Paikka nimeltä 'Keinojen loppu'

He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. He näkivät Herran työt ja Hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. (Ps.107:23-27.)

Tässä psalmissa paikka, jossa "heidän taitonsa hämmentyi" , heidän keinonsa loppuivat, on laivan kansi myrskyävällä merellä. Valtavat aallot kohottaavat laivan taivaisiin ja pudottavat sitten syvyyksiin. Väkevät tuulet heittelevät sitä edestakaisin niin, ettei kukaan merimies pysty pysymään pystyssä. He hoippuvat ympäri kantta kuin juopuneet.

Laivan purjeet ovat rikkinäiset ja repaleiset, ja aalto toisensa jälkeen iskeytyy voimakkaana kannelle. Merimiesten on kamppailtava pysyäkseen laivassa. Näyttää siltä kuin kaikkein loppu olisi tullut - ja he olivat täysin epätoivoisia. He olivat avuttomia - haavoittuvia luonnonvoimien mahdin edessä, kykenemättömiä tyynnyttämään myrskyä, voimattomia pelastautumaan.

Nämä merimiehet ovat tulleet paikkaan, jonka nimi on "Keinojen loppu" . Se on tilanne, jonka kaikki kristityt jossain vaiheessa kohtaavat. Tämä sanonta tarkoittaa yksinkertaisesti: "kaikki mahdollisuudet keksiä tai löytää ulospääsytie ovat kadonneet tai ne on käytetty loppuun". Lyhyesti sanoen, se on kaikkien inhimillisten kykyjen ja voimavarojen loppu. Ei ole pakoteitä - ei apua, ei pelastusta muualta kuin Jumalalta itseltään.

Laivassa olleiden merimiesten tapaan olet vain hoitanut työtäsi, vaeltanut eteenpäin Jeesuksen kanssa. Sitten eräänä päivänä iski myrsky kuin tyhjästä - ahdistuksen aallot löivät sinut maahan joka puolelta.

Elämän vaikeudet tulevat harvoin yksi kerrallaan. Ne ovat kuin myrskyaallot - tulevat toinen toisensa jälkeen suurella vauhdilla ja raivolla, kohoavat yhä korkeammiksi. On kuin aurinko olisi laskenut mailleen, ilma muuttunut kylmäksi ja jäätäväksi, ahdistuksen tuulet alkaneet työntää ihmisiä kumoon. Psalmin 107 merimiesten tapaan sinun sielusi "menehtyi tuskasta" (jae 26). (Hebrean menehtymistä tarkoittava sana merkitsee oikeastaan tajunnan menettämistä pelon vuoksi.)

Minun on huomautettava, että Jumala itse synnytti tämän myrskyn. "Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen..." (jae 25). Hän on se, joka saattoi merimiehet tähän tilanteeseen. Juuri Hän kohotti tuulen, nosti aallot, keikutti laivaa. Se kaikki on Hänen työtään!

Tämä voi kuitenkin olla suuri rohkaisu meidän uskollemme, kun vaikeudet iskevät meitä joka suunnalta. Meillä on tieto siitä, että elämän kaikki vaikeudet ja myrskyt ovat Jumalan määräämiä niille, jotka vaeltavat vanhurskaudessa. Niitä eivät aiheuta paholainen tai joki erityinen synti. Päivastoin, Herra itse on tuonut meidät keinojemme loppuun - ja Hänellä on siinä tietty tarkoitus.

Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. (1.Piet. 4:12,13.)

Jumala ei ole yllättynyt sinun kärsimyksestäsi. Itse asiassa se tapahtuu, koska Hän haluaa tuoda sanoman sinun sydämeesi - ilmoittaa kirkkautensa sinulle.

Silti sinusta voi tuntua, että olet elämäsi ehdottomasti pahimmassa myrskyssä! Koettelemuksesi voi olla taloudellista kamppailua, liikehuolia, panettelua, perheongelmia tai henkilökohtainen murhenäytelmä. Voit mennä illalla rauhattomana nukkumaan synkkä pilvi yläpuolellasi riippuen. Kun heräät, jyskyttävä kipu ei ole helittänyt. Ja se vain jatkuu ja jatkuu, kunnes eräänä päivänä heräät huutamaan: "Jumala, miten paljon minun on vielä kestettävä? Miten pitkään sallit minun läpikäydä tätä? Milloin tämä kaikki päättyy?"

Milloin Psalmin 107 merimiesten myrsky tyyntyi? Milloin Jumala vei heidät turvalliseen satamaan, johon he kaipasivat? Psalminkirjoittajan mukaan tapahtui kaksi asiaa:

Ensinnäkin merimiehet tulivat keinojensa loppuun, luopuivat kaikesta inhimillisestä toivosta tai avusta. He sanoivat: "Ei ole mitään keinoa, jolla voisimme pelastautua. Kukaan maan päällä ei pysty pelastamaan meitä tästä!"

Toiseksi he huusivat Herraa hädän hetkellä - kääntyivät Hänen puoleensa saadakseen apua.

Mutta hädässänsä he huusivst Herraa, ja Hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja Hän vei heidät toivottuun satamaan. (Ps. 107:28-30.)

Jos olet todellinen Jumalan lapsi - jos haluat antaa Hänen muokata sinut Hänen Poikansa kuvaksi - silloin taistelusi ei pääty, ennen kuin luovut yrittämästä selvittää kaikki itse ja heittäydyt täysin Jumalan huolenpidon varaan. Vaikeuksiesi myrskyt vain raivoavat, kunnes Hän on saattanut päätökseen sinua koskevat, iankaikkiset tarkoituksensa!

Juuri nyt voisit itse pitää yllä raivoavaa myrskyäsi, huoliesi kasvavaa taakkaa. Voisit olla vailla rauhaa, jonka Jumala haluaa sinuun tuottaa. Miten tämä tapahtuu? Se tapahtuu, jos sinä vain asetat Herran voiman kyseenalaiseksi keskellä kriisiäsi; kun vain napiset ja valitat, kun soitat ystävälle, jolta uskot vastauksen löytyvän, kun käännyt ammattiauttajien, psykologien, lakimiesten, asiantuntijoiden puoleen, kun menet kristilliseen kirjakauppaan ja ostat kasapäin oman avun kirjoja ja kasetteja, kun vain jatkat sen yhden suuren salaisuuden, sen yhden suunnitelman etsimistä, joka pelastaisi sinut vaikeuksista.

Rakkaani, sinä vain pitkität piinaasi! Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta alusta saakka Jumala on odottanut meidän lapsenomaista luottamustamme ja varmuuttamme. Ja sinä vain annat myrskyn raivota ja aaltojen kohota, kun kieltäydyt huutamasta: "Herra, elämäni on täysin sekaisin - ja ainoa ulospääsykeino olet Sinä!"

Näemme näin käyvän kerta toisensa jälkeen israelilaisille erämaassa. Yhä uudelleen ja uudelleen Jumala asetti heidät keinojen loppuun - koetellakseen heitä, nähdäkseen, luottaisivatko he Häneen. Mutta joka kerta he kieltäytyivät!

Ensin Herra toi heidät paikkaan, jonka nimi oli Pii-Hahirot ja joka sijaitsi Migdolin ja meren välissä. Hän oli sulkenut heidät sinne - meri edessä, vuoret molemmin puolin ja farao heidän takanaan. Jumala oli tosiaan johdattanut heidät inhimillisen toivottomuuden paikkaan - keinojen loppuun!

Jos israelilaiset olisivat vain uskoneet lupauksen, jonka Jumala oli heille antanut, he olisivat olleet vapaat kaikesta huolesta ja pelosta. Jumala oli ilmoittanut heille: "...Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua ... Herraan, teidän Jumalaanne, joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat... valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava..." (1.Moos. 1:31-33.)

Jumala siis sanoi: "Minä kuljen teidän kanssanne! Minä kannan teitä kuin mies kantaa poikaansa. Kuljen teidän edellänne ja etsin teille paikat, jonne voitte pystyttää telttanne. Mihin se pilvi pysähtyy, jonka olen oppaaksenne antanut, sinne teidän tulee pysähtyä."

Tapahtui, että pilvi pysähtyi Migdolin ja meren väliin - täysin kummalliseen paikkaan, keinojen loppuun. Israel ei keksinyt mitään tapaa, jolla he pääsisivät Punaisen meren poikki. Ja nyt faraon sotajoukot lähestyivät nopeasti.

Oletko sinä vaikeassa paikassa juuri nyt, ja myrsky on yltymässä? Kysyn sinulta: Miten sinä sinne jouduit? Luuletko, että paholainen ajoi sinut sinne? Vastaukseni sinulle on tämä: "Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie Hänelle kelpaa." (Ps. 37:23.) Jouduit keskelle millaista myrskyä tahansa, näyttivät asiat miten mustilta hyvänsä, Jumala on sinut siihen paikkaan asettanut - keinojen loppuun!

Ymmärrä tämä oikein: Jumalaa ei koskaan yllätetä. Hänen ei tarvitse mainostaa jumalallista johdatustaan, kun ongelmat kohtaavat meidät. Hänen ei tarvitse heittää taivaallista lanttia päättääkseen, mitä sinun hyväksesi tekisi. ei - kauan ennen kuin Israel lähti Egyptistä ja saapui Migdoliin, Jumalan suunnitelma oli jo valmiina heitä varten. Hän oli jo käskenyt tuulia puhaltamaan tietyllä hetkellä, jakamaan Punaisen meren. Hän oli koko ajan tiennyt tarkoin, mitä aikoi tehdä.

Samoin Jumalalla on tänään suunnitelma, jolla Hän aikoo pelastaa sinut myrskystä. Hän on tosiaan laatinut sen suunnitelman jo kauan ennen, kuin vaikeutesi edes alkoivat. Silti Hän haluaa odottaa viimeiseen hetkeen asti, viivytellä, kunnes luotat Häneen täysin. Hän haluaa nähdä, luovutatko elämäsi Hänen käsiinsä ja sanot: "Elämässä tai kuolemassa minä luotan Herraan!"

Israel ei kestänyt koettelemusta. He alkoivat pelätä, menehtyä keinojensa loppuun. Silti Jumala heille teki sen, mitä oli koko ajan suunnitellutkin. Hän pelasti Israelin väkevän ihmeen kautta. Mutta tuloksena oli, että kansa lauloi uskon laulunsa Punaisen meren väärällä puolella. Joe he vain olisivat uskoneet Jumalan lupaukseen - "Minä kuljen teidän edellänne ja kannan teitä niinkuin mies kantaa poikaansa" - he olisivat läpäisseet testinsä!

Jos joudut pakokauhun valtaan keinojen lopussa israelilaisten tapaan - menehdyt, syytät Jumalaa siitä, ettei Hän välitä - Hän silti lopulta toimii ja pelastaa sinut. Mutta myöhemmin Hän asettaa sinut uuteen keinojen lopun kokemukseen - koska et läpäissyt koetta edellisellä kerralla etkä luottanut Häneen!

Ja todellakin vain kolme päivää Punaisen meren ihmepelastumisen jälkeen Israel oli jo keskellä seuraavaa, pahaa kriisiä. Kansan oli kuuma, ihmiset olivat uuvuksissa, janoon nääntymäisillään. Edellä kulkeneet tulivat nyt takaisin ja huusivat: "Maarassa on vettä, mutta sitä ei voi juoda. Se on liian karvasta!"

Raamattu tekee asian täysin selväksi: Ei paholainen johdattanut Israelia tähän koetuksen paikkaan. Nimenomaan pilvi oli johdattanut heidät tänne. Jälleen kerran kansa oli keinojen lopussa. Ja mikä uikutus ja valitus kohosikaan leiristä - mitä hirveitä syytöksiä Moosesta ja Jumalaa kohtaan: "Te toitte meidät kuolemaan!"

Tiesikö Jumala, että Maaran vedet olivat karvaita? Tietenkin Hän tiesi! Mutta Hänellä oli suunnitelma. Karvaan lähteen lähellä kasvoi määrätty, elävä puu - ja sitä Hän voisi käyttää veden puhdistamiseen israelilaisten juotavaksi.

Mitenkähän monta vuotta aikaisemmin Jumala oli istuttanut sen puun juuri siihen paikkaan? Ja montako kertaa kuuma aurinko oli porottanut siihen puuhun kuihduttaakseen sen? Miten monet toukat olivat yrittäneet tappaa sen? Miten monet ohikulkijat olivat yrittäneet kaataa sen? Varmasti ei kukaan eikä mikään olisi voinut koskea siihen - koska Jumalalla oli suunnitelma sen varalle! Hän sanoi: "Eräänä päivänä minun lapseni tulevat tänne, ja nämä vedet on silloin puhdistettava. Minulla on suunnitelma heidän pelastamisekseen - ja se sisältää tämän puun!"

Tämä erämaassa kasvava puu edustaa tietenkin Jeesuksen ristiä. Ja, rakas ystävä, Jumala on jo istuttanut sinua varten pelastuksen puun. Hän tietää tarkoin, mitä tehdä sinun ongelmallesi, ja milloin Hän sen tekee. Hän haluaa sinulta vain hiljaista luottamusta. Hän haluaa, että sanot: "Minun Jumalani on minun kanssani. Hän tietää ulospääsykeinon ahdingostani!"

Tämän me näemme havainnollisesti Israelin kokemuksesta Refidimissä:

Sitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinain erämaasta ... Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä juoda... Ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkätähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?" Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: "Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut." (2.Moos. 17:1-4.)

Jumala oli johdattanut Israelin koko erämaan kuivimpaan paikkaan. Se oli koetuksen paikka - ei virtaa, ei lähdettä, ei pisaraakaan vettä. Ja kaikkein häkellyttävintä oli, että Israel johdatettiin sinne "Herran käskyn mukaan" (jae 1).

Jumala itse oli sallinut kansansa tulla janoiseksi: "Mutta kansalla oli siellä jano... " (jae 3). Vauvat itkivät, lapset valittivat, isovanhempien kurkkua kuivi. Vanhemmat katsoivat perheitään ja ajattelivat: "Muutamassa päivässä me kaikki kuolemme." Niinpä he kääntyivät vihaisina Mooseksen puoleen ja huusivat: "Anna meille vettä juotavaksi!" He olivat yhä riippuvaisia ihmisestä - lihasta!

Haluan pysähtyä tähän ja kiinnittää huomion erääseen seikkaan. Ensiksi Jumala vei Israelin Migdoliin, meren rannalle koetellaakseen heitä - eivätkä he läpäisseet koetta luottamalla Häneen. Sitten Hän vei heidät Maaraan, johon Hän oli sijoittanut pelastussuunnitelman seuraavan kohdan - ja he reputtivat taas kokeessa. Nyt Hän vei heidät Refidimiin uuteen koetukseen. Huomaatko, minkä kaavan mukaan toimitaan? Ellet opi luottamaan Herraan yksinkertaisella, lapsenomaisella uskolla, kun sinua koetellaan, Hän vie sinut seuraavaan testauspaikkaan. Sinä vain kuljet koetuksesta toiseen!

Israel oli taas kerran juuri sellaisessa paikassa. Kansan oli kuuma, he olivat janoisia ja vihaisia. Mutta Jumalalla oli jo suunnitelma. Hän ei aikonut antaa heidän kuolla. Hän oli päättänyt etukäteen, että he kulkisivat ylös Hoorebin vuorelle, jossa oli vesivarastoja, jotka Hän oli kauan etukäteen valmistanut. Eikä sen lähteen vesi riittäisi vain päiväksi, viikoksi tai kuukaudeksi - vaan kolmeksikymmeneksikahdeksaksi vuodeksi!

Mutta Jumala odotti Israelilta vastausta uskossa. Hän sanoi: "Minä olen johdattanut teidät tämän kaiken läpi, mutta te olette kieltäytyneet oppimasta. Luotatteko te minuun nyt? Miten monta ahdinkoa minun on teille elämässänne sallittava, ennen kuin te luotatte minuun?"

Monia kristittyjä koetellaan ja testataan juuri nyt työttömyydellä. He ovat lähettäneet hakemuksia joka suuntaan, mutta viikot vain kuluvat, eikä mitään tapahdu. He ovat käyttäneet kaikki säästönsä ja velkojat hätyyttelevät jo heitä joka suunnalta. Heidän tilanteensa näyttää täysin toivottomalta. Siihen sisältyy ahdistusta ja kärsimystä. Se ei ole koskaan helppoa.

Toisilla on työpaikka, mutta he ovat alipalkattuja. He eivät ansaitse riittävästi tullakseen toimeen. Monien nuorten on ollut pakko muuttaa takaisin vanhempiensa luokse. Ja tuhannet yksinhuoltajaäidit raapivat jostain kokoon vähäiset tulonsa.

Monet liikkeenharjoittajat elävät toimeentulon rajamailla. Monilla on nukkumisvaikeuksia, koska koko liikemaailma on niin mieletöntä, verot kohoavat rakettimaisesti, määräyksiä tulee tuhkatiheään, voitot ovat epävarmoja. Kilpailu kiristyy, ja he ovat käyttäneet loppuun kaikki ideansa ja vaihtoehtonsa. Nyt he maakaavat yönsä valveilla murehtien siitä, mitä pitäisi tehdä.

Nämä kärsivät, huolten murtamat ihmiset tulevat kirkkoon ja kohottavat kätensä ylistääkseen Herraa. He hymyilevät leveästi ja syleilevät toisiaan. Mutta silti he ovat keskellä hirvittävää tuskaa ja turvattomuutta. He ovat ahdistuneita - täysin keinojen lopussa.

Kysyn sinulta: Onko meillä Jumalan lapsina muuta vaihtoehtoa kuin pelko - unettomat yöt, levottomat päivät, loputtomat kerrat, jolloin olemme asettaneet Jumalan lupaukset kyseenalaisiksi ja eläneet äärettömässä myllerryksessä? Ajatelkaa Israelia: Oliko heidän napinansa ja murehtimisensa ainoa mahdollinen vastaus? Oliko pelkästään inhimillistä, että he reagoivat siten kuin tekivät, silkasta huolesta perheittensä vuoksi?

Vastaisin näihin kysymyksiin esittämällä uuden: Eikö Jumala ole aina tiennyt, mitä Hän aikoo tehdä kaikissa näissä tapauksissa? Eikö Hänellä ole aina ollut suunnitelma? Ajatelkaa sitä: Eikö Jumala jo suunnitellut panevansa tuulet jakamaan Punaisen meren? Eikö Hän jo varannut puun Maaraan tekemään vedet makeiksi? Eikö Hän jo valinnut Hoorebin vuoren kalliota, josta Hän tuottaisi Israelille vettä vuosikymmeniksi?

Meidän rakastava Taivaallinen Isämme ei ikinä johtaisi lapsiaan kuivaan autiomaahan vain antaakseen heidän kuolla janoon - varsinkaan kun Hän on varannut suuren säiliön vettä läheiseen vuoreen! Jumalalla on aina suunnitelma kansansa varalle. Ja Hänellä on suunnitelma sinuakin varten juuri nyt. Sen avulla Hän pelastaa sinut tämänhetkisestä ahdingostasi. Sinulla ei ole mitään sellaista ongelmaa, jota Hän ei pystyisi ratkomaan.

Saanko nyt näyttää sinulle, miksi Jumalan on pakko saattaa Israel tuhon partaalle, ennen kuin Hän täytti heidän tarpeensa kuin ihmeen kautta:

Haluaisin puhua teille ihmetekojen rajoituksia. Monet kristityt matkustavat joka vuosi tuhansia kilometrejä saadakseen olla todistamassa yliluonnollisia tapahtumia - ihmetekoja, näkyjä, enteitä, ihmeitä. Mutta on ironista huomata, etteivät nämä merkkejä etsivät intoilijat pysty kestävään uskoon - koska ihmeet tuottavat sitä vain harvoin. Sen sijaan he tarvitsevatkin jatkuvasti yhä suurempia ja näyttävämpiä ihmetekoja.

Kukaan ei ollut koskaan nähnyt niin monia yliluonnollisia tekoja kuin Israel. Jumala tuotti ihmeen toisensa jälkeen juuri heidän vuokseen - ja silti jokainen uusi teko jätti kansan yhtä suuren epäuskon valtaan kuin ensimmäinenkin. Olisi voinut luulla, että Egyptiä kohdanneet kymmenen vitsausta olisivat aikaansaaneet israelilaisissa uskon. Kun kärpäset piinasivat Egyptiä, niitä ei ollut ainuttakaan Israelin leirissä: Kun Egypti joutui täydellisen pimeyden valtaan, Israelille paistoi päivä. Mutta heidän pelastumisensa kaikista näistä Jumalan lähettämistä vitsauksista ei kertaakaan aiheuttanut heissä minkäänlaista uskoa.

Jopa senkin jälkeen, kun Jumala oli jakanut Punaisen meren, israelilaisten usko kesti vain kolme päivää. Raamattu sanoo: "... meidäm isämme Egyptissä... eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskottelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla." (Ps. 106:7.) Psalminkirjoittaja sanoo tässä: "He eivät luottaneet Jumalaan edes Punaisella merellä - paikassa, jossa Hän tuotti kaikkein suurimman ihmeensä!"

Kansan vanhimmat, jotka seurasivat, miten Mooses löi kalliota Maarassa, näkivät veden virtaavan kivestä. Ja koko Israel todella joi itsensä kylläiseksi - eikä sekään ihme silti aikaansaanut heissä mitään uskoa. Sitten Jumala lähetti viiriäisparvia Israelille. Satoja tuhansia lintuja putoili taivaalta keskelle heidän leiriään, ja ihmiset keittivät niistä ruokaa. Siltikään he eivät uskoneet. Kun Israelilaiset kömpivät seuraavana aamuna ulos teltoistaan, maa oli mannan peitossa. Sekin oli ihmeellisellä tavalla satanut taivaasta. Mutta sekään ei saanut heissä uskoa aikaan.

Päinvastoin. Kaikkien näiden suurenmmoisten ihmeiden jälkeen Jumalan lapset vääntelivät epätoivoisina käsiään ja parkuivat: "Onko Herra meidän keskellämme vai ei?" (2.Moos. 17:7.) Toisin sanoen: "Onko Jumala edes meidän kanssamme? Miten Hän voisi johdattaa meitä, kun meillä on ollut niin paljon vaikeuksia?"

Israel oli saanut neljänkymmenen vuoden ajan ihmeellistä ruokaa, ihmeellistä vettä, ihmeellisen pilven, joka johti heitä päivällä, ihmeellinen tuli yöllä, ihmeellistä varjelusta, ihmeelliset vaatteet, jotka eivät kuluneet. Mooses sanoi heille: "Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi, eikä sinulta ole mitään puuttunut." (5.Moos. 2:7.) Ja silti he eivät vieläkään uskoneet Häneen: Itse asiassa kahta lukuunottamatta kaikki, jotka olivat saaneet olla erämaassa todistamassa näitä ihmeitä, myös kuolivat erämaassa - täydessä epäuskossa!

Me olemme suuresti Israelin kaltaisia. Haluamme, että Jumala puhuu sanan, sallii meille ihmeellisen pelastuksen, täyttää nopeasti meidän tarpeemme, poistaa kaikki tuskamme ja kärsimyksemme. Saatat ehkä juuri nyt sanoa: "Kunpa Jumala vain päästäisi minut tästä sotkusta - jos Hän antaisi minulle vain tämän yhden ainoan ihmeen - en enää ikinä epäilisi Häntä!" Mutta entä ne kaikki ihmeet, jotka Hän on jo sinulle tuottanut? Ne eivät ole saaneet sinussa aikaan minkäänlaista uskoa, joka auttaisi sinua nykyisissä vaikeuksissa.

Äskettäin kaksi suurenmoista Jumalan miestä zuluheimosta Afrikasta kävi Times Squaren kirkossa. Kahdeksanmiljoonaisen zulukansan parissa on parhaillaan menossa uskomaton herätys, ja Jumala tekee ihmetekoja heidän keskuudessaan. On esimerkiksi dokumentoitu yli kymmenen tapausta, joissa kuollut on herännyt eloon. Mutta siitä nämä miehet eivät halunneet puhua. Heihin olivat päinvastoin tehneet suurimman vaikutuksen herätyksessä ne kääntyneet zulut - jotka olivat ottaneet uskon asenteen Kristukseen, polttaneet noituutta koskevat kirjansa ja todistivat rohkeasti, vaikka heitä koeteltiin ja testattiin ankarasti. Nämä ihmiset olivat ennen pahoja, täynnä murhanhimoisia henkiä - ja nyt heitä muokattiin Jeesuksen kuvaksi.

Uskon, ettei suurin merkki tai ihme maailmalle ole näinä viimeisinä aikoina ihminen, joka herätetään kuolleista. Ei, jumalattomien mieleen ja henkeen tekee todella vaikutuksen kristitty, joka kestää kaikki koettelemukset, myrskyt, ahdistukset ja kärsimykset pysymällä luottavaisesti uskossa. Sellainen uskova kohoaa vaikeuksistaan luonteeltaan vahvempana, uskoltaan vahvempana, vahvempana Kristuksessa.

Hiljattain luin pienestä, sumuisesta, 4000 asukkaan unkarilaisesta kaupungista, jonka itsemurhaluvut olivat hälyttäviä. Sanomalehden uutinen oli otsikoitu: "Itsemurha kaataa eristetyn kylän". Sen asukkaat olivat tehneet itsemurhan kaikin kuviteltavissa olevin tavoin. Eräs mies heittäytyi hylättyyn kaivoon. Toinen hirttäytyi: Jotkut ottivat yliannoksen lääkkeitä. Toiset avasivat ranteensa, nielivät myrkkyä, hyppäsivät junan eteen. Kokonaisia perheitä oli tappanut itsensä teini-ikäisistä isovanhempiin.

Kaupungin nimi on Asottalom, ja se sijaitsee noin 150 kilometriä Budapestistä etelään, ja se on eristäytynyt, yksinäinen paikka. Sen psykiatrista klinikkaa johtaa tohtori Ulloh, ja hän kertoi toimittajalle: "Jotkut nimittävät tänne johtavaa tietä 'kapeaksi tieksi kirottuun paikkaan' ... Ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, ettei Jumala juuri pidä meistä."

Rakkaat ystäväni, sellaista on epäuskon tuhoava voima! Ei ole mitään pahempaa epätoivoa kuin uskoa, että Jumalalla on jotain sinua vastaan. Tämä oli Israelin ongelma, ja aivan liian usein se on meidänkin ongelmamme. Meissä on sanaton aavistus siitä, että kaikki meidän kärsimyksemme ja vaikeutemme ovat tulosta siitä, että Jumala on meihin tyytymätön.

Jokainen kristitty nousee keinojen lopusta luottaen joko ihmiseen tai täysin Jumalaan - siis joko kirottuna tai siunattuna. Millä tavoin sinä vastaat ahdinkosi aikana?

Jeremia kirjoittaa:

Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, ja jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei pelästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä. (Jer. 17:5-8.)

Ensimmäinen henkilö, josta Jeremia puhuu, ei odota Jumalan tekevän siirtoa. Hän ottaa asiat omiin käsiinsä - tekee omat suunnitelmansa, kääntyy sellaisten ihmisten puoleen, joiden hän luulee olevan vaikutusvaltaisia, mutta epäonnistuu. Hän laatii koko ajan juonia, suunnitelmia, manipuloi muita. Hänen filosofiansa on: "Ei ole tärkeää, mitä tiedät, vaan keitä tunnet". Ja niin hän jatkaa loputtomiin niiden erityisten "keiden" etsimistä, jotka voisivat ratkaista hänen ongelmansa.

Raamattu sanoo, että hengellinen kuivuus asettuu tämän ihmisen elämään: "Hän jää alastomaksi arolle..." (jae 6) Hän ei juuri näytä elävältä - hän ei tuota hedelmää, hänestä ei pulppua elämää. Hän on aina kuoleman partaalla! "... eikä (hän) näe mitään onnea tulevan..." (sama jae) Hän ei koskaan osallistu iloon, jonka Jumalan kädestä tuleva pelastus tuottaa. Ja kaikki, minkä hän luulee näyttävän hyvältä, muuttuu surkeaksi. Hän on yksinäinen, asuu vain "poudan polttamissa paikoissa " (sama jae) Hän kuihtuu koko ajan, hikoilee pois elinvoimansa erehtyen lakkaamatta.

Mutta ajatellaanpa ihmistä, joka luottaa Jumalaan vaikeissa paikoissa, keinojen lopussa: "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on." (jae 7) Tämä kristitty on "istutettu". Hänellä on juuret, pysyvyys, Elävän Veden säiliö. Hän "ojentautuu" koko ajan hedelmällisenä ja vihreänä ja täynnä touretta elämää. Raamattu sanoo: "...helteen tuloa se ei pelästy..." (jae 8) Kun asiat muuttuvat kuumiksi ja vaivalloisiksi, hän ei pelkää! Tämä ihminen sanoo: "Jeesus, olen etsinyt henkilöä, joka pystyisi päästämään minut koettelemuksistani. Käännyn nyt yksin Sinun puoleesi. Sinä ole minun ainoa pelastajani, minun ainoa toivoni. Luotan, että Sinä pelastat minut tästä!"

Herra toivoo meiltä tällaista uskoa jokapäiväisissä asioissa: Voit väittää vastaan: "Mutta veli Dave, minä olen vielä työtön, minulla on vielä vaikeuksia." Minun on silti uskottava Jumalan Sana: "Turvaudu minuun, niin saat siunauksen!"

Saatat vastata: "Mutta en tiedä, mitä nyt teen. Myrsky raivoaa yhä. Kaikki näyttää niin toivottomalta. En näe merkkiäkään avusta tai pelastuksesta." Tähän kaikkeen Jumala yhä sanoo: "Turvaudu minuun, lapseni - niin sinut siunataan!"

Ei ole väliä sillä, koskeeko koettelemuksesi perhettäsi, liiketointasi vai jokapäiväistä leipääsi. Jos luotat täysin Jumalan Sanaan ja Hänen uskollisuuteensa, Hän on luvannut siunata sinua - eikä Hän voi valehdella! Kun helteet tulevat, ne eivät sinua vaivaa. Kun tuuli tulee, sinä pysyt vahvana - koska olet oppinut luottamaan Häneen kaikista järkyttävistä olosuhteista huolimatta. Sinä olet vihreä oksa, joka kantaa luottamuksen runsaan hedelmän - ja kaikki sinun ympärilläsi saavat toivoa ja rohkaisua, kun he näkevät sinun tyynen luottamuksesi.

Jumala, auta meitä kaikkia alistumaan Sinun tahtoosi, antamaan Sinun haltuusi kaikki henkilökohtaiset suunnitelmamme, kun tulemme siihen paikkaan, jota kutsutaan keinojen lopuksi. Tulkoon siitä uskon uudistuksen ja rakkaaseen Isäämme turvaamisen paikka.