Nimikristitty

Profeetta Jesaja sanoi Israelista: "....syntinsä he tuovat julki niinkuin sodomalaiset, eivät he niitä salaa...." (Jes.3:9). Nämä sanat kuvaavat nyt Amerikkaa. Kansamme on tehnyt syntiä aivan kuten Sodoma. Meistä on tullut yhteiskunta, missä voidaan tehdä mitä tahansa jumalattomia tekoja häpeilemättä. Minä uskon, että Amerikka on tullut aivan kuilun partaalle.

Jopa tämä maailma myöntää, että asiat ovat menneet liian pitkälle. Luin hiljattain sanomalehdestä artikkelin, joka viittasi rock-tähtiin, jotka vuosia sitten tulivat kuuluisiksi moraalittomuudestaan, jota he esittivät MTV:ssa. Tänä päivänä nämä samat muusikot ovat kauhuissaan siitä hirvittävästä saastasta, joka on vallalla Amerikassa. He sanovat moraalittomuuden nyt olevan pahinta, mitä ovat koskaan nähneet. Vain muutama vuosi sitten he itse ylpeilivät esittämästään moraalittomuudesta. Nyt he puistelevat päitään inhoten sitä, mitä nyt näkevät. He myöntävät: "Emme mekään voi hyväksyä, mitä nykyään tapahtuu. Tämä maa on todella ylittänyt rajan."

Kuinka Herra suhtautuu meidän häpeämättömyyteemme? Kun paha oli vallassa Israelissa, Jumala antoi kansalle taloudellisen tappion ja lamakauden. Näytti siltä, että hän sai kansan huomion puoleensa vain ottamalla pois heidän elinkeinonsa: "Sillä katso, Herra, Herra Sebaot ottaa pois Jerusalemilta ja Juudalta varan ja turvan, kaiken leivänvaran ja vedenvaran...." (Jes.3:1). Tämä tarkoittaa selvästi taloudellista tuhoa.

Minä uskon myös, että taloudelliset vaikeudet ovat Jumalan ainoa keino saada Amerikan huomio puoleensa. Kuinka muuten hän saa otteen syntiin hullaantuneesta kansakunnasta kuin puuttumalla jokaisen kansalaisen kukkaroon? Hän sanoo meille kuten hän sanoi Israelille: "Minä saatan kansantaloutenne vaikeuksiin. Tulette näkemään minun ottavan teiltä pois menestyksen vuodet."

Jesaja kuvaa sitten epätavallista tilannetta: "Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme" (Jes.4:1). Seitsemän neitsyttä yrittivät erikoisjärjestelyillä mennä naimisiin yhden miehen kanssa. Eikä siinä mainittu mitään rakkaudesta tai seurustelusta. Ei sanaakaan mainittu kihlauksesta, intiimistä suhteesta, toisten jättämisestä, uskollisuudesta.

Mitä tässä oikein oli meneillään? Jesaja sanoo meille: "Nämä naiset eivät halua aviomiestä, jota voisivat rakastaa tai joka pitäisi heistä huolta. He ainoastaan halusivat tuon miehen nimen. He haluavat rakkaudetonta, sitoutumatonta avioliittoa, että he saisivat vain määrätyn aseman."

Raamatussa usein numero seitsemän edustaa hengellisiä asioita. Nämä seitsemän naista ehkä edustavat määrätynlaisia ihmisiä, joilla näyttää olevan jotain tekemistä Jumalan valtakunnan kanssa. He sanovat tälle miehelle: "Me huolehdimme omasta toimeentulostamme. Me vain haluamme sinun nimesi häpeämme poistamiseksi. Me haluamme näyttää hyviltä maailman silmissä. Sinun nimesi antaisi meille sellaisen aseman."

Minä uskon, että Jesaja puhuu seurakunnasta. Ja mies, jota nämä naiset haluavat puolisokseen, on Jeesus. Profeetta kuvaa jotain hyvin tärkeää tässä. Hän sanoo, että vaikeuksien aikoina uskoviksi aikovat tulevat yrittämään sovinnaisavioliittoa Kristuksen kanssa. Mutta sellaiset uskovat ovat nimikristittyjä. He haluavat esiintyä hengellisinä, sanovat olevansa sisällä Jumalan valtakunnassa. Mutta he haluavat asettaa Herralle määrättyjä ehtoja. He sanovat: "Minä haluan sinut, Herra. Mutta haluan käydä omaa tietäni ja päättää itse asioistani. Anna minulle vain nimesi. Haluan vain, että minut nähdään yhtenä sinun omistasi, sinun morsiamenasi."

Sellaiset ihmiset eivät halua heitä puettavan Kristuksen vanhurskauden vaippaan. He eivät halua olla intiimissä suhteessa Herran kanssa tai olla riippuvaisia hänestä. He haluavat elää vain itselleen. He eivät halua mitään velvollisuuksia eikä mitään sitoutumista. Tällaisella suhtautumisellaan he sanovat Herralle: "Salli minun nauttia sinun yhteydestäsi. Silloin toiset näkevät minut hyvänä ihmisenä."

Me näemme Jesajan profetian täyttyvän tänä aikana. Seurakunnat Amerikassa ja ympäri maailmaa ovat täynnä miljoonia ihmisiä, jotka sanovat olevansa kristittyjä, mutta heillä ei ole intiimiä suhdetta Jeesukseen. He eivät käytä aikaa rukoukseen, eivät ota Raamattua esille nähdäkseen, mitä Herra haluaa heistä. On uskomatonta kuinka Herra suvaitsee heitä ja antaa siunauksia ja menestystä. Eivätkä he edes saa sanotuksi: "Kiitos Herra, mitä sinä haluat minun elämältäni?"

Joillain keinoilla nämä ihmiset ovat liittäneet itsensä Kristuksen nimeen. Mutta he tekivät sen omilla ehdoillaan. Meidän Herramme ei ole missään tekemisissä sellaisten järjestelyjen kanssa.

Mutta viisaalla neitsyellä on ensirakkaus ylkään. Hän haluaa jatkuvasti läheisyyttä häneen: "Rakkaani on minun, ja minä hänen..." (Korkea Veisu 2:16). Todellisen kristityn kaipaus on: "Herra, minä en halua vain nimeäsi. Minä haluan sinut kokonaan. Minä ajattelen sinua koko ajan, kun menen vuoteeseen. Ja joka aamu, kun minä herään, minun sydämeni halajaa sinua."

"Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain..." (Jes.26:8-9).

Todellinen kristitty sanoo: "Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu" (Jes.61:10).

Herra ravistelee nyt meidän kansakuntaamme. Tulemme myös näkemään Jesajan ennustuksen toteutumisen. Jumala tulee tekemään meille kuten hän teki Sodomalle ja Gomorralle: "...nuorukainen rehentelee vanhusta vastaan, halpa-arvoinen arvollista vastaan" (Jes.3:5)

Pian Herran vanhurskaat tuomiot käyvät ilmeiseksi jokaiselle, kun menestyminen alkaa loppua. Ja kun tuo päivä lähestyy, monet sanovat olevansa vihityt Kristukselle. Mutta heillä on vain nimi. Ikävä kyllä, he eivät ole hänen omiaan.

Me tulemme myös näkemään harvinaisen tapahtuman, jonka Jeesus kuvaa vertauksessaan: "Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat" (Matt.25:5). Kaikki neitsyet, niin tyhmät kuin viisaat, nukkuivat. Kristus kuvaa nukkuvaa seurakuntaa juuri tulemuksensa edellä. Hän varoittaa Markuksen evankeliumissa: "Varokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon Herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä sanon kaikille: valvokaa" (Mark.13:35-37).

Minun on vaikea käsittää tätä kuvausta Kristuksen vertauksessa. Kuinka nuo viisaat neitsyet voivat nukkua? Kuinka voi kukaan palvelija, joka on valmistautunut Jeesuksen tulemiseen niin kauan, olla unessa, kun Herra saapuu?

Silloin aloin nähdä kovan totuuden Jeesuksen vertauksessa. Muistin Kristuksen ennustuksen siitä, kuinka lopun aikana tapahtuu suuri luopumus seurakunnassa. Sitten muistin Paavalin varoituksen: "...että on jo hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme" (Room.13:11). Paavalin varoitus ilmaisee, että juuri Jeesuksen tulon edellä tulee olemaan suuri uneliaisuus hyvin monilla uskovilla. Jopa vanhurskailla on vaara vaipua uneen.

Paavali myös varoitti: "Sentähden sanotaan: Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Katsokaa siis tarkoin kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha" (Ef.5:14-16).Apostoli kehottaa: "Herätkää pyhät. Älkää olko nukkuvia neitseitä. Olkaa viisaita ja pysykää valveilla Herran tulemusta varten."

Älkää erehtykö siitä, kenelle Paavali tässä puhuu. "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset" (Ef.5:1). Hän sanoo myös: "Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat" (1.Tess.5:6-7).

Monet uskovat joutuvat tähän suuren uneliaisuuden koetukseen. Juuri nyt me elämme pimeässä ajassa, aivan keskiyön hetkellä. Herramme tulo on nyt lähempänä kuin koskaan ennen. Mutta kun katselen ympärilleni, niin minä näen monien uskovien vaipuvan syvään uneliaisuuteen. Todellakin jo vuosien ajan uneliaisuus on vallannut suuria joukkoja.

Ajattele miestä, joka sanoo olevansa uskovainen. Hän rukoilee harvoin jos koskaan. Mutta hän kuluttaa aikaa television edessä katsoen urheilua. Hänellä on myös aikaa harrastuksille, vapaa-ajalle, metsästykselle ja kalastukselle. Mutta hänellä ei ole yhtään aikaa Herralle.

Herra on armollinen tälle miehelle. Hän siunaa häntä, antaa menestystä, huolehtii hänen perheestään. Mutta tämä sama mies, joka sanoo rakastavansa Kristusta, ei voi antaa ajastaan viittä minuuttia polvistumaan ja sanomaan: "Kiitos Herra." Hän on vaarassa tulla nimikristityksi.

Nyt ajattele naista, joka sanoo olevansa uskovainen. Hän kuluttaa aikaa tunneittain puhelimessa ystäviensä kanssa. Hänellä on aikaa iltaisin suosikki TV-ohjelmille. Hän kuluttaa aikaa lukemiseen. Mutta hänellä ei ole aikaa läheiseen yhteyteen Jeesuksen kanssa. Jos hän rukoilee, se tapahtuu vain silloin, kun perhettä kohtaa joku kriisi. Herra ei erikoisesti ole hänen ajatuksissaan. Hän on myös vaarassa tulla nimikristityksi.

Sellaiset uskovat eivät ole valmistuneet Herransa tulemukseen. Joka päivä heidän lamppunsa himmenevät. Se vähäinenkin suhde Jeesukseen hiljalleen häviää. Mutta Raamattu varoittaa selvästi: "...kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta..." (Heb.2:3).

Miksi Herra haluaisi nukkuvia, penseitä, välinpitämättömiä seuraajia luoksensa taivaaseen? Miksi hän haluaisi sellaisia, jotka häpeävät häntä maan päällä, jotka ovat kyllästyneitä Jumalan asioihin, joita ei kiinnosta seurakunta, veljesyhteys ja läheinen suhde Jeesukseen? Meidän päämäärämme taivaassa on palvoa ja palvella häntä iankaikkisesti. Kuinka kukaan voisi nauttia iankaikkisuudesta siellä, jos ei voi suvaita Jeesuksen kanssa vaeltamista täällä?

Jotkut voivat vastata: "Asiat ovat aivan toisin, kun minä kuolen. Minä tulen yhtäkkiä muuttumaan. Herra antaa minulle uuden sydämen tuolla hetkellä. Silloin minä haluan palvoa häntä."

Minun vastaukseni on, että kuolema ei muuta mitään. Sinut tunnetaan sellaisena silloin, kuin mitä olet nyt. Ja se luonne, joka sinulla on nyt, on oleva sama, kun seisot Herran edessä. Jos olet laiska nyt, sinulla on oleva sama luonne silloin. Jos kuolet puolisydämisenä uskovana, nimikristittynä; sellaisena sinut paljastetaan tuomiopäivänä.

Raamattu sanoo, että meidän kaikkien on seisottava Kristuksen tuomioistuimen edessä. Kun tuo aika tulee, Herra pyytää meitä tekemään tilin elämästämme. Hän haluaa tietää kuinka käytimme aikamme. Kuinka aiot vastata hänelle? Hän panee muistiin kaiken, mitä sanot ja teet täällä. Sinä et voi kieltää mitään, kun hän avaa taivaan muistiinpanot. Paljastaako tuo kirja sen, että sinä et paljon edes ajatellut häntä?

Sinä voit sanoa: "Kyllä minä tiedän, että hän rakastaa minua."

Minä vastaisin: "Hän varmaankin rakastaa sinua. Ja siellä tulee olemaan monia, joita Jumala rakastaa, tuona päivänä. Mutta hän on myös vanhurskauden ja oikeuden Jumala. Siksi hänen kansaansa kuoli kapinallisina Vanhan Testamentin erämaassa, vaikka Raamattu sanoo kerta toisensa jälkeen, että Jumala rakasti heitä. Tosiasia on, että he eivät koskaan sallineet heidän sydämiään muutettavan. Ja monet ovat kulkemassa tuota samaa tietä."

Älä ymmärrä väärin. Jumala rakastaa ja kaipaa katuvaa ja ehkä uneliastakin kansaansa. Hän vain haluaa heidän olevan avosydämisiä kuulemaan hänen äänensä ja haluavan kuulla häntä. Mutta vaikka he ovat kuulleet varoituksen toisensa jälkeen, monet totiset uskovat ylenkatsovat Herran ja hylkäävät pelastuksen. Hengessäni minä kuulen Jeesuksen sanovan sellaisista ihmisistä: "Eivät he vain ole välinpitämättömiä minua kohtaan. Eivätkä he ole ainoastaan hyljänneet ensirakkauttansa minuun. He eivät edes ajattele minua. En minä ole enää edes ohimenevä ajatus heille."

Jos osaisin kuvata Jumalan surua, niin tekisin sen näin: Herra kärsii suurista joukoista, jotka kerran olivat viisaita neitsyitä. Kerran he kaipasivat häntä ja valmistautuivat tunnollisena kohtaamaan hänet. He olivat hereillä, heidän sydämensä paloi. Heidän mielensä ja sielunsa olivat täynnä ensirakkautta Kristukseen. Mutta ajan kuluessa nämä samat viisaat neitsyet alkoivat vähitellen kääntyä pois hänestä. Vähän ajan kuluttua he ylittivät rajan. Ja nyt he ovat tyhmien neitsyiden seurassa, joista Jeesus puhuu.

Sinä voit väittää: "Minä en ole yksi noista tyhmistä neitsyistä. Myönnän kyllä, että en ole yhtä palava Jeesuksen todistaja, jollainen olin ennen. Mutta minusta ei tunnu, että olisin ylittänyt rajan. Minulla on vielä rakkautta häneen sydämessäni. Luen Raamattua, käyn uskollisesti kirkossa, ja minä olen antaumuksellinen puoliso ja isä tai äiti."

Mutta onko sinulla nyt ensirakkaus Kristukseen? Kaipaatko ja janoatko lähempään suhteeseen hänen kanssaan? Sinä tunnustat rakkautesi häneen. Mutta onko se kylmentynyttä tai penseää rakkautta?

Jos todella olet viisas neitsyt - jos et ole koskaan hyljännyt läheistä rakkautta Jeesukseen - mieti tätä Sananlaskujen varoitusta: "Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää" (Sananl.19:15). Sinä et ehkä ajattele olevasi laiska. Monet uskovat, jotka ennen olivat ensirakkaudessa Jeesukseen, ovat nyt tilassa, jota laiskuus kuvaa parhaiten.

Laiskuus sai heistä yliotteen, kun he alkoivat sallia elämässään mielettömiä lihallisia asioita, joita he eivät olisi koskaan aikaisemmin hyväksyneet elämässään. Kun he nauttivat noista asioista, heidän intonsa alkoi laimentua. Ja pian he jättivät päivittäiset rukoukset ja palvomiset. Vähitellen heistä tuli puolisydämisiä, penseitä uskovia. Ja ajan mittaan he vaipuivat vaaralliseen uneliaisuteen.

Minä kysyn sinulta, oletko tullut laiskaksi Jumalan sanan rakastamisessa? Etkö enää pidä aikaasi tärkeänä, vaan tuhlaat sitä internetillä tai television edessä? Tottele Raamatun selviä varoituksia: jos alat tulla laiskaksi, vajoten hengelliseen uneliaisuuteen, ylität lopulta rajan, jota et olisi aikaisemmin osannut kuvitellakaan tapahtuvaksi. Ja sinä joudut tyhmien neitsyiden seuraan. Sinä vaivut syvään uneen. Ja ennen kuin edes huomaat, lamppusi liekki alkaa lepattamaan ja viimein sammuu.

Tämä nukkuvien uskovien asia on ollut polttavana sydämessäni jo vuosia. Minä todellakin uskon, että Jumala puhuu saman sanoman monille muille paimenille tänään, kuten hän puhui entisaikojen profeetoille. Mutta lukuisat Jumalan puhemiehet ovat vaipuneet uneen, aivan samoin kuten heidän vastuullaan olevat lampaat. Jesaja kuvaa sitä, mitä me nyt näemme, kun hän huutaa: "Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivätkä he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään" (Jes.56:10).

Tyhmät neitsyet eivät olleet mukana hääaterialla. Heidät suljettiin ulkopuolelle. Jeesuksen vertaus antaa selvän totuuden, joka meidän on hyväksyttävä: kun Herra tuli, vain valmiina olevat sallittiin olla hänen kanssaan.

Vertauksen mukaan: "Mutta yösydännä kuului huuto" (Matt.25:6). Kun minä katson seurakunnan tilannetta tänään, en ainoastaan näe laiskoja paimenia ja nukkuvaa laumaa. Näen myös nautintoihin hullaantuneita uskovia, jotka ryntäävät päätä pahkaa kaikenlaisiin himoihin. Mutta kaikesta tästä pahuudesta ja laiskuudesta huolimatta Jumala ei ole hyljännyt kansaansa. Hän on sen sijaan käskenyt uskollisia paimeniaan huutamaan varoituksen. Eikä hänen uskollisten vartijoidensa jäännöstä tulla hiljentämään. Vaikka heitä pilkataan, halveksitaan ja heille nauretaan, nämä palvelijat huutavat sen sanoman, joka polttaa heidän sydämiään: "Nyt on keskiyön aika. Ylkä tulee hakemaan morsiantaan. Jeesus on kohta ovella. Uskovat, olkaa valmiit kohtaamaan Herranne."

Tämä on hetkemme huuto: "Olkaa valmiit." Oletko sinä valmis? Oletko valmistautunut kohtaamaan Jeesuksen kasvoista kasvoihin?

Mutta Raamattu sanoo, että kuullaan vielä toinen huuto. Me emme kuule sitä huutoa vielä. Mutta pian kuulemme sen. Tulemme kuulemaan sen, kun Jumala alkaa herättämään voimallaan luopuneen maailman huomion. Ja me kuulemme sen, kun Jeesuksen sanat alkavat toteutua silmiemme edessä: "Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivasten voimat järkkyvät" (Luuk.21:26).

Syvällä sisimmässään jokainen tässä kansakunnassa ja kaikkialla maailmassa tietää, että ihmiskunta on lisääntynyt kriittiseen määrään. Heillä on sisäinen tietoisuus, että maailma ei voi jatkaa näissä olosuhteissa. Jotain yliluonnollista on tapahduttava. On oltava jonkinlaista asioihin puuttumista ylempää. Kaikki merkit ympärillämme viittaavat Herran pikaiseen tulemukseen.

Se päivä lähenee lähenemistään. Ja kun tuo hetki lähestyy, pimeys ja sekasorto lisääntyy maan päällä. Kaikkien yhteiskuntien perustukset tulevat järkkymään. Jo nyt juutalaiset ympäri maailmaa huutavat: "Meidän messiaamme on lopultakin tulossa. Me tunnemme, että hän on jo aivan ovella."

Kun Herran ilmestyminen lopultakin tapahtuu, silloin nukkuvasta seurakunnasta kuuluu tämä huuto: "Meidän lamppumme ovat sammuneet!" Monet tulevat huomaamaan, että heillä ei ollut kestävyyttä. Kylmät ja penseät uskovat ryntäävät kaikkialle korvatakseen menetetyn ajan. He anovat pastoreiltaan: "Auta minua, en tiedä, mitä minun olisi tehtävä. Olen hengellisesti kuollut. Ole hyvä ja kerro minulle, kuinka voin kestää tämän." Mutta monet noista pastoreista ovat aivan yhtä hämillään kuten heidän laumansakin.

Jeesus on jo varoittanut meitä vertauksessaan: "Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli..." (Matt.25:10). Viisaat neitsyet olivat kehottaneet tyhmiä ostamaan itselleen öljyä. Mutta kun tyhmät olivat lähteneet, ylkä tuli.

Kun tuo hetki tulee, meillä ei ole aikaa kasvattamaan Kristuksen luontoa sielussamme. Meillä ei ole aikaa kasvattaa hengellisiä voimavarojamme. Ja silloin selviää nukkuville, että he eivät olleet valmiita. He huutavat tuskaisesti: "Minä olen tyhjä, kuiva. Olen tuhlannut kaiken aikani kaikkien hullutuksien perässä. Olen täysin tuhlannut elämäni. Herra ilmestyy enkä ole valmis."

Kun ylkä sulki oven, tyhmät neitsyet jäivät ulkopuolelle huutamaan: "Herra, Herra, avaa meille! Mutta hän vastasi: Totisesti, minä sanon teille: minä en tunne teitä" (Matt.25:11-12). Mikä pelottava tulevaisuuden kuva. Sillä hetkellä ei voida sanoa mitään muuta. Ei voida vedota kenenkään apuun. Herra julistaa: "Ovi on suljettu."

Tässä on Kristuksen omat sanat todistuksena siitä, että vain todella pelastuneet uskovat kuuluvat morsiusjoukkoon. Kaikki, jotka olivat kiinni jossakin synnissä tässä maailmassa - jotka halusivat vain hänen nimensä, mutta ei hänen rakkauttaan - tulevat jäämään ulkopuolelle.

Hyvä uutinen on se, että vielä on aikaa. Ovi on vielä avoin. Ja Herran suurin halu on se, että sinä olet siellä hänen puolellaan Karitsan hääaterialla. Hän rakastaa sinua vaikka olet välinpitämätön. Ja jos olet rehellinen, niin sinä olet samaa mieltä hänen sanansa kanssa: "Kyllä, tuo vertaus sopii minuun. Minusta on tullut laiska. Minä en halua tulla tyhmäksi neitsyeksi ja loitota. Minä haluan olla valmis, kun Herran päivä lähestyy."

Jos haluat olla viisas neitsyt, sinun on otettava kaksi askelta. Ne ovat yksinkertaiset askeleet, mutta niitä ei voida jättää ottamatta, jos haluat olla mukana viisaiden neitseiden joukossa:

1.Tee Kristuksesta ajatusmaailmasi keskipiste. Anna Herran olla mukana kaikissa ajatuksissasi. Kun heräät aamulla, kuiskaa hänen nimensä. Illalla, kun menet vuoteeseen, huuda ajatuksissasi hänen puoleensa polvillasi. "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa" (Fil.4:8). Olkoon tämä jae sinun rukouksesi lähtökohta koko päivän: "Jeesus, sinä olet totta, kunnioitettava, oikea, puhdas, rakastettava. Sinä olet minun Hyvä Uutiseni." Paavali kirjoittaa: "Herra tuntee viisasten ajatukset" (1Kor.3:20). Jumala panee muistiin kaikki ajatuksesi. Hän tietää, milloin sinä ajattelet häntä. Niin anna hänelle kaikki kiitos-ajatuksesi.

2.Rukoile kaiken päivää: "Herra ole minulle syntiselle armollinen. "Tämä yksinkertainen rukous on öljyä sinun lamppuusi. Kun rukoilet sitä päivittäin, niin sinä alat valmistautua kohtaamaan Herrasi. Sinä sanot Jumalalle: "Isä, minä en ole arvollinen, että minua kutsutaan sinun nimelläsi. Minä tarvitsen armoasi. Minä näen, että en ole sitä, mitä luulin olevani. Ajattelin, että olin aika hyvä ihminen. Mutta mitä vähäistä hyvää minussa saattaakin olla, ei se minua hyödytä. Se on saastainen vaate sinun edessäsi. Minä tiedän, että en voi pelastua hyvillä teoillani. Minä tarvitsen armoasi. Minä nöyryytän itseni nyt edessäsi. Herra, ole minulle syntiselle armollinen."

Kun publikaani rukoili, Jeesus sanoi hänestä: "Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen" (Luuk.18:14). Toisin sanoen tässä oli mies, jolle Jeesus avaa oven.

"...on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat" (Heb.9:28). Salli minun kysyä vielä viimeinen kysymys: odotatko hänen tulemustaan? Kaipaatko hänen näkemistään?

Tee parannus, ja päätä etsiä Jeesusta kaikesta sydämestäsi, mielestäsi, sielustasi, tahdostasi. Hän lupaa, että jos teet niin, sinä varmasti löydät hänet. Hän avaa kaikki ovet sinulle.