Olen nähnyt vaivaa turhaan

Tämä on viesti jokaiselle, joka elää pettymyksen taakan alla. Kun katsot elämääsi, koet toivottomuutta saavuttamattomista odotuksista. Koet, ettet ole saavuttanut paljoakaan elämässäsi ja ajan valuessa ohi huomaat monien lupausten jääneen vaille toteutumista. Olet rukoillut ja rukoillut vuosia, mutta et ole nähnyt niiden asioiden toteutumista, joista uskot Jumalan puhuneen sinulle. Ympärilläsi muilla ihmisillä asiat tuntuvat olevan kunnossa, mutta sinä kannat epäonnistumisen tunnetta.

Kun katsot elämääsi, muistat kaikki vaikeat ajat. Olet kokenut hylkäämistä ja täydellisen riittämättämyyden tunteita. Olet rakastanut Herraa niin paljon, antaen ruumiisi ja sielusi hänen mielikseen, tehden kaiken mitä olet osannut. Kuitenkin lopulta tuli hetki, jolloin vakuutuit: "Olen nähnyt turhaan vaivaa. Olen kuluttanut voimani turhaan. Kaikki on ollut hyödytöntä." Nalkuttava tunne hiipii nyt sisälläsi kuiskaten: "Olet hukannut määränpään, et ole ollut lainkaan hyödyllinen. Elämäsi on todistuksena siitä, ettet ole muuttanut mitenkään maailmaa."

Jos kannat tällaisia epäonnistumisen tunteita, olet hyvässä seurassa. Itse asiassa seisot hengen jättiläisten keskuudessa.

Profeetta Elia katsoi elämäänsä ja huusi, "Herra, ota minut kotiin. En ole isiäni parempi, ja kaikki heistä pettivät sinut. Ota elämäni, kaikki on ollut turhaa" (vapaamuotoisesti).

Entä kuningas Daavid? Hän oli toivoton siitä, että hän ajatteli menettäneensä elämänsä voitelun, hän halusi kuin lintu lentää syrjäiseen paikkaan. "Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä... Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa." (Psalmi 55:7-8).

Jopa suuri apostoli Paavali vapisi peloissaan ajatuksesta, että hän olisi kuluttanut elämänsä hyödyttämänä työmiehenä. Hän kirjoitti galatalaisille: "olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt" (Gal. 4:11).

John Calvinilla, eräällä uskonpuhdistajista, oli sama kauhea kokemus. Hän sanoi kuolintuntinaan: "Kaikki mitä olen tehnyt on arvotonta... Pahat mielellään tarttuvat tähän sanaan. Mutta sanon sen uudelleen: kaikki mitä olen tehnyt on arvotonta."

Ollessaan 23. vuottaan lähetyskentillä David Livingstone ilmaisi samat kauheat epäilykset siitä että hänen työnsä on ollut turhaa.

Pyhä Bernard kärsi myös tästä kauheasta toivottomuudesta. Hän kirjoitti myöhempinä päivinään: "Olen epäonnistunut tarkoituksessani... Sanani ja kirjoitukseni ovat epäonnistuneet."

David Livingstone oli eräs maailman hyödyllisimpiä lähetyssaarnaajia. Jopa maallistunut maailma tunnustaa hänen saavutuksensa. Livingstone avasi Afrikan mantereen evankeliumille. Hän kylvi paljon siementä ja Jumala käytti häntä Englannin herättämisessä lähetystyöhön. Hän antoi ruumiinsa ja sielunsa uhratessaan elämänsä Kristukselle.

Kuitenkin ollessaan 23. vuottaan lähetyskentällä Livingstone ilmaisi nämä samat kauheat epäilykset kuin nämä muutkin suuret palvelijat. Myös hän koki, että hänen palvelutyönsä oli ollut täysin hyödytäntä. Hänen elämäkertansa kirjoittaja lainaa häntä toivottomuudessa: "Kaikki mitä olen tehnyt on ainoastaan avannut afrikkalaisten orjien kauppaa. Lähetysseurat eivät kanna hedelmää 23 työvuoden jälkeen. Kaikki työ näyttää olevan turhaa... Olen nähnyt vaivaa turhaan.

Eräs suurimmista elämääni vaikuttaneista lähetyssaarnaajista on George Bowen. Hänen elämänsä on voimakas esimerkki ja hänen kirjansa "Rakkaus paljastettuna" on eräs parhaita Kristusta käsitteleviä kirjoja, mitä olen koskaan lukenut. Yksinäisenä miehenä Bowen jätti vaurauden taakseen ja ryhtyi lähetyssaarnaajaksi Bombayhin Intiaan 1800-luvun puolivälissä. Siellä olevat lähetyssaarnaajat elivät paljon paremmin kuin ne köyhät, joille he saarnasivat. Nähdessään tämän Bowen luopui lähetyksensä tuesta ja päätti elää kaikkein köyhimpien keskuudessa. Hän pukeutui intialaisittain, omaksui köyhyyden ja eli vaatimattomissa oloissa, ajoittain vain vedellä ja leivällä. Hän saarnasi kaduilla paahtavassa auringossa, jakaen evankeliumikirjallisuutta ja itkien eksyneiden puolesta.

Tämä uskomattoman omistautunut mies oli lähtenyt Intiaan odottaen suuria evankeliumin jakamiselta. Hän oli antanut kaikkensa tätä päämäärää varten, sydämensä, mielensä, ruumiinsa ja henkensä. Kuitenkaan palveltuaan Intiassa yli 40 vuotta Bowenilla ei ollut yhtään kääntynyttä. Ainoastaan hänen kuoltuaan lähetysseurat huomasivat, että hän oli eräs kansakunnan rakastetuimmista lähetyssaarnaajista. Jopa pakanalliset epäjumalien palvojat katsoivat Boweniin esimerkkinä siitä, mitä Kristus on.

Nykyään George Bowenin nöyrä elämä ja voimakkaat sanat yhä sytyttävät minun sieluni ja muiden sielut ympäri maailman. Kuitenkin samoin kuin monilla ennen häntä, Bowenilla oli kauhea epäonnistumisen tunne. Hän kirjoitti: "Minä olen kirkossa kaikkein hyödyttömin olento. Jumala kolhii ja murskaa minua pettymyksillä. Hän rakentaa minua ja sitten sallii minun romahtaa mitättämyyteen. Haluaisin istua Jobin kanssa ja koen sympatiaa Eliaan. Vaivannäköni on ollut kaikki turhaa."

Jotkut lukijat saattavat sanoa: "Suurten Jumalan miesten ei pitäisi käyttää sellaista kieltä. Heillä ei pitäisi edes olla sellaisia tuntemuksia. Se kuulostaa pelolta ja epäuskolta." Kuitenkin tätä kieltä käyttivät monet uskon jättiläiset, suuret miehet ja naiset, joita pidämme uskollisina esimerkkeinä. He kokivat saman kauhean tunteen: "En ole saavuttanut sitä, mihin luulin Jumalan kutsuneen minua. Olen epäonnistunut." Tunnistan omassa sydämessäni tällaisen kauhean kielenkäytän.

Jesaja 49:4:ssa lukee näin: "Mutta minä sanoin: 'Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään...'" Huomaa etteivät nämä ole Jesajan sanoja; Jumala kutsui hänet myöhäisellä iällä. Ei, ne ovat Kristuksen omia sanoja, "Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka; hamasta äitini helmasta... Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, (niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa)" (49:1,5).

Olin lukenut tämän kohdan usein ennenkin, mutta kun tulin tähän kohtaan, sydämeni hämmästyi. En ollut uskoa lukemaani. Jeesuksen sanat tässä vaivan näkemisestä turhaan olivat vastaus Isälle, joka oli juuri julistanut: "Sinä olet minun palvelijani... jossa minä osoitan kirkkauteni." (49:3). Luemme Jeesuksen yllättävän vastauksen seuraavassa jakeessa: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään" (49:4).

Luettuani tämän nousin jaloilleni huoneessani ja sanoin: "Kuinka ihmeellistä. Voin hädin tuskin uskoa, että Kristus oli näin altis, tunnustaen Isälle kokevansa sitä mitä me ihmiset koemme. Inhimillisyydessään hän maistoi samaa pettymystä, toivottomuutta, haavoittuvaisuutta. Hänellä oli samoja ajatuksia kuin minulla elämästäni: 'Tämä ei ole sitä mitä koin luvatuksi. Olen haaskannut voimani. Kaikki on ollut turhaa.'"

Noiden sanojen lukeminen sai minut rakastamaan Jeesusta entistä enemmän. Ymmärsin, että Heprealaiskirjeen 4:15 ei ole vain sanonta: meidän pelastajaamme todella koskettavat meidän heikkoutemme, ja häntä koeteltiin kaikilla samoilla tavoilla kuin meitäkin, kuitenkaan hän ei tehnyt syntiä. Hän tuntee tämän saman Saatanan koettelun, syyttävän äänen: "Et ole saavuttanut päämäärääsi. Elämäsi on epäonnistunut. Sinulla ei ole näyttää tuloksia vaivannäöstäsi."

Mikä oikeastaan oli Kristuksen tehtävä? Jesajan mukaan se oli tuoda Israel takaisin Jumalan luo, palauttaa Jaakobin heimot takaisin pahuudestaan ja epäjumalanpalveluksestaan: "tuoda takaisin Israelin säilyneet" (49:6). Historioitsija Josefus kirjoitti Jeesuksen ajan Israelin tilanteesta: "Juutalaisvaltiosta oli tullut niin paha ja korruptoitunut Kristuksen aikana, että elleivät roomalaiset olisi tuhonneet heitä, Jumala olisi antanut, kuten muinoin, sataa tulta taivaasta kuluttaakseen heidät." Lyhyesti sanoen Kristus lähetettiin juutalaiseksi juutalaisten luo, toimittamaan Jumalan kansa synnin vallasta ja päästämään vangit vapauteen.

Jeesus todisti: "hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä" (49:2). Isä oli valmistanut hänet maailman perustamisesta lähtien. Ja Kristukselle annettu mandaatti oli selvä: "Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi" (49:2). Jeesuksen tuli saarnata kaksiteräisen miekan kaltainen terävä sana, joka läpäisisi kovimmatkin sydämet.

Joten Kristus tuli maailmaan täyttämään Jumalan tahdon herättämällä Israel. Ja hän toteutti käskyn, sillä hän ei puhunut yhtään sanaa eikä tehnyt yhtään tekoa ilman Isän ohjausta. Jeesus oli Jumalan tahdon keskipisteessä, hänellä oli täysi auktoriteetti ja voimakkain mahdollinen sanoma. Mutta Israel ei ottanut häntä vastaan: "Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan" (Joh. 1:11).

Ajattele tätä: Jeesus saarnasi sukupolvelle, joka näki suuria ihmeitä: sokeat näkivät, kuurot kuulivat, rammat kävelivät. Silti Kristuksen ihmeet haastettiin ja niitä vähäteltiin, ja hänen sanansa ohitettiin niin etteivät ne voineet lävistää ihmisten kovettuneita sydämiä. Itse asiassa hänen saarnansa vain suututtivat uskonnolliset piirit. Hänen omat seuraajansakin päättivät, että hänen sanansa on liian kovaa, ja he jättivät hänet (katso Joh. 6:66). Lopulta jopa hänen läheisimmät opetuslapsensa, 12 valittua, hylkäsivät hänet. Ja kansakunta, jota Jeesus oli tullut keräämään takaisin Isän luo, huusi "Ristiinnaulitse."

Ihmisten silmissä Kristus epäonnistui täydellisesti tehtävässään. Me näemme hänet palvelutyönsä lopulla katsomassa Jerusalemia, valittaen Israelin hylkäystä, itkien sitä, että hän tuntui epäonnistuneen heidän keräämisessään, hänen toivonsa vaikutti murskatulta. "Jerusalem, Jerusalem... kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'" (Matt. 23:37-38).

Kuvittele millaista tuskaa Kristuksen on täytynyt tuntea sanoessaan nämä sanat. Voin vain spekuloida, mutta uskon, että sillä hetkellä Jeesus huusi: "Olen nähnyt turhaan vaivaa." Kuvittelen Saatanan kuiskaamassa hänelle tuolla hetkellä: "Tässä on suku, jota pelastamaan sinut kutsuttiin, ja sinä olet jättänyt sen autioksi."

Lyhyen aikaa Isä antoi Kristuksen kokea inhimillistä epäonnistumisen epätoivoa: "Olen antanut kaikkeni, voimani, vaivannäköni, kuuliaisuuteni. Mitä muuta voisin tehdä näiden ihmisten pelastamiseksi? Kaikki vaivannäköni on ollut turhaa." Hän koki sen mitä jokainen suuri Jumalan sotamies kautta aikain on kokenut: houkutus syyttää itseään epäonnistumisesta silloin, kun Jumalan suora mandaatti on jäänyt täyttämättä.

Miten jopa Jumalan Poika voisi lausua näin? Ja miksi niin monet sukupolvet uskollisia uskovia on alentunut lausumaan niin toivottomia sanoja? Se johtuu vähäisten tulosten vertaamisesta suuriin odotuksiin.

Saatat ajatella: "Tämä viesti kuulostaa siltä, että se koskee vain saarnaajia, tai suuriin Jumalan tekoihin kutsuttuja. Koen, että se on tarkoitettu lähetyssaarnaajille tai Raamatun profeetoille. Mutta mitä tekemistä tällä on minun kanssani?"

Totuus on se, että meidät kaikki on kutsuttu yhteen suureen yhteiseen tarkoitukseen, ja yhteen palvelutyöhön: Jeesuksen kaltaisuuteen. Meidät on kutsuttu kasvamaan hänen kaltaisuudessaan, muuttumaan hänen kuvakseen. Et yksinkertaisesti voi olla kristitty ilman, että tämä on sinun kutsumuksesi, elämäsi ylin päämäärä: "Haluan tulla enemmän ja enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Haluan vapautua kokonaan itsestäni, kaikesta inhimillisestä kunnianhimosta, kaikesta kateudesta, malttamattomuudesta, äkkipikaisuudesta, muista pahaa ajattelemisesta. Haluan olla kaikkea sitä, mitä Paavali sanoo, että minun on oltava, jos aion vaeltaa uskossa ja rakkaudessa. Herra, sydämeni halajaa olla sinun kaltaisesi."

Miten suuria odotuksia! Ja kaikki Jumalan lupaukset ovat sinua tukemassa. Pidät kädessäsi Jumalan Sanan kaksiteräistä miekkaa ja olet sydämessäsi päättänyt olla Jeesuksen kaltainen. Joten ryhdyt työhön tullaksesi hänen kaltaisekseen.

Jo lyhyessä ajassa alkaa tapahtua joitain ihmeellisiä muutoksia. Olet kärsivällisempi. Tyrmäät jokaisen sinussa nousevan lihallisen reaktion sanomalla: "Tuo ei ole Jeesuksen kaltaista." Perheesi ja ystäväsi, naapurisi ja työtoverisi ovat huomanneet muuttumisesi hyväsydämisemmäksi. Joka ilta voit nautiskella päivän voitoissa, ja voit onnitella itseäsi: "Minä tein sen! Olin hyväsydämisempi tänään. Tämä oli hyvä, Jeesuksen kaltaisuuden päivä."

Useita kuukausia sitten kirjoitin viestin nimeltä "Kutsuttu Kristuksen kaltaisuuteen". Siinä sanoin että Kristuksen kaltaisuus alkaa siitä, että olet Jeesuksen kaltainen sinua lähinnä oleville. Todella uskon näin. Siispä, jos olet naimisissa, lähinnä sinua on aviopuolisosi. Niinpä ryhdyin muuttumaan niin Kristuksen kaltaiseksi aviomieheksi kuin ihmiselle on mahdollista. Ja minä tein töitä sen kanssa, pyrkien olemaan pitkämielisempi, ymmärtäväisempi ja välittävämpi aviomies.

Sinä ensimmäisenä viikkona taistelin estääkseni purkauksia purkausten jälkeen. Muistutin itseäni yhä uudelleen: "Jeesus ei tekisi tuota. Hän ei sanoisi mitä haluan sanoa. Siispä en tee sitä. Aion olla kuin hän."

Viikon päätteeksi kysyin vaimoltani Gweniltä: "Näetkö enemmän Kristusta minussa?" Hän vastasi: "Kyllä näen." Olin todella rohkaistunut. Ajattelin, "Tässä se nyt on! Vihdoinkin kaikkien näiden vuosien jälkeen olen saanut selville mitä vaaditaan Jeesuksen kaltaiseksi tulemiseen."

Sitten seurasi pahin mahdollinen viikko. Tuntui siltä, että hukkasin Kristuksen kaltaisuuteni joka käänteessä. Viikon päätteeksi kysyin Gweniltä: "Miten arvioit minut nyt?" Hän sanoi: "Pikemminkin Paavaliksi."

Haluaisin sanoa sinulle, että joka päivä, kaikin tavoin, muutun enemmän Jeesuksen kaltaiseksi. Mutta inhimillinen lihallinen kamppailuni olla Kristuksen kaltainen ei yksinkertaisesti toiminut. Totuus on, ettei se koskaan tule toimimaan. Vieläkin taistelen sellaisten ajatusten, sanojen ja tunteiden kanssa, jotka eivät ole Kristuksen kaltaisia. Lihallani ei ole kykyä torjua lihaa. Sen työn tekee yksin Pyhä Henki: "jos te hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin te saatte elää" (Room. 8:13). Lyhyesti, ainoa tapa tulla todella Kristuksen kaltaiseksi on antautua Pyhän Hengen valtaan.

Usein sorrumme toivottomuuteen tämän lihaa vastaan käytävän taistelun keskellä. Meillä on houkutus ajatella: "Minut on kutsuttu, voideltu, ja Jumalan palvelijat ovat minut hyvin opettaneet. Miten voisin jatkaa niin lihallisten ajatusten ajattelemista?" Ajoittain me sorrumme samoihin ajatuksiin, jotka ovat kaikuneet kautta vuosisatojen Jumalan ihmisten keskellä: "Olen nähnyt vaivaa turhaan. Olen haaskannut kaiken aikani ja voimani. En ole koskaan nähnyt sitä mitä Jumala oli minulle luvannut. Olen epäonnistunut saavuttamaan ajatuksillani ja teoillani minkäänlaista täyttymystä."

Jos kysyisit sellaiselta nuorelta mieheltä tai naiselta: "Miksi olet palannut vanhalle tiellesi?", huomaisit hänen päähänsä ujutetun saman demonisen valheen: "Tein parhaani. Rukoilin ja luin Raamattuani. Kävin kirkossa ja todistin ystävilleni koulussa. Tein kaikkeni elääkseni vanhurskaasti. Mutta en koskaan saanut sitä ihmettä mitä tarvitsin. Rukouksiini ei vastattu ja minua ei vapahdettu. Kaiken sen jälkeen päädyin epäonnistujaksi. En päässyt eroon ajatuksesta, että se on turhaa, että lihani ei koskaan muuttuisi. Se oli vain ajan haaskausta. Koin että kaikki mitä olin tehnyt oli turhaa."

Entä heidän vanhurskaat vanhempansa, isät ja äidit, jotka ovat sitkeästi rukoilleet loittonevien lastensa puolesta? Jumala antoi heille lupauksia ja he tarttuivat niihin, huutaen uskossa hänen puoleensa. Mutta ajan myötäkään heidän lapsensa eivät koskaan ottaneet vastaan. Nyt nämä omistautuneet pyhät kokevat saman kauhean valheen: "Olet epäonnistunut, näet vaivaa turhaan. Olet haaskannut voimasi kaikki nämä vuodet. Taistelu on vain kuluttanut sinut loppuun. Se kaikki on ollut turhaa."

Monet tämän viestin lukijat ovat toivottomia, koska he eivät ole kokeneet Jumalan heille tekemiä lupauksia. He eivät ole kateellisia Jumalan muille antamista siunauksista. He eivät vertaa itseään muihin ihmeistä nauttiviin. Ei, he katsovat omaa elämäänsä. Ja he vertaavat sitä mitä he uskovat Jumalan luvanneen heille siihen mitä he näkevät juuri nyt. Heille heidän elämänsä näyttää täydelliseltä epäonnistumiselta.

Kun he tutkivat kaikella rehellisyydellä ja vilpittämyydellä omaa elämäänsä, heidän edistyksensä näyttää vain vähäiseltä. He ovat tehneet kaiken, mitä Jumala on käskenyt heidän tehdä, koskaan poikkeamatta hänen Sanastaan ja käskyistään. Mutta ajan myötä he näkevät vain epäonnistumista. Ja nyt he ovat murtuneet, haavoittuneet hengessä. He ajattelevat: "Herra, onko tämä kaikki ollut turhaa? Kuulinko väärän äänen? Onko minua petetty? Onko palvelustehtäväni raunioina?"

Ensinnäkin, tiedät nyt Jesajan luvusta 49, että Herra tuntee sinun taistelusi. Hän on taistellut sen ennen sinua. Ei ole synti kärsiä sellaisista ajatuksista, tai sortua murtuneiden odotusten aiheuttaman epäonnistumisen tunteen alla. Jeesus itse koki tätä eikä hänessä ollut syntiä.

Toisekseen, on vaarallista sallia näiden helvetillisten valheiden sytyttää sieluasi. Jeesus näytti meille ulospääsyn sellaisesta toivottomuudesta tällä julistuksella: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut... kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä" (Jesaja 49:4). Heprean sana oikeudelle on tässä "tuomio". Kristus sanoo käytännössä: "Viimeinen tuomio on Isälläni. Yksin hän tuomitsee kaiken mitä olen tehnyt ja miten tehokas olen ollut."

Jumala yllyttää meitä tuolla jakeella: "Lakkaa siirtämästä minulle tuomiotasi työstäsi. Sinulla ei ole mitään syytä tuomita itse, miten tehokas olet ollut. Eikä sinulla ole oikeutta kutsua itseäsi epäonnistuneeksi. Et vielä tiedä millainen vaikutus sinulla on ollut. Sinulla ei yksinkertaisesti ole näkökykyä nähdä niitä siunauksia, jotka sinulle ovat tulossa." Todellakin: me emme usein saa tietää sellaisista asioista ennen kuin seisomme hänen edessään ikuisuudessa.

Jesajan luvussa 49 Jeesus kuuli Isän sanovan vapaasti muotoiltuna: "Siis, Israelia ei ole vielä koottu. Kyllä, kutsuin sinut kokoamaan heimot, eikä se ole tapahtunut sillä tavalla kuin kuvittelit sen tapahtuvan. Mutta se kutsumus oli vain pieni asia verrattuna siihen, mitä sinulle on tulossa. Se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä minulla on varalla. Minä tulen nyt tekemään sinusta valon koko maailmalle. Israel kerätään lopulta; se lupaus tulee toteutumaan. Mutta sinusta tulee valo ei vain juutalaisille, vaan myös pakanoille. Sinä tuot pelastuksen koko maapallolle."

"Vaikkei Israelia koottaisi (suom.huom: suomenkielisissä käännöksissä myös 'niin että Israel koottaisiin') hänen omaksensa - niin minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni - hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti" (Jesaja 49:5-6).

Rakas Jumalan pyhä, samaan aikaan kuin paholainen valehtelee sinulle, että kaikki tekemäsi on turhaa, ettet koskaan näe odotustesi toteutumista, Jumala kirkkaudessaan on valmistelemassa suurempaa siunausta. Hänellä on parempia asioita odottamassa, yli kaiken sen mitä voit ajatella tai pyytää.

Meidän ei enää tule kuunnella vihollisen valheita. Sen sijaan meidän tulee levätä Pyhässä Hengessä, uskoen, että hän toteuttaa meidän Kristuksen kaltaiseksi muuttumisemme. Ja meidän tulee nousta epätoivostamme ja seisoa pystyssä tässä sanassa: "Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättämät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa" (1.Kor. 15:58).

Sinulle on tullut aika olla ylitsevuotavainen vaivannäössäsi. Herra pohjimmiltaan sanoo sinulle: "Unohda epäonnistumisten ajatteleminen ja jätä se taaksesi. On aika palata työhön. Mikään ei ole ollut turhaa! Sinulle on tulossa paljon enemmän, joten lakkaa murjottamasta ja iloitse. En ole kulkenut sinun ohitsesi. Aion tehdä ylitsevuotavaisesti enemmän kuin voisit ajatella tai pyytää!"