Salomon seurakunta

Uskon, että Salomo edustaa nykyajan, viimeisten päivien, Laodikean seurakunnan henkeä ja luonnetta. Ja tämä seurakunta - niin Amerikassa kuin kaikkialla muuallakin maailmassa - on menossa kohti samaa romahdusta, jonka Salomo koki.

Raamattu kertoo meille: "Ja Salomo, Daavidin poika, vahvistui kuninkuudessansa, ja Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssansa ja teki hänet ylen suureksi." (2.Aikak. 1:1.)

Jumala on voimallisesti vahvistanut ja siunannut nykypäivän Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa. Hän on varannut meille mahdollisuudet kaikenlaisiin toimiin. Ajatellaanpa vaikka suuria, kauniita rakennuksia, joita tässä maassa rakennetaan. Äskettäin rakennettiin suuri helluntaiseurakunnan kirkko, joka maksoi 28 miljoonaa dollaria. On myös muita kirkkorakennuksia, joiden arvo on 40-50 miljoonaa dollaria.

Tai mietitään seurakunnan suuria, taloudellisia siunauksia. Miljoonia käytetään evankelioimistyöhön television välityksellä, kirjoihin, nauhoihin ja kasetteihin, missioihin, laitoksiin, opistoihin ja korkeakouluihin ja kaikenlaisiin parakirkollisiin työtehtäviin. Ajatellaanpa kaikkia valtavia kokouksia, osanottajamääriltään runsaita seminaareja, uskonnollista loistoa ja seremonioita, joita liittyy megaseurakuntien jumalanpalveluksiin ja ohjelmiin.

Kun kaikki tämä työ alkoi, jokaisella oli jossain määrin Jumalalta tullutta voimaa. Varmaan useimmat niistä aloittivat saman siunauksen varassa, jota Jumala vuodatti Salomolle. Pitää muistaa, että Salomo oli hyvä organisoija. Hän oli paljon sivistyneempi kuin isänsä Daavid. Ja hän teki kaiken suuremmin ja paremmin kuin yksikään edeltävä sukupolvi olisi ikinä kyennyt. Salomon organisaatiotaidot olivat niin suuret - hänen loistonsa ja seremoniansa niin mahtavat ja henkeäsalpaavat, että kun Saaban kuningatar näki hänen vain nousevan temppeliin, kuningatar oli vähällä pyörtyä pelkästä näkemästään.

Silti Salomon taustavoimana oli viisaus ja tieto. Näin hän huusi sydämestään Jumalan puoleen: "Anna siis minulle viisaus ja taito lähteä ja tulla tämän kansan edellä, sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?" (jae 10.)

Eikö tämä ole ihmeellinen rukous? Se kuulostaa niin hyvältä, ja Jumala oli mielissään, kun Salomo ei pyytänyt itsekkäästi omaa etuaan. Mutta silti tässä on ongelma: Tämä kaikki on täysin ihmiskeskeistä! Tämä erittäin lahjakas, itseensä luottava kuningas sanoi itse asiassa: "Anna minulle vain työkalut, Jumala, niin teen työn. Anna minulle viisautta ja tietoa, niin hoidan kaiken kuntoon tämän kansan keskuudessa. Saatan sen kaiken päätökseen!"

Salomon rukous ei ollut hänen isänsä Daavidin rukousta, joka oli Jumalan oman sydämen mukainen mies. Ei, Salomon rukous oli uuden sukupolven rukous - sivistyneiden ihmisten, joilla oli uusia ideoita ja taitoja. Ja hänen huutonsa oli: "Tarvitsen viisautta ja tietoa!"

Nykypäivän Laodikean seurakunnan taustavoimana on viisaus ja tieto. Mitä valtavaa tiedon tulvaa virtaakaan tämän viimeisten aikojen seurakunnan lävitse: tietokoneita, joiden sisuksiin mahtuu lukemattomia megatavuja, levykkeille ja CD-romeille tallennettuja Raamattuja ja sen kommentteja, filosofiaa, ihmissuhdetaitoja, sijoitustoimintaa, lastenhoitoa käsitteleviä tietokoneohjelmia. Ei tarvitse kuin työntää pieni levyke tietokoneeseesi, painaa nappia, ja vastaus ponnahtaa suoraan silmiesi eteen.

Ei minulla ole mitään tietokoneita ja niiden ohjelmistoja vastaan. Meidän omakaan julistustyömme ei toimisi yhtä hyvin ilman niitä. Mutta minua huvittavat kaikki nuoret papit, jotka viettävät niin suuren osan ajastaan näpyttelemällä näppäimistöjä ja käyttämällä telefaxeja levittääkseen eteenpäin valtavasti tietoa, ideoita, verkostotyötä ja strategioita. He saarnaavat elektronista evankeliumia - mutta hyvin harva ihminen ikinä pelastuu tietokoneen kautta!

Nykyään on vallalla kyltymätön tiedon, viisauden ja informaation jano, jollaista ei ole koskaan ennen nähty. Koskaan ei ole järjestetty niin paljon seminaareja ja valtavia koulutustapahtumia. Tarvitaan valtavia kuvaruutuja, jotta opettaja edes näkyisi perimmäisiin katsomoihin. Ja jälkeenpäin ihmiset parveilevat myyntipöytien luona ostaakseen kasetteja satojen dollarien edestä.

Painopiste on työkalujen, tiedon, viisauden määrän lisäämisessä. Ajatellaan, että "jos meillä vain on riittävästi tietoa tästä aiheesta - tarpeeksi kirjoja, seminaareja, opetusta - me saamme työn tehdyksi. Anna meille vain välineet, Jumala, niin me evankelioimme koko maailman!"

Vähän aikaa sitten kuulin erään nuorisojärjestön johtajan sanovan: "Jos saisin sata miljoonaa dollaria, voisin voittaa koko maailman." Hän matkusti ympäri maata ja yritti koota sitä rahasummaa. Hän toisteli: "Jos meillä vain on tarpeeksi rahaa, tietoa, verkostoja ja stretegioita, pystymme voittamaan koko maailman Jumalalle."

Rakas ystävä, emme koskaan suorita mitään Jumalan antamaa tehtävää pelkästään viisaudella, oli se miten tärkeää ja välttämätöntä hyvänsä. Hänen Sanansa sanoo: "Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat." (1.Kor. 1:21.) Kaikki todelliset viisauden ja tiedon aarteet on kätketty Jeesukseen Kristukseen. "Jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä." (Kol. 2:3.)

Mutta Salomon evankeliumi oli toisenlaista. Salomosta sanottiin: "Ja Salomo sepitti kolmetuhatta sananlaskua, ja hänen laulujansa oli tuhatviisi.

Hän puhui puista, Libanonin setripuusta alkaen isoppiin asti, joka kasvaa seinän vieressä. Hän puhui myös karjaeläimistä, linnuista, matelijoista ja kaloista." (1.Kun. 4:32,33.)

Tämä oli Salomon evankeliumi - 3000 lyhyttä sananlaskua, jotka käsittelivät käytännön tietoa ja viisautta! Hän loi uusia lauluja, kertoi ihmeellisiä tarinoita, sovelsi suurenmoisesti totuutta ihmisluonteesta ja ihmisen käytöksestä. Voit lukea monia hänen viisauden sanojaan Sananlaskujen kirjasta. Hän tarjosi käytännön ohjeita avioliittoon ja lastenkasvatukseen. Hän antoi selkeitä ohjeita siitä, miten piti selviytyä, käyttäytyä, saada siunaus. ja kaikki rakastivat hänen saarnojaan. Ne olivat niin tiiviitä, niin osuvia.

Mutta rakkaani, ellei Jumalan Henki voitele saarnaamista tai opettamista, se jää kuolleeksi. Siitä tulee vain kuollut kirjain, ellei Henki sytytä sitä! Salomo välitti lopultakin tavattoman voimattoman sanoman - koska hänellä ei ollut voimaa tehdä käytännössä sen mukaan, mitä hän saarnasi. Hän antautui oudoille naisille. Hän kasvatti häijyjä lapsia, joista yksi oli se paha, joka seurasi häntä valtaistuimelle. Salomosta tosiaan tuli lopulta raihnainen, ahdistunut epäjumalanpalvelija, joka eli elämänsä loppupuolen moraalittomassa aistillisuuden likakaivossa. Ja koko hänen sukupolvestaan tuli porttoja jahtaavia, kadotettuja sieluja - huolimatta kaikesta hänen opetuksestaan, viisaudestaan ja 3000 sananlaskustaan!

Älä ajattele hetkeäkään, ettei nykypäivän "syntisystävällisellä" Laodikean seurakunnalla olisi tarjota hyvää, syvällistä ja harkittua saarnaamista. Tämän viimeisten aikojen seurakunnan saarnat ovat tiiviitä, saarnaopillisesti oikeita, keskittyneet siihen, miten elämän ongelmista selvitään. Ne ovat enimmäkseen viidentoista minuutin sanomia, joita korostetaan ydinkohdin ja joihin saadaan uppoamaan valtavat määrät totuutta. Mutta sittenkään monet niistä eivät tuota elämää! Avioerot vain yleistyvät jopa paimenien keskuudessa. Haureus ja uskottomuus ovat tavanomaista arkea. Teini-ikäiset polttavat, juovat ja harrastavat irtosuhteita. Ihmisten elämä ei muutu. Miksi? Koska tieto sinänsä ei pysty pelastamaan tai muuttamaan ketään - ei edes niitä, jotka sitä saarnaavat!

Ja kirkkojen jumalanpalvelukset voivat olla hyvin organisoituja ja niissä voidaan esittää erinomaista, uutta, meidän aikamme musiikkia. Kuoro voi laulaa tuhat uutta laulua. Pappi saattaa tuomita synnin ja osoittaa selvästi oikean tien. Mutta ilman Pyhää Henkeä siitä kaikesta tulee kirjain, joka tappaa!

Salomon pää oli täynnä viisautta ja suu lauluja. Hän pystyi saarnaamaan ja opettamaan uskomattoman taitavasti. Hänellä oli taidokkaasti organisoitu yhteiskuntajärjestelmä, jonka johtajat olivat lahjakkaita. Kaikki hänen seurakunnassaan näytti olevan säädyllistä ja järjestyksessä. Mutta kaikki, mitä Salomo teki, päätyi Saarnaajan kirjan lauseeseen: "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!"

Salomon seurakunnalla on kaikki vastaukset. Se näyttää ulospäin suurenmoiselta. Mutta se on täysin hengetön! Ja se päätyy lopulta turhuuteen, epäjumalanpalvontaan, aistillisuuteen, tyhjyyteen ja epätoivoon.

Daavidin seurakunnan kantava voima oli täydellinen riippuvuus Pyhästä Hengestä. Näin Daavid nostettiin esiin: "Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen..." (1.Sam. 16:13.)

Kun Daavid makasi kuolinvuoteellaan, hän sanoi pojalleen Salomolle tällä tavoin: "Haluaisin kertoa sinulle, miksi Jumala on siunannut minua. Haluan sinun tietävän elämäntyöni salaisuuden - miksi valtakunta elää rauhassa ja miksi Jumala on ollut kanssani kaikkialle, minne olen mennyt." Kuuntele Daavidin viimeisiä sanoja pojalleen: "Herran Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni." (2.Sam. 23:2.)

Daavid tarkoitti: "En luottanut omaan tietooni ja viisauteeni. En luottanut mihinkään osaan omaa lihaani. Olin heikko ihminen - mutta riippuvainen Pyhästä Hengestä! Jokainen sana, jonka lausuin, oli Hänen voitelunsa ja johdatuksensa varassa lausuttu. Hänen sanansa täyttivät minun suuni!"

Kolmekymmentäviisi vuotta sitten, kun aloitimme julistustyömme, avasimme toimipisteemme Clinton Avenuen numerossa 416 ja kohdistimme toimintamme huumeiden käyttäjille ja alkoholisteille täällä New Yorkissa, meidän tunnuslauseemme oli: "Pyhä Henki vastaa tästä kaikesta". Ei siis ollut kyse siitä, että selviytymissaarnamme olisivat pelastaneet jengiläisiä kuten Nicky Cruz ja Israel. He eivät langenneet polvilleen, koska me saarnasimme tiiviitä, osuvia saarnoja. He eivät tulleet synnintuntoon siitä, että olisimme kertoneet elävästi kuvailevia tarinoita luonnosta. Ei - nämä entiset huumeiden käyttäjät todistivat ystävilleen: "Kerran minäkin olin kadulla kuten sinä. Mutta katso minuun nyt. Jumalan Henki muutti minut!"

Pyhän Hengen voima ja ilmeneminen saivat Nickyn ja Israelin polvilleen Jumalan eteen. Henki laskeutui alas - ja nuo kovapintaiset rikolliset lankesivat kasvoilleen ja pyysivät Jumalalta armoa suureen ääneen itkien!

Salomo puhui puista, isoopeista, karjaeläimistä, linnuista, matelijoista ja kaloista. Mutta Daavid puhui läheisyydestä Herraan, murtuneesta sydämestä ja nöyryydestä. Hän puhui "kalliosta", joka on Kristus. Ja Daavidin omat saarnat saivat hänet vakuuttuneiksi ja muuttumaan. Hän arvosti niin suuresti Pyhän Hengen läsnäoloa elämässään, että pyysi Herraa, ettei Hän koskaan ottaisi häneltä pois Henkeään. Daavid tiesi, ettei olisi mitään ilman Pyhää Henkeä.

Salomonin seurakunnassa sen sijaan saarnaaja vain kerää totista, raamatullista ilmoitusta ja luo niistä saarnan. Sitten hän kohdistaa sanat seurakunnalle ja hokee itselleen: "Tässä on Sana - sen täytyy olla tiiviisti ilmoitettua. Sen täytyy saada aikaan kasvua ja muutosta kuulijoissani, koska se on Jumalan väkevää Sanaa." Niin ei ole! Voit kyllä siteerata Sanaa mielesi mukaan - saarnasta toiseen, opetuksesta toiseen, viisautta ja tietoa ylenmäärin. Mutta ellei se ole Pyhän Hengen voitelemaa, se on kuollutta sanaa! ellei saarnaaja käytä itse aikaa Jumalan kasvojen edessä, hänellä ei ole Jumalan tulta sielussaan. Eikä hänen sanoissaan silloin ole Pyhän Hengen voitelua, olivat ne miten viisaita ja tietäviä hyvänsä. Ne eivät yksinkertaisesti tuota elämää.

Paavali sanoi: "Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan." (1.Kor. 2:4,5.) "...me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla... Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti." (jakeet 13,14.)

Et saisi koskaan mennä kirkkoon rukoilematta: "Jumala, anna minulle Pyhä Henki ja korvat kuulla. Auta minua kuulemaan, ymmärtämään ja soveltamaan Sinun sanaasi elämääni!" Sinulla on oltava Pyhän Hengen mukaiset, kuulevat korvat aivan samoin kuin papilla on oltava Pyhän Hengen mukainen, puhuva kieli!

Pyhän Hengen seurakunnassa kuulet aina sydäntä särkevää katumuksen itkua. Et itse asiassa voi olla Pyhän Hengen täyttämä ihminen, ennen kuin itket syntejäsi juuriasi ja ytimiäsi myöten. Ja sitä Salomo ei koskaan tehnyt!

Emme voi mistään lukea, että Salomo olisi itkenyt pahoja tekojaan Jumalan edessä. Päinvastoin, temppelin vihkiäisissä hän seisoi kuninkaallinen viitta harteillaan ja rukoili ylevän, majesteetillisen, hienolta kuulostavan rukouksen. Se oli täysin vilpitöntä, täsmällistä ja kunnollista. Mutta se ei ollut sisimmästä tuleva huuto - eikä se lävistänyt hänen omaa sydäntään!

Rukouksessaan Salomo kehotti seurakuntaa: "Ja antautukaa te ehyin sydämin Herralle, Jumalallenne, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjänsä samoin kuin nytkin." (1.Kun. 8:61.) Salomo tunsi määräykset, joista hän puhui. Niiden joukossa olivat nämä 5.Mooseksen kirjan varoitukset jokaiselle Israelin kuninkaalle:

"Mutta äköön hän hankkiko itselleen paljon hevosia älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin hankkiakseen paljon hevosia..."
AÄlköönkä hän ottako itsellensä monta vaimoa, ettei hänen sydämensä luopuisi pois."
AÄlköönkä hän kootko itsellensä ylen paljon hopeata ja kultaa." (5.Moos. 17:16,17.)
Nämä olivat hyvin selkeitä, suoria määräyksiä. Mutta heti kun Salomosta oli tullut kuningas, hän rikkoi kaikki kolme!

• "Ja hevoset, mitä Salomolla oli, tuotiin Egyptistä..." (1.Kun 10:28.)
• "Mutta kuningas Salomolla oli paitsi faraon tytärtä monta muuta muukalaista vaimoa, joita hän rakasti: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, siidonilaisia ja heettiläisiä... Näihin Salomo kiintyi rakkaudella." (1.Kun 11:1,2.)
• "Ja kuningas toimitti niin, että Jarusalemissa oli hopeata kuin kiviä... (1.Kun. 10:27.) "Ja kuningas Salomo oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa." (2.Aikak. 9:22.)

Salomon rukous vaeltamisesta täydellisesti Jumalan säädösten mukaan ei vaikuttanut mitenkään hänen omaan elämäänsä - koska hän ei ollut sydämessään tullut synnintuntoon: "ja Salomo teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa niinkuin hänen isänsä Daavid." (1.Kun 11:6.) Siellä, missä ei ole Pyhän Hengen voitelemaa saarnaa, siellä ei ole synnintuntoa - eikä täydellistä Herran seuraamista!

Salomo teki syntiä katumatta silloin, kun itse saarnasi syntiä vastaan. Hän osasi lukea Raamatusta, ettei hänen pitänyt mennä Egyptiin ostamaan hevosia - ja silloin hän ryhtyi välittömästi neuvottelemaan tuhannen uuden hevosen ja vaunujen ostamisesta. Hän saattoi kuulla profeetan saarnaavan, ettei kuningas saanut ottaa itselleen monta vaimoa - ja silti hän ryhtyi heti kokoamaan haaremia tuleville vaimoilleen. Salomo ei osoittanut merkkiäkään surusta tai jälkeäkään katumuksesta. Hän saattoi avoimesti antautua kaikkeen tähän suureen syntiin ja moraalittomuuteen ja sitten palata kammioonsa kirjoittamaan seuraavan sananlaskun.

Mutta vertaa Salomon välinpitämättömyyttä synnistä Daavidin täydelliseen suruun ja murtumiseen, kun hän oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan. Daavidin seurakunta ei ollut täydellinen; itse asiassa se oli Korinton seurakunta. Daavid teki aviorikoksen. Hän tappoi viattoman miehen. Hän ryhtyi hirvittävään petokseen. Mutta kun Daavid oli tehnyt syntiä, hän purskahti tähän katuvaan huutoon, joka tuli syvältä hänen sisimmästään:

APese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi... Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi." (Ps. 51:3-5; 12.)

Daavid teki myöhemmin taas syntiä laskemalla Israelin kansan, joka häntä oli kielletty tekemästi. Hän oli juuri voittanut kaikki jättiläiset ja viimeiset Gatin asukkaat. Hän oli ajanut ulos assyrialaiset, ja koko maa eli rauhassa. Sillä hetkellä Daavid sai nauttia suuresta siunauksesta ja voitosta. ja silti paholainen petti hänet! Daavid oli niin syntinsä sokaisema, ettei mikään järkipuhe pystynyt muuttamaan häntä. Jooab, joka oli nähnyt Daavidin petoksen, varoitti häntä: "Miksi haluat välttämättä jatkaa tätä syntiä?" Mutta Daavid vain intti: "Haluan tietää, montako soturia minulla on!"

Rakkaani, tämä on häkellyttävä ajatus - että vanhurskas, Jumalaa pelkäävä palvelija voisi joutua synnin pettämäksi! Daavid eli petoksen keskellä melkein kymmenen kuukautta. Mutta sinä aikana ei yksikään profeetta tullut paljastamaan hänen syntiään. Vasta Pyhä Henki tuomitsi hänet. Pian sen jälkeen, kun laskenta oli alkanut, Daavidin omatunto voitti, eikä hän edes saattanut laskentaa loppuun. Hän oli nyt harmaapäinen ja vanha, ja hän oli alkanut herkemmin kuulla Hengen ääntä. Raamattu kertoo meille: "Ja Daavidin omatunto soimasi häntä..." (2.Sam. 24:10.) Ja Daavid sanoi Herralle: "Katso, minä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin!"

Tämä on Pyhän Hengen Daavidin seurakunnan merkki: Sydäntäsärkevä huuto! On tietenkin monia kristittyjä, jotka lankeavat ja elävät lankeemuksessa. Mutta Daavidin tapaan he ovat herkistyneet Pyhän Hengen työlle ja liikkeille. He eivät aina tarvitse profeettaa, joka kertoo heille, että he ovat tehneet syntiä. He katuvat jopa ennen kuin profeetta tulee heidän luokseen, koska he tuntevat olevansa syntinsä haavoittamia.

Salomon seurakunnassa lankeemuksesta ei koskaan puhuta. Se johtaa lopulta sokeuteen ja tuhoon. Mutta Daavidin seurakunnassa on jumalallisen surun aiheuttamaa itkua, huutoa pelastuksen saamiseksi - haavoitettuja sydämiä, jotka katuvat sitä, että ovat tehneet syntiä Jumalaa vastaan!

Daavid sanoi synnistään:

Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa... Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. (2.Sam. 22:6,7; 17,18.)

Kaiken sen jälkeen, mitä Salomo kirjoitti ja lauloi, hän päätti elämänsä näihin traagisiin sanoihin:

Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa... Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa... (Saarn. 2:23,24.)

Salomo sanoi filosofisesti: "Te saatte viettää unettomia öitä. Ettekä pysty tekemään mitään silkasta epätoivosta. Ette pysty muuttamaan tunnettanne siitä, että kaikki on turhaa. Siksi parasta, mitä voit tehdä, on takertua kaikkeen nautintoon, johon vain pystyt, ja työntää kaiken muun pois elämästäsi. Pidä vain hauskaa!"

Näin Salomo kuoli. Ja sellaista on meidän päiviemme evankeliumi, Salomon aikakauden mukaista! Kaikki päättyy Saarnaajassa tyhjyyteen ja epätoivoon. Monet meistä ryhtyvät lopulta miettimään: "Mitä elämä oikeastaan on? Mihin minä olen menossa? Kuka minä olen?"

Mutta Daavidin evankeliumi sanoo: "Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Minä käyn levolle ja nukun..." (Ps. 3:5,6.) Jos olet saanut Pyhän Hengen, sinä tunnet Jumalan äänen ja Hän tuntee sinut. Ja saat nukkua yösi rauhassa.

Mieti nyt tätä Uuden testamentin profetiaa. "Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn." (Ap.t. 15:16.)

Jumala aikoo raunioittaa Salomon seurakunnan - ja Hän aikoo ennallistaa Daavidin seurakunnan niiden raunoiden perustalta! Tämä jäännösseurakunta murehtii hurskaasti syntejään. Se itkee ahdistustaan ja katumustaan. Ja se on täysin riippuvainen Pyhästä Hengestä!

Kaksi vuotta ennen kuin PTL-työ kariutui, Jumalan Henki tuli minuun ja neuvoi minua kirjoittamaan pitkän kirjeen Jim Bakkerille. Kirjoitin: "Kahden vuoden kuluessa, maaliskuun 15. päivään mennessä, PTL on oleva lopussa." Kuvasin tyhjyyden näyn - ohdakkeet, jotka kasvoivat korkeina ja lepakot, jotka pesivät rakennuksissa.

Jim luki kirjeen, soitti minulle ja kysyi: "Mitä minun täytyy tehdä?" Kehotin häntä ensin pyrkimään eroon kaikista homoseksuaaleista, jotka olivat mukana hänen työssään. Mutta pian sen keskustelun jälkeen Jim esiintyi televisiossa ja pilkkasi jokaista sanaa, jonka olin sanonut. Kaksi vuotta myöhemmin, päivälleen, toteutui Herran sana PTL:sta - aivan niin kuin Hän oli minulle ilmoittanut.

Jos kuuntelet Salomon evankeliumia, jota julistetaan nykyisin hyvin paljon kristittyjen televisio-ohjelmissa, voisit kuvitella, että Jeesus palaa maan päälle Beverly Hillsiin Rolls Roycella ajaen. Tämä kristinuskon kuva on vastenmielisintä, mitä ikinä olen nähnyt tai kuullut. Ja Jumala sanoo, että Hän hajoittaa sen raunioiksi - koska Hän aikoo rakentaa Daavidin huoneensa noille raunioille!

Juuri nyt tunnen sydämessäni, ettei kestä viittäkän vuotta, kun niin kutsuttuja evankelioivia televisiokanavia ei enää ole olemassakaan. Ne kaikki joutuvat vararikkoon ja romuttuvat. Jäljelle ei jää muuta kuin joitakin paikallisia televisio-ohjelmia, joissa totiset Jumalan miehet saarnaavat evankeliumia. Ja kaikki tekopyhät hymyt, jumalattomat varojenkeruusirkukset, poppariteologia, menestyksen saarnaaminen, häviävät.

Monet nykypäivän niin kutsutuista hengellisistä herätyksistä ovat pelkkiä korttitaloja. Ne tulevat kaikki palamaan edessä olevina kaoottisina päivinä. Kuka kristitty nauraa, kun kaupunkimme ovat liekeissä? Kuka on innostunut ja mielissään, kun talous romahtaa?

Raamattu sanoo juutalaisista viimeisinä aikoina:

Mutta sinä päivänä... minä vuodatan Daavidin suvun päälle... armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet, ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan esikoista." (Sak. 12:9,10.)

Juuri nyt juutalaiset murehtivat ja valittavat kaivaten Messiastaan Jerusalemin Itkumuurilla. Ja vähän aikaa sitten noin 10.000 juutalaista marssi Brooklynissä huutaen: "Tämä on meidän Messiaamme vuosi!" He kulkivat kädet koholla, kyyneleet poskia pitkin vuotaen, ja he itkivät ja huusivat Messiastaan.

Kun ajattelen niitä 25 miljoonaa vauvaa, jotka on abortoitu tässä maassa, ja kaikkia niitä kadotettuja ihmisiä, jotka ovat menossa helvettiin, en käsitä, miksi kristittyjen suuret joukot nauravat. Miksi miljoonat juutalaiset itkevät, ja miljoonat helvettiin tuomitut syntiset itkevät itsensä uneen, kun karismaattiset kristityt nauravat? Kun herätys tulee, silloin iloitaan katumuksen ja parannuksenteon vuoksi ja kadotettujen sielujen viimeisen sadonkorjuun vuoksi!

"Minä... pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan..." (Ap.t. 15:16). Jumala aikoo pystyttää kirkkonsa viimeisinä aikoina raunioille. Se tarkoittaa, että Hänen on murskattava paha, joka valtaa alaa Hänen seurakunnassaan, ja torjuttava kaikki inhottavuudet. Ja noille raunioille Hän pystyttää pyhän, syntejään katuvan seurakunnan, joka itkee sydänjuuriaan myöten pahoja tekojaan!

Kiitän Jumalaa Daavidin seurakunnasta, jota Hän parhaillaan rakentaa rauniokasasta. Monet, jotka tätä sanomaa lukevat, ovat itse asiassa lähtöisin raunioituneista taustoista. Rakas Jumalan pyhä, jos tämä kuvaus sopii sinuun, ole turvallisella mielellä - Jumala käyttää sinua Daavidin seurakuntansa rakentamiseen!

Jos sinulla on jokin voittamaton syntiongelma, älä syvenny mihinkään kirjaan tai kuuntelemaan kasettia, jonka pitäisi olla täynnä viisautta ja tietoa. Lankea sen sijana kasvoillesi ja pura kaikki Jumalalle. Ole Pyhän Hengen mukainen daavidilainen kristitty ja huuda Jumalan puoleen kaikesta sydämestäsi. Hän rakentaa seurakuntansa juuri sinun huudoillesi!