Sanoma uskoville, jotka kokevat huonoja päiviä

Uskovan elämä ei ole aina hyvässä säässä purjehtimista. Jokaisella uskovalla tulee olemaan huonoja päiviä, oli hän sitten kuinka pyhittynyt tahansa. Minä uskonkin, että mitä vanhurskaampi ihminen on, sitä piinaavammat hänen pahat päivänsä tulevat olemaan.

Onneksi kuitenkin useimmat uskovat tietävätkin, että Jeesus ei ole pelkästään hyvien aikojen vapahtaja. Hän ei ole kanssamme vain kun asiat luistavat hyvin, vaan myös pahoinakin päivinämme. Kun pahat päivät tulevat, ei hän jätä meitä sanoen: “Tulen taas takaisin, kun olet selvinnyt kaikesta.” Ei, vaan hän on uskollinen ja pitää huolen kaikkina aikoina. Ja häneen koskee jokainen kokemamme tunne vaikeina aikoina.

Apostoli Paavali kirjoittaa tästä asiasta: “Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä” (2.Kor.4:7). Ajattele tätä! Aarre, josta Paavali puhuu on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja läsnäolo. Ja meillä on tämä kallis aarre ruumiissamme!

Kreikkalainen sana, jota Paavali tässä kayttää savesta on ‘hauras’, mikä tarkoittaa ‘heikko, helposti murtuva, helposti houkuteltavissa oleva’. Hän sanoo: “Meillä on Jesuksen läsnäolo ruumiissamme. Mutta meidän ruumiimme on heikko, helposti houkuteltava ja helposti murtuva!”

Tosiasia on, että me kaikki kärsimme Raamatussa mainitusta heikkoudesta. Monella uskovalla on yleinen heikkous elämässä heikko kunto ja huono terveys. Paavali mainitsee Timoteuksen toistuvista sairauksista ja kutsuu niitä nimellä “usein uusiutuvat vaivat” (1.Tim.5:23). Kreikkalainen sana ‘heikkous’ tarkoittaa sairaalloista, voimatonta ruumiiltaan ja hengeltään.

On vielä olemassa muitakin kuin ruumiillisia heikkouksia, ja ne ovat aivan yhtä vaikeita käsitellä. Minun mielestäni henkiset heikkoudet ovatkin kaikkein yleisimpiä. En puhu nyt mielen sairauksista, vaan noista selittämättömistä oikuista ja tunteista, jotka sotkevat ajatuksemme. Salli minun selittää.

On aivan mahdollista mennä vuoteseen tyytyväisenä, iloisella mielellä, ja kuitenkin herätä seuraavana päivänä raskaan synkkyyden valtaamana. Ja koko päivän on sidottu ja alakuloinen mieli. Sitä ei voi tietää, mistä sellainen olotila tulee, mutta tuo synkkyyden pilvi varjostaa eikä mene pois.

Syyllisyydentunne, pelko ja ahdistus ovat kaikki henkisiä heikkouksia. Ne voivat johtua menneisyydestä tai synnistä, josta ei vielä ole päästy eroon. Ja nämä heikkoudet vaikuttavat tunteisiin.

Nyt voit sanoa, että sinä et elä tunteitesi varassa, mutta totuus on se, että sinä olet niistä riippuvainen. Esimerkiksi sinä et voi päästä irti kovista sanoista, joita joku puhui sinulle muutama päivä sitten. Tai sinä voit jatkuvasti taistella hyljätyksi tulemisen tai ala-arvoisuuden tunteita vastaan. Epäilemättä nämä tunteet vaikuttavat sinun elämäntapaasi.

Joillekin ihmisille äitienpäivä ja isäinpäivä ovat vuoden vaikeimpia päiviä. Ehkä heidän vanhempansa eivät osoittaneet rakkautta heitä kohtaan tai olivat alkoholisteja tai he eivät koskaan olleet kotona. On ihmisiä, jotka eivät muista yhtään hyvää päivää vanhempiensa kanssa. Ja niin joulusta ja kiitospäivästä (Thanksgiving Amerikassa 4. päivä heinäkuuta) on tullut vuoden hankalin aika heille.

On ironista, että minun pahat päiväni tulevat usein silloin, kun tutkin Jumalan sanaa. Kun olen yksin Herrani ja Raamattuni kanssa, minut saattaa vallata välinpitämättömyyden tunteet. Tunnen, että edessäni on kokonainen meri täynnä totuutta, mutta en voi sitä kaikkea omaksua sen paljouden tähden.

Turhaudun vielä enemmän, kun luen noiden 300 vuotta sitten eläneiden suurten saarnaajien kirjoituksia. Ja minä päädyn huudahtamaan: “Oi Herra, minä olen kuin vauva ymmärrykseltäni verrattuna noihin hengellisiin jättiläisiin! He elivät niin sanotussa pimeässä aikakaudessa ja kuitenkin jo nuorina miehinä kirjoittivat asioista, joita minä alan ymmärtää yli kuusikymmenvuitiaana. Miksi minun on niin vaikea ymmärtää sitä?”

On ainoa vastaus, jonka saan ja se on Paavalin sanoissa: “...ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Ef.2:9). Kaikki voima tulee Jumalalta ja siihen kuuluu myös totuuden ymmärtäminen ja vanhurskaan elämän ylläpitäminen. Tämä suuri aarre on saviastiassa siksi, että kaikki kunnia jää Hänelle!

Jos sinun huonoihin päiviisi sisältyy henkivaltojen hyökkäys uskoasi kohtaan, niin voit ehkä ajatella, että sinä olet niin epähengellinen, kun olet joutunut sellaisen kohteeksi. Mutta mikään ei ole kauempana totuudesta.

Useita viikkoja sitten eräs uskovainen nuori mies tuli luokseni itkien. Hän soperteli: “Minulla on ollut elämäni huonoin päivä, enkä tiedä mitä minä tekisin! Minulle tuli hyvin outo tunne, enkä pääse siitä eroon. David-veli, en edes ole varma onko Jumalaakaan olemassa!”

Tuolla nuorella miehellä ei ollut aavistustakaan, mistä nuo epäilyjen tunteet olivat kotoisin. Ja hän oli järkyttynyt ja loukkaantunut noista pahoista ajatuksista, jotka tulivat hänen mieleensä. Hän myönsi: “Minä en tunne edes Jumalan läsnäoloa. Ja enkä tiedä onko häntä edes olemassakaan. Mitä minä teen? En halua hautoa näitä kauheita ajatuksia!”

Sanoin hänelle: “älä ole peloissasi ja masentunut. Usko minua, tämä on vihollisen vanha juoni. Hän kiusaa erikoisesti nuoria uskovia, jotka ovat Jumalalle rakkaita. Juuri nyt hän yrittää syöttää näitä ajatuksia sinun mieleesi saadakseen uskosi horjumaan. Hän haluaa sekoittaa ajatuksesi epäilyillä!”

Eipä tämä nuori mies tiennyt, että olin ollut aikaisemmin samanlaisessa tilanteessa poikani Garyn kanssa. Teini-ikäisenä Gary meni eräänä päivänä koulusta tultuaan huoneeseensa sanomatta sanaakaan. Minä tiesin, että jotain oli vinossa ja niin koputin hänen ovelleen ja kysyin, että haluaisiko hän jutella kanssani.

“En halua loukata sinua, isä” Gary sanoi ja sitten hän puhkesi kyyneliin. “Minulla on kauheita ajatuksia. En ole varma onko Jumalaa edes olemassakaan!”

Nuo sanat mursivat sydämeni, koska tiesin, että Jumala oli kutsunut Garyn saarnaamaan sanaansa. Toivon, että minulla olisi ollut silloin sellainen hengellinen näkökyky kuin minulla on nyt tällaisesta ongelmasta. Mutta en osannut sanoa Garylle silloin muuta kuin: “Poikani, luota vain Jeesukseen parhaasi mukaan. Yritä kestää äläkä anna periksi. Hän vie sinut läpi tästä myrskystä, joka on mielessäsi.”

Jumala vei Garyn läpi tuosta koetuksesta. Ja tänä päivänä poikani on pastorina Denverissä eräässä seurakunnassa, melkein kahden vuosikymmenen jälkeen toimittuaan uranuurtajana kaupungin keskustan seurakunnissa ja ulkomailla.

Nyt olisin voinut kertoa tuolle nuorelle miehelle samoin kuten Garylle: “Ole kestävä. Taivaallinen Isäsi tietää tarkalleen, mitä joudut kokemaan ja vie sinut läpi kaikesta. Muista, Jumala on luvannut olla aina kanssasi. Käänny vain hänen puoleensa uskossa!”

Jos sinulla on meneillään tällainen koetus, sinun pitää ymmärtää: Sinä et ole epähengellinen, kun sinua koetellaan. Sinä olet edelleen taivaallisen Isäsi lapsi, eikä hän jätä sinua taistelemaan yksin. Hän lähettää Pyhän Hengen ajamaan pois kaikki epäilyksesi! Siis, älä ala väittelemään vihollisen kanssa. Et voi todistaa hänelle mitään. Kun seuraava hyökkäys tulee, pakene taivaallisen Isäsi luo. Sitten ole hiljaa kärsivällisyydessä ja toivossa!

Sain kerran kirjeen eräältä helluntaisaarnaajan vaimolta, jonka puoliso oli kuollut muutama vuosi sitten. Hän kirjoitti, että hänen miehensä oli ollut voimallinen saarnaaja, uskollinen paimen laumalleen ja rakastava, huolehtiva isä. Mutta hänellä oli vakava ongelma: Haureuden henki oli sitonut hänet.

Tämän miehen oli täytynyt erota neljästä eri seurakunnasta naissuhteidensa tähden. Jokaisen eroamisen jälkeen hän pysyi raiteilla useita vuosia, mutta sitten jälleen tuo vanha houkutus vei hänet jälleen haureuteen.

Hänen vaimonsa oli Jumalan sanan tutkija ja rukoustaistelija, joka pysyi lähellä Herraa koko ajan. Vaimon ystävät kehottivat häntä jättämään miehensä, koska heidän mielestään oli mieletöntä olla miehen kanssa, joka jatkuvasti petti häntä. Mutta hän kirjoitti: “Minä tiedän, että Jumala vihaa avioeroa. Niin minä päätin pysyä kiini Herrassa.”

Joka kerta, kun mies petti häntä, hän itki kyynelvirtoja kärsien sanomattomasti. Mutta hän kuitenkin aina tunsi sisimmässään Herran tahtovan pysyä miehensä kanssa, antaa hänelle anteeksi ja yrittää auttaa häntä. Ja niin hän uskollisesti vei kaikki tuskansa Herralle ja sai joka kerta voimaa jatkaa eteenpäin.

Rakkaat ystävät, tällä naisella ei ollut vain huonoja päiviä vaan huonoja vuosia! Hän kirjoitti, että hän muistaa ainoastaan muutamia lyhyitä onnen hetkiä aviovuosiltaan. Mutta hän tiesi, että Jumala oli luvannut siunata häntä ja viedä kaikki kunnialliseen päätökseen.

Ja niin hän myös teki. Tänään hänen lapsensa rakastavat Herraa ja ovat naimisissa uskovien puolisoiden kanssa. Ja ihme kyllä, ja kaikilla noilla aikuisilla lapsilla on hyviä muistoja isästään huolimatta monista isänsä traagisista epäonnistumisista.

Lisäksi tämä rakas nainen nauttii seurakunnan siunausta ja kunnioitusta. Häntä pyydetään usein puhumaan nuorille aviovaimoille. Hän aina neuvoo heitä olemaan jättämättä miehiään pienimmänkään ongelman tähden. Sensijaan hän sanoo heille: “Jeesus on aina ollut riittävä minulle kaikessa, jokaisessa myrskyssä. Hän on siunannut minua enemmän kuin olisin voinut toivoakaan!”

Sitten siinä kirjeessä oli jotain sellaista joka sattui minuun voimakkaasti: “Minulla oli hirvittäviä koetuksen aikoja, joilloin olin antaa periksi tunteilleni. En voi muistakaan kuinka monta kertaa halusin luopua. Minä ajattelin, että mieheni saarnaa tulen voimalla ja saa kaikkien sydämet murtumaan seurakunnassa. Mutta hän on avionrikkoja!

Minua vaivasi ajatus, että kaikki yritykseni olivat turhaa. Mutta minä tiesin, että minulla oli Jumalan lupaus. Ja kun rukoilin, muistutin häntä minulle antamastaan lupauksesta, että hän aina antaisi minulle voimaa mennä eteenpäin. Nyt olen iloinen, että en luovuttanut. Voin sanoa, että Jumala on näyttänyt minulle hyvyytensä!”

Paavalin yllätti huono päivä matkalla Makedoniaan. “Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa” (2Kor.7:5). Tämä vanhurskas mies tunnusti, että hänen sisäinen ihmisensä oli monien pelkojen vaivaama!

Todellakaan Paavali ei ollut mikään superihminen. Hän oli alamainen niille kaikille inhimillisille tunteille kuten kaikki mekin. Jossain vaiheessa kaikki Aasian uskovat kääntyivät vastustamaan häntä; ihmiset, joille hän oli antanut kaikkensa. Hän kirjoitti: “....että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta” (2Kor.12:15).

Kyllä Paavalillakin oli huonoja päiviä. Mutta hän ei koskaan antanut periksi tunteilleen ja niille viettelyksille, jotka seurasivat huonoja päiviä. Hän todisti pahimmasta ajastaan: “...olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme” (2Kor.7:4). Sitten hän lisäsi: “Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa” (2Kor.7:6).

Onko sinulla menossa huono päivä, huono viikko, alakuloisuus? Oletko masentunut, epätoivoinen, ajattelet luovuttamista? Jos tämä kuvaa sinua, kuinka luulet Jumalan suhtautuvan sinun koetukseesi? Nuhteleeko hän sinua vai kurittaako hän sinua? Ei, ei koskaan! Paavali toteaa: “Jumala ei ole koskaan sinua lähempänä, valmiimpana sinua auttamaan, kuin silloin, kun olet masentunut ja loukattu.”

“Kiitetty olkoon meidän Herramme Jesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala; joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme....” (2.Kor.1:3-4). Kreikan kielen sana ‘lohduttaa’ merkitsee tässä ‘tulla lähelle’. Mikä valtava asia! Kun meillä on huonoja päiviä, meidän taivaallinen Isämme käyttää niitä hyväkseen ja vetää meitä lähelleen!

Kun me jatkamme vaellustamme Herran seurassa, meidän huonojen päivien tulisi muuttua siedettävämmiksi. Ja meidän tulisi tulla enemmän tietoisiksi huonoina aikoinamme, että meillä on kaikki voimavarat saatavilla vihollisen voittamiseen.

Minä uskon, että meidän huonoilla päivillä on usein tarkoitus saattaa meitä kypsyyteen ja vapaaksi lapsellisista siteistä. Ajattele asiaa: Moniin huonoihin päiviin on syynä meidän lapsellinen suhtautumisemme elämän eri tilanteissa. Ja ajattele miten lapset suhtautuvat elämään: Nyt he voivat nauraa ja hetken päästä he huutavat suoraa kurkkua. He nyrpistävät huulensa. He ovat pelokkaita. He loukkaantuvat helposti, ja he itkevät paljon. Heillä on lyhyt keskittymiskyky, ja he vaativat hetkellistä mielihyvää.

Ja kaikesta tästä huolimatta jumalaapelkäävät vanhemmat rakastavat ja lohduttavat lapsiaan läpi kaikkien elämän vaiheiden. Ei mikään kiukunpurkaus saa koskaan rakastavia vanhempia hylkäämään lastaan.

Samoin me joskus uskovina nyrpistelemme tai osoitamme lihallista kiukkuamme, kun olemme vaikeuksissa. Me valitamme :”Hyvä on, Jumala, jos sinä kohtelet minua tällä tavalla ja annat pahojen asioiden tulla tielleni, niin miksi sitten ollenkaan rukoilen?”

Kuitenkin meidän taivaallinen Isämme rakastaa meitä ja lohduttaa meitä vaikka kiukuttelemme ja huudamme taakkojemme alla ja meillä on lapsellisia mielenoikkuja. Hän nimittäin haluaa suuresti, että me taistelujemme keskellä alkaisimme oppia ymmärtämään, keitä me olemme ja mitä me omistamme Hänen lapsinaan. Hän tietää, että milloin tahansa meitä heittelee omien tunteidemme tuulet ja aallot, me alamme elää arvollemme sopimatonta elämää. Hänen sanansahan sanoo, että me olemme Hänen perillisisään ja kanssaperillisiä vanhemman veljemme, Jeesuksen kanssa!

“Mutta nyt minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka onkin kaiken herra” (Gal.4:1). Paavali puhuu tässä senaikaisesta Rooman tavasta. Jos rikas mies adoptoi lapsen, hän asetti hänet kotiopettajan alaisuuteen kahdeksanvuotiaaksi asti. Sitten kahdeksasta kahteenkymmeneenviiteen ikävuoteen hän oli holhoojan alaisuudessa. Kaikkien näiden vuosien ajan lapsi oli perillinen suureen omaisuuteen, mutta hänellä ei ollut mitään valtaa omaan elämäänsä.

Paavali sanoo, että tuo lapsi kuvaa niitä, jotka ovat lain alaisia. Laki on se opettaja, joka opettaa meille Jumalan käskyt. Mutta tulee aika, jolloin meidän koulutuksemme loppuu ja me saamme ottaa paikkamme perillisinä Jumalan suuriin rikkauksiin Kristuksen armon kautta. Kuitenkaan monet uskovat eivät koskaan tartu kiinni tähän totuuteen. He yhä elävät hyvien tekojen ja ‘tee ja älä tee’ varassa, koskaan ymmärtämättä asemaansa Jumalan lapsina. “...mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle” (Gal.4:3). He yhä palvelevat Jumalaa orjina, peloissaan, syyllisenä ja epätoivoisena, koska he eivät ymmärrä lapseuteen ottamistaan!

Paavali sanoo sellaisille uskoville: “Te olette vielä lapsia omasta mielestänne, raataen lain ikeen alla, jonka te olette itse asettaneet itsellenne. Te ette näe, että te itse olette nyt hallitsemassa asioita, ottamassa osaa kaikkeen, mitä teidän Isänne omistaa. Hän otti teidät lapsekseen, rakasti teitä ja laittoi teidät kouluun jotakin tarkoitusta varten. Ja risti oli teidän valmistumispäivänne!”

Ajattele adoptoitua poikaa, jonka alaikäisyys on päättynyt. Hänen opetuksensa on viety päätökseen ja hän on perinyt hallinnan isänsä koko omaisuudelle. Mutta tuo poika jatkaisi kituvaa olemassaoloa palvelijoiden kanssa, eläen orjuuden alaisena.

Kysyn sinulta: Onko oikein, että tämä nuoren miehen isä lohduttaa häntä orjuudessa vakuuttaen, että häntä rakastetaan ja kaikki kääntyy parhain päin? Ei! Jokainen isä, joka rakastaa poikaansa, haluaa hänen ottavan omaisuutensa ja jättää se köyhä elämä. Hän kehottaa häntä olemaan kiitollinen rikkauksista, jotka kuuluvat hänelle!

Aivan samoin Jumala ei halua vain lohduttaa meitä orjuudessamme. Pikemminkin hän tulee luoksemme ja sanoo: “Poikani, tyttäreni, Milloin otat paikkasi vierelläni? Milloin sinä tulet huoneeseeni ja otat haltuusi kaikki ne varat, jotka kuuluvat sinulle?”

“Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ‘Abba Isä!’ Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta” (Gal.4:6-7). “Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal.3:26).

Jos Jeesus on sinun Herrasi ja Vapahtajasi, silloin sinä olet Jumalan lapsi. Ja koska sinä olet Jumalan lapsi, olet automaattisesti perillinen ja kanssaperillinen Kristuksen kanssa kaikkiin Isän rikkauksiin!

Kuitenkaan meidän asemallamme perillisyyteen nähden ei ole mitään tekemistä maallisen rikkauden kanssa. Jopa sanoakin, että Kristus kuoli meidän tähtemme tehdäkseen meidät maallisesti rikkaiksi, on Jumalan pilkkaa. Raamattu sanoo: “Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol.2:9). Tämä tarkoittaa, että Jumala on antanut Jeesukselle kaikki rikkaudet kirkkaudessa. Silloin hänellä on kaikki tarvittavat voimavarat auttamaan meidät ulos huonoista päivistämme!

Nyt voit kysyä: “Eiko Jumalaa kiinnosta meidän ruumiillinen hyvinvointimme? Kaikki minun huonot päiväni johtuvat laskuista, veloista ja rahanpuutteesta. Minä olen aina huolissani perheeni toimeentulosta, että meillä olisi tarpeeksi elämiseen.”

Rakkaat ystävät, teidän isänne aloittaa juuri täyttämällä kaikki ruumiilliset tarpeenne! Hänen sanansa lupaa: “Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa” (Filip.4:19). Kreikan kielen sana ‘tarpeenne’ tässä tarkoittaa: toimittaa kaikki liikeasiat, kaikki, mitä puuttuu ja on tarpeellista.

Paavali sanoo: “Jumala on uskollinen ja huolehtii kaikesta, koski se sitten liikeasioita tai mitä tahansa. Se kattaa työllisyyden, ravinnnon, vaatetuksen ja kotisi. Onpa vielä olemassa hänen hyvyytensä, voimansa , viisautensa ja armonsa rikkauksia ja myöskin täydellinen vakuutus pelastuksesta. Ja vielä tämän lisäksi on hänen ehtymättömät rikkautensa!”

Huomaa, että Paavali sanoo: “Jumala täyttää kaikki sinun tarpeesi” käyttäen sanan yksikkömuotoa. Lyhyesti, hän sanoo: “On vain yksi asia, jonka tarvitset: Jeesus! Kaikki sinun tarpeesi ovat hänessä. Sinun tarvitsee vain etsiä häntä ja hän antaa sinulle kaiken!”

Vaikka sinä asettaisit Jumalan rakkauden kyseenalaiseksi itseäsi kohtaan, ei Hän sinua tuomitse. Päinvastoin, Hän itse tuntee sinun kipusi ja epätoivosi. Ja Hän haluaa sinun tietävän, että Hänen varastonsa on täynnä kaikkea, mitä sinä tarvitset ja se on sinulle saatavilla!

Mutta Hän sanoo: “Sinä et voi käyttää tai nauttia sitä ellet tartu siihen uskossa. Sinun tulee ymmärtää, kuka sinä olet lapseni, perilliseni ja levätä lupauksissani, että kaikki tarpeesi tulevat täytetyiksi. Osoita minulle luottamuksesi tulemalla minun lepooni!”

Haluan päättää tämän sanomani kirjeeseen, jonka saimme hiljattain. Uskon, että se puhuu voimakkaasti tästä huonojen päivien aiheesta:

“Rakas pastori David, muutama vuosi sitten mieheni menetti työnsä, joka oli hyvin tärkeä hänelle. Se oli hyvin traagillista hänelle. Hän kadotti itsetuntonsa hyvien tulojen myötä, eikä hän ole siitä toipunut koskaan. Vaikka hänellä on nyt työtä, hänen palkkansa on vähemmän kuin puolet siitä edellisestä.

Nyt perheen elatuksen päävastuu on minulla. Muutama viikko sitten olin suunnitellut mennä hengelliseen kokoukseen perjantai-iltana töiden jälkeen ja minulla oli noin 45 minuuttia aikaa levätä ja olla pitkällään. Hain jotain lukeakseni ja Herra johti minut laatikolle, jossa säilytin papereitani.

Löysin sieltä erään vanhan saarnasi: “Kun keinot ovat lopussa.” Kun luin sitä, Jumalan Henki puhui minulle, että sinä olet nyt juuri siinä tilassa. Olen pian jäämässä eläkkeelle ja kaikki huolet kasaantuvat päälle. Me hukumme taloudellisiin vaikeuksiin, eikä apua näy.

Jumala osoitti minulle saarnasi kautta, että olin tullut vihaiseksi miehelleni. Olin ollut riippuvainen hänestä, lihallisesti. Minun tulee kääntyä yksin Jeesuksen puoleen ainoana toivonani, joka ainoastaan voi minusta huolehtia ja saattaa minut ulos noista ongelmista. Minä tiedän nyt, että ei minun aviomieheni voi sitä tehdä koskaan. Ja kun luin tuota saarnaasi, sain varmuuden Jumalalta, että Jumala oli kanssani, kun minulta keinot loppuivat.

Myöhemmin sinä iltana menin kokoukseen, jossa eräs ystäväni puhui. Hän puhui siitä kuinka Jumala oli auttanut häntä taloudellisissa vaikeuksissa, joita hän oli kokenut miehensä kanssa. Hän ei salannut mitään, ei hävettäviäkään kokemuksia. Jumala tahtoi minun kuulevan tuon kaiken.

Myöhemmin minä kerroin ystävälleni, että olin lukenut saarnasi, ja sanoin hänelle, että Jumala käytti sitä minun hyväkseni. Sitten seuraavalla viikolla sain häneltä lähetyksen, jossa oli kopio saarnastasi ‘Oikea laulu väärällä puolella’. Kuinka valtavaa! Soitin ystävälleni ja kiitin häntä ja hän aikoi lähettää lisää saarnoja.

En ole vielä päässyt kaikista vaikeuksistani. On vielä hyvin vaikeaa. Joskus kun katson eteenpäin, näen mahdollisia vaaratilanteita edessämme kuten Israelin lapsilla. Jumala on kuitenkin näyttänyt, että olen epäillyt Hänen rakkauttaan ja uskollisuuttaan minua kohtaan.

Olen myöskin havainnut, kuten sinä olet opettanut, että olen onnistunut peittämään pelkoni enkä ole koskaan kuolettanut epäilyksiäni. Nyt minä haluan lopettaa kaiken tuon. Haluan ylistää Jumalaa hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan vaikka en ole sitä vielä nähnytkään.

Minun rukoukseni on, että Jeesus uskoni alkaja ja päätökseenviejä, poistaa epäilykseni ja antaa minulle uskon lahjan niin, että luotan häneen täydellisesti. Minä rukoilen, että hän antaa minulle laulun, jota voin laulaa voiton tällä puolella. Minä haluan läpäistä tämän koetuksen! Minä haluan laulaa oikean laulun oikealla puolella todistukseksi Jumalan armosta ja uskollisuudesta.”

Me saamme paljon tällaisia kirjeitä eri puolilta maatamme ihmisiltä, joiden usko kasvaa jatkuvasti. He uskovat kuten minäkin, että maatamme tulee kohtaamaan vaikeat ajat, mutta he uskovat, että Herra on vievä heidät läpi niistäkin. Ja heillä on todistus Herran uskollisuudesta!

Rakas pyhä, sinulla voi olla vielä huonoja päiviä edessäsi. Mutta sinun on ymmärrettävä ja osattava sanoa: “Jeesus, minä jätän kaikki huoleni sinun kannettavaksi. Minä olen Jumalan rikkauksien perillinen Jeesuksessa Kristuksessa. Ja minä tiedän, että nuo rikkaudet sisältävät kaiken tarvittavan myös minun ruumiillisiin tarpeisiini.” Sinä voit uskoa Jumalaan tässä asiassa!