Ole vaiti ja näe, kuinka Herra pelastaa!

Kolme yleisintä sanaa, joita kristittyjen suusta kuullaan hädän hetkellä, ovat: "Herra, tee jotain!" Ihmisinä on täysin luontomme vastaista olla hiljaa, tekemättä mitään, kun kohtaamme hämmentäviä koetuksia. Tosiasiassa kristityn vaelluksen vaikein asia on odottaa kärsivällisesti Jumalan toimivan. Jopa antautuneimmatkin uskovat hätääntyvät, kun Herra ei toimi heidän aikataulunsa mukaan.

Annamme Jumalalle jatkuvasti takarajoja ja aikarajoituksia. Huudamme: "Herra, milloin aiot tehdä jotain tämän asian suhteen? Kauanko viivyt? Jollet nyt toimi, on liian myöhäistä!" Mutta Jumala ei ole milloinkaan myöhässä. Hän toimii aina - eikä meidän aikataulumme mukaan, vaan Hänen omansa.

Jumalamme etsii maan päältä koko ajan sellaista kansaa, joka luottaa Häneen jokaisessa kriisissä, koetuksessa ja toivottomassa tilanteessa. Hän todellakin johdattaa meitä tilanteisiin, jotka ovat hälyyttäviä, kriittisiä ja vaikeita testatakseen meitä. Hän tahtoo nähdä, haluammeko vaieta ja odottaa Häntä tuomaan yliluonnollisen vapautuksensa.

Raamattu sanoo hyvin selvästi: "Herra säätää hyvän miehen askeleet; ja hän iloitsee Hänen tiestään" (Ps. 37:23, engl.käänn.). Hebreankielinen sana "säätää" tässä kohdassa merkitsee "ennalta järjestettyä, askel askeleelta Herran määräämää".

Tämä merkitsee sitä, että Jumala - ei paholainen - johdattaa meidät vaikeisiin tilanteisiin. Voimme huutaa: "Herra, miksi sallit kriisini jatkua?" Mutta totuus on, ettei Hän pelkästään salli koetusta vaan Hän tekee sen harkitusti - jotain tarkoitusta varten. Ja tämä on meidän vaikea hyväksyä!

Kuitenkin Jumala sallii nämä vaikeat asia elämäämme tuottaakseen uskoa meissä. Hän sulattaa ja muotoilee meitä Jumalan mielen mukaisiksi uskon esimerkeiksi - ollaksemme Hänen todistuksensa uskottomalle ja jumalattomalle aikakaudelle.

Uskon vakaasti, että jokainen ottamamme askel on taivaallisen Isämme johdattama. Jos tämä on todella totta, silloin en voi uskoa, että Jumala koskaan johdattaisi minua vaikean tilanteen eteen vain hylätäkseen minut. Hän ei pystyisi sanomaan: "No niin, David. Olen johdattanut sinut tähän pisteeseen. Nyt on sinun vuorosi selvitä!"

Ei! Jumala on ehdottomasti uskollinen lapsilleen jokaisessa kriisissä. Ja Hän on aina kysymässä meiltä: "Oletko sinä yksi niistä, joita etsin? Oletko yksi niistä, jotka eivät hätäänny - jotka eivät syytä Minua hylkäämisestä, kieltämisestä ja lasteni loukkaamisesta? Seisotko hiljaa hädässäsi, turvaten uskoon, luottaen siihen, että minä vien sinut läpi?"

Vanha Testamentti luettelee monia Jumalan kansan koetuskertoja. Näistä ehkä paras esimerkki tästä on Punaisen Meren kriisi. Tämä koetus ei ollut paholaisen tai faraon idea. Se oli kokonaan Jumalan järjestämä kriisi - Hänen omien Israelille antamiensa käskyjen aikaansaama. Sanoohan Raamattukin, että juuri Jumala paadutti faaraon sydämen, mikä sai egyptiläiset ajamaan Israelia takaa, ja joka salli egyptiläisten sotajoukon saada heidät kiinni meren rannalla.

Jumala oli käskenyt tuota kansaa erityisesti leiriytymään Migdolin ja Pii-Hahirotin väliin. Tämä paikka sijaitsi vuorenseinämän välissä, ja meri rajasi kolmatta sivua. Ainoa mahdollinen pakotie oli takaisin erämaahan - ja sen tukki faaraon lähestyvä armeija. Israelilaiset olivat kauhuissaan tilanteessaan. Heidän Jumalansa oli johdattanut heidät sinne!

Saanhan huomauttaa: Jumala olisi voinut järjestää ennalta sen, että egyptiläisten sotavaunujen pyörät olisivat irronneet milloin tahansa. Hän olisi voinut tehdä sen autiomaassa, niin että egyptiläiset olisivat jääneet sinne ja kuolleet nälkään. Mutta sen sijaan Hän odotti, kunnes he olivat tuon jaetun meren seinien välissä.

Jumala olisi voinut lähettää yliluonnollisen pilven egyptiläisten leirin ylle saadakseen heidät sekaisin. Nuo sotilaat olisivat juoksennelleet ympäriinsä hämmentävässä sumussa päiväkausia. Mutta sen sijaan Hän päätti lähettää pilven israelilaisten taakse, heidän suojakseen.

Tai Jumala olisi voinut lähettää yhden ainoan enkelin tappamaan koko Egyptin sotajoukon simänräpäyksessä. Hän olisi voinut päättää tuhota heidät milloin tahansa.

Mutta Herra ei tehnyt mitään näistä asioista. Sen sijaan Hän ahdisti Israelin tiukkaan ja hälyttävään tilanteeseen - sellaiseen kriisiin, josta oli inhimillisesti katsoen mahdotonta paeta!

Uskon, että Herralla oli kaksi päämäärää salliessaan tämän mahdottoman tilanteen kansalleen:

1. Hän oli päättänyt hävittää Israelin viholliset niin perinpohjaisesti, ettei heidän enää koskaan tarvitsisi vilkuilla olkansa yli pelokkaana. Jumala sanoi itse asiassa: "Minä aion levittää vihollistenne ruumiit pitkin rantoja niin, että voitte nähdä jokaisen heistä kuolleena. Silloin te tulette tietämään, että Minulla on kaikki valta!"

2. Jumala tahtoi tarjota kansalleen tilaisuuden asettaa elämänsä Hänen käsiinsä - seistä hiljaa ja luottaa siihen, että Hän antaa suunnan.

Mistä me sitten tiedämme Jumalan järjestäneen tämän pelottavan koetustilanteen kansalleen? Hänen oma sanansa sanoo niin: "Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö" (5Moos. 8:2).

Tämä jae sanoo selvästi: "Sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi ... on sinua kuljettanut". Jumala johdatti heidät Punaiselle Merelle - ei paholainen!

Mutta miksi Jumala teki tämän? Sama luku kertoo meille: "...nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä " (jae 16).

Jumala itse asiassa sanoi: "Mielessäni oli jotain sellaista, mitä sinussa on. Toin sinut näihin tilanteisiin, jotta voisit harjoittaa uskoasi käytännössä. Vain tällaiset tilanteet voivat tuottaa sinussa todellista uskoa. Ainoastaan ehdoton luottamuksesi Minuun voi päästää sinut siitä!"

Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää... (jae 3). Toisin sanoen: "Minä annoin teille kovia paikkoja, nälättäviä paikkoja, janottavia paikkoja, paikkoja, jotka olivat hälyttäviä, kauheita - nähdäkseni onko teillä luottava sydän!"

Kun egyptiläiset lähestyivät nopeasti, ei ollut paikkaa johon israelilaiset olisivat voineet juosta. Paljaat vuoret molemmin puolin, ei puita eikä luolia, johon kätkeytyä. Ja meri saartoi heitä toiselta puolelta. Heillä yksinkertaisesti ei ollut mitään paikkaa, mihin mennä. Tilanne oli mahdoton!

Raamattu sanoo tästä tilanteesta: "...Nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa" (2Moos. 14:10).

Koetapa asettaa itsesi heidän tilanteeseensa: Perheesi on kokoontuneena ympärillesi - lapset, isovanhemmat ja sukulaiset. Yhtäkkiä kuulet vaununpyörien ryskeen, miekkojen kilinän, verenhimoisen ja murhaavan armeijan kiihkeän sotahuudon. Etkö sinä pelkäisi?

Tosiasia on, että Jumala on kärsivällinen meidän suhteemme, kun kauhea inhimillisen pelon vyöry valtaa meidät jossain äkillisessä kriisissä. Herramme ei ole mikään tyly työnjohtaja. Ja Hän tiesi, että tämä olisi pelottava kokemus Israelille.

Itse asiassa Hän olisi varmaan ollut mielissään tämän tyylisestä rukouksesta: "Herra, meitä pelottaa. Silti me tiedämme, että Sinä olet aina ollut uskollinen vapauttamaan meidät. Kun olimme Egyptissä, Sinä vapautit meidät kuoleman enkelistä ja kaikista vitsauksista. Ja me tiedämme, että Sinulla on voima vapauttaa meidät tästä kriisistä yhä lailla riippumatta siitä, kuinka synkältä näyttääkin. Isä, jätämme elämämme Sinun käsiisi!"

Mutta oliko Israelin huuto tällainen? Ei! Raamattu sanoo: "He sanoivat Moosekselle: Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan" (jakeet 11-12).

He olivat sarkastisia, pilkkaamaisillaan. He syyttivät Jumalaa siitä, että Hänen aikomuksenaan oli tuhota heidät. Tämä ei ollut uskon huuto!

Oletko juuri nyt kohtaamassa omaa kriisiäsi? Ehkä kannat niin raskaita taakkoja, että ystäväsi itkisivät kasvoillaan, jos he tietäisivät niistä. Mutta tosiasia on, että itse Herra on johdattanut sinut hyvin vaikeaan tilanteeseesi. Yksinkertainen, Raamatun mukainen totuus on, että jos olet Hänen - jos Hän on säätänyt askeleesi - silloin Hän on asettanut sinut siihen, missä olet. Ja Hänellä täytyy olla hyvä syy siihen. Sinua koetellaan!

Voit ehkä kysyä: "Mitä minulta odotetaan, kun minua viedään sellaiseen kriisiin? Mitä minun pitäisi tehdä, kun kaikki vaikuttaa toivottomalta - kun ei ole näkyvää pakokeinoa? Mitä tapahtuu, kun pelko valtaa minut, kun kaikki kaatuu ympärilläni - eikä ole mitään, minkä puoleen kääntyä, ei vastauksia ongelmaani, ei ketään, joka voisi kertoa minulle, kuinka päästä pois ongelmastani?"

Herra vastasi Israelille näin, kun he kohtasivat kriisinsä: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille... Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa" (jakeet 13-14).

Herra sanoi heille: "Ensimmäinen asia, joka teidän on hoidettava, on pelkonne! Minä taistelen puolestanne. Minä pelastan ja vapautan teidät. Anna tämän lupauksen olla voimasi. Anna sen karkottaa kaikki pelkosi!"

Ensiksi haluan puhua synnin orjuudesta - taistelustasi lihan kanssa. Uuden Liiton aikana Jumala sallii tilanteita näytääkseen meille, kuinka avuttomia olemme - ja kuinka täysin olemme riippuvaisia Hänestä vapautuaksemme uskon kautta.

Jumala ei koskaan johdata sinua kiusaukseen. Mutta Hän sallii sinun tulevan keinojesi loppuun. Jos sinulla on jokin helmasynti, tämä synti on elämäsi faarao. Ja hänen valehtelevien henkien armeijansa tulee sinua vastaan jatkuvasti paholaismaisin valhein: "Et selviä siitä. Olet mennyttä. Päädyt tuhoon!"

Kuulet ketjujen kalinan kun Saatana yrittää sitoa sinut tapaasi vielä kerran. Ja ihmettelet: "Herra, kuinka ikinä voin päästä tästä? Olen vajonnut niin alas!"

Mitä voit tehdä? Tiedät, ettet voi voittaa vihollista. Eikä sinusta ole edes taisteluun. Olet avuton häntä vastaan. Niinpä seisot hänen edessään väristen ja pelokkaana.

Voit sanoa itsellesi: "Menen sitten vanhoihin tapoihini. Sillä tiellä säästyn kaikelta tältä hengelliseltä taistelulta. Se on liikaa minulle!" Mutta tiedät, ettet voi mennä takaisin vanhan isäntäsi luo. Jos käännyt nyt takaisin - jos hylkäät Kristuksen - se maksaa sinulle elämäsi!

Kysyn sinulta - kuinka moni israelilainen olisi säästynyt, jos he olisivat palanneet Egyptiin? Yksikään ei olisi pelastunut! Heidät kaikki olisi lyöty kappaleiksi. Miksi? Vihollinen on verenhimoinen tappaja, jonka aikomuksena on tuhota meidät!

Tässä vaiheessa moni kristitty joutuu helvetilliseen kierteeseen, jossa langetaan syntiin ja tunnustetaan, langetaan syntiin ja tunnustetaan - yhä uudelleen. He menevät ystävien luo, neuvonantajien luo ja kenen tahansa sellaisen luo, joka kuuntelee heitä kun he itkevät ja rukoilevat. Sellaiset uskovat tekevät kaikkea muuta paitsi seisovat hiljaa ja luottavat Herraan, joka toisi heille vapautuksen.

Mutta Vanha Testamentti antaa meille esimerkin toisensa jälkeen, ettei meillä ole lihassamme mitään voimaa taistella hengellisiä taisteluita. Vanha ihmisemme on äärimmäisen heikko ja voimaton. Mutta sisässämme on uusi ihminen - ja hänen tulee alistaa elämänsä täysin Herran käsiin. Tuo uusi ihminen ymmärtää, ettei inhimillistä poispääsyä olekaan - että Jumalan täytyy tehdä kaikki taistelu hänen puolestaan. Emme me vastusta paholaista omassa voimassamme, vaan siinä Pyhän Hengen voimassa, joka on meille ilmestynyt yksin uskon kautta.

Jumala puhuu kansalleen Henkensä kautta. Ja Hän tekee Hengen äänen meille selväksi: "Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: Tässä on tie, sitä käykää" (Jes. 30:21).

Jumalan Hengen ääni tulee meille ensisijaisesti Raamatun kautta. Hän voi avata meille jonkin Raamatun kohdan, joka voi olla avain vapautumiseemme. Mutta ennen kuin voimme kuulla Hänen johdattavan äänensä, Jumala vaatii meiltä jotakin: meidän täytyy seistä hiljaa ja odottaa Hänen toimivan!

Tämä sana ei ole pyyntö, vaan käsky. Se on myös täydellisen voittomme ja vapautuksemme salaisuus. Herra todellakin käski kansaansa seisomaan hiljaa monissa tilanteissa.

Esimerkiksi Joosuan kirjan kolmannessa luvussa luemme israelilaisten toisesta Jordan-virran ylityksestä. Jumala neuvoi kansaansa: "Kun tulette Jordanin veden ääreen, niin pysähtykää Jordanin rantaan" (Joos. 3:8) Sitten Herra lisäsi: "Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, liitonarkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, katkeaa Jordanin vesi, ylhäältä päin virtaava vesi, juoksussaan ja pysähtyy roukkioksi " (jae 13).

Jumala sanoi: "Kun menette veteen, asettakaa jalkanne siihen ja vain seiskää siinä. Olkaa hiljaa ja levossa. Älkää koettako kuvitella sitä, mitä aion tehdä. Odottakaa vain minun toimivan. Aion erottaa vedet teitä varten!"

Hebreankielinen sana "seistä hiljaa" tässä jakeessa merkitsee "lopettaa kaikki toiminta, tauota kaikista ponnisteluista". Mutta kuinka moni israelilainen totteli, kun he tulivat Jordanille? Kun he seisoivat jaloillaan vedessä, monen täytyi ajatella: "Mistä tiedämme, että tämä toimii?"

Joillakuilla oli varmasti kiusaus rakentaa jonkinlainen ponttonisilta ja koettaa ylittää joki omalla näppäryydellään. Mutta tuo olisi ollut turhaa.

Jumala todellakin toimi tuossa tilanteessa - Hän erotti vedet. Ja Hän teki sen siksi, koska Israelin tottelevaisuuden teko oli yhdistyneenä uskoon. He tekivät, mitä Jumala oli sanonut heille ja he lepäsivät siinä. Jumala vastasi heidän uskoonsa!

Toisessa tilanteessa Israelin kuningas oli saanut käskyn olla hiljaa ja toimimatta. Kun Samuel voiteli Saulin kuninkaaksi, hän saattoi häntä kaupungin laidalle. Yhdessä vaiheessa Samuel sanoi Saulille: "Pysähdy sinä hetkeksi tähän, niin minä julistan sinulle Jumalan sanan" (1Sam. 9:27).

Samuel sanoi: "Saul, olen juuri voidellut sinut ja kuitenkin mielesi on jo levoton. Ajattelet: 'Mitä Jumala tekee? Kuinka voin tuntea Hänen äänensä ja Hänen tahtonsa?' Lopeta ponnistelu, Saul! Haluatko kuulla Jumalalta? Haluatko johdatusta Häneltä? Niinpä ole hiljaa ja kuuntele. Annan sinulle Jumalan sanan."

Tämä kuvaa täysin sitä periaatetta, jonka haluan tuoda esille tässä: Herran sana - johdatuksen ja vapautuksen ääni - annetaan niille, jotka tulevat seisomaan hiljaa Jumalan edessä!

Toisesta Aikakirjasta luemme, että Juudaan hyökkäsi voimallisten sotajoukkojen liittouma. Raamattu sanoo, että kuningas Joosafat "peljästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan " (2Aik. 20:3).

Kansa alkoi rukoilla huutaen: "Sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä sinun edessäsi ... me emme mahda mitään tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat" (jakeet 6 ja 12).

Jälleen kerran näemme, ettei pelkäämisessä ole mitään väärää. Jumala on pitkämielinen meitä kohtaan, eikä Hän käytä pelkojamme meitä vastaan. Itse asiassa meidän tulisi rukoilla sama rukous, jonka Joosafatkin rukoili: "Herra, minua pelottaa! Vihollinen on tulossa virran lailla enkä tiedä mitä tehdä. Mutta sen minä tiedän, että Sinulla on kaikki valta ja voima. Niinpä en tee muuta, Herra, kuin rukoilen. Kiinnitän silmäni Sinuun!"

Ja Herran Henki tuli seurakunnan keskellä... (jae 14). Henki käski näin: Älkää peljätkö älkääkä arkailko ... sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan. Ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät... (jakeet 15-17).

Ilmaus "astukaa esiin, seisokaa" merkitsee "ota paikkasi, älä vapise tämän tähden" Toisin sanoen: "Ota uskon askel. Ole vakuuttunut siitä, että taistelu on Herran. Jokaisen paholaisen, joka tulee sinua vastaan, täytyy tulla Kristusta vastaan, joka on sinussa. Se on Herran taistelu - ei sinun!"

Saatat muistaa mitä tässä kertomuksessa tapahtui. Kun Juudan miehet menivät taistelemaan tuota suurta sotajoukkoa vastaan, he löysivät vihamiehensä valmiiksi tapettuina taistelukentällä. Nuo mahtavat sotilaat olivat heränneet keskellä yötä ja alkaneet taistella toisiaan vastaan - ja päätyivät tuhoamaan toinen toisensa!

Niinpä tuo Juudan armeija yksinkertaisesti poimi sotasaaliin ja marssi takaisin kotiin suuressa voittosaatossa. He eivät olleet edes kohottaneet miekkaa. Herra oli tehnyt kaiken taistelun heidän puolestaan.

Psalmin kirjoittaja kirjoittaa: " Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä " (Ps. 46.10). Kirjaimellinen hepreankielinen käännös on: "Lakkaa ja luovu kaikesta yrittämisestä ja tiedä, että minä olen Jumala". Toisin sanoen: Lopeta ponnistelu! Lopeta kaikki yrityksesi vapauttaa itsesi. Tunnusta, että Jumala yksin voi pelastaa sinut!"

Voit sanoa: "Mutta, veli Dave - eikö Israelin joskus tarvinnut ottaa aseensa ja taistella?" Kyllä - mutta tässä olotilassa: he olivat ensiksi hiljaa Herran edessä ja saivat yksityiskohtaista johdatusta Häneltä. Tämä on sitä, mitä Joosua teki ennen Jerikon taistelua. Hän sai yksityiskohtaiset marssiohjeet ennen kuin teki mitään. Ja hänen voittonsa toi Jumalalle kaiken kunnian!

Ilmaus "olla hiljaa" ei merkitse passiivisena olemista tai kohtaloon turvautumista. Kohtalo sanoo: "Mitä tahansa tulee, se tulee". Mutta usko muuttaa kaiken - ja "hiljaa oleminen" on uskon teko - aktiivista lepoa Jumalan lupauksissa. Se on päätepiste, jossa kaikki kyselemiset, epäilykset ja turhat kamppailut lakkaavat.

Kaikkien palvelusvuosieni aikana suurin ponnistelujeni aihe on ollut tämä Jumalan äänen tunteminen. Uskon, että tämä kamppailu on yleinen monille kristityille tänä päivänä. Kysymme jatkuvasti: "Kuinka voin tietää onko jokin kuulemani ääni Jumalan? Kuinka voin vakuuttua siitä, onko se Hänen, minun, vai minun lihani ääni?"

Aina kun kohtaan kriittisen tarpeen, joka vaatii vastausta, käännyn Herran puoleen rukouksessa. Huudan: "Isä, Sinun sanasi sanoo, että Sinä puhut kansallesi. Pyydän, Jumala - puhu minulle. Anna minulle johdatuksesi!" Ja lainaan kaikkia niitä Raamatun lupauksia, joita tiedän:

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua (Joh. 10:27).

Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: Tässä on tie, sitä käykää. (Jes. 30:21).

Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi... (5Moos. 30:14).

Todellakin; hiljainen, pieni ääni tulee usein luoksemme - ja kun Jumala alkaa puhua, meillä on heti suuri levon ja rauhan tunne. Tuo ääni on lohduttava ja rauhoittava, ja me jätämme rukouskammiomme ihanin tuntein. Kaikista varmimmin Hän johdattaa meitä tuon Pyhän Hengen äänen kautta.

Mutta aivan liian usein se sana, jonka kuulemme rukouksessa, ei tapahdukaan. Itse asiassa se voi joskus osoittautua vääräksi. Ja me huomaamme, että olemme kuulleet toisen äänen - ei Kristuksen. Sellaisessa tapauksessa sen täytyy olla joko omien halujemme ja kunnianhimomme tai lihamme ääni.

Ymmärräthän - En puhu "ämmäin tarujen" kuulemisesta. Vuosien kuluessa olen kuullut ihmisten pitävän monenlaisia typeriä ja lihallisia asioita Herran äänenä. Pikemminkin puhun Jumalan mielen mukaisista uskovista, jotka riippuvat Jumalan Sanassa ja uskollisesti etsivät Häntä johdatukseksi. Ja kun heidän saamansa sana jotenkin menee vikaan, epäilyksen pilvi tulee heidän ylleen. He hämmentyvät huutaen:

"Oi Jumala - tein kaiken, mitä pitikin! Rukoilin. Pidin kiinni sanastasi. Tiedät, että haluan tahtosi tapahtuvan, Herra. Ja tiedän, että olen veresi alla. Kuinka saatoin sotkea asiat niin pahasti? Kuinka erehdyin pitämään toista ääntä Sinun äänenäsi? Oi, Herra - kuinka koskaan voin luottaa mihinkään ääneen enää?"

Paavali kuvaa tunnetta tähän tapaan: "Me olemme - - neuvottomat, mutta emme toivottomat..." (2Kor. 4:8). Mutta unohdamme, että Paavali sanoo myös: "Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä" (1. Kor. 14:10). On olemassa tuhansia ääniä - mukaan lukien lihamme, tahdon, kunnianhimon ääni - ja jokainen niistä huutaa mielemme huomiota.

Sillä ei ole merkitystä, kuinka paljon rukoilemme, kuinka lähellä olemme Herraa tai kuinka monta tuntia vietämme Hänen Sanansa ääressä. Olemme lankeavia ja teemme kaikki erehdyksiä. Lihallamme on yhä ääni - ja ajoittain se saa otteen.

Salli minun kertoa sinulle, kuinka Jumala toi minut läpi tämän uskon testin: OLEN VARMISTUNUT SIITÄ TOTUUDESTA, ETTÄ HERRA OHJAA JOKAISTA ASKELTANI! Olen vakuuttunut siitä, että Jumala järjestää ennalta ja asettaa kaikki tilanteeni. Hän on luvannut, liiton kautta, johtaa minua ja opastaa minua Henkensä kautta ja varjella lankeamasta. Niinpä nyt rukoilen uskossa, uskoen Hänen sanansa minulle. Ja seison hiljaa ja odotan Hänen toimivan.

Näethän, kun Jumala tekee lupauksen, silloin ei ole enää kysymys armosta. Pikemminkin se on laillinen. Hän sinetöi kaikki lupauksensa valalla - ja meillä on oikeus nojata niihin "laillisesti". Jumala ei voi ottaa takaisin yhtään lupaustaan, tai Hän ei olisi Jumala. Niinpä voimme pitää kiinni jokaisesta lupauksesta ja sanoa: "Herra, nojaan siihen, mitä olet sanonut. Vastausta ei tarvita! Lupauksesi on äänesi - puhuen suoraan minulle!"

Voit sanoa: "Odotahan hetki. Tarkoitatko, että meidän ei odoteta olevan yhteydessä Herran kanssa?" En tietenkään tarkoita sitä. Mutta tosiasia on, että yhteytemme Jumalan kanssa ei rajoitu vain ylistykseen, kiitokseen tai rukoukseen. Yhteytemme Hänen kanssa sisältää myös luottamuksen Häneen. Olemme Hänen kanssaan yhteydessä nojautuen aktiivisesti Hänen kirjoitettuun, ilmoitettuun Sanaansa!

Pyhä Henki "puhuu" useimmiten johdattaen meitä asiaan liittyvillä Raamatun kohdilla, näyttäen meille Jumalan mielen kaikissa asioissa ja kertoen meille, mitä askelia tulisi ottaa. Miksi Hänen pitäisi puhua sisäisellä äänellä, jos emme "kuule" Hänen ilmoitettua, kirjoitettua ääntään?

Tosiasia on, että Jumalan ei tarvitse kertoa meille kaikkea, että olisimme lähellä Häntä. Ei Hänen ole pakko paljastaa kaikkia suunnitelmiaan meille. Itse asiassa meillä voi olla läheinen suhde Jumalaan niin, että yksinkertaisesti lakkaamme ponnisteluistamme tunnistaa Hänen ääntään. Tällainen läheinen suhde sanoo näin: Herra, vaikka kuulisinkin toisen sanan Sinulta, olet kuitenkin antanut minulle kaiken, mitä tarvitsen. Minä tiedän, että Sinä rakastat minua - Sinun sanasi on tullut luokseni - ja siinä aion pysyä. Pyydän vain, että pidät lupauksesi minua kohtaan. Vastauksesi ei ole välttämätön!

Samalla meidän tulisi olla tyytyväisiä siihen ilmestykseen, joka meillä on Jumalan Sanassa: "...on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta." (Hebr. 1:2). Ja Jumala on antanut meille tarpeeksi liiton lupauksia viedäkseen meidät läpi jokaisesta kriisista tai koetuksesta:

Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi... (2Piet. 1:3-4).

Daavid on esimerkki tällaisesta luottamuksesta. Kun tämä Jumalan mielen mukainen mies makasi kuolinvuoteellaan, hän sanoi: "Eikö minun sukuni ole näin Jumalan edessä?" (2Sam. 23:5). Toisin sanoen: "En ole vielä nähnyt kaikkien niiden sanojen toteutuneen, jotka Herra minulle sanoi. Sukuni on yhä sellainen, millainen sen ei pitäisi olla. Kolme pojistani on kuollut. Kuitenkin olen saanut lupauksen, ettei huoneeni kaadu!" "Hän on tehnyt minun kanssani iankaikkisen liiton, kaikin puolin taatun ja vakaan..." (sama jae)

Jumala oli luvannut Daavidin esi-isälle Aabrahamille: "Annan sinulle lujan huoneen lujalla perustuksella. Siunaan sinua ja kaikki maa tulee siunatuksi sinun siemenesi kautta" (tarkoittaen Kristusta).

Daavidilla ei ollut profeettaa vierellään kertomassa hänelle näitä asioita. Hänellä ei ollut unta, ei näkyä, ei sisäistä ääntä puhumassa hänelle. Ei - kun hän kohtasi iankaikkisuuden, Daavid ei hakenut mitään näistä asioista. Sen sijaan hän sanoi: "Jumala antoi minulle liiton lupauksen sanassaan. Menen ikuisuuteen luottaen tähän lupaukseen!" "Hän antaa versoa minulle kaiken autuuden ja kaiken ilon" (sama jae). Hän itse asiassa sanoi: "Nyt voin kohdata kuoleman - koska Hänen lupauksensa on kaikki mitä tarvitsen."

Voimme epäonnistua havaintokyvyssämme, kuulemisessamme ja päätöksissämme. Mutta me voimme riemuita Jumalassamme, joka on meidän voimamme. Hän asettaa meidät käymään oikealla tiellä. Se kaikki on Hänen työtään. Meidän tulee yksinkertaisesti pitää kiinni, olla hiljaa ja nähdä Hänen pelastuksensa!

Herra lupaa: "Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä" (Jes. 41:10).

Halleluja!