Pyyheliinat valmiina

Meidän kaikkien hyvin tuntemassa raamatun paikassa Johanneksen evankeliumin 13. luvussa Jeesus otti liinavaatteen ja vadin ja pesi opetuslastensa jalat. Sitten hän sanoi heille:.

Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. (Joh 13:14)

Jotkut hartaat kristityt ottavat tämän raamatunkohdan kirjaimellisesti. Heillä on tapana pitää "jalkojen pesu" kokouksia. Tämä on aivan kunnioitettavaa - kuitenkin, jos se jää pelkäksi rituaaliksi, on jalkojen pesun todellinen merkitys hävinnyt.

Kun Jeesus oli pessyt opetuslastensa jalat, hän puki taas viitan ylleen, istui paikoilleen ja kysyi opetuslapsiltaan "Ymmärrättekö te, mitä teille tein?" Toisin sanen: "Ymmärrättekö te jalkojen pesun hengellisen merkityksen?"

Uskon, että Jeesuksen kysymys kuuluu meille vielä tänäkin päivänä. Jotakin todella valtavaa ja ainutlaatuista tapahtui tässä; Kristus antoi seurakunnalleen yhden sen kaikkein tärkeimmistä opetuksista. Ymmärrämmekö me kuitenkaan, mitä Jeesus teki pestessään opetuslastensa jalat?

Jeesus ei säätänyt toimitusta, jota tulisi noudattaa kautta kirkon historian, kuten ehtoollinen ja vesikaste. Jos niin olisi ollut, hän olisi säätänyt sen opetuslastensa koulutuksen alkuvaiheessa. Hän olisi myöskin itse antanut pestä jalkansa aivan samoin kuin Hän otti vesikasteenkin.

Minä kävin läpi kaikki raamatun selitysteokseni saadakseni kuvan mitä kirkkoisät ovat opettaneet tästä asiasta. Miltei poikkeuksetta kaikki opettavat, että tässä Jeesus antaa esimerkin nöyryydestä. Hän asettui tällaiseen halpa-arvoiseen tehtävään antaakseen esimerkin nöyryydestä. Uskon kuitenkin, että tämä tulkinta ei ollenkaan osu tämän raamatunkohdan todelliseen merkitykseen. Jeesushan jo oli antanut esimerkin nöyryydestä ottamalla ihmisen muodon - jättämällä kirkkutensa ja tulemalla maailmaan palvelijana..

Ei - tämä kohta sanoo paljon enemmän kuin tuo!. Uskon, että Jeesus tuossa antoi esimerkin sellaisesta ilmiöstä, jota Hän itse eniten haluaa nähdä - että Hänen opetuslapsillaan olisi "pyyheliinat valmiina"!

Näinä aikoina, kun puhumme ilmiöistä, ajattelemme ihmisiä, jotka kokouksissa kaatuvat maahan. Monille tämän kaltaiset ilmiöt ovat outoja. Tutkiessamme Jumalan Sanaa huomaamme, että Jeesus puhui paljon epätavallisista ilmiöistä.

Jeesus ei puhunut maahan kaatumisesta. Mutta hän puhui maahan putoamisesta ja kuolemisesta, jotta tulisi paljon hedelmää! Hän puhui ristin ottamisen ilmiöstä, viettelevän käden pois hakkaamisesta tai silmän irti repäisemisestä, ylimääräisen virstan kulkemisesta.

Kaikkein epätavallisin Kristuksen opettamista ilmiöistä oli kuitenkin Hänen ohjeensa pitää "pyyheliinat valmiina". Usein saarnaajan urani aikana minulta on kysytty: "Miksi me emme pese toistemme jalkoja niin kuin Jeesus opetti? Hän sanoi 'Jos minä olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat.'" Tavallisesti olen vastannut: "Se mitä Jeesus tässä puhuu on ensi sijassa hengellistä, ei ainoastaan kirjaimellista." Kuitenkin näin sanoessani minulla ei ollut mitään käsitystä jalkojen pesun hengellisestä merkityksestä.

Me hyppäämme sellaisten raamatunkohtien yli, joita me emme ymmärrä ja sen vuoksi me menetämme niihin kätketyn voiman. Esimerkiksi raamattu sanoo:

". . . palvelkaa toisianne rakkaudessa." (Gal 5:13)

ja

" Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa. (Ef 5:21)

Kuinka moni meistä tosiaan tietää mitä merkitsee palvella toinen toistamme rakkaudessa? Tai miten me olemme toinen toisillemme alamaisia Kristuksen pelossa? On kyllä helppo ymmärtää miten vaimon tulee alistua jumalisen miehen hengelliseen johtoon. Ja miten lasten tulee olla jumalisille vanhemmille alamaiset. Mutta mitä käytännössä tarkoittaa se, että me palvelemme ja olemme toinen toisillimme alamaiset seurakunnassa?

Uskon, että jos me ymmärrämme mitä Jeesus teki pestessään opetuslastensa jalat, me myös ymmärrämme oikein nämä palvelemisen ja alistumisen käsitteet. Palveleminen toinen toistamme rakkaudessa ja oleminen toinen toisillemme alamaiset Kristuksen pelossa tarkoittavat paljon enemmän kuin vain kuin se, että teemme mitä käsketään ja olemme vastuussa johtajillemme. Paremminkin nämä ihmeelliset totuudet avautuvat meille kun ymmärrämme mitä merkitsee pitää "pyyheliinat valmiina".

Ollessani hiljattain rukouksessa, Pyhä Henki antoi minulle kolme sanaa avaamaa ymmärrykseni tässä asiassa. Ne ovat: lika, lohdutus ja yhteys. Toivon, että tutkiessamme näitä sanoja Pyhä Henki avaisi meille totuutensa:

Opetuslapset, kaksitoista miestä, Jumalan valitsemia, olivat Hänelle kallisarvoisia. He rakastivat Hänen Poikaansa ja olivat puhdassydämisiä täydellisessä yhteydessä Jeesuksen kanssa. Kuitenkin heidän jaloissaan oli likaa!

Jeesus itse asiassa sanoi heille: "Teidän sydämenne ja kätenne ovat puhtaat mutta teidän jalkanne eivät ole. Ne ovat likaantuneet, vaikka joka päivä olette kulkeneet Minun kanssani. Ei teitä tarvitse kokonaan pestä, ainoastaan jalat".

Lika, josta Jeesus tässä puhuu, ei ole luonnollista likaa. Siinä on kysymys synnistä - meidän vioistamme ja erehdyksistämme, siitä, että olemme antaneet periksi kiusauksille. Olivatpa tuon ajan Jerusalemin tiet miten pölyisiä tai lokaisia tahansa, mikään aikakausi ei ole ollut niin likainen kuin tämä, jota me nyt elämme!

Mitenkähän monilla tämänkin lukijoilla on likaiset jalat. Ehkäpä viime viikolla lankesit tai jollakin tavalla rikoit Jumalaa vastaan. Ei niin, että olisit kääntänyt selkäsi Jumalalle. Aivan päinvastoin, sinä rakastat Pelastajaasi enemmän kuin koskaan. Mutta sinä lankesit ja nyt murehdit, koska jalkasi ovat likaiset.

Sana sanoo:

"Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen." (Gal 6:1)

Kreikan sana, joka tässä on käännetty 'rikkomus' tarkoittaa 'synti', 'lankeemus', 'rikkomus'. Meidän tulee ojentaa jokaista kristittyä, joka lankeaa syntiin, jos hänellä on katuva sydän.

Ja jalkojen pesun syvin hengellinen merkitys onkin sitä, minkälaisen asenteen otamme siihen, kun näemme likaa veljessämme tai sisaressamme. Kysynkin nyt sinulta: Mitä sinä teet kun olet kasvotusten jonkun kanssa, joka on langennut syntiin tai rikkomukseen?

Se mitä teemme lialle, kun näemme sitä veljssämme tai sisaressamme, on juuri tämän Jeesuksen opetuksen ydin. Juuri tällä hän opetti miten ollaan toisillemme alamaisia Jumalan pelossa.

Tahdon sanoa aivan suoraan: Kristityt voivat olla hyvin julmia! Toiasiassa uskovat voivat usein olla häikäilemättömämpiä ja tuhoisampia kuin pahat maailman ihmiset. Ja Jeesus tiesi tämän. Hän tiesi miten suhtaudumme kun näemme likaa jossakin toisessa - miten me otamme pyhempi-kuin-sinä asenteen, tuomiten juoruillen ja parjaten. Valitettavasti lihallinen kristitty mielellään näkee toisissa likaa. Ja heidän lian levittämisensä onkin kaikista likaisin synti!

Viime viikkoina olen yrittänyt rohkaista nuorta pastoria, joka erosi seurakunnastaan tunnustettuaan moraalisen lankeamuksen. Tämä mies rakastaa Herraa. Hän rakastaa ihmisiä ja Jumalan Sanaa. Mutta hänen jalkansa likaantuivat! Mutta hän on katunut ja tehnyt parannuksen.

Kun kuulin hänen lankeamuksestaan ja työnsä lopettamisesta, Pyhä Henki kehoitti minua ottamaan heti yhteyttä tähän mieheen. Tiesin, että tämä nuori pastori oli vielä aivan kunnon mies. Ei hänestä hetkessä ollut tullut paha. Hänen syntinsä ei ollut kovettanut hänen sydäntään.

Mutta hänen parhaat ystävänsä hylkäsivät hänet. Ne, jotka eniten sanoivat rakastavansa häntä välttelivät häntä aivan kuin hänellä olisi ollut joku tarttuva tauti. Kaiken huipuksi hänen kirkkokuntansa johtajat vaativat häntä tekemään videon tunnustuksestaan, jossa hänen täytyi tehdä tarkka selvitys lankeemuksestaan.

Soitin tälle rakkaalle veljelle ja "otin pyyheliinan" mukaan. Jätin viestin hänen puhelinvastaajaansa jossa sanoin: "Veljeni, haluan sinun tietävän, että minä rakastan sinua. Jumala ei ole katkaissut välejä kanssasi. Jos sinä sydämessäsi kadut, niin Jumala asettaa sinut takaisin paikallesi. Ja minä seison sinun rinnallasi."

Rakkaat lukijani, "pyyheliinan ottaminen" on asennetta, sitoutumista. Se tarkoittaa, että teet kaiken voitavasi, että saat lian pois veljesi jaloista. Se sanoo: "Minä sitoudun auttamaan sinua puhdistamaan lian jaloistasi, saattamaan maineesi ja perheesi ennalleen - tekemään kaikkeni pitääkseni sinut elossa Kristuksessa."

Eräs tämän pastorin ystävistä soitti myöhemmin minulle ja sanoi "David, et voisi ikinä tietää miten paljon puhelinsoittosi merkitsi ystävälleni - miten siunattu, rohkaistu ja lohdutettu hän oli. Ei kukaan muu ollut lähestynyt häntä. Sinun sanasi antoivat hänelle uutta toivoa."

Sana selvästi sanoo, että jos veli tai sisar on langennut syntiin, meidän on palautettava hänet palvellen häntä rakkaudessa, ollen hänelle alamainen Kristuksen pelossa. Miten me sitten teemme tämän?

Meidän tulee ottaa Jumalan armon pyyheliina ja mennä tuon kärsivän ihmisen luo. Jeesuksen erityisen rakkauden avulla meidän on pantava pois kaikki inhimilliset taipumukset hylkiä häntä, tuomita hänet, paljastaa hänen asioitaan tai pitää oppitunteja tai löytää hänestä vikoja ja tuon kaiken sijaan meidän on sitouduttava olemaan hänen ystävänsä. Meidän on autettava pesemään hänen syntinsä pois Jumalan ohjaavan, parantavan, puhtaaksi pesevän ja lohduttavan Sanan avulla.

Tämä ei tarkoita sitä että ummistaisimme silmämme synnille. Se ei ole pahan sanomista hyväksi. Tässä me puhumme langenneista pyhistä, jotka sydämestään katuvat, mutta ovat kuitenkin toivottomia. He tietävät murehduttaneensa Herraa ja nyt heidän tunteensa on vallannut pelko, syyllisyys ja hyljättynä oleminen.

Niiden kohdalla, joita on varoitettu kahdesti tai kolmesti ja kuitenkin pysyvät synnissänsä, on asia aivan toinen. Raamattu sanoo, että sellaisia uskovia on ankarasti varoitettava julkisesti, että toiset pelkäisivät Jumalaa. Usein heidät on joksikin aikaa poistettava seurakunnan yhteydestä, kunnes he osoittavat Jumalan aikaansaamaa murhetta. Mutta nuo, jotka myöntävät syntinsä - tunnustavat ja hylkäävät sen, heidän luokseen pitää jonkun mennä armon pyyheliinan kanssa tuomaan puhdistusta ja eheytymistä.

Muutama vuosi sitten erään hyvin suuren seurakunnan apulaispastori soitti minulle. Itku kurkussa hän sanoi "David veli, en enää jaksa pitää päätäni pystyssä. Olen aivan murtunut". Hän kertoi minulle tuskaansa, mitä oli kokenut, kun hänen teini-ikäinen tyttärensä oli alkanut odottaa aviotonta lasta. Seurakunnan vanhempi pastori vaati, että tämän apulaispastorin on seurakunnan edessä ilmoitettava mitä hänen tyttärensä on tehnyt.

Tämä mies teki sen ja se taas sai tyttären katkaisemaan kaikki suhteensa kotiin. Tämä taas mursi koko perheen sydämen. Mutta seurakunta vaan piehtaroi tuon tyttöparan synnin yksityiskohdissa.

Sitten vuotta myöhemmin tuon vanhemman pastorin teini-ikäinen tytär alkoi odottaa aviotonta lasta. Tällä kertaa tuo vanhempi pastori teki kaikki voitavansa salatakseen tuon jutun.

Herra armahda meitä kun me tuhoamme ihmisiä, jotka ovat lianneet jalkansa. Opimmeko me koskaan käytämään armon pyyheliinaa - päättämään, että me puhdistamme ja palautamme sen sijaan että me menemme ja levitämme likaa tuulen mukana ja näin tuhoamme kalliita sieluja?

Tiedätkö miltä tuntuu paljain jaloin kulkea mudassa? Jalkoihisi tarttuvat kurapaakut saattavat tuntua todella kurjalta. Tuntuu paljon paremmalta kun jalat ovat pestyt ja puhtaat. Kun Jeesus pesi lian pois opetuslastensa jaloista he tulivat myös lohdutetuiksi. Mutta hengellisesti Jeesus puhui siitä lohdutukses-ta, joka saadaan kun rikkomukset otetaan pois.

1. Korinnttolaiskirjeen 5. luvussa kerrotaan miehestä, joka harjoitti sukurutsausta, pitämällä isänsä vaimoa. Ilmeisesti tämä mies ei tahtomut katua, ja Paavali kehoitti seurakuntaa jättämään miehen Saatanan haltuun lihansa tuhoamiseksi (toisin sanoen hänen henkensä pelastamiseksi). Ei Paavali sanonut, että se mies olisi kadotettu ja matkalla helvettiin. Ei, hän ainosataan halusi miehen erotettavaksi seurakuntayhteydestä Saatanan juoniin, niin että hän syntielämän loppuun kuluttamana tulisi parannuksen paikalle.

Myöhemmin 2. Korinttolaiskirjeen 2. luvussa huomaa, että mies on tehnyt parannuksen ja että myös seurakunta on antanut hänelle anteeksi. Saatana oli vienyt hänet epätoivoon ja se oli sammuttanut hänen lihansa himot. Mies oli tullut katuvana takaisin ja nyt Paavali kirjoitti:

. . . niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen. Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan; (2. Kor 2:7-8).

Paavali tiesi, että tämä mies oli surun ja murheen murtama. Toisten seurakuntalaisten, jotka olivat nähneet hänen murtumisensa ja nöyrtymisensä, oli vallannut armon henki. He rohkaisivat tätä miestä ja olivat häntä kohtaan helläsydämisiä ja näin pesivät hänen jalkansa. Nyt hän oli taas puhdas ja hänet otettiin takaisin Kristuksen ruumiiseen. Todella kaunis kuva!

Tänä päivänä on paljon kristittyjä, jotka ovat tuon miehen asemassa, kun he ovat langenneet syntiin. He syyttävät itseään ja sanovat: "Olen häpäissyt Lunastajani. Olen tuottanut häpeää Hänen nimelleen!" Heidän kokemuksensa on juuri samanlainen kuin tuon 2. Korinttolaiskirjeen kuvaama tapaus.

Haluan tähän ottaa katkelmia kirjasta, jonka sain useita vuosia sitten. Sen on kirjoittanut pastorin tytär, jonka isä oli langennut vakavaan syntiin useita vuosia sitten. Monien vuosien ajan perhe oli elänyt kuin painajaisunta helvetistä. Tytär kirjoittaa:

"...Lehtimiehet odottivat kotimme ulkopuolella. Me saimme puhelinsoittoja, joissa juorulehdet tarjosivat suuria rahasummia isäni tapauksesta. Kun lopulta saimme isäni ulos talosta ja pääsimme ravintolaan syömään, niin me huomasimme, että ihmiset ympärillämme puhuivat meistä. Se oli hirvittävää.

Mutta pastori X ei koskaan hävennyt olla ystävämme. Isäni kirjaimellisesti istui puhelimen vieressä ja odotti hänen soittoaan. Hän oli syyllisyyden ja häpeän murtama. .... Isä oli vajonnut syvään masennukseen..... Ihmiset, joille hän oli antanut niin paljon, kääntyivät nyt häntä vastaan niin tylysti.

Uusia huhuja levitettiin päivittäin. Papit kirjoittelivat toisilleen ja levittelivät noita juttuja... Vain hyvin harvat osoittautuivat luotettaviksi osoittaen kristillistä rakkautta soittaen meille ja muistaen meita rukouksin."

Minä tunnen tuon miehen. Hän on Jumalalle antaututunut mies, hyvä isä ja seurakuntalaisistaan huolehtiva pastori. Hän edelleen sydämestään rakastaa Jeesusta. Itse asiassa hän on palannut takaisin työhönsä, ja paimentaa nyt kasvavaa seurakuntaa.

Voitteko kuvitella, mistä tuosta miehestä tuntui noiden vuosien aikana? Kaikki, joille hän oli saarnannut, kääntyivät häntä vastaan mukaan lukien ne, jotka hän oli voittanut Kristukselle!. Hän oli maahan lyöty ja surun murtama. Jossakin vaiheessa hänen tyttärensä ehdotti miehelleen, että he vievät isän hallussa olevan aseen pois koska he pelkäsivät, että masennuksessaan isä saattaisi tehdä vaikka itsemurhan.

Tämä yksinäinen epätoivoinen mies odotti puhelimen vieressä soittoa hänen uskolliselta pastori-ystävältään. Tuo rakastava ja armahtava sielunhoitaja oli ainoa, joka halusi tuoda "pyyhkeen" ystävälleen - vähän lohdutusta, rohkaisun sanoja, lyhyen ilon hetken.

Voimmeko syyttää tuota langennutta ja lannistettua miestä siitä, että hän haluaa pienen helpotuksen monien vuosien tuskasta, jonka Jumalan lapset ja sielunhoitajat ovat aiheuttaneet?

Heti kun joku ilmoittautuu ehdokkaaksi vaaleihin, lehdistö muuttuu kuin korppikotkaparveksi, jotka tarkkaan tutkivat hänen menneisyytensä, jos sieltä ehkä löytyisi jotain likaa. Ja kun sitä löytyy niin heti sitä ollaan töhrimässä suuriin otsikoihin, jotta koko Amerikka saisi siinä piehtaroida.

Amerikka on mennyt aivan mielettömäksi parjauksissa! Televisio on täynnä keskuteluohjelmia, joissa juoruillaan, paljastetaan ja pilkataan ihmisten asioita. Ilkeät ihmiset saavat siitä tyydytystä, että kunnon ihmisten ja perheitten maineita tuhotaan. Ja mitä kammottavampaa likaa tuodaan esiin, sitä enemmän ihmiset siitä nauttivat!

Mutta tuon kaltaisella ei ole mitään sijaa Jumalan huoneessa, sen on oltava erilainen. Sen on oltava puhdistuksen paikka! Efeson pakanat kunnioittivat Jumalan ihmisiä kutsumalla heitä nimellä "chrestos", joka tarkoittaa helläsydämistä. He olivat nähneet, miten helläsydämisiä uskovat olivat toinen toisilleen.

Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef 4:32)

Jos haluat olla helläsydäminen - ottaa pyyheliinan ja palauttaa veljen tai sisaren synnistä - ei sinun tarvitse tietää yksityiskohtia siitä, miten hän likaantui. Ei Jeesuskaan kysynyt opetuslapsiltaan "Miten teidän jalkanne ovat näin likaiset?" Hän ainoastaan halusi saada heidät puhtaiksi. Hänen rakkautensa heihin oli ilman ehtoja.

Aivan samalla tavalla niillä, jotka vaeltavat Jeesuksen Kristuksen täyteydessä, on myös oltava samanlainen rakkauden asenne niitä kohtaan, joilla on likaiset jalat. Meidän ei kuulu kysellä yksityis-kohtia vaan meidän on sanottava: "Tuo lika pitää pestä pois!"

Aivan liian usein näin ei kuitenkaan tapahdu. Monet kristityt haluavat kaivella esiin kaikki likaiset yksityiskohdat. He voivat tulla uskovan luo ja sanoa: "Haluan pestä sinun jalkasi, mutta sinun pitää ensin kertoa mitä tapahtui. Miten sinä tällä tavalla likasit itsesi?"

Sitten kun tuota lankeamistarinaa on käyty vähän matkaa, niin tuo utelias lohduttaja huomaakin,"Voi sentään, tämähän on paljon pahempaa, kuin ajattelinkaan. En minä voi tällaista juttua lähteä selvittämään". Parin minuutin jälkeen tuo auttaja on jo ylittänyt mitättömän inhimillisen armonsa määrän. Hän arvioi tuon ihmisen liian pahaksi, jota ei enää voi auttaa ja päättää olla välittämättä hänestä. Hän ottaa pyyheliinansa ja menee pois.

Rakkaat lukijat. Jalkoja ei voi pestä tuomarin viitta harteilla! Sinun on riisuttava omavanhurskautesi viitta ja jätettävä pyhempi-kuin-sinä asenne ennen kuin voit tehdä mitään puhdistavaa. Jeesuksen lailla sinunkin on riisuttava viittasi ja vyöttäydyttävä rakkauteen. Pois kaikki omavanhurskaus ja ylpeys ja ajatukset, ettet voi kumartua noin alas! Sinulla pitäisi olla asenne, joka sanoo: "En minä välitä siitä, mitä sinä olet tehnyt, jos vaan kadut ja haluat tehdä parannuksen ja kuulla Jumalan Sanaa, niin minä olen sinua kohtaan helläsydäminen ja ystävällinen."

Sitten kysyt, että mitä jos tuo likaantunut henkilö onkin Juudas - joka on pettänyt sinut? Minun vastaukseni on, että Juudaskin oli samassa huoneessa muiden opetuslasten kanssa ja Jeesus pesi hänenkin jalkansa. Jeesus kumartui pesemään Juudaksen lian, vaikka Saatana olikin jo pannut kavalluksen hänen sydämeensä.

Mutta Golgatan ristin tähden voivat vielä tämänkin päivän Juudakset pelastua. Usein ajattelemme, että jotkut syntiset kuten homoseksuaalit taikka lesbot ovat aivan toivottomia tapauksia. Me ajattelem-me, ettei heitä voi mikään vapauttaa. Kuitenkin Paavali kirjoittaa heistä:

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä. (1Kor 6:9-11).

Sellaisia olivat jotkut meistä - mutta meidän jalkamme on Jeesus pessyt!. Tahdon kysyä sinulta: "Jos Jeesus haluaa vanhurskauttaa kaikki syntiset, niin miksei Hän myöskin haluaisi pestä noiden syntisten jalkoja?" Paavali kirjoittaa, että meidän tulee olla sävyisiä ja kärsivällisiä kaikkia ihmisiä kohtaan:

Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään. (2 Tim 2:24-26)

Tässä Paavali sanoo, että teidän tulee olla helläsydämisiä kaikkia kohtaan, oltava valmiit pesemään heidän jalkansa. Jumala voi olla heille armollinen ja vapauttaa heidät synneistänsä.

Seurakuntamme on nyt rukoillut 30 viikkoa herätystä New York'iin. Mutta vaikka seurakunta rukoilisi kuinka kauan tai kuinka hartaasti, ei Jumala anna uusia uskovia sellaiseen paikkaan, missä he heti joutuvat tuomitsevien ja itsekeskeisten kristittyjen joukkoon.

Jokainen uusi kristitty likaa alussa jalkansa ennenkuin hänen uskonsa vahvistuu ja hän tarvitsee ympärillään ihmisiä, jotka nopeasti ovat valmiita tulemaan hänen luokseen ja pesemään hänen jalkansa ja palauttamaan hänet oikealle tielle. Todellinen herätys heijastelee tällaista hyvyyden henkeä, henkeä, joka on valmis ottamaan pyyheliinan ja puhdistamaan ja palauttamaan likaantuneet uskovat oikealle tielle.

Uskon, että Jeesuksen pestessä opetuslastensa jalat, Hän myös opetti syvällisen totuuden siitä, miten saavutetaan todellinen yhteys Kristuksen ruumiissa. Jeesuksen kumartuessa pesemään Pietarin jalat, tämä vastusteli.

Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" (Joh 13:6)

Pietari kysyi hämmästyneenä. " Herra, ethän Sinä minun jalkojani pese? Ei ikinä!". Mutta Jeesus vastasi:

..."Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani." (jae 8)

Jeesus sanoi itse asiassa: "Pietari, jos minä pesen sinun jalkasi, meidän välillämme on kallisarvoinen yhteys". Samoin ei yksikään pastori voi tuoda yhteyttä seurakuntaan toteuttamalla erilaisia ohjelmia tai pitämällä tulisia saarnoja. Todellinen yhteys syntyy jalkojen pesussa.

Kun Jeesus oli pessyt opetuslastensa jalat, Hän kysyi heiltä: "Ymmärrättekö te mitä minä olen teille tehnyt?" Jos he olisivat ymmärtäneet jalkojen pesun hengellisen merkityksen - syyllisyyden tahrojen pois pesemisen - niin heidät olisi vallannut syvä kiitollisuus.

Nyt minä kysyn sinulta: Mitä Jeesus teki kun Hän puhdisti sinut? Hän pyyhki pois kaiken vian ja syyllisyyden - Hän puhdisti synnin viimeisetkin rippeet - ja sinusta tuli kokonaan puhdas. Hän pani kiitollisuuden ja ilon sieluusi. Hän antoi sellaisen rakkauden, että haluat seurata Häntä minne tahansa ja tehdä hänelle mitä tahansa. Kaikki mitä halusit oli vain olla Hänen kanssaan vain siitä syystä, mitä Hän sinulle teki.

Rakkaat lukijat. Tässä on yhteyden salaisuus!. Kun otat armon pyyheliinan esiin ja astut haavoit-tuneen ja langenneen veljen rinnalle, sinä ympäröit hänet rohkaisulla, palvellen häntä Jumalan pelossa, pesemällä pois hänen huonoutensa, ahdistuksensa ja epätoivonsa tunteet rakkaudella ja huolenpidolla.

Mitä sinä sitten olet tehnyt henkilölle, jonka "jalat olet pessyt"? Olet rakentanut perustaa todelliselle ja kestävälle yhteydelle. Te olette yhtä yhtäläisen kokemuksen kautta - se on, teidät on Sanan vesi pessyt puhtaaksi!

Voitko kuvitella seurakuntaa, joka on täynnä sellaisia ihmisiä, jotka huolehtivat, jotka eivät halua kuulla sanaakaan toisen liasta, joihin toisen tuska sattuu, jotka aina tulevat lähelle epätoivoista ja epä-onnistunutta veljeä tai sisarta tuoden rakkauden ja toivon sanan? Juuri sen tähden me perustimme seurakunnan New York'iin, kokoamaan pyhän ja jumalisen jäännöksen, jotka toimivat lujalla yhteyden pohjalla, valmiina lohduttamaaan, joilla on "pyyheliinat valmiina".

Ehkä kysyt: "Miten minä sitten löydän tuollaisia ihmisiä, jotka tarvisevat jalkojen pesua? Tähän vastaan: "Aivan samalla tavalla kuin löysit nekin ihmiset, joista juoruilit ja puhuit ikäviä asioita".

Nyt, jos kuulet jotakin negatiivista jostakin henkilöstä, niin kysy vain "Kenestä sinä puhut? Nimi vain!" Sitten mene tuon haavoittuneen henkilön luo armon pyyheliina mukanasi ja ala pestä hänen jalkojaan! Kerro tuolle langenneelle: "Minä välitän sinusta ja haluan rukoilla puolestasi - ei minun tarvitse tietää yksityiskohtia. Haluan sinun vain tietävän, että olet yhä minulle rakas ja haluan seistä rinnallasi!"

Tämä saarna on yhtä hyvin minua itseäni varten kuin muillekin. Olen vasta hiljattain saanut tuon varman tietoisuuden, mitä jalkojen pesulla todella tarkoitetaan. Ja Jumalan armon avulla otan armon pyyheliinan ja toisten kanssa etsin haavoittuneita, noita joiden jalat tarvitsevat pesua liasta.

Jeesus sanoi: Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat...Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.(Joh 13: 14, 17)

Nyt kun me "tämän tiedämme", kuten Jeesus sanoi, me voimme tehdä sen. Kysynkin: Oletko halukas tekemään sen? Onko sinulla rakkauden pyyheliina valmiina?