannusta tekevä uskova. Minä kasvatin lapseni äärimmäisessä Herran pelossa. Mutta katso nyt, mitä minulle on tapahtunut. Minun elämässäni ei ole nyt muuta kuin surua, koetuksia ja vaikeuksia. Kukaan ei minusta välitä enää. Eikä kukaan voi antaa minulle neuvoja tai lohdutusta. Minulla ei ole esirukoilijaa. Oi, sallikaa Jumalan ottaa vitsansa pois minun selästäni. Sallikaa hänen lopettaa kauhistuttamasta minua. Kaikki nämä onnettomuudet ovat masentaneet minut täysin. Jos tässä asiassa Herra on mukana, niin minä en näe sitä. Minun elämäni on kuin pilakuva ja Jumala pilkkaa minua kaikissa murheissani."

Se mitä tulen sanomaan, varmaankin hämmästyttää sinua. Sanon näin: "Jobin esimerkin tulisi olla suuri lohdutus meille kaikille. Uskon, että Job edustaa viimeisten aikojen uskovaa, joka joutuu käymään kuumien koettelemusten läpi tulevina päivinä. Todellakin hyvin monet Jumalaa pelkäävät uskovat tulevat kohtaamaan samat koetusten tulet, jotka Job koki. Me tarvitsemme tämän kärsivän miehen esimerkin saadaksemme toivoa itsellemme.

Uskon, että kansakuntamme on nopeasti syöksymässä sellaisiin vaikeuksiin, jotka ovat käsityskykymme ulkopuolella, ja joita ei ole ennen maailmassa koettu. Juuri tällä hetkellä vaikeudet kasaantuvat niin monien ihanien uskovien elämään. Jotkut ovat menettäneet työpaikkansa tämän taloudellisen laskukauden aikana. Toiset ovat olleet työttöminä viikkoja ja kuukausia. Jobin tavoin nämä antautuneet uskovat on riisuttu paljaaksi. Eivätkä he ole osanneet etukäteen varautua tällaisiin vaikeuksiin.

Lisäksi useiden uskovien avioliitot ovat joutuneet koetukselle. Perheet ovat joutuneet valtavien paineiden alaisiksi. Nuoret ovat joutuneet eksyksiin tämän ajan mielettömyydessä. Ja kaiken tämän lisäksi kansallinen ja henkilökohtainen hyvinvointimme on katoamassa. Terveytemme myös kärsii, kun uusia sairauksia tulee niin nuoriin kuin vanhoihinkin.

Kun katselemme näitä lisääntyviä vaikeuksia ympärillämme, huomaamme olevamme epätoivon tuhkakasassa. Tulevaisuuteen katsominenkin tuntuu pelottavalta. Näemme vain enemmän epävarmuutta, pelkoa ja kriisejä. Jobin tavoin sydämemme huutaa: "Mitä me voimme tehdä? Miksi kaikki tämä tapahtuu Jumalan uskollisille palvelijoille? Miksi Jumala ei puutu asiaan ja pane sille loppua?

Se, minkä näemme tapahtuvan meidän sukupolvellemme, tapahtui Jobille. Voimme oppia paljon tutkimalla hänen kertomustaan.

Tulevina päivinä emme voi levätä turvallisesti ikään kuin jossakin suojakotelossa. Se on vain toiveunelma. Ei se toteudu kenellekään. Aivan kuten kaikki muutkin, uskovat joutuvat näkemään vaikeuksia joka puolella. Mutta voimme olla varmoja siitä, että meidän taivaallinen Isämme tulee olemaan uskollinen ja vapauttaa meidät kaikista vaivoistamme aivan samoin kuten Jobinkin.

Minä kuulen tätä sanomaa saarnattavan ympäri Amerikkaa. Sitä saarnaavat Jumalan palvelijat, jotka ovat saaneet profeetallisen sanoman näinä viimeisinä päivinä. Nämä uskolliset paimenet ovat päättäneet valmistaa Herran kansaa siihen, mitä on tulossa. Nyt, kun sadat sellaiset Herran palvelijat ovat kokoontuneet rukoilemaan eri kaupungeissa, he kuulevat samanlaisia sanomia toinen toisiltaan: "Minun lampaitani ei ole koskaan ennen koeteltu näin paljon. Jokin on riistäytynyt irti tässä maassa muutaman viime kuukauden aikana. Monet näistä tuntemistani jumalisista miehistä ja naisista ovat joutuneet vaikeuksiin, kärsimyksiin ja suruun."

Näiden vaikeuksien takana on määrätty persoona: saatana. Tosiasia on, että saatana oli Jobin vaikeuksien aiheuttaja, ja hän on vieläkin Jumalan kansan vaikeuksien aiheuttaja. Nyt jälleen vihollinen seisoo Herran edessä syyttäen seurakuntaa. Hän haastaa Jumalaa sanomalla: "Sinulla ei ole enää todellista seurakuntaa tänä lopun aikana. Sinulla ei ole enää tahratonta morsianta, josta sinun sanasi profetoi. Katsohan tarkkaan kansaasi, Jumala. He eivät ole viisaita neitsyitä. Useimmat heistä ovat syvässä unessa. He ovat materialistisia, itsekkäitä, riippuvat kiinni rikkauksissa ja loisteliaassa elämässä. Ei heitä kiinnosta hengelliset asiat. He tekevät kaikkensa tehdäkseen elämänsä paremmaksi ja helpommaksi. Kuuntele, mitä heidän johtajansa opettavat. He sanovat seurakuntalaisilleen, että heidän ei tarvitse kärsiä. He sanovat, että he voivat saada kaiken maallisen omaisuuden vaatimalla. Minä annan sinulle nyt haasteen Jumala: ota pois suojeluksesi kansaltasi. Päästä minut heidän kimppuunsa vähäksi aikaa. Minä panen sinun lihoneet seuraajasi koetukselle. Sinä tiedät, että tätä sukupolvea on hemmoteltu enemmän kuin mitään muuta sukupolvea. Jos sinä vain sallit minun vähän seuloa heitä niin näet, että sinulle ei jää jäännöstäkään. Minä surmaan heidät palavilla viettelysten nuolillani, saatan heidät köyhyyteen, vuodatan heihin epätoivon hengen. Silloin näet kuinka kaikki hemmotellut seuraajasi lankeavat. Minä vakuutan sinulle Jumala, että he horjuvat ja luopuvat aivan ensi hetkellä. Ei ole enää yhtään Jobia jäljellä seurakunnassasi maan päällä. He ovat kaikki hengellisiä valittajia."

Apostoli Johannes kirjoittaa profeetallisesti: "Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" (Ilm.12:12). Tänään, kun vihollinen tuo valtavia vaikeuksia ihmiskunnan ylle, monet ihmiset huutavat äärettömän sekavin tuntein aivan kuin Job.

Mehän tiedämme Jumalan lapsina, että saatana ei voi koskea meihin. Se voi vain tapahtua siinä tapauksessa, että meidän Herramme ottaa pois suojamuurin ja sallii vihollisen koetella meitä. Minun mielestäni juuri nyt niin on tapahtumassa kautta Jeesuksen Kristuksen seurakunnan. Raamattu varoittaa meitä hyvin selvästi näinä viimeisinä päivinä siitä, että Jumala vie kansansa läpi puhdistavan tulen. Ja nyt kun me olemme kasvokkain vaikeuksien kanssa, en voi tarpeeksi painottaa, että kuinka tärkeää on luottaa Herraan kaikissa koetuksissa.

Mutta Job ei tietenkään saanut tällaista lohdutusta. Kun tämä kärsivä mies oli elämänsä alhaisimmassa laaksossa, hän joutui lohduttajia esittävien arvostelijoiden kynsiin. Nämä niin sanotut ystävät vain masensivat Jobia lisää. He syyttivät Jobia salatusta synnistä ja vaativat häntä tekemään parannuksen. Mutta Herra paljasti Jobille, että näiden syyttäjien sanat olivat vain tyhmyyttä.

Haluan nyt varoittaa jokaista uskovaa, joka ei nyt ole kärsimyksissä, mutta joka tuntee rakkaan veljen tai sisaren, joka on. Ehkä sinulla on uskova ystävä, joka on työtön, eikä ole toivoakaan työpaikasta. Tai ehkä joku onnettomuus on kohdannut ystäväsi kotia. Tai ehkä ystävälläsi on ollut ongelma ongelman jälkeen eikä loppua ole näkyvissä.

Tässä on minun varoitukseni: On syntiä väärinkäyttää Herran sanaa niitä kohtaan, jotka kärsivät. Siksi kun näet koetuksissa olevan henkilön masentuneena, älä tuomitse häntä. Vain Jumala voi nähdä tuon ihmisen sydämeen ja sen, että onko siellä syntiä.

Siksi ole varovainen, että et lisää veljesi surua. Paremminkin syleile ja rohkaise häntä. Tee hänelle tiettäväksi, että sinä kannat huolta hänestä Kristuksen rakkaudella. Jos ystäväsi itkee, itke hänen kanssaan. Jos hän murehtii, murehdi hänen kanssaan. Se juuri on Jumalan mielen mukaista lohdutusta, koska se tulee suoraan Jumalan sanasta. Ja rukoile, että Jumala voisi antaa sinulle oman sydämensä säälin kärsivää kansaansa kohtaan. Kuka tietää vaikka sinä olisit seuraava koetusten tuleen joutuva henkilö.

Ehkä sinä juuri olet hirvittävässä koettelemuksessa. Mutta sinä tiedät, että Jumala ei tee sitä elämässäsi olevan synnin tähden. Niin sinä ihmettelet, miksi Herra sallii sinun kärsiä niin paljon?

Se voikin johtua siitä, että Jumala vie sinut tämän koettelemuksen kautta elämääsi muuttavaan ilmestykseen. Juuri näinhän tapahtui Jobille. Kärsimystensä keskellä Job havaitsi jotain valtavaa.: huolimatta kaikesta siitä tiedostaan Jumalasta, hän ei todella tuntenut Herraa. Hän tunnusti: "Korvakuulolla vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa" (Job.42:5-6).

Kun Jobilla oli tuo koetusten aika, hän oli ainakin 70 vuotta vanha. Ja hän oli tiennyt Jumalasta koko elämänsä ajan. Jossain vaiheessa Job oli pystyttänyt Herralle alttarin, jossa hän oli viettänyt monta ylistyksen ja palvonnan hetkeä. Vuosien ajan Jumala oli opettanut hänelle tietään ja salaisuuksiaan. Jobille oli opetettu Herran lohdutuksesta, hänen pyhyydestään, hänen luonteestaan, hänen luonnostaan, hänen vihastaan. Ja hän oli oppinut Jumalan voiman ja viisauden majesteettisuudesta.

Mutta kun Jobin käsittämätön kriisi alkoi, hän ei kyennyt näkemään Herraa ensinkään. Sen sijaan Jumalasta tuli hänelle vain jonkinlainen teologinen termi. Se Herra, joka oli ollut niin paljon osana hänen jokapäiväistä elämäänsä, näytti olevan kaukana kaikesta siitä, mitä Job joutui käymään läpi. Yhtäkkiä Jumala näytti ikään kuin sarjalta saarnoja, kuolleita sanoja, tiedolta ilman voimaa ja elämää.

Uskon, että Herra olisi halunnut tuoda kaiken tämän esiin Jobin elämässä. Meidän Isämme haluaa lastensa tuntevan hänet syvemmin, eikä vain jumalanpalvelusmenoissa, Raamatun tutkisteluissa tai rukouksissa. Hän haluaa meidän tuntevan hänet läheisesti, kaikilla elämän alueillamme. Siihen myös sisältyvät suurimmat koetuksemme ja kärsimyksemme. Herramme haluaa merkitä meille enemmän kuin teologisen kuolleen kirjaimen Jumala, varsinkin koetustemme aikoina. Hän haluaa meidän tuntevan hänet Isänä, joka tietää kaiken, on aina meitä lähellä, pitää huolen kaikesta omalla kämmenellään.

Mutta on surullinen tosiasia, että monet uskovat ovat rakentaneet uskon rakennuksensa helppouden ja siunausten hiekalle. Ja on surullista, että kun koetukset ja kärsimykset tulevat, niin nuo uskovat eivät kestä niitä.

Minä jo olen nähnyt uskollisia miehiä ja naisia masentuneina jouduttuaan yhtäkkiä suuriin vaikeuksiin. He eivät ole koskaan tienneet, että kärsimykset kuuluvat osana jokaisen Jeesuksen seuraajan elämään. Sen sijaan heille on opetettu, että koska he ovat uskoneet Jumalaan, heillä tulisi olla itsestään selvänä asiana menestys, kivuton elämä. He uskovat, että heidän jokaiseen rukoukseensa on vastauksen tultava heti ilman mitään koetuksia.

Mutta Raamattu ei koskaan sano, että Herra varjelee meidät kaikilta vaivoilta. Pikemminkin se sanoo, että hän vapauttaa meidät niistä. Ja juuri näin Jumala teki Jobille. Yhtäkkiä myrskytuuli tuli Jobin eteen edustaen koetuksia ja kärsimyksiä. Ja näiden yliluonnollisten pyörteiden keskellä Herra ilmaisi Jobille kuinka nousta vaivojensa yläpuolelle.

Kuinka Herra teki sen? Hän käski palvelijansa katsoa mahtavaa virtahepoa ja käärmemäistä krokotiilia, noita kahta valtavaa hirviötä. Jumala sanoi Jobille: "Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niinkuin olen tehnyt sinut" (Job.40:15). "Voitko sinä koukuillasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan..." (Job.40:25 uusi käännös).

Ensiksi, Herra esitti tämän ongelman palvelijalleen: "Katso Job, täällä tulee virtahepo sinua jälistämään. Mitä aiot tehdä? Voitko omin voimin painimalla voittaa sen? Etkö? Ehkä voisit puhua sen ympäri.

Nyt, katso, krokotiili uhkaa sinua. Kuinka selviät siitä? Menetkö köyden kanssa sitomaan sen kuonon? Voitko kesyttää sen lemmikiksesi ja leikitellä sen kanssa milloin tahdot? Sano minulle, onko sinulla voimaa avata ne suuret leuat ja katsoa sen hampaita? Ei tietenkään. Tällä luontokappaleella on kivikova sydän. Sillä ei ole lempeyttä."

Älä erehdy: tämä oli enemmän kuin vain pelkkä luento eläinkunnasta; pikemminkin Jumala puhui Jobille jotain hänen oman elämänsä ?hirviöistä?. Hän näytti palvelijalleen, että hänellä oli nämä kaksi valtavaa, vihaista ja ylivoimaisen suurta hirviötä, jotka edustivat hirviömäisiä ongelmia Jobin elämässä. Jumala näytti Jobille: "Jos luulet, että voit taistella näitä valtavan suuria luontokappaleita vastaan, olet pahasti erehtynyt. Vaikka yrittäisit kuinka paljon tahansa, et voi koskaan voittaa. Ja voin vakuuttaa sinulle, että et koskaan tule unohtamaan sitä taistelua. Ajattele virtahepoa. Se polkee jalkoihinsa kaiken. Se on aivan liian suuri ongelma sinun käsiteltäväksesi, Job. Siispä, kerro minulle kuinka aiot kukistaa sen maahan? Heitätkö lassoa, vai lahjotko sen vakallisella maissia? Ei, sinä et pärjää sille alkuunkaan. Etkä voi millään kesyttää sitä. Vain minä, Herra, tiedän kuinka tuollainen hirviömäinen luotokappale hallitaan.

Ja entäs se krokotiili, Job? Nuo partaveitsen terävät hampaat sen leuoissa ovat ne samat hampaat, jotka saatana paljasti sinulle koettelemuksesi aikana. Ei kukaan ihminen voi taistella sellaisen luontokappaleen kanssa. Eikä kukaan omalla voimallaan voi riisua krokotiilin paksua panssaria pois. Aivan samoin on laita sinun hengellisen vihollisesi, paholaisen kanssa. Vain minä voin voittaa taistelun hänen kanssaan."

Kuuletko todella, mitä Jumala sanoo tässä puheessa? Hän ei puhu ainoastaan Jobille, vaan kaikille uskoville. Ja hän julistaa: Kohtaa rehellisesti elämäsi hirviöt kasvoista kasvoihin. Sinä et voi niitä voittaa. Minä ainoastaan voin.

Tässä vaiheessa, minä kuvittelen Jobin nähneen pienen valon pilkun sisimmässään. Hän varmaankin totesi: "Nämä hirviöt, joita Herra näyttää minulle - suuria, ylivoimaisia, pelottomia luontokappaleita - ne kaikki ovat minun ongelmiani. Enkä minä voita koskaan niitä itse. Kaiken aikaa minä olen istunut tässä tuhkakasassa, miettien miksi Jumala on sallinut kaikkien näiden hirvittävien ongelmien nousta minua vastaan. Olen yrittänyt löytää keinon kuinka päästä niistä eroon taistelemalla. Mutta totuus on se, että olen unohtanut, että minun Jumalani voi kaiken. Ja että hän taistelee minun puolestani."

Nyt Jobin sanoissa oli erilainen kaiku. Raamattu sanoo: "Silloin Job vastasi ja sanoi: ?Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa" (Job.42:1-2). Job itse asiassa sanoi: "Minun Jumalani on kaikkivoipa. Hän voi kaiken. Eikä hänen aikomuksiaan voida vähätellä. Siksi minä tiedän, että elämäni ei ole hukassa. Jumalalla on suunnitelma kaiken tämän kärsimykseni takana.

Minä tiedän, että Jumala seisoo vierelläni miekka kädessään puolustamassa minua. Ja hän vapauttaa minut juuri parhaaksi näkemällään hetkellä. Ei kukaan ihminen tai hirviö voi muuttaa hänen mieltään tai suunnitelmaansa. Hän todella tekee täysin tahtonsa mukaan. Minä tiedän, että en voi taistella virtahepoa ja krokotiilia vastaan. Mutta sillä ei ole väliä. Minä tiedän, että Jumala voi. Minun osani on vain seistä hiljaa ja ottaa vastaan Herran vapautus.

Alkuvuosina tuossa työssä käytin kokonaisia päiviä kävellen New Yorkin katuja, saarnaten narkomaaneille ja jengien jäsenille. Jonkin ajan kuluttua olin aivan loppuun palanut, niin ruumiini kuin henkeni puolesta. Lopulta minuun tuli rauhaskuume ja jouduin sairaalaan kuudeksi viikoksi.

Jossain vaiheessa minulle tuli kasvain kurkkuun. En voinut juoda enkä niellä. Joskus en edes voinut hengittää. Pian painoni putosi alle 115 paunan (52kg). En voinut matkustaa ensinkään; sillä tavalla olin kerännyt varoja työtämme varten. Nyt kun sairaalassa oloni venyi pitemmäksi, varat toimintaamme alkoivat loppua. Pian näytti siltä, että työmme narkomaanien ja alkoholistien hyväksi läheni loppuaan.

Vanha krokotiili paljasteli hampaitaan. Maatessani sairaalassa olin myös hyvin vihainen Jumalalle. Ihmiset tulivat minua katsomaan; mutta he saivat minut vain hermostuneeksi. Pian minusta alkoi tuntua kuten Jobista. Ainakin kolme henkilöä tuli huoneeseeni ?Herran sanan? kanssa, ja se sai minut vain masentuneemmaksi.

Viimein eräänä yönä huusin Herran puoleen epätoivoisena. Minä anoin: "Herra, minä luovun. En voi taistella enää. Näen, että tämä koko asia on sinun käsissäsi. Minun täytyy vain luottaa sinuun. Mutta haluan kuitenkin pyytää sinulta yhtä asiaa. Jos haluat sulkea ovet tältä työltä, niin se on sinun asiasi. Mutta Herra, ota tämä kasvain pois kurkustani."

Tunnin sisällä, minä yskin saksanpähkinän kokoisen kasvaimen kurkustani ulos. Ja yhtäkkiä minä aloin jälleen voida hyvin. Pian pääsin pois sairaalasta ja fyysiset voimani palasivat takaisin.

Kun menin takaisin Teen Challengen toimistoon, huomasin, että se työ oli pysynyt pinnalla. En tiedä vieläkään, millä tavalla Herra sen teki. Ei siinä ainakaan ollut kysymyksessä jokin suuri sekki, jota olin toivonut. Ja tosiasia on, että sinä aikana kun olin sairaana, työntekijät olivat oppineet luottamaan Herraan enemmän kuin minuun. Uskon, että sitä juuri Jumala oli halunnutkin koko ajan.

Ymmärräthän, että meidän vaikeutemme elämässämme eivät ole ennalta näkemättömiä onnettomuuksia. Mitä tahansa elämäämme tuleekin tai kuinka syvälle kipu sattuukin, Jumalalla on kaikki kuitenkin hallinnassaan. Hän taistelee oikean aikataulun mukaan hirviöidemme kanssa puolestamme. Joskus voimme ajatella, että vihollinen on keskeyttänyt Jumalan suunnitelman toteutumisen. Mutta asia ei ole koskaan niin. Meidän Isällämme on kaikki aina hallinnassaan. Ja hän muuttaa sen saatanan aikoman pahan hyväksi meidän elämässämme.

Kun olemme keskellä koetustamme, meidän on siirrettävä katseemme pois hirviöistä. Juuri sellaisina aikoina meidän tulee rohkaista itseämme sanomalla: "Minun Jumalani voi tehdä mitä tahansa. Eikä hän ole unohtanut minua. Hänen silmänsä tarkkaavat minua juuri nyt, kun kärsin tässä koetuksessa. Ja tiedän, että vaikka kuinka pahalta näyttääkin, hänellä on kaikki hallinnassa. Ei kukaan eikä mikään voima voi muuttaa hänen suunnitelmaansa minun elämässäni."

Ehkä olet juuri nyt masentunut ja pohdit: "En voi nähdä mitään ulospääsyä vaivastani. Pääsenkö koskaan vapaaksi tästä koetuksestani? Jatkuuko vaikeuteni Jeesuksen tulemukseen asti? Herra, voinko vielä joskus iloita jälleen?"

Tässä on Jumalan vastaus sinulle: "...Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen" (Jaak.5:11). "Ja kun Job rukoili ystäviensä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä oli ennen ollut" (Job.42:10).

Voit saada kaksin verroin, mitä olet menettänyt kuten Job. Mutta saat omistaa jotain paljon suurempaa. Sinulla on sydämessäsi täysi tietoisuus siitä, että Jumalalla on kaikki hallinnassa elämässäsi. Hänen rakkautensa sinuun ei ole enää vain teologinen käsitys. Sinä tunnet hänen vapautuksensa syvällisesti, henkilökohtaisesti. Etkä sinä enää koskaan pelkää vastoinkäymisiä. Miksi? Sinä olet selviytynyt koettelemuksistasi enemmän kuin voittajana, saat olla taivaallisissa Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Juuri nyt kuten Job koetustensa alussa, sinä voit tuntea Jumalan vain kuulopuheena saarnoista ja Raamatun tutkisteluista. Sehän on hyvä, sillä Raamattu sanoo, että siitä juuri usko tulee: Jumalan sanan kuulemisesta. Mutta nyt Jumalan haluaa sinun näkevänkin hänet. Hän haluaa sinussa syntyvän absoluuttisen luottamuksen siihen, että hänellä on suunnitelma sinun elämääsi varten. Ja hän iankaikkinen tarkoituksensa ei voi kuihtua minkään demonin tai kohdallesi tulevan hirviön tähden.

Silloin suurimmankin koetuksesi keskellä sinä voit todistaa Jumalan hyvyydestä kuten Job. Sinä voit lainata luottaen suurta uskon ilmoitusta: "Olen valmis vaikka hän surmaisi minut..." (Job.13:15).