POIKKEAMINEN JUMALAN TIELTÄ

Välittääkö Jumala, kun me poikkeamme Hänen meille viitoittamaltansa tieltä?

Monet väittävät minua vastaan tässä kohdin, mutta olen aivan varma, että Jumalalla on aivan erityinen osa meidän jokaisen varalle. Hän on antanut meille ainutlaatuisia lahjoja, talentteja ja haluja. Hän on luonut ainutlaatuisen sopimuksen meitä varten. Sen kautta lahjat ovat meille sopivat. ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan” , Jumala ennusti meille profeetta Jeremian kautta(ks. Jer.29:11). Jumala ei ole jättänyt mitään sattuman varaan. Paljon ennen kuin Hän loi meidät, Hän tiesi, mitä antaisi meidän tehtäväksemme. Hän tiesi, keitä Hän halusi meidän koskettavan ja keiden taas koskettavan meitä. Sinut ja minut luotiin tarkoitusta varten, ja Jumalan täydellinen suunnitelma on meitä varten olemassa, jotta voisimme tarttua tuohon tarkoitukseen.

Me kaikki poikkeamme Jumalan suunnitelmasta. Me teemme sitä aivan kuolinpäiväämme saakka. Jumala on kärsivällinen ja uskollinen siitä huolimatta. Kuinka parempi elämämme onkaan, jos joka päivä ponnistelemme pysyäksemme sillä polulla, jonka Jumala on asettanut eteemme? Kuinka paljon tehokkaampia me olisimme elämässä ja Jumalan valtakunnan työssä, jos oppisimme antamaan Jumalalle tilaa ohjata meitä?

En ole edelleenkään varma siitä, miksi Jumala valitsi minut nuorena uskovana ja muotoili minusta evankelistan. Tämä kuitenkin on se suunnitelma, jonka Hän teki minua varten. Minä teen parhaani täyttääkseni sen.

Entä sinä? Oletko ottanut omaksesi Jumalan sinulle tekemän suunnitelman? Oletko etsinyt Hänen tarkoitustaan elämääsi ja päättänyt tehdä kaikkesi sen täyttämiseksi? Vai elätkö poikkeillen Jumalan tieltä kerran toisensa jälkeen?

Meidän tulee kysyä tätä itseltämme. Jumala odottaa meidän vastaavan siihen.

Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omassa suosikkikirjaksi muodostuneessa Juokse poika, juokse.