Minä olen sinun suusi apuna...
Jumala kohtasi Mooseksen palavan pensaan luona ja antoi hänelle valtuutuksen johdattaa Israelin ulos siteistä. Hän sanoi palvelijalleen:
Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä... Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät... minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä..." (2Moos. 3:7-10).
Niin Mooses sanoi Herralle: Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi... Ja Herra sanoi hänelle: Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava (2Moos. 4:10-12).
Mutta Mooses vastusteli - Lähetä joku muu!
Tässä kohdassa Mooseksen tavoin suurin osa Jumalan voidelluista kompastuu. Myös me rajoitamme Jumalaa tällä alueella suumme hallitsemisessa.
Uudelleen ja uudelleen Jumala todisti Moosekselle voimaansa. Hän osoitti tälle aralle miehelle, että Hän voi muuttaa veden vereksi, peittää Egyptin maan vitsauksilla ja halkaista Punaisen meren vain yksinkertaisella sauvan kohotuksella. Kuitenkaan hän ei halunnut uskoa, että Jumala voisi olla hänen suunsa apuna ja opettaa hänelle, mitä hänen on puhuttava. Hän uskoi ihmeisiin mutta ei siihen, että Jumalalla olisi valta hänen omaan kieleensä!
Mooses anoi uppiniskaisesti: Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa! (2Moos. 4:13). Jumala suuttui sellaisesta uskon puutteesta: ...Herra vihastui Moosekseen... (2Moos. 4:14). Lopulta Hän antoi Mooseksen veljen Aaronin olla puhujana:
Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä... (2Moos. 4:15).
Mooseksesta tuntui siltä, että hänellä oli hyvä syy epäillä Jumalan lupausta. Kuinka hyvin hän tunsikaan oman heikkoutensa! Hän tunnusti, että hänen huulensa olivat ympärileikkaamattomat (2Moos. 6:12). Loppujen lopuksi tästä tulikin juuri se asia, joka piti hänet poissa luvatusta maasta. Taipumaton kieli! Hän kantoi heikkoja huulia kuolemaansa saakka. Psalmin kirjoittaja sanookin: Mooseksen kävi pahoin... hän puhui huulillaan ajattelemattomasti (Psalmi 106:32-33).
Mikä voimallinen varoitus meille tänä päivänä! Tässä oli suuri Jumalan mies ihmeiden ja voiman mies mies, joka todellakin tunsi Jumalan. Hänellä oli vain yksi puutos. Mutta se oli niin suuri puutos, että se suututti Jumalan ja heitti lopulta varjon kaiken sen ylle, mitä hän teki. Se on kirjoitettu muistiin, että me ottaisimme siitä opiksemme. Jumala odottaa meidän oppivan Mooseksen uskon puutteesta.
Tämä ei ole pelkästään Vanhan testamentin sanomaa. Matteus kertoo, että Jeesus lähetti opetuslapsensa kuin lampaat susien keskelle. Heitä varoitettiin, että he tulisivat kohtaamaan vastustusta ja vainoa. Mutta he eivät pelänneet, sillä ilosanoman levittämiskäskyn mukana seurasi lupaus, että Hän olisi heidän suunaan.
Kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä... (Matt. 10:19-20).
Heidän ei tullut saarnata evankeliumia tai vastata heidän arvosteluihinsa heidän omilla sanoillaan! Luvattiin yliluonnolliset voiman sanat! Hengen sanoja Hengen ohjaamilta huulilta!
Uudessa testamentissa on toinenkin, merkittävä kohtaus, jossa Henki oli hänen opetuslastensa suun apuna. Helluntaipäivänä heille annettiin, mitä heidän tulee puhua. Sillä he eivät itse puhuneet, vaan puhuivat sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi (Apostolien Teot 2:4). Toisin sanoen, Henki otti heidän suunsa täyteen hallintaansa, niin että he eivät sanoneet sanaakaan, paitsi sitä, mitä Hän halusi puhuttavan. Ja Hän halusi, että puhutaan vain yhdestä asiasta:
...me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja... (Apostolien Teot 2:11).
Helluntain keskipisteenä eivät olleet tuntemattomat kielet. Sen sijaan keskipisteenä oli se ihmeellinen näky, jossa 120 Jumalan täyttämää pyhää havaitsi, että Jumala oli heidän suunsa apuna. Se oli sitä Kristuksen opetuslasten iloa, kun he kokivat tuota hurmiota, ei kielistä, vaan siitä, että Isän Henki puhui heidän kauttaan.
Henki olisi voinut puhua vanhoilla tai uusilla kielillä, ihmisten tai enkelien kielillä, tunnetuilla tai tuntemattomilla kielillä. Se ei ollut helluntain merkitys. Ei se kieli, jolla Hän puhui, vaan se, kuinka Hän puhui käyttäen yhteen kokoontuneiden pyhien huulia! Minun sydämeni huutaa: Puhukoon Hän, mitä tahtoo! Minulle riittää se, että saan kokea taivaallista iloa tuntiessani, että Hän hallitsee kieltäni!
Kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu... (Matt. 12:34).
Jaakob sanoi samasta asiasta näin: Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä... (Jaak. 3:11-12).
Moraalisesti mahdoton tila on tämä: todella hengellinen ihminen ei voi puhua pahaa!
Kuitenkin Jaakob on sitä mieltä, että kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä... (3:8). Ei hän väitä, että kielellä olisi oma mieli. Päinvastoin hän tiesi, että sydän hallitsee kieltä! Hän puhui sellaisista kristityistä, jotka olivat huuliltaan ympärileikkaamattomat, koska heidän sydämensä ei vielä uskonut vapautukseen. He siunasivat Jumalaa, ylistivät Herraa kovalla äänellä ja kuitenkin puhuivat veljeä tai sisarta vastaan. Jaakob sanoi, että näin ei saa olla. Toisin sanoen, sitä tapahtuu, mutta se ei ole raamatun opetuksen mukaista. Se todistaa, että alkulähteellä on ongelma.
Jumala ei ole suunnitellut kieliämme hillittömiksi. Hän ei ole tarkoittanut, että käytämme suutamme loukkaamiseen milloinkaan!
Joka viettelee... [engl.kään. 'offend' 'loukata'] sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen... (Matt. 18:6).
Meitä ei ole jätetty epätoivoon. Ratkaisu tuohon mahdottomaan moraaliseen tilaan on yksinkertaisesti tämä: sinun täytyy kääntyä!
Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä... (Jaak. 3:3,4).
Pyhä Henki ikävöi tilaisuutta paljastaa meille, että Hän on nuo suitset Hän on se perämies, joka kääntää laivamme peräsimen! Jos et vielä tiedä, mitä tarkoittaa, kun suussasi on Hengen suitset, olet vielä villi ja kesyttämätön puheissasi. Helluntaisi ei ole vielä tullut.
Kuukausien ajan Pyhä Henki on yrittänyt osoittaa minulle, kuinka vakava tämä asia on. Haluankin jakaa kanssanne kolme asia, jotka Hän on minuun juurruttanut:
...kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin... (Jaak. 3:6).
Sellaista asiaa ei kielenkäytössä olekaan kuin lipsahdus. Ei yksikään sana lähde ilman syytä. Kristus itse sanoi, että meidän sanamme lähtevät sydämestämme. Ei Hän sanonut, että lihan viimeisistä jäänteistä suu puhuu, vaan sydämen kyllyydestä suu puhuu! Se, mitä sanomme ei ole satunnaista vaan aavistettavissa olevaa!
Tämä on vakavaa! Sinä ja minä, me saatamme ajatella, että olemme täynnä Jumalan hyvyyttä ja rakkautta. Saatamme ajatella, että kun puhumme jostain ihmisestä jotain negatiivista, se on satunnaista. Mutta Jumala sanoo meille, että se on puhuttu siksi, koska se on ollut koko ajan sydämessämme. Jaakob sanoo, että kaikenlainen riitely ja kaikenlainen kateus on suoraa tulosta sydämen kamppailusta! Kamppailu määritellään sanoilla taistelu tai kiistelevä henki. Juoruilu, kateus, eripuraisuus, katkeruus ja kapinallisuus kaikki nämä ovat taistelevan hengen ylitsevuotavuutta. Ja niiden alkuperä on sydämessä!
Hengen ohjaaman uskovan on mahdotonta puhua mitään muuta kuin hyvyyttä, armoa ja vanhurskautta. Yhtä mahdotonta kuin se, että viikunapuussa kasvaisi oliiveja. Tai viinipuussa viikunoita. Tai suolaista ja puhdasta vettä virtaisi samasta lähteestä. Raamattu ei sano, että suolaisen ja raikkaan veden tulisi virrata samasta lähteestä sellaista sanotaan mahdottomaksi!
Näiden sanojen täytyy pysäyttää meitä! Meidän on ymmärrettävä, että me emme voi vaeltaa Hengessä ja tulla Hengellä täytetyiksi ja puhua samaan aikaan epäpyhiä sanoja. Muutenhan me olemme vieläkin niin kuin se kelvoton mies, joka kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli (Sananlaskut 16:27).
Äläkä luule hetkeäkään, että helluntaipäivänä nuo opetuslapset puhuivat Hengen vaikutuksen alaisena ainoastaan jonkinlaisen hurmion tai suuren tunteen koskettamana. Ei! Tuosta päivästä alkaen he puhuivat sanoja, jotka olivat rakentavia pyhitettyjä ja puhtaita. Paavali sanoi, että kun he olivat tulleet tuntemaan Kristuksen, "tulee panna pois vanha ihmisenne... pois valhe ja puhukaa totta.... Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista [Biblian mukaan 'kelvollista', engl.kään. 'armoa palvelevaa'] niille, jotka kuulevat..." (Ef. 4:20-29).
Paavali ei sanonut, että kesytön kieli olisi ollut heikkous, joka olisi yritettävä voittaa, tai sellainen lihan vajavuus, jota olisi siedettävä. Hän oli sitä mieltä, että siitä oli päästävä eroon olosuhteista huolimatta!
"Herran sanat ovat selkeitä [engl.kään. 'puhtaita'] sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua..." (Psalmi 12:6). "...lempeät sanat ovat puhtaat" (Sananlaskut 15:26). "Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille..." (Sananlaskut 16:24).
Miksi Kristuksen sanoilla oli sellainen voima? Miksi Hänestä sanottiin, että "ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu" niin, että Hänen sanoissaan oli voimaa!? Koska, Hänen oman tunnustuksensa mukaan, "Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot..." (Joh. 14:10).
Nämä pyhät sanat ovat osa sitä perintöosaa, jonka Jeesus jätti seuraajilleen: "Ne sanat, jotka Sinä minulle annoit, minä olen antanut heille..." (Joh. 17:8). Me emme vaella tämän loisteliaan totuuden valossa Herra ei ole "suumme apuna" ennen kuin kaikki ympärillämme sanovat: "Ei kukaan puhu niin kuin hän puhuu! Katso, siinä menee sellainen ihminen, joka puhuu ainoastaan Jumalaa kirkastavia sanoja!"
Kun luovutamme itsemme Hengelle, Hän laittaa meidät puhumaan ainoastaan niitä sanoja, jotka ovat Isältä. Ei tarvita kamppailuja tai taisteluja. Ainoa, mitä tarvitaan, on sydän, joka tahtoo taipua Pyhän Hengen alaisuuteen tässä asiassa.
Tunnustamaton synti saastuttaa kristityn kielen. Sellaisella papilla tai uskovalla, joka hoivaa sydämessään salaista syntiä, ei ole mitään sanottavaa kenellekään! Jokainen hänen puhumansa sana on turhaa. Sanoja voi kyllä virrata kaksimielisestäkin sielusta ja ne voivat vaikuttaa vilpittömiltä. Ne voivat kuulostaa hurskailta. Ne voivat olla aivan raamatun mukaisia. Mutta ne ovat merkityksettömiä, jos astia on saastainen, sillä synti hävittää sanoistamme kaiken voiman.
Kyse ei ole siitä, kuinka älykkäitä tai hyvin valittuja tai kuinka voimalliset sanasi ovat. Se, millä on merkitystä, on se, kuinka puhtaita ne ovat! Ainoastaan puhtaat sanat antavat terveyttä. Jeesus sanoi:
"Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa..." (Matt. 12:35).
Tässä teille vakavaa ajateltavaa: jokainen turha meidän lausumamme sana huomioidaan tuomiopäivänä!
"Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä..." (Matt. 12:36).
Tuon "turha"-sanan alkuperäinen merkitys on "ei täytä mitään tarkoitusta, mitään tekemätön; tyhjä, hyödytön, vaikutukseton, epämääräinen". Tämä on jotain muuta, kuin se satunnainen puhe, jota meidän kaikkien suusta pääsee päivän kuluessa. Tämän täytyy liittyä sellaiseen todisteluun, jolla ei ole mitään vaikutusta. Epämääräisiin neuvonantoihin. Saarnaamiseen, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Sellaisia sanoja, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan valtakunnan edistämisessä.
Jumala meitä auttakoon suhtautumaan tähän vakavasti, että alkaisimme kuunnella omia puheitamme! Minä pyydän Pyhää Henkeä asettamaan Jumalan pelon suuhuni sanoihini niin että saisin vartijan huulilleni ja puhuisin huolella. Ei ainoastaan toisten läsnä ollessa, vaan jopa yksityisesti silloin, kun olen aivan yksin.
Kuulostaako monimutkaiselta? Lakihenkiseltä? Mahdottomalta? Nyt tuleekin se hyvä osuus:
Jumala on nostattamaisillaan uuden puhtaiden sydänten ja huulten sukupolven. Hänellä täytyy olla puhtaat huulet, että Hän voisi jälleen puhua maailmalle. Niinpä Hän vie kansaansa takaisin loisteliaaseen näkyyn Hänen pelkoa herättävästä pyhyydestään. Jesajan lailla, Jumalan kansa alkaa ymmärtää, kuinka pahoja meistä on tullut kuinka luopuneita, kuinka kontrolloimattomia ja kurittomia kieleltämme.
"Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin..." (Jesaja 6:5).
Täytyy tunnustaa, että minä olen oikeasti kokenut tuota kauhua, josta Jesaja puhuu. Olen saanut uuden näyn Vapahtajan pyhästä herruudesta! Ja mitä selvemmäksi näky tulee, sitä selkeämmin minä tiedostan sen syntisyyden, jota elämässäni on hallitsemattoman kielen, ympärileikkaamattomat huulet. Jos sellainen pyhä Jumalan profeetta kuin Jesaja tunnusti huultensa olevan saastaiset, mikä onkaan sinun ja minun tilanne? Viime viikkoina Jumala on vienyt minua kuninkaalliseen halkovajaansa ja antanut minulle selkäsaunaa sen tähden, että olen puhunut harkitsemattomasti liian usein.
Jumala sanoi Moosekselle: "Ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon!" (2Moos. 33:20). Jesaja näki hänet ja huudahti: "Tämä on loppuni... minä hukun! Vanha Jesaja on kuollut" (6:1-3). Tässä onkin se vihje: "Näe Herra ja kuole!" Anna vanhan itsesi kohota savuna ilmaan. Uhrina. Kun näet Hänet Herrana, sinä kuolet! Mutta se onkin vasta alkua. Sieltä sinä astut sisälle ylösnousemus-elämään!
Katsokaa, kuinka ihanasti Herra oli Jesajan suun apuna tuosta hetkestä alkaen: "Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu... Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: Mene ja sano..." (6:6-9).
Meitä kutsutaan lopettamaan kamppailu tehdä tai sanoa oikein omassa voimassamme. Meitä pyydetään kuolemaan uskon kautta herätäksemme uskon kautta olemaan pyhät ja hyväksytyt uskon kautta elämään ja puhumaan uskon kautta, verellä ostettuina pyhinä. Henki lupaa ympärileikata sydämemme ja huulemme, niin että voimme puhua Isämme sanoja, aivan kuten Kristus teki.
Kiinnitä huomiosi erityisesti tähän: Kristus ei tule milloinkaan olemaan sinun suusi apuna minkään sen tähden, mitä sinä voit tehdä! Siitä vaan; tee lupauksesi. Kerro Jumalalle, ettet ikinä valehtele tai juorua tai ole kateellinen tai sano mitään turhaa tai typerää. Kuoleta itsesi. Syvenny kuritukseen. Sano itsellesi: "Tästä lähtien jokainen puhumani sana kirkastaa Herraa." Mutta olet tuomittu epäonnistumaan ja epätoivoon, jos luulet saavuttavasi tuon tahdonvoimallasi tai ymmärrykselläsi. Minäkin olen tuota leikkiä leikkinyt eikä se toimi!
Ei milloinkaan! Meidät puhdistetaan uskon kautta! Ihmisemme on saatava puhtaaksi, että voisimme totella Hänen sanojaan.
Koko sen ajan, kun Jumala vuodatti tätä sanomaa sieluuni, polttaen mieleeni tuon tarpeen saada ympärileikatut huulet ja puhtaan sydämen minulla oli kasvava tunne siitä, että Henki oli johdattamassa minua loisteliaaseen profeetalliseen totuuteen näitä viimeisiä päiviä varten. Tiesin, että kyseessä täytyi olla enemmän kuin pelkkä oppitunti puhtaasta puheesta.
Miksi tällainen uusi puhdistus sydämissämme ja huulissamme? Miksi uudenlainen näky pyhyydestä sydämessä, kielessä, huulissa ja suussa? Jumala osoitti minulle, miksi.
Meidän huulemme ovat se portti, jonka kautta Hengen täytyy virrata! Jumala on palauttamaisillaan Siionin ennalleen ja rakentamaisillaan uudelleen Daavidin huoneen. Hän tekee sen voimallisen Hengen tulvan kanssa. Voimallinen elävän veden virta, joka parantaa, puhdistaa ja eheyttää. Tämä virta tulee virtaamaan Kristuksen ruumiin sisältä täällä maan päällä Hänen kansansa sydämistä! Jumalan ei tarvitse kutsua jotain tuntematonta ja salaperäistä voimaa. Kaikki, mitä Hän tarvitsee, on jo valmiiksi saatavissa. On lähde, on vesi pohjaton valtameri!
Vai yksi puuttuu: Henki ei voi virrata esteettömässä voimassa ennen kuin kaikki on valmista. Alkulähteen (joka on se alue lihassamme, jossa Henki on) täytyy olla tahraton. Ei puhtautta ei virtaa! Tuon portin täytyy olla puhdas ja valmis. Kaikki romu poistettu. Kaikki esteet mennyttä. Kanavat kaivettu syvemmiksi. Mitkä kanavat? Pyhitetyt kielet, huulet ja suut kaikki puhdistettujen pyhien!
Sillä hetkellä, kun Henki on saanut tämän työn valmiiksi, ei ole enää mitään tehtävää. Ei ole mitään valmistettavaa. Ei mitään ensisijaista tai pakollista. Kaikki se padottu voima laittaa elävän veden "kumpuamaan" omalla painollaan. Se tulee "sen veden lähteeksi, joka kumpuaa..."
Kuvittele Pyhän Hengen voiman lähde! Pyhää Henkeä virtaa sisältämme. Jokaisesta avatusta portista virtaa joki. Virrat yhtyvät virtoihin, joet jokiin ja ne vedet peittävät kaikkea yli kaiken sen, mitä ihminen on ikinä silmillään nähnyt. Silloin me koemme sen viimeisten päivien vuodatuksen, jonka Jumala lupasi vuodatuksen korkeuksista joka saa alkunsa sisällämme!
Nousee kysymys, tuleeko minun rukoilla huulia, jotka ovat ympärileikatut, vain ollakseni puhdas tuomion päivänä vai haluanko olla kanava tälle viimeisten päivien vuodatukselle? Tahdonko mennä anteeksiannon tuolle puolelle tarpeettomuuteen?
Minulle vastaus on selvä. Minä tahdon Pyhän Hengen tulevan "minun suuni avuksi" ja valmistavan minua Hänen rakkautensa virtaan että se voisi virrata minunkin kauttani maailmaan! Kuka uskaltaisi estää tätä virtaa? Kuka uskaltaa suhtautua tähän kevyesti? Tuomio voi olla sanoin kuvaamaton jokaiselle, joka estää tuota virtaa, kieltämällä muilta sen parannuksen, jonka olisi täytynyt virrata meidän omilta huuliltamme.
On tärkeää, että Henki virtaa meidän kauttamme. Eikä ainoastaan muille tärkeää sillä mekin juomme siitä, omasta virrastamme. Se on myös meille elävää vettä. Kaikki tarvitsemamme on tuossa virrassa: parannus, ilmestys Kristuksesta, hengellinen viisaus ja tieto, mielenrauha, toivo, ilo kaikki se, mikä on välttämätöntä hedelmän kantamiseen.
Jaakob sanoi: "Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?" Mutta pysähdypä kohtaan "Uhkuuko lähde...?" Eihän lähteestä voi tulla mitään, ennen kuin se on avattu. Tahdotko sinä oman lähteesi aukeavan? Kaipaatko Henkeä virtaamaan kauttasi, pyhittäen suusi? Tässä on yksinkertaisia ohjeita:
Aseta jokainen syvään juurtunut synti sivuun Tunnusta heikkoutesi ja avuttomuutesi Uskon kautta, kuvittele Kristuksen veren virtaavan lähteestä, puhdistaen huulesi ja pyyhkien kaikki esteet pois.
Silloin sinä saat maistaa sitä ihanaa vettä, joka kumpuaa sisältäsi. Silloin Henki virtaa!