Kristittyinä me joudumme mukaan hengelliseen sotaan henkilökohtaisina lähettiläinä Saatanan sotaan meidän sieluamme vastaan. vaikka meidän täytyy päivittäin taistella näitä näkymättömiä voimia vastaan, Jumala on antanut meille hengellisen sotisovan, uskon kilven, pelastuksen kypärän, vanhurskauden rintakilven ja niin edespäin.
”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (Ef.6:11- 12).
Sotisovan kuvaamisen lisäksi Paavali antaa tärkeän neuvon: ”Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella rukoillen, joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta” (Ef.6:18).
Huomaa tämän varoituksen luonne: ”kaikessa… kaikella rukouksella ja anomisella… rukoillen, joka aika”. Jatkuvan rukouksen tarve on ehkä kaikkein vähiten arvostettu piirre hengellisessä sodankäynnissä. Aivan niin kuin Jumala lupasi taistella Israelin armeijan kanssa sen vihollisia vastaan ja omia vihollisiaan, hän lupaa myös tukea meidän asiaamme, kun päivittäin etsimme hänen voimaansa. Olivat Saatanan keinot meitä vastaan mitä hyvänsä, mikään ei vedä vertoja Jumala ihmeelliselle voimassa, joka vastaa kaikkiin avun pyyntöihimme taistelun päivänä.
Seuraavan kerran, kun olet keskellä hengellistä kriisiä, mieti, mitä Jeesus teki sinä iltana, jona hänet pidätettiin: ”Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: ’Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla’ " (Matt.26:36).
Jos Jeesus, Jumalan Poika joutui rukoilemaan voimaa, mikä onkaan meidän keinomme? Getsemanen puutarhassa Jeesus varoitti opetuslapsiaan, ja hän tekee niin tänään meille siitä laiskuudesta, että jätämme rukoilematta. ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko" (Matt.26:41).
Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.