Miksi uskovien on niin vaikea rukoilla?

Minua on hämmästyttänyt eräs ongelma, joka on vaivannut seurakuntaa vuosikaudet - ja olen siitä syvästi huolissani. Ongelma on se, että miksi uskovien on niin vaikeaa rukoilla?

Raamattu tuo esille selvästi, että vastaus kaikkiin elämämme tilanteisiin on rukous yhdistyneenä uskoon. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi" (Fil.4:6). Paavali siis sanoo meille: "Etsikää Herraa kaikissa elämänne asioissa. Kiittäkää Häntä jo etukäteen, että Hän kuulee teitä!"

Paavalin painotus on selvä: rukoile aina ensin! Ei meidän tule käyttää rukousta vasta viimeisenä keinona - mennä ensin ystäviemme luokse, sitten pastorin tai sielunhoitajan luokse, ja vasta viimeiseksi päätyä polvillemme. Ei - Jeesus sanoo meille: "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt.6:33). Meidän on mentävä Herran luokse ensin - ennen kaikkia muita!

On sydäntäsärkevää lukea kirjeitä, joita saamme monilta rikkinäisiltä uskovilta. Perheet ovat hajoamaisillaan; puolisot eroamassa; ihmiset, jotka vaelsivat uskollisesti Kristuksen seurassa vuosia, elävät pelossa ja tappioissa. Jokainen näistä ihmisistä on joutunut synnin, masennuksen, maailmallisuuden tai himojen valtaan. Vuosi vuodelta heidän ongelmansa näyttävät vain menevän yhä pahempaan suuntaan.

Minua järkyttää heidän kirjeissään vielä enemmän se, että vain muutamat näistä uskovista edes mainitsevat rukouksen. He turvautuvat äänitteisiin, kirjoihin, sielunhoitajiin, puhelinpalveluihin, kaikenlaisiin terapioihin - mutta tuskin koskaan rukoukseen. He elävät päivänsä huolissaan, peloissaan, synkkien pilvien alla, koska heillä ei ole vastausta ongelmiinsa.

Miksi uskoville on niin vaikeaa kriisin aikoina etsiä Jumalaa avuksi toivottomiin tarpeisiinsa? Onhan Raamatussa pitkä jono todistuksia siitä, että Jumala kuulee lastensa huudot ja vastaa niihin hellällä rakkaudella:

• "Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa" (Ps.34:16).
• "Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa" (Ps.34:18).
• "Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet" (1.Joh.5:14-15).
• "...vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (Jaak. 5:16).
• "Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt.21:22).
• "...mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen" (Sananl.15:8).
• "... mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee" (Sananl.15:29).
• "..hän kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää" (Ps.102:18).

Kuuntele Daavidin suurta kehumista: "Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua; minun sieluni sai voiman" (Ps.138:3). Daavid sanoi: "Olen todistanut sinulle Jumala! Kaikissa koetuksissani en kääntynyt kenenkään toisen puoleen. Etsin ainoastaan Sinua - ja Sinä kuulit minua, vastasit minulle, ja annoit minulle voimaa edessä olevaan taisteluuni!" "Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ...minä vastasin sinulle.." (Ps.81:8).

Nämä lupaukset ja todistukset ovat valtavia todisteita Jumalan huolenpidosta. Ja ne ovat niin erilaisia, syvällisiä ja lukuisia, etten voi ymmärtää kuinka joku uskova ei voisi niitä huomata!

Mitä tulee rukoilemiseen, niin Raamattu antaa enemmän kuin vain ohjeita. Se myöskin varoittaa meitä rukouksen laiminlyönnin vaarasta: "Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta..." (Heb.2:3). Kreikkalainen sana "laiminlyödä" (engl. käännöksessä) tarkoittaa tässä "olla vähän huolissaan".

Tämän jakeen sisältö on keskustelua pelastuksesta - ja rukous on aivan ilmeinen osa siitä. Jumala kysyy: "Kuinka aiotte selvitä tulevan pimeän ajan hävityksestä, jos ette ole oppineet olemaan kanssakäymisissä kanssani rukouksessa? Kuinka sinä voisit tunnistaa minun ääneni tuona päivänä, ellet ole oppinut kuulemaan sitä kammiossasi?"

Minä uskon, että Jumala on syvästi haavoittunut rukouksen laiminlyönnistä kansansa keskuudessa tänä päivänä. Jeremia kirjoittaa: "Unhottaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on unhottanut minut epälukuisina päivinä" (Jer.2:32).

Tässä on minun suuri kysymykseni - asia, jota en yksinkertaisesti voi ymmärtää: kuinka voi Jumalan oma kansa - joka on jatkuvasti helvetin hyökkäyksen kohteena, joka puolelta tulevien vaikeuksien ja kiusausten kohteena - elää viikosta toiseen etsimättä Häntä? Ja kuinka he voivat sanoa rakastavansa Häntä ja uskoa Hänen lupauksiinsa, mutta eivät koskaan lähesty Hänen sydäntään?

Hebrealaiskirjeen kymmenes luku sisältää valtavan lupauksen. Siellä sanotaan, että Jumalan ovi on meille aina avoinna antaen meille täydellisen pääsyn Isän eteen:

"Koska meillä siis veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta, ja koska meillä on 'suuri pappi, Jumalan huoneen haltija', niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskonvarmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä" (Heb.10:19-22).

Muutamaa jaetta myöhemmin meitä varoitetaan nopeasti lähestyvästä Herran päivästä: "...älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän" (jae 25). Jumala sanoo: "Nyt, kun Kristuksen takaisintulon aika lähestyy, teidän tulee etsiä Minun kasvojani. On aika mennä salaiseen kammioosi ja oppia tuntemaan Minut!"

Minä uskon, että näemme jo merkkejä finanssisysteemimme romahtamisesta. Väkivalta ja moraalittomuus lisääntyvät. Yhteiskuntamme on hulluna nautintojen perässä. Väärät profeetat - 'valon enkelit' - ovat jo pettäneet monia harhaopeillaan ja henkivalloillaan. Ja aivan millä hetkellä tahansa tulemme näkemään vaivanajan, jolloin ihmisten sydämet pysähtyvät pelosta. Mutta ennenkuin kaikki tämä tapahtuu, Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: "Älä anna totuuden poistua sinusta! Pysy valveilla ja valppaana. Sinulla on vapaa pääsy Jumalan pyhään läsnäoloon - siis mene Hänen tykönsä täydessä uskon varmuudessa pyyntöjesi kanssa. Kristuksen veri on jo tehnyt tien sinulle valmiiksi - eikä ole mitään sinun ja Isän välillä. Sinulla on oikeus mennä kaikkeinpyhimpään saamaan kaiken tarvitsemasi avun!"

Jos me suhtaudumme kevyesti Jeesuksen uhriin - jonka hän antoi, että meillä on pääsy Isän luo kaikkine tarpeinemme - niin silloin me halveksimme Jumalan armoa ja saatamme hänet vihastumaan!

Mutta vaikka meillä on kaikki nämä voimakkaat varoitukset rukouksen laiminlyönnin vaaroista, uskovien on silti vaikea rukoilla. Miksi? Uskon, että siihen on neljä syytä:

Kun käytän sanaa 'kylmentynyt' kuvaamaan henkilön rakkautta Jeesusta kohtaan, en tarkoita, että hän on kylmä Herraa kohtaan. Pikemminkin tarkoitan hänen rakkautensa hintaa, joka on 'halpa' - ei maksanut paljon. Annan tässä esimerkin:

Kun Jeesus puhui Efeson seurakunnalle Ilmestyskirjan toisessa luvussa, Hän ensiksi kehui heitä kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet. Hän antaa heille tunnustusta heidän työskentelystään uskon varassa - he ovat vihanneet syntiä ja kompromissia, eivät ole hyväksyneet väärää oppia, eivät koskaan luopuneet vainoissa, aina seisoneet puolustamassa evankeliumia.

Mutta Jeesus sanoo, että Hänellä on yksi asia heitä vastaan: he ovat hyljänneet palavan, kalliin rakkauden Häneen! "Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi" (Ilm.2:4).

Jotenkin noiden kaikkien hyvien tekojen aikana he unohtivat rakkautensa, kurinalaisen vaelluksensa Kristuksessa. Ja nyt Hän sanoo heille: "Olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Olet hyljännyt kalliin päivittäisen kanssakäymisen Minun läsnäolossani!"

Huomaa tässä, että Jeesus puhuu uskovista, jotka aloittivat palavina rakkaudesta. Hän ei puhu kuolleille, kylmille nimikristityille, jotka eivät ole koskaan rakastaneetkaan Häntä. Hän sanookin: "On mahdollista, että on joskus rakastanut Häntä kokosydämisesti, mutta on antanut intonsa jäähtyä. Se antautunut palvelija, joka kerran etsi Minua päivittäin salaisessa kammiossaan, nyt tuskin rukoilee ollenkaan!"

Ajattele kuinka loukkaavalta tämän täytyy tuntua Kristuksesta, joka on meidän ylkämme. Millainen sellainen avioliitto voisi olla, jos aviomiehellä ja -vaimolla ei olisi läheisiä yhdessäolon hetkiä? Juuri tästä Jeesus puhuu tässä kohdassa. Hän haluaa läheisen yhteyden hetkiä kaikkien teidän kanssanne!

Voit sanoa, että rakastat Häntä - mutta jos et koskaan tule Hänen luoksensa, niin se todistaa, ettet rakasta Häntä ollenkaan. Tällainen käyttäytyminen ei koskaan tulisi kysymykseen rakastavaisten kesken. Jos sanoisit tyttöystävällesi, että sinä rakastat häntä, mutta näkisit häntä vain kerran viikossa - juuri sen verran, että sanoisit: "Hei kulta, rakastan sinua, näkemiin nyt!" - ei hän hyväksyisi sellaista. Miksi sitten Jeesus, joka antoi kaikkensa - oman elämänsä - sinun tähtesi?

Se ei ole tärkeää kuinka äänekkäästi ylistät Herraa seurakunnassa, kuinka paljon sanot rakastavasi Häntä, kuinka paljon vuodatat kyyneleitä. Voit antaa paljon, rakastaa toisia, vihata syntiä, nuhdella väärintekijöitä - mutta jos sydämesi halu ei vedä sinua jatkuvasti Kristuksen läsnäoloon, sinä et yksinkertaisesti rakasta Häntä. Sinä otat rukouksen liian kevyesti, laiminlyöt sen - ja Jeesuksen omien sanojen mukaan se todistaa, että olet kadottanut rakkautesi Häneen.

Kaikki meidän tekomme ovat turhia, ellemme me palaa kirkkaana palavaan rakkauteen Jeesukseemme. Meidän on otettava huomioon, että Jeesuksen rakastaminen ei ole ainoastaan tekojen suorittamista. Siihen sisältyy päivittäinen omatahtoinen suhteen säilyttäminen. Ja se maksaa meille jotakin!

Tärkeysjärjestys on asia, jossa laitat määrätyn arvon jollekin. Uskovat, jotka laiminlyövät rukouksen, ovat vääristäneet oman tärkeysjärjestyksensä!

Monet uskovat lupaavat, että he rukoilevat jos ja kun he saavat siihen aikaa. Mutta joka viikko Kristuksen etsiminen tulee vähemmän tärkeäksi heille kuin auton peseminen, kodin siivoaminen, ystävien tapaaminen, ulkona syöminen, ostokset, urheilun seuraaminen. He eivät yksinkertaisesti anna aikaa rukoukselle.

Mutta ihmiset eivät olleet erilaisia Nooan ja Lootin päivinä. Heidän tärkeysjärjestyksensä oli syöminen, juominen, ostaminen ja myyminen, naimisiin meneminen ja perheistään huolehtiminen. Heillä ei ollut aikaa kuunnella Jumalan viestejä tulevasta tuomiosta. Niin ei kukaan ollut valmis, kun tuomio tuli!

Todistettavasti mikään ei ole muuttunut vuosisatojen aikana. Useimmilla amerikkalaisilla Jumala on tärkeysjärjestyksen listalla alimpana. Yläpäässä ovat tulot, turvallisuus, nautinnot, perhe. Ja on tietenkin vielä amerikkalaisia, joiden listalla ei ole Jumalaa ollenkaan. Mutta se ei murehduta Jumalaa niin paljon, kuin se miten vähäarvoisena Hänen omat lapsensa Häntä pitävät!

Tänä päivänä tuhannet uskovat matkustavat maan äärestä toiseen vain siksi, että heidän puolestaan rukoilisi joku saarnamies, profeetta tai evankelista. Nämä uskovat haluavat tuntea Jumalan kosketuksen ja kokea jonkinlaisen tunnekuohun Hänen läsnäolostaan. Vaikka he saisivatkin, mitä he etsivät, niin tuo kokemus kestää vai lyhyen ajan. Ironista on se, että koko sinä aikana, jonka he ovat matkustanet hakemaan Jumalan kosketusta, he eivät ole viettäneet rukouksessa viittäkään minuuttia!

Rakkaat ystävät, Herra ei halua sinun jätteitäsi - noita pienen pieniä ajanrippeitä, jolloin olet heittänyt nopean rukouspyynnön. Se ei ole uhrautuvaa rukousta. Se on kelvoton uhri - ja se saastuttaa hänen alttarinsa!

Profeetta Malakia kirjoittaa: "Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot" (Mal.1:8).

Malakia sanoo: "Te tuotte minkä tahansa vanhan farmieläimen uhriksi Jumalan läsnäoloon. Mutta ne ovat ajattelemattomasti valittuja, käytettyjä lahjoja. Yritähän antaa sellaisia lahjoja maaherrallesi. Hän heitättäisi sinut pois läheltään!"

Jumala halusi, että hänen kansansa valitsisi laumoistaan parhaan yksilön uhrieläimeksi Hänelle. Aivan samoin tänä päivänä Jumala odottaa meiltä samaa. Hän haluaa meiltä laatuaikamme - ajan, jolloin emme kiirehdi. Ja meidän on tehtävä siitä ajasta tärkein asia elämässämme!

Kerran tapasin erään Amerikan suurimpien kirkkojen pastorin. Tuo mies oli kiireisin saarnaaja, jonka olin koskaan tavannut. Hän kertoi minulle suoraan: ""Minulla ei ole aikaa rukoilla." Mitä hän todella tarkoitti oli tämä: "Minulle rukous ei ole tärkeä asia."

Kun vierailin hänen seurakunnassaan, en tuntenut siellä minkäänlaista Jumalan Hengen läsnäoloa. Itse asiassa se oli kuollein seurakunta, jossa olen koskaan saarnannut. Mutta kuinka siellä voisi ollakaan mitään elämää, kun ei edes pastori rukoillut?

Onhan se tosiasia, että uskova ei rukoile, ellei siitä tule elämän tärkein asia, kaiken muun yläpuolelle - perheen, ammatin, vapaa-ajan, kaiken. Muussa tapauksessa hänen uhrinsa ei ole kelvollinen!

Monet uskovat ajattelevat, että heidän ei tarvitse tehdä muuta kuin mennä kirkkoon, palvoa, kuunnella saarnaa, vastustaa syntiä, tehdä kaikessa parhaansa, ja kaikki menee sitten hienosti. Tämä on se uhri, jonka he tuovat Jumalalle - ja he ajattelevat, että Jumala on siihen mielistynyt!

Olen ollut kuolevien uskovien vuoteen vierellä - he ovat olleet uskollisia kirkossakävijöitä yli viisikymmentä vuotta. He eivät jäänet pois yhdestäkään kokouksesta. He olivat hyviä ihmisiä perheelleen ja he pystyivät keskustelemaan mistä tahansa hengellisestä asiasta. Mutta heillä ei ollut minkäänlaista rukouselämää. He viettivät tuntikausia perheidensä kanssa, tai katsoivat televisiota, tai olivat harrastustensa parissa - mutta heillä ei ollut aikaa olla kahden kesken Kristuksen kanssa.

Tämä voi kulostaa sinusta kovalta, mutta minä uskon, että nuo ihmiset menivät iankaikkisuuteen tuntematta Herraansa. Jumala ei koskaan lähestynyt heitä - koska he eivät koskaan lähestyneet Häntä!

Pelkään jokaisen uskovan puolesta, joka on tottunut elämään mukavasti ilman päivittäistä rukouselämää - jolla ei ole koskaan ollut kasvavaa kanssakäymistä Herran kanssa. Sellaiset ihmiset ovat hänelle muukalaisia. He ovat juuri niiden joukossa, joille Kristus sanoo tuomiopäivänä: "Kyllä, te teitte monia suuria tekoja - paransitte sairaita, teitte ihmeitä, saatoitte monta sisälle valtakuntaani. Mutta Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois tyköäni, muukalaiset!"

Kuinka me voimme paeta Jumalan vihaa, jos me hylkäämme Hänen suuren pelastuksensa? Kuinka voimme seisoa kasvokkain Hänen edessään tuomiopäivänä, kun kirjat avataan ja sieltä paljastuu, että me emme viettäneet aikaa Hänen kanssaan? Voimme vastata: "Herra, myönnän, että annoin hyvin vähän aikaa Sinulle. Käytin sen itselleni, perheelleni, elämäntehtävälleni. Mutta nyt olen valmis viettämään ikuisuuden Sinun tuntemistasi varten. "Luuletko, että Hän hyväksyy sen? Ei - ei koskaan!

On tosiasia, että voit elää koko elämäsi ilman rukousta. Tunnenpa joitakin hyvin "menestyneitä" pastoreita ja evankelistoja, jotka ovat oppineet julistamaan aivan täysin ilman rukousta. He osaavat viihdyttää, kertoa ihmeellisiä tarinoita ja saada ihmiset nauramaan. Mutta he eivät saa heitä synnintuntoon, muuttumaan tai etsimään Jumalan kasvoja!

Ajan kuluessa nuo miehet vaipuvat syvään epätoivoon. Miksi? He tulevat yhä enemmän riippuvaisiksi lihan käsivarresta kuin Herran kädestä. Ja heidän elämäänsä tulee sekaannusta joka puolelta. Rukouksettomat saarnamiehet ovat voimattomia saarnamiehiä!

Samoin rukouksettomat uskovat ovat uskossaan pintapuolisia, helppoja kohteita harhaopin opettajille, helposti johdettavissa harhaan totuuden evankeliumista. Sellaiset uskovat ovat aina "oppimassa" - mutta eivät koskaan kypsymässä!

Ajan mittaan monet uskovat masentuvat vastaamattomista rukouksista - ja sitten lopulta he yksinkertaisesti luovuttavat. He ajattelevat: "Ehkä minulla on uskon puute. Tiedän vain sen, että rukous ei toimi kohdallani. Miksi sitten rukoilisin, kun siitä ei ole mitään hyötyä?"

Israelilaisilla oli Jesajan aikana samanlainen asenne. Jesaja kirjoitti: "Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi: 'Miksi me paastoamme, kun sinä et sitä näe, kuritamme itseämme, kun sinä et sitä huomaa?'..." (Jes.58:2-3).

Tämä kansa syytti Jumalaa lapsensa laiminlyönnistä! He sanoivat: "Minä rakastan Jumalaa - teen oikein ja kartan syntiä. Ja aivan tähän päivään saakka olen uskollisesti etsinyt Häntä rukouksessa. Mutta tiedätkö, että Hän ei ole koskaan vastannut minulle! Niin miksi sitten vaivaisin sieluani Hänen edessään? Ei Hän ole koskaan ottanut huomioon pyyntöjäni!"

Monilla uskovaisilla yksinäisillä naisilla on taipumusta puhua tähän tapaan. He sanovat: "Olen etsinyt Herraa vuosia hartaasti pyytäen, että Herra johtaisi elämääni uskovaisen miehen. Olen nyt rukoillut yli kymmenen vuotta. Mutta mitään ei ole tapahtunut!" Sitten he järjestävät itselleen avioliiton - seurauksena on onneton liitto.

Hiljattain eräs pastori kirjoitti huolestuttavan kirjeen minulle: "Veli Wilkerson, viime viikolla suljin seurakunnan, jossa olen ollut pastorina useita vuosia. Minä yksinkertaisesti hajotin seurakunnan ja lopetin saarnaamisen. Olimme rukoilleet vuosia herätystä - mutta mitään ei tapahtunut. Rukoilimme kirkkorakennusta - mutta ei sitäkään tullut. Vuosien mittaan joukkomme vähentyi 30 henkeen. Ei siitä tullut mitään. Nyt minä poistun löytääkseni toisenlaisen työn."

Säälin tätä masentunutta miestä. Mutta olen samaa mieltä - hän tarvitsee toisen työn, koska luultavasti häntä ei oltu kutsuttukaan Herran työhön. Meidän kutsumuksemme ei olekaan vain herätyksen näkemistä, kirkon rakentamista tai saada kunnioitettava vahvuus seurakuntaamme. Ei - se on Herran palvelemista uskollisesti - ja siihen kuuluu rukouselämämme!

Jaakob kirjoittaa, että Jumala ei vastaa sellaisten rukouksiin, jotka pyytävät asoita tyydyttääkseen vain itseään: "Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti kuluttaaksenne sen himoissanne" (Jaak.4:3). Toisin sanoen: "Te ette ano Jumalan tahdon mukaan. Te ette ole valmiita alistumaan Hänen tahtoonsa. Te yritätte vaatia Häneltä sellaista, joka tyydyttää omaa sydäntänne!"

Älkää erehtykö - Jumalamme on täydellisesti luotettava. Paavali kirjoittaa: "... Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija... " (Room.3:4). Hän sanoo tässä: "Älkää välittäkö siitä vaikka miljoonat sanovat: 'Rukous ei toimi. Jumala ei kuule minua!' Sanottakoon jakaista ihmistä valehtelijaksi. Jumalan sana kestää - ja Hän on uskollinen ja kuulee meitä!"

Jeesus sanoi: "Ja kaiken, mitä anotte rukouksessa uskoen, te saatte" (Matt.21:22). Kristus sanoo yksinkertaisesti: "Jos te todella uskotte, te haluatte odottaa vastausta taivaalliselta Isältänne. Eikä silloin ole tärkeää kuinka kauan siihen menee. Te pidätte kiinni uskossa siitä, että Hän vastaa!"

Jos Jumala ei ole vastannut johonkin rukoukseesi, niin saat olla varma, että Hän koettelee uskoasi. Hän haluaa sinun luottavan Häneen, kun näyttää siltä, että Hän on hiljaa. Hän koettelee sinua nähdäkseen, että sanotko: "Minä luovun. Hän ei vastaa!" Se mitä Hän todella haluaa, on että uskosi tulee esille kuin puhdas kulta - niin että sinut valmistetaan ottamaan vastaan rukousvastauksia sekä itsellesi että toisille! Luin kerran kertomuksen eräästä pyhästä henkilöstä - rakkaasta vanhahkosta sisaresta, joka oli vaeltanut Jeesuksen seurassa monia vuosia. Hänellä oli voimakas rukouselämä, ihmiset kaikkialta pyysivät häntä rukoilemaan puolestaan. Eräänä päivänä eräs ystävä kirjoitti hänelle ja pyysi rukoilemaan puolestaan, ja nainen suostui.

Muutamaa viikkoa myöhemmin tuo hurskas nainen sai toisen kirjeen tuolta samalta ystävältä, joka kuului: "Kiitos kun rukoilit - olen nyt parantunut!" Mutta tuo hurskas nainen havahtuikin, että hän oli unohtanut rukoilla! Hän iloitsi, että hänen ystävänsä oli parantunut - mutta hän aprikoi: "Herra, hän sanoi, että hänen uskonsa oli heikko. Miksi paransit hänet vaikka olin unohtanut rukoilla?"

Jumala vastasi hänelle: "Minä paransin hänet, koska sinä olet tullut tuntemaan Minut! Olet kasvanut niin lähelle Minua, täytin jokaisen pyyntösi ystävällesi - ilman sinun rukoustasi."

"Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmisten edessä!" (Ps.31:20). "... mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu" (Ps.34:11).

Mene säännöllisesti salaiseen kammioosi, ja etsi Häntä kaikesta sydämestäsi. Siinä on vastaus paranevaan avioliittoosi, pelastumattomaan perheesi jäseneen, jokaiseen elämäsi tarpeeseen. Vastauksesi eivät ehkä tule seuraavana päivänä, mutta Jumala tekee työnsä omalla ajallaan ja omalla tavallaan. Sinun osuutesi on uskoa, että Hän on uskollinen ja vastaa - koska sinä olet Hänen rakas lapsensa!