Nuhteettoman elämän voima

"Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte." (1.Tess. 2:10.)

Melkoisen vahva lausunto - kutsua Jumala todistamaan ihmisten pyhyyttä! Mutta Paavali kehui silmää räpäyttämättä tessalonikalaisille uskoville: "Minä ja minun työtoverini elimme nuhteettomasti teidän ja Jumalan edessä. Meidän toimintamme oli vanhurskasta ja puhdasta. Jumala todistaa meidän pyhän käytöksemme - ja myös te todistatte sen. Te näitte, että me vaelsimme pyhästi ja nuhteettomasti Jumalan ja ihmisten edessä!"

Paavali oli karismaattinen puhuja. Ja hän tiesi, mikä oli hänen tehokkuutensa salaisuus, jonka avulla hän pystyi johtamaan ihmisiä Jumalan luo. Hän pystyi seisomaan rohkeasti jokaisen elävän sielun, jokaisen viranomaisen edessä ja todistamaan: "Minä elän päivittäin pyhän Jumalan kasvojen edessä. Vaellan aina, kuin Hänen pyhät silmänsä vartioisivat minua. Ja te kaikki olette todistajia minun nuhteettomasta elämästäni!"

Apostoli halusi, että jokaisella uskovalla olisi sama voima kuin hänellä pystyä kääntämään ihmisiä Jumalan puoleen. Ja hän rukoili yötä päivää, että kaikki Jumalan lapset vahvistuisivat pyhyydessä ja nuhteettomuudessa Jumalan edessä: "Vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa." (1.Tess. 3:13.)

Haluaisin nyt kertoa teille, miten Paavali kuvaa nuhteetonta elämää - ja voimaa, jonka sellainen elämä tuo tullessaan:

Tällaista käytöstä vaaditaan pyhältä, oikeamieliseltä, nuhteettomalta uskovalta Paavalin mukaan:

1. Nuhteettomuus edellyttää kaiken petoksen karkoittamista. "Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä..." (1.Tess. 2:3.) Nuhteettomalla kristityllä ei ola minkäänlaista petosta sydämessään! Paavali sanoi: "Minä en ollut kavala, saarnannut teille toista ja elänyt toisin. Käytökseni oli avoin kirja!"

Hän varoitti kuitenkin korinttolaisia, että jotkut miehet tulisivat väittämään olevansa apostoleja. Hän sanoi:

He ylvästelevät vaeltavansa kuten minä, nuhteettomuudessa. He sanovat: AMinä olen apostoli, Jumalan voitelema..." Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. (2.Kor. 11:13.)

Paavali sanoi: "Ette pysty teeskentelmään nuhteetonta vaellusta. Minun sanomani menee suoraan ihmisten omaantuntoon - koska minä elän siinä totuudessa, jota minä saarnaan!" (ks. 2.Kor. 4:2).

2. Nuhteettomuus edellyttää pysyttäytymistä irti kaikesta epäpuhtaasta. "Meidän kehoituspuheemme ei lähde... epäpuhtaasta..." (1.Tess. 2:3.)

Paavali korostaa tässä aistillisuutta, hekumaa. Hän sanoo: "Ei yksikään epäpuhdas sana tullut ulos minun suustani. Minun puheeni oli puhdasta, ja se kohosi puhtaasta sydämestä." Tällä miehellä oli ruumiinsa hallinnassaan. Mikään lihanhimo ei pystynyt saamaan häntä valtaansa; mikään hekuman tai haureuden henki ei päässyt hänen mieleensä. Hän oli vapaa mies!

Osoittakaa minulle kuka pappi - tai kuka muu uskova - tahansa, joka kertoo likaisia juttuja, lausuu seksuaalisia vihjailuja tai himoitsee silmillään, niin minä osoitan tielle ihmisen, jonka sydän ei ole puhdistunut! Voit istua kirkossa ja luulla palvelevasi Jumalaa puhtaalla sydämellä. Mutta jos menet työpaikallesi, ja epäpuhtaat jutut alkavat tulvia suustasi - tai jos edes kuuntelet likaisia vitsejä - silloin sinä annat palttua uskolle!

Jumala sanoo: "Sellaista minä en halua! Jos aiot vaeltaa nuhteettomasti minun edessäni, sinulla on oltava puhtaat korvat, puhdas sydän ja puhdas kieli!"

3. Nuhteettomuus on kavaluuden puutetta. "Meidän kehoituspuheemme ei... ole kavaluudessa puhuttua." (jae 3).

Kristitty, jossa ei ole kavaluutta, ei ole ovela, kekseliäs tai manipuloiva. Hänessä ei ole salattu syntiä eikä salattuja juonia. Hän on täysin rahellinen ja avoin. Mutta nykypäivän seurakunnat ovat täynnä juonittelijoita - sekä saarnatuoleissa että kirkonpenkeissä! Nämä ihmiset juonittelevat saadakseen asiat sujumaan heidän haluamallaan tavalla - eivät Pyhän Hengen voiman tai johdatuksen avulla, vaan oman mielensä oveluuden.

Paavali sanoi: "Minä en juonitellut teitä Jumalan valtakuntaan. En käyttänyt viisaita sanoja tai yrittänyt pelata teidän tunteillanne. Ilmoitin teille evankeliumin sellaisena kuin se on!" Apostoli ei koskaan leikitellyt sanoilla; hän ei koskaan käyttänyt psykologiaa saadakseen ihmiset pitämään hänestä. Osaisitko kuvitella Paavalia kulkemassa ympäriinsä seurakunnan kokouksessa halaamassa ihmisiä ja hymyilemässä väkinäisesti, että ihmiset ihailisivat häntä ja hyväksyisivät hänet? Ei ikinä!

Paavali sanoi: "Me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa." (jae 7). Mutta kun synti sai vallan, hän nuhteli sitä taivaasta asti tulevalla jylinällä! Hän ei halunnut eikä tarvinnut kenenkään ihmisen hyväksyntää ja silti hän rakasti ihmisiä kaikesta sydämestään.

"Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet... emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta." (jakeet 5 ja 6.) Paavali ei etsinyt henkilökohtaista tunnustusta keneltäkään ihmiseltä. Pikemminkin hän piti aina mielessään, että Jumala valvoi häntä ja tarkisti hänen motiivinsa. Siksi hän karttoi jopa "kaikenkaltaista pahaa" (5:22). Hän eli kuin Jeesus olisi ollut tulossa juuri sillä hetkellä!

On tietenkin varmaa, että on myös paljon syntisiä, jotka täyttävät kaikki nämä käyttäytymissäännöt. Vaikka tämä sukupolvi olisi miten jumalaton hyvänsä, aina on ihmisiä, jotka eivät juonittele eivätkä oli aistillisuuden vallassa. Heidän kielensä ja moraalinsa ovat puhtaat; heissä ei ole kavaluutta eikä petosta. Heissä on moraalista voimaa, koska heidän hyvyytensä luo arvokkuutta ja luonteenlujuutta. Usein muut ihailevat ja ylistävät näitä ihmisiä. Mutta silti on totta - ettei heillä ole Jumalan antamaa voimaa!

Otetaan esimerkiksi eräs nuori mahtimies, joka tuli Jeesuksen luo täyttäen nämä mittapuut. Hän oli ollut nuhteeton nuoruudestaan saakka. Ja se sai Jeesuksen rakastamaan ja kunnioittamaan häntä. Mutta jotain puuttui. Ja se jokin oli ylipääsemätön ero!

Paavali sanoi: "Kaikki minun elämäni hyvät ominaisuudet - kaikki nämä hurskaat luonteenpiirteet - perustuvat yhteen ja samaan kallioonlujaan tarkoitukseen minussa. Juuri se pitää minut erossa synnistä, turmeltuneisuudesta ja petoksesta." Rakkaat ystävät, ellei teissä ole tätä samaa päämäärää, joka toimii kaikessa, mitä te sanotte ja teette, ette voi ikinä olla nuhteettomia Jumalan ja ihmisen edessä: "Että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi..." (2.Tess. 1:12).

Tässä on syy, joka kannusti Paavalia elämään nuhteetonta elämää: Hän halusi kiihkeästi kirkastaa Jeesuksen nimeä! Hän tiesi, että kaikki oli rakennettava sille perustalle - koska kaikki inhimillinen hyvyys on saastaisten vaatteiden kaltaista!

Juuri tämä tosiaan on nuhteettoman vaelluksen muusta erottava piirre: jatkuva halu kirkastaa Jeesuksen nimeä kaikkien ihmisten edessä! Sellaiset uskovat kuolisivat mieluummin kuin tekisivät tai sanoisivat jotain, joka tuottaisi murhetta Herralle. He eivät ole täydellisiä - he taistelevat yhä lihassa - mutta nyt he haluavat Kristuksen vanhurskautta uskon kautta.

Ehkä olet jo sanonut Taivaalliselle Isällesi: "Herra, minä luovun synnistäni - luovun kaikesta pahuudesta ja aistillisuudesta. Haluan vain vaeltaa nuhteettomana Sinun edessäsi. Haluan miellyttää Sinua ja tuottaa kunniaa Sinun nimellesi."

Jos näin on, voit odottaa, että elämässäsi tapahtuu kolme seuraavaa asiaa:

Korkean Veisun morsian oli täynnä rakkautta sulhastaan kohtaan. Ja sen vuoksi hän sanoi: "Nyt olen hänen silmissään niinkuin antautuvainen." (Kork.v. 8:10.)

Jumala tosiaan lupaa ihmeellistä suosiotaan nuhteettomalle uskovalle: "Sydämesi säilyttäköön minun käskyni... Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä." (Sananl. 3:1-4.) Jumala tarkoittaa: "Jos pyrit vaeltamaan nuhteettomasti minun edessäni, vaellat minun suosiossani. Silloin sinä miellytät minua!"

Suurin ilo, joka koskaan voit kristittynä saada, on kulkea läpi koko elämän tietoisena siitä, että miellytät Jumalaa. Herra ei kätke sinulta kasvojaan eikä itke sinun tähtesi - koska et tuota Hänen pyhälle nimelleen häpeää etkä arvostelua. Sen sijaan sinä tuotat Hänelle kunniaa - ja Hän on mielissään!

Mutta siinä ei ole kaikki. Jumalan suosio sisältää myös voimaa. Paavali sanoi: "Meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella..." (1.Tess. 1:5.) Hänen suosionsa tuottaa Pyhän Hengen voimaa kaikkeen, mitä sanot tai teet. Sanasi eivät raukea tyhjiin - koska niissä on Pyhän Hengen voimaa! (ks. 2:1.)

Paavali sanoi, että nuo Pyhän Hengen voimassa lausutut sanat tuottavat upeita tuloksia: "Ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä!" (jae 6.) Miksi Paavalin sanat olivat niin väkevät, niin tehokkaat? Koska hän sanoo: "(Te) olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville..." (jae 7.) Eivät yksin Paavalin saarnat tai rukoukset voittaneet ihmisiä Herralle. Sen teki myös hänen esimerkillinen elämänsä! Jumalalla oli Paavalissa puhdas sydän - jolle Hän voi antaa suosionsa kautta Pyhän Hengen voiman.

Jumalan taivaallinen suosio tuottaa myös suuren arvonannon ihmisten keskuudessa. Daavidista on kirjoitettu: "Daavidilla oli suurempi menestys kuin kaikilla muilla Saulin palvelijoilla, niin että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi." (1.Sam. 18:30.) "Niin Daavidin maine levisi kaikkiin maihin, ja Herra nosti kaikissa kansoissa pelon [kunnioituksen] häntä kohtaan." (1.Aikak. 14:17.)

Ihminen, joka varjelee Jeesuksen nimeä elämällä pyhänä muiden edessä, saa hyvän nimen heidän edessään - Jumalalta itseltään!

Olen kuullut joidenkin kristittyjen sanovan: "En välitä nimestäni. En minä piittaa siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Haluan vain olla tuntematon, en mikään. Haluan antaa Herralle kaiken kunnian." Se kuulostaa nöyrältä - mutta Raamatun mukaan se ei sitä ole! Raamattu sanoo: "Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi." (Sananl. 22:1.)

Hyvä maine on raha, joka tulee käyttää Jumalan kunniaksi. Sitä tulee käyttää ihmisiin ja kansakuntiin vaikuttamiseen. Ja Jumala antaa vanhurskaille hyvän nimen, että he voisivat käyttää sitä kirkastaakseen Häntä suuresti!

Kun pyrit vaeltamaan nuhteettomasti Jumalan edessä - luovut pinttyneistä synneistäsi, elät tavalla, joka miellyttää Herraa - sinua pelkäävät ja halveksivat ne, jotka ovat menettäneet Jumalan suosion ja siunauksen. Elämäsi saa haaleat tai myönnytyksiä tekevät kristityt hermostumaan ja kapinoimaan.

Näemme tämän elävästi kuvattuna 1. Samuelin kirjassa: "Ja Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssansa, mutta oli poistunut Saulista...Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssaan. Kun Saul näki, että hänellä oli niin suuri menestys, rupesi hän häntä kammoamaan." (1.Sam. 18:12-15.)

Daavidin nuhteeton käytös nosti pelon Saulin sydämeen. Aina kun Saul oli Daavidin lähellä, hän muisti ajan, jolloin oli itse nauttinut Jumalan suosiosta ja ihmisten arvonannosta. Mutta tottelemattomuus, kateus, ylpeys ja omapäisyys olivat maksaneet Saulille kaiken Jumalan voiman. Se riisti häneltä kaiken ihmisten kunnioituksen. Nyt Saul oli joutunut kasvokkain nuoremman miehen kanssa - kokemattomamman, varmaan puhetaidoiltaankin vähäisemmän - joka huokui voimaa ja pyhyyttä. Hän oli puhdas sydämeltään, täynnä Pyhää Henkeä. Ja Saul pelkäsi häntä!

Muista, ettei Daavidia pelännyt kukaan epäjumalia palveleva kanaanilainen. Ei - Saul oli mies, joka oli tuntenut Pyhän Hengen voiman. Hän oli enemmän kuin päätään Daavidia pitempi. Ja hän oli ollut Jumalan voideltu. Hän oli kerran ollut mahtava mies, Jumalan valittu.

Saul edustaa ikävä kyllä nykypäivän maailmallisuudelle myönnytyksiä tekevää seurakuntaa - niitä kristittyjä, jotka ovat tehneet kompromissin ja menettäneet Jumalan voitelun. Hän on malliesimerkki uskovasta, joka oli kerran täynnä Pyhää Henkeä, kastettu, palava Jumalan puolesta. Mutta totelemattomuus, ylpeys ja mielihalut riistivät häneltä kaiken, mitä hän ennen oli tiennyt Jumalasta. Mutta Daavid vain eli puhdasta elämää - ja Jumala vuodatti häneen suosionsa: "Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Daavidia, koska hän lähti ja tuli heidän edellänsä." (jae 16.) Daavid kulki ihmisten edellä Jumalan pyhän nimen puolustajana. He muistivat hänen taisteluhuutonsa, kun hän voitti Goljatin: "Minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen!" (ks. 1.Sam. 17:45.)

Mutta Saul ei halunnut olla Daavidin lähellä. Raamattu kertoo: "Sentähden Saul toimitti hänet pois luotansa..." (18:13.) Daavidin läheisyys Jumalan kanssa alkoi hermostuttaa häntä ja tehdä hänet niin kateelliseksi, että hän heitti keihään Daavidia kohti. Saul jopa käytti omaa, luopunutta tytärtään yrittääkseen saada Daavidin ansaan. Hänet täytti intohimo tuhota Daavid ja tämän hyvä nimi!

Vakuutan teille, ettei myönnytyksiä tehneelle kristitylle ole mikään niin pelottavaa kuin pyhä, nuhteeton elämä. Ja mitä enemmän sinun elämäsi on Herran tahdon ja Hänen pyhyytensä mukainen, sitä enemmän kapinaa saat aikaan luopuneissa uskovissa. Pahin vastustuksesi tulee tosiaan Jeesuksen Kristuksen seurakunnan sisäpuolelta - niiltä periksi antaneilta ihmisiltä, joilla on salaisia syntejä, joista he eivät halua luopua. He nimittävät sinua lainvanhurskaaksi, tasapainottomaksi, omituiseksi. He yrittävät häpäistä sinut, tuhota nimesi ja nuhteettoman vaelluksesi Jumalan edessä.

On kristittyjä, jotka eivät enää vaella Jumalan suosiossa. Heissä ei enää ole Hengen voimaa. Heidän sanasa ovat kuin höyheniä - kevyitä, vailla hengellistä auktoriteettia. Mikään, mitä he sanovat, ei tehoa, koska he ovat menettäneet Jeesuksen voiman ja läsnäolon. Ja sinun pyhä vaelluksesi hermostuttaa heitä ja saa heidät kapinoimaan. Sinun ei tarvitse sanoa heille mitään. He vain näkevät nuhteettoman vaelluksesi Herrassa, ja se on kuin profeetan pyhä sormi, joka osoittaa heidän sydämeensä. He pelkäävät, kadehtivat ja vihaavat sinua!

Saatat sanoa: "En ole kokenut sellaista torjuntaa. Seurakuntani on täynnä pyhiä, jotka arvostavat minua ja seisovat rinnallani. Johtuuko se siitä, etten eläkään nuhteetonta elämää?" Ei - se johtuu todennäköisesti siitä, että olet muiden nuhteettomien uskovien joukossa! Mutta palaa takaisin vanhaan, kuolleeseen seurakuntaasi - ja kerro heille, miten Jeesus on tullut todeksi sinulle. Odota, kunnes he huomaavat, ettei istukaan television ääressä saastuttamassa sieluasi... et osallistu likaisiin keskusteluihin... menet ilomielin jokaiseen seurakuntasi kokoukseen - rukoilet, palvot ja uppoudut Jumalan Sanaan. He antavat sinulle kättä hyvästiksi päästäkseen sinusta eroon! Sinä saatat heidät kapinaan; he halveksivat sinua. Ja kun lähdet, he katsovat toisiaan tietävästi ja sanovat: "Huh, huh, miten syvälle hän on vaipunut. Mikä fanaatikko! Tylsä tyyppi - liiaksi irti kaikesta." He "erottavat teidät yhteydestään..." (Luuk. 6:22). Miksi? Koska teidän elämänne on todistanut heille siitä, mitä heillä kerran oli - ja minkä he ovat nyt menettäneet!

Paavali koki tällaisen torjunnan sen vuoksi, että hän vaelsi ehdottomana Jumalassa. Hän kirjoitti Timoteukselle: "... kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois..." (2.Tim. 1:15.) Hän kirjoitti kolossalaisille vankilasta, että pystyi nimeämään vain kaksi tai kolme, jotka lohduttivat häntä: "...nämä ovat ympärileikatuista ainoat, jotka ovat olleet minun auttajani työssä Jumalan valtakunnan hyväksi, ja he ovat olleet minulle lohdutukseksi." (Kol. 4:11.) Ja toisessa kirjeessään Timoteukselle hän kirjoitti: "...ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut..." (2.Tim. 4:16.)

Kysyn sinulta - oletko valmis maksamaan sellaisen hinnan, että saat Jumalan suosion elämääsi? Mutta jos valitset nuhteettoman elämän, jopa jumalattomat arvostavat sinua. He osoittavat elämääsi ja sanovat: "Tuollainen kristikunnan pitäisi olla." Ja samoin seurakunnan todella vanhurskaat jäsenet kerääntyvät ympärillesi. He sanovat: "Minä olen mielelläni sinun seurassasi. Sinussa on jotain lohduttavaa ja virkistävää. Jumala on sinun kanssasi!"

Kun aloitat nuhteettoman vaelluksen Herrassa - elät arvostelun yläpuolella pyhänä ja nuhteettomana - Pyhä Henki täyttää sinut sillä, mitä minä nimitän "oikean keskipisteen voimaksi".

Paavalin nuhteeton elämä johti hänet keskittymään hengellisesti juuri siten, kuin Jumala toivoo jokaisen Hänen ruumiinsa jäsenen tekevän. Kirjeessään tessalonikalaisille Paavali antaa kaikkien kirjoitustensa voimakkaimman lausunnon: "Sillä nyt me elämme, jos te seisotte lujina Herrassa." (1.Tess. 3:8.) Tiedätkö, mitä Paavali tarkoittaa? Hän julistaa: "Minä saan iloni, elämäni, suurimman siunaukseni, kun näen teidän kasvavan Kristuksessa!"

Jos minulta aikoinaan olisi kysytty, mihin minä kohdistan suurimman hengellisen huomioni, olisin vastannut: "Minä todella elän - minä todella saan iloni - kun vaellan voitossa. Kun tiedän, että elän voittoisaa elämää, seison lujana Herrassa, silloin olen onnellinen. Iloitsen, kun tiedän, etten elä synnissä!" Mutta niin Paavali ei sano. Hän oli jo käynyt sen kaiken läpi. Hän ei elänyt elämäänsä keskittäen huomionsa johonkin syntiin tai ongelmaan.

Mutta useimmat nykyajan kristityt viettävät koko pelastetun elämänsä keskittyneinä omaan syntiinsä. Monet ovat taistelleet hekumaa, sairaita mielihaluja, haureutta tai huumeiden orjuutta vastaan vuosikausia. He ovat saavuttaneet voiton jokaisella muulla elämänsä alueella paitsi yhdellä tai kahdella. Ja nämä jäljellä olevat harvat kirjaimellisesti vaativat heiltä kaiken voiman. He ovat hengellisiä raajarikkoja - voimattomia, täynnä syyllisyyttä, elävät syntinsä orjina. Ja he ovat kaventaneet huomionsa yhteen ainoaan kysymykseen, yhteen ainoaan huoleen: "Miten ikinä pääsen vapaaksi tästä?" Sellaiset kristityt saavat suurimman ilonsa ja rauhansa henkilökohtaisen vaelluksensa voitoista. Mutta heillä ei ole mitään näkyä seurakunnalle, kadotetuille tai Jeesuksen Kristuksen iankaikkisille päämäärille.

Paavali sanoi, että hän "rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto." (Kol. 4:12.) Hän ei rukoillut itsensä tai omien tarpeittensa puolesta. Hän sanoi: "Öin jä päivin minä rukoilin hartaasti teidän puolestanne. Haluan, että pysytte täydellisinä Jumalan tahdossa!"

Rakas pyhä ystävä, täydellinen voitto on sinun, jos todella haluat sitä. Jumala haluaa, että olet lopullisesti vapaa - vapaa elämään muille, julistamaan muille, auttamaan muita nuhteettomuuteen - iloitsemaan Hengen työstä koko Kristuksen ruumiissa, ei vain sinussa itsessäsi.

Paavali uskoi, että nuhteeton elämä muuttaa ihmisen huomion keskipisteen - katsomasta aina vain sisäänpäin - katsomaan sen sijaan Kristuksen seurakunnan ja maailman tarpeita. Minä kysyn sinulta - kun istut kirkossa ja näet jonkun, jolle olet julistanut Sanaa tai todistanut, pystytkö iloitsemaan, koska näet, että voitto on tullut sen ihmisen elämään? Keskittyykö koko ilosi siihen yhteen, kadotettuun sieluun? Siihen vanhan ihmisen kärsimykseen? Kuubaan, Kiinaan, Mongoliaan?

Jumala on täyttänyt meidät anteeksiannollaan Poikansa uhrin kautta, ja niin me voimme sanoa: "Armossaan Jumala on pannut pelkonsa minun sydämeeni. Olen saanut anteeksi kaikki pahat tekoni. Olen nuhteeton Herran edessä. Jumala on minun todistajani!"

Sellainen on mahdollista - jokaiselle uskovalle! Paavali saattoi sanoa: "Synnillä ei enää ole valtaa minuun. Minä olen pannut pois kaikki taakat, kaikki minua kietoneet synnit. Olen kuollut tältä maailmalta ja kuolen joka päivä lihaltani." Ja siksi hän ei kuluttanut aikaansa uikuttamalla syntejään. Ne oli kaikki annettu anteeksi! Hän voi nyt murehtia kadotettuja veljiään. Ja hän huolehti siitä, että Kristusta tuotaisiin esiin seurakunnassaan: "Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme." (1.Tess. 2:19,20.)

Jumala ei tarkoittanut, että viettäisit loppuikäsi taistelemalla joitakin turmeluksen, riippuvuuden, haureuden tai salaisen synnin muotoja vastaan. Ei - Hän haluaa, että kiinnität katseesi Jeesukseen! Hän haluaa, että sanot: "Herra, minä aion kääntää katseeni pois omista tarpeistani ja rukoilla toisten puolesta - vaikken vielä olekaan siellä, missä haluaisin olla." Saat voiton, kun alat antaa itsestäsi muille - rukoilet muiden uskovien puolesta ja ojennat kätesi kadotetuille.

Ensiksi sinun on kohdattava oman tilasi ehdoton todellisuus. "Jos jatkan syntistä vaellustani, tulen yhä heikommaksi ja voimattomammaksi. En enää nauti Jumalan suosiota. En miellytä Häntä. Enkä koskaan pysty keskittämään huomiotani siihen, mitä Hän haluaa antaa minulle. Olen lopulta kuin Saul - sisältä kuollut, täynnä vihaa ja kateutta. Menen iankaikkisuuteen itkien: "Jumala ei enää ole minun kanssani!"

Sinun on oltava niin vilpitön Jumalan edessä. Minä huusi Hänelle: "Herra, lähetä Sanasi! Tuomitse minut ja paranna minut. Osoita minulle, miten pystyn kulkemaan pois kaikesta synnistä!" Ja Jumala lähetti minulle tämän sanan: "Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi." (2.Kor. 6:2,3.)

Jumala sanoo: "Voit olla vapaa juuri nyt. Ei sinun tarvitse odottaa!" Kun Hän käski Israelia pyhittämään itsensä ennen taisteluun lähtöä, heidän ei tarvinnut odottaa viikkoa, kuukautta tai vuotta, ennen kuin he olivat puhtaita Hänen edessään. Heidän oli aloitettava heti, juuri sinä päivänä!

"Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi." (jae 3.) Saanko kysyä sinulta: Oletko mukana jossain sellaisessa, joka voi tuottaa moitetta Jeesuksen nimelle? Voitko sanoa Paavalin kanssa: "Minä teen myös parhaani pitääkseni omantuntoni aina loukkaamattomana Jumalan ja ihmisten edessä."? (ks. Ap.t. 24:16.)

Tee sydämesi nuhteettomaksi nyt - tänään! Halua sitä niin hartaasti kuin pystyt. Pian huomaat, että elämässäsi on Jumalan suosio. Sanasi ja tekosi vaikuttavat toisiin Pyhän Hengen voimalla. Ja huomaat keskittyväsi täysin Jeesukseen ja Hänen toiveisiinsa. Se on nuhteetonta elämää!