MITÄ ON PYHÄN HENGEN PUNASTUMINEN?

”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra”(Jer.6:13, 15).

Profeetta Jeremia näki kauhean tilanteen tulevan Jumalan kansan ylle. He olivat alkaneet elää pinnallisen rauhan ja turvallisuuden fasadin takana vain peitelläkseen syntejään. Ahneus ja kateus olivat niin vallanneet heidän sydämensä, että he pukivat kipunsa teeskennellyn murtumisen naamioon. Heidän koko elämänsä oli tullut pinnalliseksi: pinnallisia kyyneleitä, pinnallista katumusta, jopa parantamista.

Jumalan kansa oli kadottanut häpeän tunteensa ja surunsa syntien, yhteisön ja heidän oman elämänsä synnin tähden. He eivät enää tunteneet Jumalan vihaa rikkomuksia kohtaan. Synnistä oli tullut ”yksi noista asioista”.

Jeremia huusi: ”Miksi te ette hävenneet, kun he tekivät syntiä? Ei! He eivät olleet ollenkaan häpeissään, eivätkä he punastuneet häpeästä.

Pyhän Hengen punastuminen ei ole vain punaisia poskia yksinkertaisessa vaatimattomuudessa. Se on tunne haavoittuneisuudesta, häpeästä, tuhosta, surusta, että Jeesuksen Kristuksen nimi ja puhtaus on poljettu maahan, että Hänen maineensa on liattu.

Jumalan kansa oli tämän polttavan totuuden sanoman alla, mutta he eivät siltikään kääntyneet siitä pois. He kapinoivat sitä vastaan! ”He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi, eivät ole tahtoneet kääntyä”(Jer.5:3). He olivat tehneet aviorikoksen meluten porttojen kanssa ja himoiten naapuriensa vaimoja. Saman luvun jakeessa 11 Jeremia nimittää sitä ”peräti uskottomuudeksi” Herraa kohtaan.

Vaikka profeetta Jeremia varoitti heitä, nämä ihmiset jatkoivat iloista menoaan, sanoen: ”Ei meitä kohtaa onnettomuus, emme tule näkemään miekkaa emmekä nälkää”(Jer.5:12). ”Ei Jumalan sanoma ole meille tuomion sanoma”, he sanoivat.

Jumala kehotti kansaansa ottamaan vaarin heille lähetetyn sanan ohjeesta tai Hän jättäisi heidät: ”Ota ojentuaksesi, Jerusalem, ettei minun sieluni vieraannu sinusta”(Jer 6:8). Ja taaskin Jumala sanoi: ”Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? ”(Jer 6:10).