Olkaa pyhät!

Kolme kuukautta sen jälkeen, kun Israel lähti Egyptistä, he saapuivat Siinain vuoren juurelle, ja leiriytyivät sinne. Mooses kiipesi tuolle vuorelle keskustelemaan Herran kanssa. Jumala kutsui häntä ja sanoi:

Minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä, että kansa kuulisi, kun minä puhun sinun kanssasi, ja uskoisi myös sinua ainiaan... Mene kansan luo ja pyhitä heidät tänä päivänä ja huomenna, ja peskööt he vaatteensa. Ja olkoot valmiit...

Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle... koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa... ja koko vuori vapisi kovasti

Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä... (2Moos. 19:9-19).

Mitä Jumala vastasi jylinässä Moosekselle ja Hänen valitulle kansalleen? Nämä sanat:

Te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa... (2Moos. 19:6).

Heprealaiskirjeessä on maata järisyttävä profetia, joka on paljastumaisillaan näinä aikoina. Jumala on luvannut puhua vielä kerran aivan kuten Hän teki Siinain vuorella!

Silloin Hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt Hän on luvannut sanoen: Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin... (Hepr. 12:26).

Katsokaa, ettette torju luotanne Häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois Hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista (Hepr. 12:25).

Jälleen kerran Jumala puhuu taivaasta. Sanoma on samaa, mitä se oli Mooseksen päivänä. Vieläkin meidän Jumalamme julistaa tätä kunnioitusta herättävää käskyä.

Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä! (1Piet. 1:16).

Me emme saa paeta Raamatun kielenkäyttöä! Emme saa tinkiä Jumalan antamasta mallista, joka kutsuu olemaan:

Pyhiä ja moitteettomia, loisteliaita, ilman tahraa tai ryppyä. Pyhiä, moitteettomia, nuhteettomia, vanhurskaita, puhtaita, kaikesta lihan saastaisuudesta puhdistettuja.

Koko maailma tietää surullisesta kokemuksesta, että tämä käsky, olla pyhä niin kuin Jumala, on mahdoton! Raamattu kertoo mm.

Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään... (Room. 3:10-12).

Me olemme kaikki tehneet syntiä ja me olemme Jumalan pyhyyttä vailla. Koko ihmiskunta on surkeasti epäonnistunut tottelemaan käskyä olla pyhä niin kuin Jumala. Jumala ei sanonut, Olkaa pyhät, vaan Hän sanoi, Olkaa pyhät, niin kuin minä olen pyhä! Kun tämä aika tulee koko ajan enemmän ja enemmän turmeltuneeksi ja saastaiseksi, tuo jyrisevä kutsu pyhyyteen voimistuu ja voimistuu ihmisten sydämissä.

On kolme tapaa vastata Jumalan käskyyn olemaan pyhä. Juuri tällä hetkellä sinäkin kamppailet yhdessä näistä.

Olen saarnannut Meksico Cityn vankilassa yli 150:lle raiskaajalle ja murhaajalle. Olen ollut pappina kaikista syntisimmille ihmisille, mitä maan päältä löytyy, mukaan luettuna huoria, gangstereita, huumekauppiaita ja alkoholisteja. Ja aina mieleen tulee yksi kysymys Kuinka hänestä tuli tällainen? Kuinka kerran niin kiltistä lapsesta tuli niin paha ja epäpyhä? Kuinka paholainen sai heistä sellaisen otteen?

Samaa kysymystä voidaan kysyä juutalaisista, jotka kuulivat Jumalan puhuvan selvästi Siinain vuorella: Kuinka kansa voi ikinä unohtaa sen ukkosen, salamat, pasuunan, yliluonnollisen savun, maanjäristyksen ja Kaikkivaltiaan Jumalan äänen? Kuinka heistä tuli niin paha, kurja, avionrikkoja ja epäpyhä kansa? Kuuden päivän ajan nämä ihmiset näkivät Jumalan kirkkauden Ja Herran kirkkaus vuoren kukkulalla näytti israelilaisten silmissä kuluttavalta tulelta... (2Moos. 24:17). Sitten, neljäkymmentä päivää myöhemmin, nämä samat ihmiset jotka olivat kaatuneet maahan kasvoilleen, Jumalan pyhän läsnäolon tähden tanssivat alasti kultaisen vasikan ympärillä palvoivat kuollutta patsasta iloitsivat, tekivät huorin, juopottelivat täysin turmeltuneina! Vain 40 päivää taivaasta helvettiin!

Jumala oli raivoissaan! Hän käski Moosesta Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän kulkea.... (2Moos. 32:7,8).

Mitään sen kaltaista ei ollut maailman historiassa. Vain neljässäkymmenessä päivässä, pyhä kansa ja pyhä papisto oli turmellut itsensä. Ylipappi Aaron oli ollut Siinain vuoren huipulla Mooseksen kanssa. Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas (2Moos. 24:9,10). Kuinka voi mies, joka on todella nähnyt Jumalan kirkkauden, kääntyä niin pian pois, sulattaa kultaisen vasikan, rakentaa sille alttarin ja kutsua kaiken Israelin lankeamaan ja palvomaan sitä?

Syy tähän äkilliseen kapinaan palaa tuonne Siinain vuorelle takaisin tuon jylisevän äänen luokse takaisin Jumalan käskyyn Olkaa pyhät!

Kaiken kapinallisuuden takana on viha Jumalaa kohtaan siksi, että uskomme Hänen asettaneen meille mahdottomia vaatimuksia!

Israelilaiset istuivat päiväkausia miettien teltoissaan - täynnä pyhän Jumalan pelkoa, joka vaati heiltä pyhyyttä. Heille alkoi pian valjeta, kuinka mahdotonta se oli. Minä näen heidän kulkevan teltasta telttaan, kokoontuvan pieniin ryhmiin ja purkavan vihaansa: Kuinka voisimme milloinkaan elää sellaisen mahdottoman vaatimuksen mukaan? Kuinka me voisimme olle Jumalan kaltaisia? Joku sanoo ajattelemattomasti No, minä tiedän, mitä aion tehdä kieltäydyn elämästä pelossa! En palvele pelon Jumalaa Jumalaa, joka asettaa sellaisia mahdottomia vaatimuksia!

Pian kapinahenki levisi kuin metsäpalo. Kansa alkoi sanoa, Miksi tuo Mooseksen Jumala halusi tuoda meidät erämaahan, vaikka tiesi, kuinka heikkoja ja hauraita me olemme, ja salli meidän tulla kiusatuiksi ja kaiken huipuksi Hän vaatii meiltä mahdottomia?

Jopa ylipappi Aaronin on täytynyt antaa periksi tälle vihalle tälle avuttomuuden tunteelle. Hän oli nähnyt Jumalan pyhyyden, ja se näytti niin korkealta ja saavuttamattomissa olevalta. Hän tuli Siinain vuorelta oman syntisyytensä tuntoon! Lopulta myös hän sanoi, Mitä väliä en suoriudu siitä ikinä olen liian heikko ja syntinen.

Maailma on vihainen Jumalalle! Vihainen siitä, että Hän toi heidät kiusausten ja synnin erämaahan laittoi heidät vapisemaan pelosta ja sitten vaati heitä olemaan pyhiä ja puhtaita! Ja kaikista pahimpana heidän ajatustapansa mukaan kukaan ei näyttänyt heille, kuinka olla pyhä ja hyvä!

Mitä tuskaa, mitä kärsimystä, mitä yli-inhimillistä ponnistelua innokkaat ihmiset kestävätkään, yrittäessään totella Jumalan käskyä olla pyhä! Paavali sanoi heistä:

Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle... (Room. 10:2,3).

He kuulevat Jumalan käskevän, Olkaa pyhät!, ja he vastaavat, Tahdon olla pyhä vaikka henki menisi! He elävät kauhean taakan alla, tuntematta Kirjoituksia! He haluavat olla pyhiä, ja niin he yrittävät totella Jumalaa puhtaasti omalla tahdonvoimallaan.

Mutta eikö Raamatussa sanota:

• Karta pahaa
• Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee
• Laittakaa pois synti, joka niin helposti juurtuu teihin
• Pankaa pois vanha ihminen ja kaikki sen pahat halut
• Älä antaudu kiusaukselle

Kuulostaa siltä, kuin Jumala laittaisi kaiken vastuun meille. Ja niin me menemme yrittäen olla pyhiä!

Jotkut luopuvat tupakoinnista, juomisesta, tanssimisesta, kortin pelaamisesta jopa elokuvissa käymisestä. Toiset yrittävät miellyttää Jumalaa paastoamalla, rukoilemalla ja pyytämällä ota pois kaikki pahat himoni. Lupaus toisensa jälkeen tehdään vain rikottavaksi! Joskus, yli-inhimillisten ponnistelujen kautta, he voivat kestää viikon, kuukauden tai kauemmin eivätkä he anna periksi synnille. Sitten, juuri, kun he luulevat voittaneensa, he palaavat taas pohjalle! Kiusattuina, lyötyinä ja epätoivoon jätettyinä!

Miksi? Koska jos he eivät alistu uskon kautta Kristuksen vanhurskaudelle, kaikki on turhaa. He ovat asettaneet itselleen mahdottoman urakan! Kaikkien hyvien tekojemme on lähdettävä puhtaasta sydämestä, joka on uskon kautta pyhitetty Kristuksen työssä ristillä.

Jumala halveksii jokaista ihmisten yritystä olla pyhä kun se tehdään ihmisen omassa voimassa! Hän halveksii jokaista kirjaa, jokaista saarnaa ja jokaista oppia, joka kutsuu ihmisiä pyhyyteen ihmisten tekemien sääntöjen ja tapojen kautta. Kokonaisia pyhyyden liikkeitä on syntynyt sen kautta, kun ihmiset ovat halunneet tehdä kaiken, mikä on inhimillisesti mahdollista Jumalan miellyttämiseen ja pyhänä olemiseen. Muutamista on tullut ehdottomia lain noudattajia.

Kirkkohistoria on täynnä naurettavia ajatuksia siitä, kuinka olla pyhä. Olen lukenut munkeista, jotka nukkuivat orjantappurapensaissa ja lasinpalakasoissa. Toiset sitoivat yhden jalan, hyppien ympäriinsä yhdellä jalalla, kunnes menettivät toisen jalan tarpeen. Simon seisoi kolmekymmentä vuotta pylvään päässä, ja kun hän oli liian heikko seisomaan siellä, hän oli pystyttänyt jonkun paalun ja kahlinnut itsensä siihen. Keskiajalla pitkät kulkueet itsensäkiduttajia matkusti maasta maahan, valittaen, itkien ja laulaen surullisia katumuksen lauluja, ja ruoskien paljaita selkiään marssiessaan. Tuhannet liittyivät näihin kulkueisiin yrityksessään ruoskia pahaa pois.

Me olemme aivan yhtä syyllisiä. Olemme vain keksineet nykyaikaisempia tapoja luoda pyhyyttä. Ensin, lyhythiuksisuus oli syntiä sitten pitkät hiukset. Jotkut ajattelevat meikkien ja korujen olevan maailmallisia. Pitkähihaisia vaatteita ja pitkiä hameita naisilla pidettiin pyhinä. Ruuanlaitto sunnuntaina tai pyöräily sapattina oli syntistä. Jotkut ajattelivat, että oli oltava köyhä ollakseen pyhä. Toiset ajattelivat, että Jumala odottaa täydellistä vetäytymistä yhteiskunnasta ja syntyi luostarilaitos.

Ajattele kaikkia niitä kirjoja, joita pyhät miehet ovat kirjoittaneet. Ihmiset, jotka ovat tehneet pyhyydestä sellaisen, että se kuulostaa niin saavuttamattomalta ikään kuin menisi elinikä itsensä kieltämisessä murheessa surussa pitkissä paastoissa ja syvässä nöyryytyksessä! Nämä kirjat kuulostavat niin pyhiltä ja niin puhtailta. Mutta monet niistä ovat kauhistuttavia Jumalan silmissä. Sillä nämä niinsanotut pyhät eivät milloinkaan alistuneet Kristuksen vanhurskaudelle lahjalle, joka annetaan ainoastaan uskon kautta.

Apostoli Paavali sanoi ...ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella... (Fil. 2:9).

Mutta nyt Jumalan vanhurskaus... on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta... Saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa... (Room. 3:21-24).

Jumala on paljastanut meille varman tavan tulla ehdottoman pyhäksi ja täydelliseksi Hänen silmissään jonka kautta kaikki Hänen lapsensa voivat elää ehdottomassa rauhassa ja ilossa, tietäen, että Jumala katsoo heihin pyhinä, puhtaina ja nuhteettomina. Ja tämä kaikki on ilmainen lahja!

Hänen pyhyyden lahjansa ei milloinkaan ole palkintona mistään, mitä me teemme. Se on ansiotonta, ansaitsematonta suosiota! Lahja!

Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi (Room. 4:1-5).

Jotkut väittävät Minä tiedän, että pyhäksi tuleminen on inhimillisesti mahdotonta mutta Jumalan avulla kaikki on mahdollista. Toisin sanoen Minä teen sen, jos Jumala haluaa auttaa minua! Näyttää siltä, että meidän tulisi tehdä parhaamme ja tehtyämme kaiken voitavamme kutsua Jumalaa antamaan meille vähän lisäpotkua!

Väärin! Aivan väärin! Me emme voi olla pyhiä edes Jumalan avulla koska Jumala ei avusta varasta, joka yrittää mennä sisään jostain muualta kuin siitä ovesta, minkä Hän on avannut.

Tämä on sellainen ongelma, jossa niin monet kristityt tänä päivänä ovat. He rukoilevat Oi, Jumala etkö näe, kuinka kovasti minä yritän? Etkö tunne sydämeni tuskaa? Etkö näe, kuinka kovaa minä taistelen pysyäkseni puhtaana? Jumala miksi et tule, ja auta minua voimallasi?

Me ajattelemme, että Jumalan tulisi olla iloinen kyynelten täyttämistä ponnisteluistamme. Odotamme Hänen seisovan vierellä ja ylistävän kovaa työtämme valmiina nostamaan meidät pystyyn, kun kaadumme. Me oletamme, että Hän on tyytyväinen kaikkeen kamppailuun, taisteluun syntiä vastaan ja kiusausten vastustamiseen! Mutta Jumalan Sana sanoo, Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti (2Tim. 2:5).

Jumalaa ei kiinnosta lainkaan se, että kristityt taistelevat tiettyjä syntejä vastaan. Hän ei ole kiinnostunut heidän heikkouksiensa paikkaamisesta. Ei Hän halua olla missään tekemisissä sellaisten poimi-ja-valitse kamppailujen kanssa. Hän haluaa enemmän Hän haluaa pukea Kristuksen vanhurskauden viitan niille, joilla on pyhyyden nälkä! Hän haluaa vaihtaa omavanhurskautemme saastaiset rätit pyhyyden Henkeen pyhään elämään uskon kautta Kristuksessa. Hän haluaa lopettaa kaiken lannistavan ja hyödyttömän kamppailumme olla pyhä!

Alistuminen on ainoa tie Jumalan pyhyyteen ...alistumalla Kristuksen vanhurskaudelle, uskon kautta...

Alistua tarkoittaa luovuttaa tahdonvoima. Jumalan kanssa ei ole sellaista asiaa kuin tahdonvoima kaikki voima on Hänen! Hän ei salli muita voimia kuin omansa! Jumala vaatii ehdotonta pyhyyttä syystä Hän haluaa meidän nöyrtyvän! Hän katsoo meidän kamppailujamme olla pyhä, kärsivällisyydellä odottaen meidän epäonnistuvan niin surkeasti, että me juoksemme Hänen valtaistuimelleen, lankeamme polvillemme ja huudamme, Se on toivotonta! Minusta ei tule milloinkaan pyhää! Minä olen heikko aistillinen syntinen minussa ei ole yhtään mitään hyvää! Tämä on sellaista katumusta, mitä Jumala odottaa omien, turhanpäiväisten ponnistelujemme heikkouden tunnustamista sitä, että me myönnämme, että meissä itsessämme ei ole yhtään voimaa.

Rakkaat kuulkaa tämä sinua ei voida ikinä vaatettaa Kristuksen pyhyyteen, ennen kuin lankeat kasvoillesi Jumalan valtaistuimen eteen alastomana, köyhänä, kurjana, heikkona ja aivan avuttomana! Sinun täytyy kerran ja kertakaikkisesti myöntää, että sinulla ei ole voimaa itsessäsi vastustaa syntiä että sinulla ei ole Herralle muuta tarjottavaa kuin murtunut, lyöty ja avuton saviastia. Sinun on myönnettävä, että et osaa olla pyhä vaikka sinua autettaisiin. Sinulle on annettava pyhyys lahjana.

Suurin lahja, mitä voit antaa Jumalalle, on sinun uskosi siihen, että Hän haluaa antaa sinulle Hänen pyhyytensä! Jesaja riemuitsi:

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan... niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden... (Jesaja 61:10,11).

Koko helvetti on pääsemässä esiin tässä tuomitussa maailmassamme. Pahat ihmiset ja viettelijät tulevat koko ajan rohkeammiksi ja väkivaltaisemmiksi. Parhaaseen televisionkatseluaikaan siellä näytetään alastomuutta kaapelikanavilta tulee lapsilta kiellettyjä elokuvia. Saatana on julistanut sodan pyhille! Turmelusta, aviorikoksia, juomista sellaista seksuaalista irstailua, mitä maailma ei ole milloinkaan aikaisemmin todistanut. Kaikkialla ympärillä tulee olemaan jumalattomuutta, pelkoa, kovasydämisyyttä ja kaikkea sellaista pilkataan, mikä on hyvää, puhdasta ja pyhää!

Kuinka me kestämme sellaisella hetkellä? Mikä on puolustuksemme? Kuinka me pysymme pyhänä niin pahassa ajassa? Kuka voi varjella itsensä saastutukselta ja sen kaiken tahraamiselta? Ei kukaan! Ei kukaan omassa voimassaan, tietenkään.

Ja juuri siksi tämän sanoman täydellisestä antautumisesta täytyy tarttua sieluihimme! Ainoastaan Jumalalla on voimaa pitää meidät pyhänä esitellä meidät Hänelle pyhänä kansana, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä!

Uskokaa tämä Jumalalla, joka antaa meille pyhyyttään, on voima pitää meidät siinä! Turvallisin paikka maan päällä on ristin juurella Jumalan valtaistuimen edessä nöyrtyneenä. Mitä pahemmat ajat, sitä enemmän meidän on pysyttävä taipumisessa! Pysyttävä alistuneena! Ei luopumalla vaan luovuttamalla!

Silloin voit tietää, mitä todella tarkoittaa Hengessä vaeltaminen niin, että lihan himoja ei täytetä. Se tarkoittaa tätä: Koko ajan on elettävä jatkuvassa alistuneisuudessa ja Jumalan vallan alle taipuneena! Elettävä täydellisen antautumisen tilassa luopumalla kaikista omista oikeuksista ja voimista. Sitä, että tulet täysin riippuvaiseksi siitä, että Jumala tekee kaiken sinun puolestasi, ja sinun kauttasi.