”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan” (Hebr.4:16). ”Jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö” (Ef.3:12).
Kun Jumala käskee meitä tulemaan rohkeasti hänen istuimensa eteen, se ei ole ehdotus, vaan hänen paras mahdollisuutensa, ja sitä pitää totella. ”Ja uskon rukous pelastaa sairaan”(Jaak.5:15).
Sana ”uskonrukous” tulee kreikan sanasta, joka tarkoittaa ”vakaasta asemasta”. Se viittaa muuttumattomaan, horjumattomaan mielenlaatuun. ”Palava” rukous puhuu rohkeudesta, joka perustuu vakaumukseen, joka tukee rukouksiasi. Yhteensä nämä sanat – palava ja uskonrukous – tarkoittavat sitä, että tullaan Jumalan luokse täysin vakuuttuneina hyvin valmistellusta asiasta, ei tunteita, äänekkyyttä ja pumpattua intoa.
Sellainen rukous vain voi tulla palvelijalta, joka tutkii Jumalan sanaa ja on täysin vakuuttunut, että Herra varmasti arvostaa sitä. On todella tärkeätä, ettei kukaan meistä mene Jumala läsnäoloon tuomatta mukanaan hänen sanaansa. Herra tahtoo meidän ottavan mukaamme hänen lupauksensa, muistuttavan häntä niistä, sitovan hänet niihin ja seisoa niiden perustuksella.
Jotkut uskovat sanovat: ”En todellakaan pyydä Jumalalta paljon. Pyydän ainoastaan, että hänen tahtonsa tapahtuisi elämässäni, että hänen suunnitelmansa tapahtuisi maan päällä. Etsin häntä ainoastaan itseni tähden, en hänen lahjojensa”. Olen jopa sanonut näin joskus, koska ajattelin, että sellainen asenne on pyhä, mutta tosiasiassa se ei ole. Kaikkitietävä, kaikkivoipa Jumala, Luoja on antanut meille henkilökohtaisen kutsunsa tulla uskalluksella hänen istuimensa eteen ja sitten tehdä pyyntönsä.
Hiljaiset hetket Herran kanssa ovat todella ihmeellisiä. Joskus kuitenkin tulee aikoja, jolloin elämäntilanteemme on niin kriittinen, että on tarpeen erilainen tapa rukoilla. Sellaisina aikoina ovi on auki ja meidän tulee tulla Herran eteen luottaen, että hän pitää sanansa.