PAHIMMAN LAATUINEN RYÖSTÖ

Jaakob varoittaa seurakuntaa: “Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä”(Jaak.3:6).

Luemme samanlaisen varoituksen Jesajan kirjassa: ”Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella osoittelun ja vääryyden puhumisen”(Jes.58:9). Vääryys heprean alkukielessä tarkoittaa tässä tylyyttä, epäkunnioitusta, halveksuntaa.

Jesaja lausuu tässä hämmästyttävän asian. Mehän rukoilemme, paastoamme ja tutkimme Jumalan Sanaa, jotta meidät kuultaisiin taivaassa. Herra liittää tähän suuren ”jos”-sanan. Hän sanoo: ”Jos haluat minun kuulevan sinua taivaasta, sinun pitää katsoa sydämeesi. Niin, minä kyllä kuulen sinua, jos lakkaat osoittamasta sormella toisia, jos lakkaat puhumasta heistä epäkunnioittavasti.”

Jumalan silmissä on suuri synti, kun huononnamme toisten mainetta. Niin kuin luemme Sananlaskuista: ”Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi”(San.22:1). Hyvä maine on aarre, jota pitää rakentaa koko ajan huolellisesti. Voin tosi nopeasti tuhota kenen hyvänsä aarteen yhdellä ainoalla halventavalla sanalla suustani.

Emmehän me varastaisi toiselta hänen kultakelloaan tai pankkitiliään. Kuitenkin Jumala sanoo selvästi, että toisen nimen mustaaminen on pahimman laatuista ryöstämistä. Me voimme tehdä sen hyvin salakavalalla tavalla: nostaa syyttävän sormen, kyseenalaista toisen luonteen, panna liikkeelle pikku juoruja. Tosiaankin, tuomittavimmat sanamme ovat: ”Oletko kuullut?”. Pelkkä vihjaus ryöstää ihmiseltä jotakin kallisarvoista. Se saastuttaa myös oman suumme.