PUOLISYDÄMISET KRISTITYT

Salomo lokeroi elämänsä: puolet Jumalalle ja puolet omille nautinnoilleen. Jumalan Sana puolittain tuomitsi hänet. Hän koki puolittaista surua, puolittaista katumusta, puolittaisella muutoksella! En tiedä, mitä tapahtui, mutta Salomo joutui puolittaiseen synnintuntoon pakanavaimonsa takia, kun hän eli pyhässä paikassa, lähellä liitonarkkia. Niinpä Salomo päätti siirtää vaimonsa ulos, puolitiehen kaupunkia kohti. ”Salomo toi faraon tyttären Daavidin kaupungista linnaan, jonka hän oli tälle rakentanut; sillä hän sanoi: ’Älköön nainen asuko Daavidin, Israelin kuninkaan, linnassa; sillä se on pyhäkkö, koska Herran arkki on tullut sinne’ "(2 Aik.8:11).

Totuus oli, ettei Salomo tahtonut luopua vaimostaan! Hän tiesi sydämessään, että se oli aivan väärin ja muistutti häntä sisimmässä. Saatan kuulla hänen sanovan: ”Kyllä, minun pitää tehdä jotakin asian hyväksi. Näytän Herralle, että haluan tehdä asiat oikein.” Lähettikö hän vaimon takaisin Egyptiin?

Kirkkomme ovat tänä päivänä täynnä puolisydämisiä kristittyjä, puoliksi Jumalan Sanan tuomitsemia ja puoliksi katuvia. He tekevät elämässään puolittaisia muutoksia. On vain vähän pelkoa ja vavistusta Jumalan Sanan edessä. Kuulen monien jatkavan entisissä julkisynneissään. He sanovat: ”Jumala tietää, että tarkoitan tehdä hyvin. Hän näkee minun sydämeni. Minä todella rakastan Herraa. Olen tehnyt joitakin muutoksia ja elän nyt paremmin.” Ei riitä, että tarkoitamme, mutta emme tee.

Salomo oli rakentanut temppelin ja oli päättänyt kaikki rakennusprojektinsa. Silti hän eli edelleen tottelemattomuudessa näillä alueilla näkemättä niissä piileviä vaaroja. Kuitenkin Jumala oli niin armollinen häntä kohtaan, että Hän edelleen vastasi hänen rukouksiinsa. Salomo kävi edelleen kolme kertaa vuodessa uhraamassa ja oli iloinen ja riemuitsi Herran läsnäolosta.

Uskon, että tämä on kaikkein vaarallisin kohta kristitylle. Hänen rukouksensa tulevat edelleen kuulluiksi, ja hän iloitsee ja riemuitsee. Kuitenkin aina jää jäljelle tottelemattomuuden alueita, joissa Sanalla ei ole ehdotonta arvovaltaa. Samalla aikaa uskova on sokea koko ajan tapahtuvalle tilansa huononemiselle.

Jumala ilmestyi uudelleen Salomolle voimakkaan saarnan, väkevän Sanan kautta: ”Vaella valkeudessa. Tottele Sanaani”. Koko ajan Salomo liukui poispäin Jumalasta, kovettuen ja käyden välinpitämättömäksi Sanaan nähden, sokeutuen Hänen siunauksiensa ja armonsa tähden. Kuinka moni uskova saa siunauksen, tuntee Jumalan Hengen, iloitsee Hänessä ja sanoo: ”Kaikki on hyvin, koska Jumala siunaa minua”?