Pysy Jumalan rakkaudessa

Kolmekymmentäviisi vuotta sitten Jumala puhui sydämeeni, että aloittaisin poikakotityön Amityvillessä, New Yorkin Long Islandilla. Tunsin todella, että Jumala oli tämän työn takana. Kuitenkin jo vain puolentoista vuoden kuluttua valtion virkamiehet asettivat kodille aivan mahdottomia säädöksiä. He määräsivät meidät hankkimaan henkilökuntaamme kokopäivätoimisen psykologin sekä katolisen papin tai rabbin, mikäli meillä olisi katolisia tai juutalaisia poikia. Emme voineet taloudellisesti toimia tuollaisten rajoitusten alaisuudessa, ja siksi me yksinkertaisesti suljimme ovet.

Olimme ottaneet vain neljä poikaa sisään tuona lyhyenä toiminta-aikanamme, ja kun olimme lopettaneet, menetin heihin yhteyden. Olin aina luullut, että tuo oli yritys oli yksi kaikkien aikojen suurimmista epäonnistumisistani. Yli kolme vuosikymmentä aprikoin, miksi Jumala oli sallinut meidän aloittaa sellaisen työn.

Nyt viime viikolla sain kirjeen Clifford-nimiseltä mieheltä. Hän kertoi minulle seuravaa:

"David-veli, olen yksi niistä pojista sieltä sinun Amityvillen poikakodistasi, johon minut lähetettiin 35 vuotta sitten Nassaun piirin lastensuojelutoimistosta. Isäni ja äitini olivat juutalaisia mutta he erosivat, ja äitini meni uudelleen naimisiin. Hän oli sellainen kapinallinen, että hän pani minut katoliseen kouluun, kun olin yksitoistavuotias.

Heti sen jälkeen kotimme muuttui täysin. Minun oli siivottava koko talo, laitettava ruokaa, huolehdittava pikkuveljestäni ja äidistänikin, jouduinpa vielä jakamaan aikaisin aamulla lehtiäkin. Kerran minun oli pakko murtautua äidin makuuhuoneeseen. Löysin hänet makaamasta lattialla. Vaahtoa tuli hänen suustaan, ja useita tyhjiä pilleripurkkeja lojui hänen ympärillään.

Olin käynyt suuressa katolisessa kirkossa, ripittäytynyt, polvistunut, käyttänyt rukousnauhaa - mutta minä vain pelkäsin Jumalaa. Olin vakuuttunut siitä, että Jumala ei välittänyt minusta.

En tiennyt itse eikä äitinikään tiennyt, että sosiaalityöntekijä aikoi lähettää minut sinun poikakotiisi. Mutta halusin epätoivoisesti päästä pois isäpuoleni pahoipitelyistä, köyhyydestä ja äitini itsemurhayrityksistä. Siksi minä suostuin tulemaan poikakotiisi.

Poikakotisi hoitajat olivat rakastavia ja lempeitä. He opettivat meille Raamattua ja veivät meitä kirkkoon. Eräänä päivänä he veivät meidät pieneen seurakuntaan, joka piti telttakokouksia. Olin sisäisesti hyvin katkera ja alakuloinen. Tuossa pienen seurakunnan teltassa Pyhä Henki alkoi vetää sydäntäni puoleensa. Eräänä iltana en enää voinut vastustaa. Kaikki nuo vuosien kivut, hämmennykset ja toivottomuudet nousivat pintaan. Olin ikäänkuin tukehtumaisillani.

Kuulin sitten saarnaajan sanovan: 'Jeesus rakastaa sinua.' Polvistuin ja rukoilin: 'Jumala, en ole varma, oletko todellinen tai kuuletko minua. Mutta jos olet todella olemassa, anna minulle anteeksi ja auta minua. Tarvitsen jonkun, joka rakastaa minua, koska tunnen itseni niin katkeraksi ja hylätyksi ja sydämeni on täynnä levottomuutta.'

Sillä hetkellä tunsin, kuin joku olisi kaatanut jotain lämmintä, nestemäistä ainetta päälleni. Kaikki katkeruus suli pois. Jumala otti sydämeni kokonaan haltuunsa siitä päivästä lähtien.

Veljeni David, siitä on kulunut 35 vuotta. Nyt Jumala on kutsunut minut työhönsä, saarnaamaan kokopäivätoimisesti. Löysin sinut internetin kautta. Tämä kiitoskirje on kypsynyt minun sisimmässäni 35 vuotta. Haluan kiittää sinua huolenpidostasi. Nyt tiedän, mitä Jumalan rakkaus on."

Tämän miehen kirje todistaa, että ei mikään, minkä teemme Kristukselle, ole turhaa. Tuo poikakoti ei ollut epäonnistunut yritys - koska yksi elämään pettynyt juutalaispoika tuli tuntemaan Jumalan rakkauden merkityksen. Hän oli tuntenut Jumalan vain uhkaavana, pelottavana olentona, ennen kuin hän tuli suojiimme.

On hyvin surullista, että miljoonat Cliffordin kaltaiset nuoret kasvavat tietämättä mitään Jumalan rakkaudesta. Heillä ei ole ollut rakastavia vanhempia, ja siksi he eivät tiedä, kuinka suhtautua Jumalan rakkauteen. He elävät koko elämänsä täysin pelon vallassa, hämillään ja hylättyinä.

On myöskin hyvin murheellista, että lukemattomat uskovat, jotka ovat maistaneet Jumalan rakkautta, eivät ole koskaan päässeet todella sisälle hänen rakkautensa täyteyteen. He tuntevat opinkappaleen Jumalan rakkaudesta, he ovat usein kuulleet siitä saarnattavan - kuitenkaan he eivät tiedä, mitä merkitsee pysyä hänen rakkaudessaan.

Pyhä Henki sai minut aivan äskettäin ajattelemaan Hänen rakkauttaan. Hän johdatti minut Juudaan kirjeen paikkaan: "Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi." (Juud. 20-21). Kun luin nuo jakeet, kuulin Hengen hiljaa kuiskaavan minulle: "David, sinä et ole koskaan maistanut minun iloni ja rakkauteni täyteyttä. Sinä tunnet oikean opin - mutta sinä et ole vielä kokenut rakkauteni hurmiota ja rauhaa. Tähän saakka olet kahlannut vedessä vain nilkkoihin asti. Mutta on olemassa kokonainen valtameri minun rakkauttani, jossa voit uida."

Raamattu on täynnä Jumalan rakkauden totuutta. Mutta aika ajoin minä pohdin, miten Herra ikinä voi minua rakastaa. En epäile Hänen rakkauttaan; syy on paremminkin minussa, kun en osaa ymmärtää enkä olla vakuuttunut Hänen rakkaudestaan minua kohtaan.

Tässä on syy siihen, miksi kirjoitan tätä sanomaa. Haluan meidän kaikkien oppivan lisää siitä, kuinka pysytään Jumalan rakkaudessa.

Jumalan rakkaus ilmaistaan meille, kun me synnymme uudesti. Jos kysyisit keneltä tahansa uskovalta, mitä he tietävät Jumalan rakkaudesta, he varmaankin vastaisivat: "Tiedän, että Jumala rakastaa minua, koska hän antoi poikansa kuolemaan puolestani." He viittaisivat Joh.3:16:een: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

On upea hetki, kun tajuat tämän totuuden. Yhtäkkiä huomaat, kuinka "Jumala rakasti minua, kun olin kadotettu, tuhottu, muukalainen. Hän osoitti minulle rakkauttaan uhraamalla oman poikansa minun puolestani."

Harvat uskovat oppivat kuitenkaan pysymään Jumalan rakkaudessa. Tiedämme jotakin meidän rakkaudestamme Herraan - mutta harvoin pyrimme saamaan selvyyttä Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Jos todella kysyisit uskovilta Jumalan rakkaudesta kertovia raamatunkohtia, niin useimmat heistä pystyisivät osoittamaan vain muutamia.

Kuitenkin meidän tulee ymmärtää, että voitokkaan elämän salaisuus on Jumalan rakkaus. Hyvin monet tulevat hengellisesti kylmiksi ja laiskoiksi, koska heillä ei ole tietoa Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan. He eivät tiedä, että heidän suurin aseensa saatanan hyökkäyksiä vastaan on olla täysin vakuuttunut Jumalan rakkudesta heitä kohtaan Pyhän Hengen ilmoituksen kautta.

Saanhan kertoa sinulle kolme asiaa, jotka Jumalan Henki on näyttänyt minulle rakkaudestaan omiaan kohtaan:

Viimeisessä rukouksessaan maan päällä Jeesus sanoi: "....koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista."(Joh.17:24). Mikä ihmeellinen ajatus: Isä rakasti Jeesusta ennen luomistyötä. Ennen kuin mitään oli maailmankaikkeudessa - ennen kuin yhtään planeettaa oli luotu, ennen aurinkoa, kuuta tai tähtiä, ennen kuin maa oli tehty, ennen ihmisen luomista - Isä rakasti Jeesusta.

Sitten Jeesus rukoili tämän merkillepantavan rukouksen: "....että sinä ... olet rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut." (Joh.17:23). Hän rukoili myös: "...että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä." (jae 26). Kristus sanoi: "Isä, minä tiedän, että olet rakastava niitä, jotka minä liitän ruumiiseeni aivan samalla tavalla, kuin sinä olet rakastanut minua."

Jeesuksen sanojen perusteella Kristus ja hänen seurakuntansa ovat yhtä Jumalan silmissä. Paavali kuvailee tätä samastamalla seurakunnan ihmisruumiiseen. Hän sanoo, että Kristus on pää ja me olemme hänen ruumiinsa - luu hänen luutansa, liha hänen lihaansa: "Ja kaikki Hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää." (Ef.1:22-23). "Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä" (Engl.käännös lisää: hänen lihaansa ja hänen luitansa) (Ef.5:30).

Tässä on viittaus siihen, että koska Isä rakasti Jeesusta ennen iankaikkisuutta, hän myöskin rakasti meitä. Todellakin, kun ihminen oli vain ajatus Jumalan iankaikkisessa mielessä, Herra jo luetteli meidän ruumiinosiamme ja suunnitteli lunastusta: "Niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa ..." (Ef.1:4).

Minä uskon Jumalan rajoittamattomaan ennaltatietämykseen. Minä uskon, että Isä tiesi jo iankaikkisuudesta kaikki ne, jotka ottavat hänen kutsunsa vastaan tulla Kristuksen kaltaisiksi. Psalmeissa Daavid kirjoittaa, että Jumala rakasti häntä jo silloin, kun hän oli vielä äitinsä kohdussa: "Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta." (Ps.22:10-11). "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut." (Ps.139:16). Daavid siis sanoi: "Ennen kuin minut oli muovattu, sinä minut tunsit, Herra. Kaikki minun osani oli merkitty muistiin etukäteen."

Jumala on aina rakastanut sekä omaa poikaansa että meitä - koska hänen rakkautensa on iankaikkinen kuten hän itsekin on: "...Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut...." (Jer.31:3). "...ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon." (2 Tess.2:16).

Jeesus ei hankkinut isänsä rakkautta menemällä ristille tai olemalla kuuliainen tai rakastamalla isäänsä. Ei kukaan voi saada omakseen Jumalan rakkautta - ei millään jumalisella teolla. Eihän Jumalakaan alkanut rakastaa sinua vasta sinä päivänä, jolloin sinä teit parannuksen ja otit Jeesuksen vastaan Herranasi. Ei Hän yhtäkkiä alkanut rakastaa sinua, kun sinä ryhdyit tottelemaan hänen sanaansa ja vaeltamaan Hengessä. Sinua oli jo rakastettu iankaikkisesti.

Kuinka kauan on Jumala sinua rakastanut? Hän on rakastanut sinua niin kauan kuin Hän on ollut olemassa - koska Hän on rakkauden Jumala. Se on Hänen luontonsa. Hän rakasti sinua jo syntisenä. Hän rakasti sinua kohdussa. Hän rakasti sinua jo ennen maailman alkua. Ei ole ollut alkua Hänen rakkaudelleen sinua kohtaan - eikä sille ole loppua.

Milloin Jumala lakkaa sinua rakastamasta? Hän lakkaa silloin, kun hän lakkaa rakastamasta omaa poikaansa - mikä on täysin mahdotonta. Kristus sanoo:"...Isän tykö, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti." (Joh.13:1).

Nyt voimme paremmin ymmärtää, mitä Juuda sanoi, kun hän neuvoi: "Pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa." Hän sanoo meille: "Pidä tämä totuus - tartu siihen kiinni, äläkä koskaan hellitä. Jumalan rakkauden tunteminen on tarkoitettu lohduksesi ja voimaksesi. Se tekee sinut vapaaksi ja pitää sinut vapaana." Apostoli Johannes lisää: "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä." (1.Joh.4:10,19).

Jokainen voi olla iloinen ollessaan Pyhän Hengen alaisuudessa vailla koettelemuksia ja kiusauksia. Mutta Jumala haluaa meidän säilyvän Hänen rakkaudessaan koko ajan - erikoisesti kiusauksissamme.

Apostoli Johannes kertoo meille hyvin yksinkertaisesti, kuinka voimme säilyttää itsemme Jumalan rakkaudessa : "Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." (1.Joh.4:16). Lyhyesti: "Jos asumme Jumalan rakkaudessa", pysymme Jumalassa.

Sana "asua" tässä tarkoittaa " olla odottavassa tilassa." Toisin sanoen Jumala haluaa, että odotamme Hänen rakkautensa uudistumista joka päivä. Meidän tulee joka päivä elää tietoisina siitä, että Jumala on meitä aina rakastanut ja tulee aina meitä rakastamaan.

Todellisuudessa meistä monet liitelevät sisään ja ulos Jumalan rakkaudesta tunteiden vaihtelujen mukaan. Tunnemme olomme turvalliseksi Hänen rakkaudessaan, kun olemme onnistuneet. Mutta olemme epävarmoja, kun olemme kiusauksissa tai koetuksissa tai kun olemme Hänet pettäneet. Tuolloin meidän juuri tulisikin luottaa Hänen rakkauteensa. Hän sanoo meille näissä raamatunkohdissa: "Oli sinun taistelusi mitkä tahansa, sinun ei tarvitse koskaan epäillä rakkauttani sinuun. Jos sinä todella aktiivisesti luotat rakkauteeni, niin silloin elät juuri sillä tavalla, kuin minä haluan sinun elävän."

Oletko suuressa kiusauksessa? Onko joku vihaamasi vanha himo saanut sinut valtaansa? Onko avioliittosi sekasorron vallassa, perheesi kaaoksessa? Tällaisina aikoina sinun tulee kaikkein eniten pysyä Jumalan rakkaudessa.Sinun tulee tietää, että kaikessa tässä iankaikkinen Isä yhä sinua rakastaa.

Voit ehkä aprikoida: "Tarkoitatko, että rakastaessaan minua Jumala katsoo sormiensa välitse minun lankeemuksiani? Kääntääkö Hän silmänsä poispäin synnistäni? Ei tietenkään. Hän kurittaa sinua ruoskallaan - mutta Hän neuvoo aina lapsiaan suurella rakkaudella. "Sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa... " (Hebr.12:6).

Jeremia 31 tarjoaa ihanan kuvauksen Jumalan rakkaudesta. Israel oli luopuneisuuden tilassa. Kansa oli lihonut ja rikastunut, langennut kaikenlaisiin pahuuden nautintoihin. He kääntyvät epäjumalien puoleen ja harjoittivat haureutta ja aviorikoksia. He olivat unohtaneet hellän armahtavaisuuden, jota Jumala oli heille osoittanut.

Sitten yhtäkkiä heidän himonsa muuttui katkeraksi. He eivät enää nauttineetkaan aistillisten halujensa tyydyttämisestä. He alkoivat huutaa: "Herra, me olemme eksyksissä. Me tarvitsemme Sinua tuomaan meidät takaisin." Jumala kuuli heidän katumuksensa huudon ja Hän kääntyi sydämensä rakkaudessa heidän puoleensa. Hän kuritti kansaansa neuvonsa ruoskalla - ja Israel huusi: "...Sinä olet kurittanut minua ... Palauta minut, niin minä palajan. Sillä käännyttyäni minä kadun." (Jer.31:18-19).

Kuuntele Jumalan sanoja tässä kohtaa: "...Sillä niin usein kuin minä puhuinkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä; minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra" (jae 20). "...minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." (jae 3).

Tässä on asia, joka sinun pitää tietää Jumalan rakkaudesta. Jumala sanoi kansalleen: "Minun täytyi kurittaa teitä ja puhua teille kovia totuuden sanoja. Vieläpä senkin jälkeen te teitte syntiä minua vastaan huolimatta siitä armosta ja laupeudesta, jota minä teille osoitin. Te käännyitte minun rakkauttani vastaan ja hylkäsitte minut. Siitä huolimatta minun sisimpäni liikkui syvästi teitä kohtaan. Minä muistin teitä taisteluissanne - ja minä tulen varmasti armahtamaan teitä. Minä annan teille anteeksi ja saatan teidät ennalleen."

Hoosean kirjan kolmannessa luvussa Jumala vertaa luopunutta Israelia avionrikkojaan. Hän sanoo Hoosealle: "....Mene vielä ja rakasta naista, jota hänen puolisonsa rakastaa, mutta joka rikkoo avion, niin kuin Herra rakastaa israelilaisia, mutta nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen..." (Hoosea 3:1).

Jumala neuvoi Hooseaa saarnaamaan Israelille kuvaannollisesti rakkaudestaan heitä kohtaan, vaikka he pettivät Häntä. Hän sanoi: "Sinä olet tehnyt syntiä minua vastaan julkeasti, kuten ilotyttö kadulla. Mutta sinä olet vielä avioliitossa kanssani - ja minä rakastan sinua. Minä tulen olemaan sinua varten. Ole siis sinäkin minua varten."

Me näemme tuollaisen ehdottoman, parantavan rakkauden erään rakkaan, uskovan sisaren meille lähettämässään kirjeessä. Hän kirjoitti: "Noin vuosi sitten, kun olin langennut aviorikokseen, kirjoitin teille nimettömän kirjeen ja pyysin esirukousta. Minun elämäni oli aivan sekaisin tuon elämäni petoksen tähden. Olen todella uudestisyntynyt, ja Pyhä Henki on puhutellut minua.

Nyt asiani ovat kunnossa aviomieheni ja ihanan Herrani kanssa. Me todella tarvitsimme parantumista monella elämämme alueella neljänkymmenenkolmen vuoden yhdessäolon jälkeen. Teidän saarnanne paljastivat minun syntini ja myöskin kannustivat minua luottamaan Jumalan rakkauteen. Olen nyt oppinut tietämään paremmin kuin koskaan ennen, kuinka paljon Jumala minua rakastaa."

Jumalan rakkaudella on ollut voimakas vaikutus tuohon naiseen. Tietämättömyys Jumalan rakkaudesta voi tehdä aivan vastakkaisen vaikutuksen. Ajattele tätä toista kirjettä eräältä naiselta: "Olen hyvin usein tuntenut, että Jumala tarkoituksella vainoaa minua - lyö ja rankaisee minua kaikesta tekemästäni. Siksi minä olin kova ja ilkeä toisille, yritin saada lyömällä pysymään heidät raiteilla. Nyt minä vain haluan juosta Hänen armoistuimelleen ja ottaa vastaan Hänen rakkauttaan ja osoittaa sitä toisille. Olen väsynyt olemaan niin tuomitsevainen." Kiitos Jumalalle - hän halajaa pysyä Isän rakkaudessa.

Johanneksen mukaan kaikki Jumalan rakkaus asuu Jeesuksessa. Hän kirjoittaa: "...Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet... (Joh.1:16). Kuinka me olemme saaneet ottaa vastaan Isän rakkauden? Me saimme sen olemalla Kristuksessa.

Mutta saatat kysyä, miksi on niin tärkeää tietää, että Jumalan rakkaus on annettu meille Kristuksen kautta? Millainen vaikutus sillä on meidän jokapäiväisessä elämässämme?

Sen tietäminen on enemmän kuin pelkkä raamatullinen ajatus. Päinvastoin, tiedolla siitä, että Jumalan rakkaus on annettu meille Jeesuksen kautta, on vaikutus siihen, kuinka pystymme pysymään Hänen rakkaudessaan. Ei ole näet tarpeeksi, että tiedän Jumalan aina rakastavan minua ja että Hän ei lakkaa minua koskaan rakastamasta kaikissa taisteluissanikaan. Hän haluaa, että Hänen rakkautensa saa minussa aikaan jotakin.

Kuinka Jumalan rakkaus vaikuttaa elämäämme? Emme voi katsoa ihmistä esimerkkinä. Monet uskovat käsittävät Jumalan rakkauden lupana synnintekoon. He vakuuttavat itselleen: "Jumala rakastaa minua ehdoitta. Hän varmaankin rakastaa minua huolimatta juopottelustani, aviorikoksestani ja nautintojen hakemisesta. Hänen armonsa on suurempi kuin minun syntini." Sellaiset ihmiset tekevät pilkkaa Jumalan rakkaudesta.

Meidän on katsottava Kristukseen esimerkkinämme. Jeesus on jo sanonut meille, että Isä rakastaa meitä kuten Hän rakastaa Poikaansa. Millainen vaikutus siis Isän rakkaudella oli Jeesukseen?

Johannes kirjoittaa: "Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme...." (1 Joh.3:16). Tässä oli Jumalan rakkauden lahja Jeesuksessa: Hän antoi itsensä uhriksi toisten edestä.

Tämän jakeen toinen puoli kertoo Jumalan rakkauden tarkoituksesta elämässämme. Se sanoo: "...meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä." (jae 16). Jumalan rakkaus johdattaa myös meidät antamaan ruumiimme elävänä uhrina.

Oletko koskaan ajatellut, mitä tarkoittaa todella elämänsä antaminen veljien ja sisarien puolesta? Paavali ei puhu tulemisesta marttyyriksi jossain vieraalla maalla. Hän ei viittaa ruumiimme elinten lahjoittajaksi ryhtymiseen. Eikä hän tarkoita, että meidän tulisi ottaa jonkun kuolemaantuomitun rikollisen paikka. Kristus yksin suoritti tuon uhrautumisen.

Ainoastaan sellainen kristitty, joka on kuollut, voi tuoda elämää ja toivoa veljilleen. Sellainen Herran palvelija on kuollut tälle maailmalle - kaikelle omalle itselleen, ylpeydelleen ja kunnianhimolleen. Ja hän on täysin antautunut Jumalan pyhään johdatukseen.

Tämä 'kuollut' uskova on sallinut Pyhän Hengen tehdä hengellisen inventaarion sielussaan. Hän näkee sydämensä turmeltuneisuuden ja jumalattomuuden. Hän menee Jumalan alttarin ääreen huutaen: "Herra, kuluta se pois minusta. Ota se kaikki pois." Hän tietää, että vain Jeesuksen verellä puhdistettuna hän voi antaa elämänsä veljiensä hyväksi.

Tämä on tärkein totuus, joka tekee minut kykeneväksi jatkamaan hengellistä sotaa. Jos olen täysin varma, että Jumala on uskollinen, antaa anteeksi ja uudistaa minut, niin minulla on voima vastustaa kiusauksia. Tiedän, että Hän on kanssani, tuli mitä tuli - ja hän rakastaa minua ja tukee ja hoitaa loppuun asti. Voin ehkä joskus langeta. Silti tiedän, että Hän odottaa minua taistelun lopussa - ja selviän Hänen rakkaudessaan.

Haluan teidän lukevan äskettäin saamamme väkevän kirjeen eräältä uskoon tulleelta noidalta. Hänen tarinansa on elävä kuvaus henkilöstä, joka on pysynyt Jumalan rakkaudessa:

"Hyvä pastori Dave, tulin Jeesuksen luo kaksikymmentä vuotta sitten elettyäni kymmenen vuotta noituudessa. Ennustin korteista ja pidin spiritismi-istuntoja kotonani. Menestyin ja rikastuin, ajoin urheiluautolla.

Kun annoin elämäni Kristukselle, saatana ilmestyi minulle kuusi viikkoa myöhemmin makuuhuoneessani. Se sanoi minulle, että saisin olla eteläisen alueen noita, jos hylkäisin Jeesuksen. Se halvaannutti minut kaulasta alaspäin ja painoi vuoteeseen. En nähnyt Jeesusta huoneessa, mutta vaistosin, että Hän oli tulossa. Hän tuli huoneeseen ja kutsui Luciferia nimeltään ja sanoi: 'Et voi ottaa häntä - hän on minun.' Saatana poistui huoneesta kuin nuhdeltu koira ja jätti pahan hajun jälkeensä.

Nyt palveltuani Herraa kaksikymmentä vuotta näen niin paljon noituutta seurakunnassa. Jos joku henkilö tulee luoksesi ja tuo profetiaa tai sanaa ja kertoo jotain sinun menneisyydestäsi, joka on veren kautta anteeksiannettu, hän toimii väärässä hengessä. Pyhä Henki ei kaivele elämästäsi esiin sellaista, joka on peitetty Kristuksen lunastusverellä. Jos hän on kerran unohtanut anteeksiannetut syntisi, niin ainoastaan paholainen muistaa ne.

Näen myöskin seurakunnassa ilmiöitä, jotka luokitellaan Pyhän Hengen tekemiksi, mutta joista ihmiset saavat kaiken kunnian. Pyhän Hengen ilmenemiselle on vain yksi tarkoitus - vain yksi - ja se on kiinnittää kaikkien katseet Jeesukseen. Jos ilmiö keskittyy ihmiseen, voi olla varma, että se ei ole Jumalasta."

Tämä nainen on väkevä elävä uhri. Hänellä on monia koetuksia: Hän on sidottu pyörätuoliin ja kokee hirvittäviä ruumiillisia kipuja. Ja jotkut uskovat sanovat hänelle, että hän on vielä paholaisen vallan alla, koska ei ole parantunut.

Mutta hän on vakuuttunut, että Jumala rakastaa häntä. Hän tietää, että hän on saanut anteeksi noituuden syntinsä ja vapautettu siitä täydellisesti. Eikä hän anna minkään estää puhumasta totuutta veljilleen ja sisarilleen. Hän päätti kirjeensä sanomalla: "Annan Jumalalle kunnian ja ylistyksen Hänen rakkaudestaan minua kohtaan."

Pitäkää itsenne Jumalan suuressa rakkaudessa, kuten tämä nainen on tehnyt. Se tulee olemaan voimanne kaikissa asioissa.