Palaaminen kilvoitteluun

Paavali sanoi: "Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään." (1Tim. 6:12.)

Julistustyönsä loppuvaiheessa apostoli pystyi kerskaamaan: "Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt." (2.Tim. 4:7.)

Paavali ei koskaan lakannut kilvoittelemasta - se täytti hänet kuolinpäivään saakka. Ja monet muista meidän hengellisistä isistämme kuolivat hekin kilvoitellen. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoi seurakunnan vanhimmista: "He tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot." (Heb. 11:34.) Joosuan ja Kaalebin kaltaiset miehet olivat väkeviä sotureita loppuun saakka.

Minkälaista kilvoitusta sinä olet kilvoitellut kuluneena vuonna? Oletko ollut väliin niin alakynnessä, että olet hävinnyt taistelusi? Onko sinusta tullut heikko, passiivinen ristin sotilas - masentunut, haavoittunut, lyöty? Rukoilen, että tämä Pyhän Hengen sanoma saa sinut takaisin kilvoitukseen - että käyt taas kerran pelottomasti paholaisen aseita vastaan. Sinun on aika palata ja kilvoitella kunnon kilvoitus!

Jaakob oli meidän esimerkkimme siitä, miten palataan kilvoittelemaan - ja miten pysytään Jumalassa. Kun profeetta Hoosea halusi varoittaa Israelin kansaa sen pelkurimaisesta hengellisestä tilasta, hän muistutti heitä heidän esi-isästään Jaakobista. Sanoman ydin oli: "Teistä on tullut heikkoja ja passiivisia. Ja nyt vihollinen voittaa teidät. Te väitätte olevanne Jaakobin siementä - mutta haluan osoittaa teille, miten etäälle olette vaeltaneet hänen esimerkistään. Haluan näyttää teille, miten Jaakob pääsi voitolle - miten hän sai voimaa Jumalassa!"

Hoosea kertoi Israelilaisille Jaakobista tämän: "Äidin kohdussa tämä petti veljensä, ja miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa. Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja rukoili tätä. Beetelissä tämä löysi hänet ja puhui siellä meidän kanssamme." (Hoos. 12:4,5.)

Tässä lyhyessä Jaakobista kertovassa jakeessa Hoosea tekee yhteenvedon kolmesta salaisuudesta, jotka liittyvät palaamiseen kilvoitteluun - ja miten voi selviytyä ja voittaa vaikeudet Jumalassa. Aion nyt luetella ne sinulle:

Eesau syntyi ensimmäisenä äitinsä kohdusta - hän oli vauva, jolla oli heti syntyessään miehen karvoitus (Hänen nimensä tarkoittaa "karvainen mies"). Mutta hänen kaksoisveljensä Jaakob oli tarrannut hänen kantapäähänsä jo kohdussa. Mahtoi kätilö olla kauhuissaan auttaessaan Eesaun maailmaan. Kun poika tuli ulos, pikkuinen käsi oli takertunut hänen kantapäähänsä!

Israelilaiset, jotka kuuntelivat Hoosean kertomaa tarinaa, katselivat varmaan toisiaan hämmentyneinä. "Mitä tekemistä tällä on meidän kanssamme?" He varmaan kysyivät: " Mitä tekemistä sillä on vihollisen voittamisen kanssa?"

Hoosean sanoma heille oli hyvin yksinkertainen: "Tässä oli mies, joka oli ahne Jumalaa kohtaan - nälkäinen saamaan kaiken, minkä Jumala oli hänelle varannut!" Jaakob tuli ulos äitinsä kohdusta taistelijan mielellä, ahnaana saamaan siunauksia Jumalalta. Tässä lapsessa oli Jumalallista vaistoa. Oli kuin hän olisi sanonut: "Veljeni, ellet sinä halua täyteyttä Jumalassa, niin minä haluan. Pois tieltä! Minua ei kyllä jätetä vaille Jumalan siunauksia."

Esikoisoikeus ja siunaus, jota Jaakob halusi koko elämänsä, edustavat kaikkia niitä siunauksia, joita meillä on Kristuksessa Jeesuksessa. Jaakob ei kuitenkaan himoinnut kaksinkertaista osuutta isänsä rikkauksista eikä luvattua maata. Hän osoitti sen raatamalla Laabanin palveluksessa neljätoista vuotta otsansa hiessä. Ei, Jaakob halusi jotain enemmän. Hän halusi Jumalan siunauksen voidakseen olla Messiaan esi-isä. Hän halusi papillisen siunauksen. Se ei tarkoittanut vain heimon papiksi pääsemistä - vaan sitä, että voi myös siunata muita!

Me saamme seurata tätä papillista tehtävää koko 1.Mooseksen kirjan 27. luvun ajan. Kun Iisak laski kätensä Jaakobin päälle ja siunasi hänet: "...että minä siunaisin sinut..." (1.Moos. 27:4,19,27.), Jumalan käden pööllepaneminen oli suuri kunnia - samoin valtuutuksen saaminen muiden siunaamiseen.

Tätä vaaditaan näiden viimeisten aikojen uskovilta. Jumala haluaa kasvattaa kansan, joka ei huolehdi vain omasta toimeentulostaan, talon omistamisesta tai hyvän auton ajamisesta. Hän etsii niitä, jotka janoavat ahnaasti Jumalan siunausta - eivät nauttiakseen siitä itse, vaan käyttääkseen Häntä muiden auttamiseen.

Jaakobin veli Eesau edustaa kaikkea, jota Jumala ihmiskunnassa vihaa. Hän uskoi vain itseensä - välittömään nautintoon ja omahyväisyyteen. Hän ei milloinkaan ajatellut Jumalan iankaikkista tarkoitusta. Ja Jumala sanoi hänestä: "... ja Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin..." (Mal. 1:2,3.)

Mutta Jaakob eli elämäänsä Jumalan tahdon mukaan. Ja hänen kätensä Eesaun kantapäässä oli väkevä ilmoitus. Se sanoi: "Minua ei synti pitele otteessaan - minä olen enemmän kuin voittaja! Minä kestän kaikki saatanan juonet ja paljastan ne, taistelen ja voitan. Haluan, että Jumala siunaa minut ja panee kätensä minun päälleni - haluan Hänen siunauksensa hinnalla millä hyvänsä. Synnyin Hänen siunauksensa kanavaksi."

Hoosea käytti tätä moittiessaan Israelia: "Väitätte olevanne Jaakobin lapsia, mutta ette tiedä mitään hänen kiivaasta nälästään Jumalalta tulevaa hyvää kohtaan. Te olette lihallisia, laiskoja - ette viitsi etsiä täydellisyyttä Hänessä. Teidän kätenne kurottavat itsekkäisiin asioihin. Ette ole ollenkaan samanlaisia kuin teidän isänne Jaakob!"

Jaakob kilvoitteli vuosikausia saadakseen Jumalan siunauksen ja pitääkseen sen itsellään. Ja tuon saman halun pitäisi sytyttää kilvoittelun henki koko Jumalan kansaan. Ellet janoa Jeesusta - jos haluat vain päästä taivaaseen etkä yhtään välitä muiden tarpeista - silloin sinulla ei ole mitään, minkä vuoksi kilvoitella. Olet kevyen sarjan kristitty, helppo saalis paholaiselle.

Juuri tästä syystä monet Jeesuksen seuraajat ovat mielihalujen ja kaikenlaisten tapojen orjia. Heissä ei ole halua taistella. He kieltäytyvät tarttumasta syntinsä kantapäähän ja hylkäämästä sitä Jumalan avulla. Sen sijaan he väittävät: " En pysty olemaan tekemättä syntiä." Mutta niin asia ei ole. Suurenmoinen voitto odottaa kaikkia niitä, jotka pystyvät voittamaan heitä piinaavan synnin!

Nuori mies, joka leikitteli homoseksuaalisuudella, tuli vähän aikaa sitten kertomaan minulle: " En todellakaan taistele sitä vastaan.Oikeastaan tavallaan pidän siitä." Hän ei voi koskaan pelastua, ennen kuin näkee, että se on pahaa - syntiä - ja ennen kuin hän asettuu taistelemaan sitä vastaan. Sinun täytyy saada ote syntisi kantapäästä! Sinun on saatava siitä pitävä ote ja sanottava: "Jumala, minä haluan Sinun siunauksesi. Haluan voittaa elämässäni kaiken sen, joka ei ole Sinusta!"

Jaakob oli raatanut Laabanin palveluksessa neljätoista vuotta. Sinä aikana Laaban oli muuttanut hänen palkkaansa kymmnen kertaa. Mutta Jaakob oli varakas, koska Jumalan käsi oli hänen päällään. Nyt Laabanin pojat halusivat tappaa hänet, koska hän heidän sanojensa mukaan "anasti heiltä kaiken!"

Jaakob alkoi huolestua perheensä turvallisuudesta. Ja Raamattu kertoo, että Jumala tuli Jaakobin luo keskellä yötä:

Ja Herra sanoi Jaakobille: Palaja isiesi maahan ja sukusi tykö. Minä olen sinun kanssasi." (1Moos. 31:3.)

Jaakob totteli heti. Hän kokosi perheensä ja laumansa ja lähti kotimatkalle.

Muista, että Jaakob lähti Jumalan osoittamaan aikaan ja Jumalan osoittamalla tavalla, Jumalan kehotuksen ja käskyn mukaan - ja Hänen lupauksensa kaikuessa Jaakobin korvissa: "Minä olen sinun kanssasi." Jumala lähetti hänet matkaan!

Mutta kaikesta tästä huolimatta - huolimatta siitä, että Jaakob noudatti Jumalan täydellistä tahtoa, kuunteli Hänen selkeää sanaansa ja totteli Häntä täysin - hän äkkiä joutui keskelle niin vaikeita aikoja, ettei Jumalan ihminen ollut ikinä sellaista kokenut. Hän janosi Jumalaa - palvoi Herraa, viipyi alttarin edessä, vaelsi täydellisessä tottelevaisuudessa. Mutta äkkiä kaikki lähti luisumaan käsistä.

Ensin hän sai sanan, että Eesau oli tulossa - hyökkäsi raivoissaan häntä kohti mukanaan neljäsataa raavasta miestä ja aikoi ilmeisesti kostaa. "Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus..." (1Moos. 32:7.) Sen vuoksi Jaakob jakoi seurueensa kahteen ryhmään ja karjansa kahteen laumaan. Hän lähetti ensimmäisen ryhmän edellä kohtaamaan Eesaun ja neuvoi heitä: "Sanokaa Eesaulle, että kaikki nämä kamelit ja aasit ja lampaat ovat hänen - lahja hänen veljeltään Jaakobilta." Sitten Jaakob käski toisen ryhmän paeta, jos ensimmäisen ryhmän kimppuun käytäisiin miekalla. Lopulta hän lähetti molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja yksitoista poikaansa ja vei heidät kahlauspaikasta Jabbokin yli - ja itse oli aivan yksin.

Meidän ei tarvitse muuta kuin katsoa omaan sydämeemme, niin tiedämme, mitä Jaakobin mielessä on täytynyt pyöriä niinä yksinäisinä tunteina. Näen hänen kulkevan edestakaisin ja elehtivän turhautuneena. Hän itki, huusi ja valitti Jumalan edessä: "Hyvä Jumala - varmaan vihollinen kehotti minua tekemään kaiken tämän! Miten voit asettaa kuuliaisen palvelijasi tällaiseen koettelemukseen? Ensinnäkin annoit minulle selvän sanan siitä, että minun oli lähdettävä. Ja minä tottelin Sinua - tein juuri niin kuin käskit. Mutta nyt olenkin joutunut kohtaamaan väkevän vihollisarmeijan! Koko perheeni on elämänsä pahimmassa kriisissä. Ja minä olen menettämässä kaiken. Oma henkenikin on vaakalaudalla! Millaista johdatusta tämä on, Jumala? Sinä kutsuit minut tänne - ja olet hylännyt minut!"

Rakkaani, tämä ei ollut pahinta. Keskellä syvintä epätoivoa ja hämmennystä, kun Jaakob tarvitsi Jumalan lohduttavaa Sanaa - Herra tuli hänen luokseen kuin vihollinen, taistelemaan häntä vastaan! "Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka." (jae 24.) Yritä kuvitella tilannetta. Jaakob näkee miehen hahmon tulevan häntä kohti nyrkit pystyssä ja huutavan: "Tule, Jaakob - taistelemaan!"

Jos kenelläkään on koskaan näyttänyt olevan syytä antaa periksi, niin nyt Jaakobilla. Hän oli tässä vaiheessa niin maassa ja hämmentynyt kuin ikinä vain voi olla. Eikä hän saanutkaan rohkaisun sanaa Jumalalta, vaan hänet haastettiin painiotteluun. Jaakob olisi voinut sanoa: "Nyt riittää - ei enää! En pysty. Olen yrittänyt, olen totellut, mutta kaikki on vain luisunut käsistä. Kaikki nämä olosuhteet osoittavat minulle, etten ole Jumalan suosiossa. En enää jaksa, Jumala, Sinä lupasit olla minun kanssani. Mutta sen sijaan Sinä oletkin vain naulinnut minut maahan. Kohta minä kuolen, ja Sinä sanot: 'Taistele!' Kukaan mies ei kestä tätä. Tee mitä tahdot. Minua Sinä et saa taistelemaan!"

Rakkaani - minäkin olen ollut tuossa tilanteessa! Muistan kuinka kerran seisoin ikkunassa katsomassa tätä kaupunkia. Toisella puolellani kuoleman enkeli kuiskasi: "Tyttäresi on seuraava." Ja toisella puolella saatana kuiskutti: "Minä murskaan sinun kotisi ja saan sinut kiroamaan Jumalan nimen." Kaikki näytti luhistuvan. Minun oma ruumiini oli ahdistuksen, kivun ja pelon vallassa ja vapisi - ja syyttäviä riivaajia oli joka puolella!

Tiedän, miltä tuntuu huutaa Jumalalle: "Mitä oikein on tekeillä? En minä elä synnissä. Olen totellut Sinua! Tulin New Yorkiin kuuliaisena Sinulle. En ole tehnyt mitään, millä ansaitsisin tällaista. Mutta näyttää siltä, kuin olisit paholaisen sallinut päästä kimppuuni. Näinkö käy, kun tottelen Sinua, Jumala? Jos olen tehnyt väärin, osoita se minulle. Mutta älä anna tämän enää jatkua!"

Asia vain paheni, kun Herra ei tullutkaan minua kohti lohduttavat käsivarret ojennettuina. En kuullut mitään hiljaista, tyynnyttävää kuiskausta. Sen sijaan Hän tuli minua kohti nyrkit ojossa ja käski: "Nouse, David - ja tappele!"

Ei Jaakobilla ollut vaikeuksia Eesaun kanssa. Jos olisi ollut, Jumala olisi pelastanut hänet. Jumala oli jo luvannut Jaakobille Beetelissä , että Hän kulkisi Jaakobin rinnalla loppuun asti. Hän oli antanut Jaakobille näyn tätä ympäröivästä enkelijoukosta. Ei, Eesau ei ollut mikään uhka Jaakobille. Jaakobia uhkasi hänen oma pelkonsa katsoa elämää eteenpäin!

Sen vuoksi Jumala tuli Jaakobin luo painivalmentajana - taisteluun yllyttävänä kumppanina, joka halusi tehdä hänestä väkevän soturin, joka selviäisi voittajan jokaisesta vihollisesta. Ajattele sitä näin:

Kuvitellaan, että nyrkkeilyvalmentaja vie suojattinsa yksinäiseen valmennusleiriin. Sitten hän käyttää koko valmennusajan kasvattaakseen miestä henkisesti suureksi taistelijaksi. Hän vakuuttaa miehelle: "Minä olen sinun lähelläsi kehän ulkopuolella. En ikinä jätä sinua enkä hylkää sinua. Tästä saat luettelon menneen ajan suurista nyrkkeilijöistä. Tutki heidän jokaista liikettään. Ei sinun tarvitse kärsiä tyrmäyksiä. Minähän sanoin, että sinä olet voittaja - etkä tarvitse muuta kuin minun sanani. Ja kun astut kehään taistelemaan Hemmo Hirviötä vastaan, saat minulta muutaman tilaston siitä, miten hänet voitetaan."

Minkälainen valmentaja tällainen on? Äärettömän typerä? Ehdottomasti! Kysyn sinulta - mitä hyvä valmentaja tekisi? Hän etsisi niin hyvän nyrkkeilijän kuin vain löytäisi, panisi tämän kehään valmennettavansa kanssa ja käynnistäisi ottelun.

Mutta miten moni kristitty voi väittää olevansa soturi, ellei häntä ole koskaan koeteltu tai valmennettu? Me kuulemme tässä maassa niin paljon monista rukoustaistelijoista. Mutta surullinen totuus on, ettei valtaosa heistä ole koskaan ollut taistelussa. Heitä ei ole valmennettu - eivätkä he ole valmiit taisteluun!

Hiljattain kysyin Herralta, miksi niin monet totiset uskovat joutuvat kestämään niin raskaita, vaikeita aikoja. "Miksi sellainen ankara kärsimys?" kysyin. "Miksi monia koetellaan äärirajoille saakka?" Siksi, koska suurin osa kristityistä on luopunut taistelusta! He kieltäytyvät taistelemasta paholaista tai sen valtakuntaa vastaan, ja kun Jumala löytää uskovan, joka janoaa ja halajaa Hänen siunaustaan, Hän panee uskovan kehiin.

Jumala nimittäin tietää, että saatana kulkee vapaana maan päällä taistelunsa viimeisinä hetkinä. Ja Herra tarvitsee kunnolla valmennettuja sotureita, jotka selviytyvät voittajina kaikista helvetin valloista. Juuri nyt Hän tekee nopeaa työtä jäännöksensä parissa. Sitä sanotaan kriisivalmennukseksi!

Näistä kärsivistä, syvästi koetelluista pyhistä tulee upseereja Hänen viimeisten aikojen armeijaansa. Jumala panee Pyhän Hengen taistelemaan heissä - ja Hän tuo rintamalle sotureita, jotka on valmennettu ja koeteltu, koska he ovat painineet Jumalan kanssa. Mitä enemmän he kärsivät ja mitä rajummaksi heidän koettelemuksensa muuttuu, sitä suurempi tehtävä Hänellä on heidän varalleen!

Tällainen valmennus vaatii sekä fyysistä että hengellistä kurinalaisuutta. Jaakob heittäytyi täysin voimin taisteluun koko inhimillisen kykynsä hyödyntäen. Taistelun henki oli kohonnut hänessä - ja Raamattu sanoo, että "miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa." (Hoos. 12:4.) Tämä jae on erittäin tärkeä kaikille, jotka haluavat olla rukouksessa kestäviä. Se kertoo, että Jaakob kesti ja voitti taistelun "miehuutensa voimassa". Samalla tavoin sinun on pantava kaikki fyysiset voimasi ja koko ruumiisi likoon, jos aiot selviytyä voittajana näinä viimeisinä aikoina.

Monet kristityt odottavat, että Jumala jotenkin pelastaa heidän perheensä, sovittaa heidän ihmissuhteensa, tekee ihmeitä - eikä se maksa heilla mitään. He haluavat vain levätä - istua keinutuolissaan ja "uskoa kaiken Jumalan haltuun". Mutta tämä kestäminen rukouksessa - "läpimurto" Jumalan luo, vastausten saaminen ja tulosten näkeminen- se maksaa sinulle lihallisesti jotain. Ajattele, mitä se maksoi Jeesukselle: "Ja lihansa päivinä Hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia..." (Heb. 5:7.) Vaikka Jeesus tiesi, että Hän oli lihaksi tullut Jumala, Hän itki ja huusi Isänsä edessä.

Myös Jaakob "...itki ja rukoili tätä..." (Hoos. 12:5.) Ja kun Jaakob teki sen, hän oli yhdeksänkymmentäseitsemänvuotias. Hän ei vain "antanut ajan kulua", viettänyt päiviään passiivisen apatian vallassa. Ei! Jumalan Henki tuli hänen päälleen, ja hän takertui tukevasti siihen, mitä Jumala oli luvannut. Hän taisteli, itki ja kerjäsi Jumalan edessä!

Tämä on eräs suurimpia läksyjä, joita ikinä voimme oppia. Me emme koskaan taistele ihmisten - emme työtovereidemme, emme naapuriemme, emme läheistemme kanssa, jotka eivät vielä ole pelastuneet - vaan Jumalan kanssa! Jos sovit asioista Jumalan kanssa, kaiken muun on osuttava kohdalleen. Kun olet oikealla tavalla Jumalan edessä - Kristuksen verellä pestynä, elämässäsi ei ole syntiä, olet kestävä rukouksessa - yksikään helvetin paholainen ei pysty tekemään säröä siihen, mitä Jumala haluaa tehdä. Hän haluaa, että sinulla on sellaista voimaa - pyhää voimaa - ja se merkitsee, että antaudut taisteluun koko olemuksellasi.

Hoosea sanoi: "Herralla on oikeudenkäynti Juudan (Hänen kansansa) kanssa..." (Hoos. 12:3.) Mikä tämä oikeudenkäynti on, joka Jumalalla on seurakuntansa kanssa? Se on aiheutunut hengellisestä laiskuudesta! Me haluamme ihmeitä, siunausta, pelastusta - mutta ilman minkäänlaisia kustannuksia tai voimaponnistuksia. Hoosea sanoi Israelille: "Sinä haluat vain vaurautta ja turvallisuutta. Et halua asettua asemiin. Et halua elää Jumalan mieliksi vaan omaksesi!"

Kuka Jumalan kansan keskuudessa rukoilee kaiket yöt - kamppaillen, taistellen, itkien, huutaen Jumalan puoleen? Kuka kurittaa ruumistaan etsiäkseen Jumalaa, rasittaa ruumistaan viettämällä tuntikausia rukouksessa, kunnes läpimurto tapahtuu? Ketkä haluavat pyhyyttä, puhtautta ja Kristuksen kaltaisuutta niin paljon, että ovat valmiit sulkeutumaan kammioonsa Jumalan kanssa, kunnes saavuttavat voiton? Ketkä tahtovat niin hartaasti miellyttää Jumalaa, että he haluavat epätoivoisesti vapautua kaikista pahoista tavoista ja haluista - ja he huutavat, kilvoittelevat ja kamppailevat Jumalan kanssa, kunnes Hän murtaa kaikki kahleet?

Jaakob selviytyi voittajana "miehuutensa voimassa" - ja niin on sinun ja minunkin selviydyttävä! Meillä on Hänen voimansa, mutta me emme vain käytä sitä. "Kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä ilolla." (Kol. 1:11.) "Että Hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua Hänen Henkensä kautta." (Ef. 3:16.)

Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei tule koskaan näkemään, mitä Jumalalla on Hänen ruumistaan varten varattuna - ennen kuin Hän näkee, että me etsimme Häntä vakavissamme. "Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." (Jaak. 5:16.) Jumala haluaa, että tarraudut Häneen - koska Hän rakastaa sinua! Hän sanoo: "Tässä se on. Jos haluat sen, tule ottamaan se." Hän haluaa tehdä sinusta soturin - vahvistaa sinua Hänen sotajoukkoaan varten!

Tämä jae ei sano, että Jumala puhui Jaakobille Beetelissä. Sehän sanoo: "Hän puhui meidän kanssamme." Hoosea puhui Israelista - ja meistä, Hänen tämän päivän seurakunnastaan. Hän sanoo, että Jumala haluaa puhua meille Beetelissä!

Jumala kohtasi Jaakobin Beetelissä kahdesti:

Ensimmäisellä kerralla Jaakob pakeni Eesauta varastettuaan esikoisoikeuden. Hän pysähtyi yhteen paikkaan ja pinosi kiviä tyynykseen. Nukkuessaan hän näki unta tikapuista, jotka ulottuivat taivaaseen, ja joita pitkin enkelit kulkivat edestakaisin. Tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin Jumala sanoi hänelle: "Ja katso, minä olen sinun kanssasi tästä päivästä lähtien - menit minne hyvänsä!"

Jaakob heräsi ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa... Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tämä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti... Ja hän kutsui paikan Beeteliksi..." (1.Moos. 28:16-19.) Beetel merkitsee "Jumalan huonetta" - paikkaa, jossa voi kohdata Jumalan!

Toisen kerran Jumala kohtasi Jaakobin Beetelissä sen jälkeen, kun Jaakobin kaksi poikaa oli tehnyt katalan teon. Simeon ja Leevi olivat hirvittävän vihaisia siitä, että hivviläinen Sikem oli raiskannut heidän sisarensa Diinan. Sen vuoksi he kostivat ja tuhosivat koko kaupungin.

Jaakob sanoi heille: "Te olette syösseet minut onnettomuuteen, saattaneet minut tämän maan asukkaiden .. vihoihin... jos he kokoontuvat minua vastaan, niin he tuhoavat minut, ja niin minut ja minun sukuni hävitetään." (1.Moos. 34:30.)

Jaakob oli taas hirvittävässä hätätilanteessa - eikä hän tiennyt, mitä tehdä. Silloin Raamattu kertoo, että:

Jumala sanoi Jaakobille: "Nouse, mene Beeteliin, asetu sinne..." Niin Jaakob sanoi... "Nouskaamme ja menkäämme Beeteliin, rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli minun kanssani tiellä, jota vaelsin." (1.Moos. 35:1,2,3.)

Juuri sellainen Beetel on - paikka, jonne voimme mennä ahdistuksen hetkellä! Ja opetus sekä Israelille että meille tämän päivän ihmisille on tämä: Aina kun Jaakob oli vaikeuksissa tai vaarassa - kun asiat näyttivät uhkaavilta ja toivottomilta - hän tiesi, minne mennä ja mitä tehdä. Jumala sanoi Jaakobille: "Sinä tiedät, missä minä puhun sinulle, missä kuulet minun ääneni. Palaa Beeteliin! Mene alttarin luo, jonka äärellä kohtasin sinut. Lankea kasvoillesi maahan Minun eteeni. Ja puhdista huoneesi kaikesta epäjumalanpalveluksesta."

Jaakob kutsui poikansa ja käski heitä hävittämään kaikki heidän epäjumalansa, ja he hautasivat ne tammipuun alle. Sitten hän johti perheensä Beeteliin, jonne hän pystytti alttarin Jumalalle. Taas Jumala sanoi Jaakobille: "Minä olen sinun kanssasi." Sitten Raamattu jatkaa: "...ja Jumalan kauhu valtasi heidän ympärillään olevat kaupungit, niin etteivät nämä ajaneet takaa Jaakobin poikia." (1.Moos. 35:5.) Ympäröivät kaupungit pelkäsivät Jaakobia - tätä pientä juutalaista heimoa - koska Jumala asetti heihin pelon!

Rakkaani, Herra on yhä Beetelin Jumala! Ja Hän sanoo meille, "Menkää Beeteliin - koska juuri siellä minä aion kohdata teidät. Aina kun olette ahdistuksessa tai pulassa, kiiruhtakaa alttarin luo. Huutakaa minua - hakeutukaa yksinäisyyteen minun kanssani!" Hän odottaa, että kohtaamme Hänet rukouksen suljetussa kammiossa.

Mutta vain harvat kristityt kiiruhtavat Beeteliin, kun heillä on vaikeuksia tai vastoinkäymisiä. Rukous ei ole ensimmäinen, mihin he ryhtyvät; se on vasta viimeinen keino! Sen sijaan he yrittävät selviytyä siitä. He kiiruhtavat ystävien ja neuvonantajien luo - ja he raahautuvat eteenpäin epätoivoissaan. Jotkut menevät vaikka valtakunnan ääriin tapaamaan niin kutsuttuja profeettoja, jotta saisivat heiltä "henkilökohtaisen sanan".

Mutta Jaakob tiesi, minne mennä saamaan selkeä sana Jumalalta itseltään. Hän meni Beeteliin - alttarin luo. Hän sulkeutui yksinäisyyteen Jumalan kanssa salaiseen paikkaan!

Tietenkin uskon, että Jumala puhuu meille. Uskon, että Hän antaa meille sanoja. Mutta se tapahtuu, kun olemme polvillamme! Siinä tilassa Jumala sanoo kohtaavansa meidät.

Uskon, että Jumala antoi minulle tämän sanan välitettäväksi sinulle juuri tänä päivänä: Jumala kutsuu sinua tänään irrottaakseen katseesi kaikista ulkoisista olosuhteista. Älä tuomitse mitään nykyisen tilanteesi perusteella. Älä yritä miettiä asiaa loppuun asti. Älä anna pelon kaataa sinua. Jumala kohtaa sinut rukouksessa! Hän antaa sinulle pian sanansa. Hän ei pidä sinua pimeydessä. Hän tietää, että olet kuuliainen Hänelle.

Hyväksy vain se, että sinua valmennetaan. Heitä pois passiivinen, masentunut ilmeesi. Heitä sivuun kaikki tappion tunteet - ja nouse taistelemaan! Hän on antanut sinulle voimaa. Sinä vain et ole käyttänyt sitä! Et voi kuulla Jumalan ääntä, ennen kuin olet sulkeutunut yksinäisyyteen Hänen kanssaan omassa Beetelissäsi - langennut kasvoillesi Hänen eteensä, itkenyt , huutanut ääneen: "Herra, minä en päästä Sinua, enne kuin kuulen Sinun äänesi!"

Juuri nyt Jumala sanoo: "Rohkeasti vain, taistele!" - koska Hän rakastaa sinua. Hän haluaa, että vaadit Häneltä siunausta. Nouse sen vuoksi uskossa ja pidä kiinni Hänen lupauksestaan. Nouse taistelemaan. Sinulla on Häneen väkevyytensä - käytä sitä!