MURHE SYDÄMESTÄ, JOKA HORJUU

Ehkä sinullakin on ollut tilanne, jossa olet rukoillut jotakin, mutta et näytä saaneen vastausta. Saatat sanoa: ”Minä rukoilin uskossa, mutta Jumala ei kuullut minua. Odotin ja odotin, mutta hän ei vastannut. Kuinka voisin antaa elämäni Jumalalle, jos hän ei vastaa rukouksiini”.

Olet ehkä vihainen Jumalalle, vaikket olekaan menettänyt luottamusta häneen. Se estää sinua antautumasta sydämestäsi hänelle kokonaan. Siksi olet lakannut rukoilemasta etkä nauti enää hänen siunaustensa täyteyttä.

Jaakob puhuu juuri tästä asiasta: ”Joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee” (Jaak.1:6). Kun Raamattu käyttää sanaa ”epäröi”, se merkitsee päättämättömyyttä. Kun ihmiset rukoilevat asioitansa, he ikään kuin panevat Jumalan koetukselle sydämessään. He sanovat sisimmässään: ”Herra, vastaa minulle, niin minä palvelen sinua. Annan sinulle kaiken! Mutta, jos et vastaa, elän elämääni omalla tavallani.”

Jumalaa ei voi lahjoa. Hän tuntee sydämemme ja tietää, milloin epäröimme antaa elämämme hänen Pojalleen. Hänellä on valta antaa Kristuksessa olevaa voimaa niille, jotka ovat antautuneet hänelle kokonaan.

Todellinen usko miettii kaikkia Jumalan lasten ongelmia ja kipuja maailmanlaajuisesti, kaikkia toivottomia tilanteita, ja laittaa nämä murehduttavat asiat vaa’an toiseen kuppiin. Isä sitten laittaa Kristuksen vaa’an toiseen kuppiin ja iloitsee, kun Kristus kantaa maailman kaikki synnit ja sairaudet.

Jumala ei suunnitellut meidän antavan paholaiselle ylivaltaa sydämiimme ja koteihimme.  Hän tarkoittaa paremminkin sanoa jotakin ja tehdä sen kovaa ja selvästi. Meidän tulee ottaa asemamme Kristuksessa ja rukoilla: ”Jeesuksen nimessä”.

Jokaisen uskovan on aika nousta ylös ja julistaa: ”Olen elänyt pelossa tarpeeksi kauan ja Jeesuksen nimessä, en enää tahdo pelätä kuolemaa, ihmisiä tai paholaista.”