RUKOUKSEN LUOKKAHUONE

Joskus olemme liian toisaikaisia rukoilijoita. Vaikeina aikoina huomaamme silti painivamme Herran kanssa rukouksessa päivittäin, kunnes olemme hengessämme varmoja, että Hänellä on kaikki hallinnassaan. Mitä enemmän haluamme muistutusta siitä varmuudesta, sitä enemmän menemme rukouskammioomme.

Totta on, ettei Jumala koskaan salli kärsimyksiä elämäämme muutoin kuin rakkaudesta meihin. Näemme tämän kuvattuna Israelissa Efraimin sukukunnassa. Kansa oli joutunut syvään ahdinkoon ja he huusivat Jumalan puoleen murheessaan. ”Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan”(Jer.31:18).

Daavidin tavoin Efraim todisti: ”Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niin kuin vikuroiva vasikka… sillä sinä olet Herra, minun Jumalani”(Jer.31:18). Toisin sanoen: ”Herra, sinä olet kurittanut meitä jostakin syystä. Me olemme niin kuin nuori kouluttamaton sonni, täynnä energiaa, mutta Sinä olet kurittanut kesyttääksesi meidät sinun palvelukseesi. Sinä toit järjestyksen meidän erämaahamme.”

Jumalalla oli näet suuret suunnitelmat Efraimin sukukunnalle, hedelmälliset, tyydyttävät suunnitelmat. Ensin heidät vain piti opettaa ja kouluttaa. Niinpä Efraim julisti: ”Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni”'(Jer.31:19).  He sanoivat siis: ”Aiemmin, kun Jumala piti meitä luokkahuoneessa valmistaen meitä Hänen palvelukseensa, me emme ottaneet kurituksesta vaarin. Me juoksimme pois, huutaen: ”Tämä on liian kovaa”. Me olimme uppiniskaisia, heitimme jatkuvasti päältämme Hänen ikeensä. Sitten Jumala laittoi meille tiukemman ikeen ja Hän käytti rakastavaa sauvaansa murtaakseen jäykkäniskaisuutemme. Nyt suostumme Hänen ikeeseensä.”

Mekin olemme Efraimin kaltaisia: nuoria, itsekeskeisiä sonneja, jotka emme halua painaa päätämme ikeen alle. Vältämme kyntämisen kuritusta, kivun kokemista, sauvan alla olemista. Me odotamme saavamme nyt kaiken: voiton, siunauksen, hedelmällisyyden, vain tarttumalla Jumalan lupauksiin tai ”ottamalla ne vastaan uskossa”. Me murrumme salaisen rukouksen koulussa, kun meidän pitää painia Jumalan kanssa, kunnes Hänen lupauksensa täyttyvät elämässämme. Sitten, kun ahdistus tulee, me ajattelemme: ”Me olemme Jumalan valittu kansa. Miksi tämä tapahtuu meille?”

Rukouskammio on meidän luokkahuoneemme. Jollemme ota aikaa yksin Jeesuksen kanssa, jos emme pidä kiinni Hänen läheisyydestään, emme ole valmiit, kun tulva tulee.