SE KALLIO OLI KRISTUS
Moosekselle riitti Jumalan tunteminen. Sen sijaan, että olisi pitänyt tärkeimpänä asiana päästä Luvattuun Maahan, hän pyysi Jumalalta: “Anna minun nähdä sinun kirkkautesi"(2 Moos.33:18). Voin kuvitella Jumalan mielihyvää Hänen kuullessaan tämän. Jokainen maallinen isä tuntee lastensa äänen, kun he pyytävät häneltä jotakin, mutta mikään ei lämmitä isän sydäntä enempää kuin kuulla lapsensa sanovan: ”Iskä, minä rakastan sinua siksi, kuka sinä olet.”
Jumala oli niin mielissään Mooseksen halusta, että Hän lupasi vastata tämän pyyntöön niin pitkälle, kuin Hän pystyi sallimaan sen”. Hän sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon”(2 Moos.33:20).
JUMALAN POLTTAVA VALKEUS
Jumalan valkeus on liian voimakas ihmisen lähestyä ja kokea täysin. Hänen pyhyytensä on kaiken kuluttava: ”Etten minä sinua tiellä hukuttaisi”(2 Moos.33:3). Hän ei kuitenkaan halunnut, että Mooses näkisi hänen kirkkaudestaan vain osan. Herra sanoi hänelle siksi: ”En voi näyttää sinulle kasvojani, mutta voin näyttää sen vaikutuksen, mikä minun läsnäolollani on, ja minkälaisen hyvyyden jäljen Minä jätän jälkeeni”(ks.2 Moos.33:21- 23).
”Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon …, kunnes olen kulkenut ohi”(2 Moos.33:22, kursiivi kirjoittajan).
Jumala kertoi tämän Moosekselle suojellakseen häntä. Tämä jae ilmaisee meille kaiken Jumalan ihmeellisestä armosta Vanhassa Testamentissa. Jopa ennen ristiä, ennen kuin Kristus vuodatti verensä meidän pelastukseksemme, Jumala peitti Mooseksen armossaan, kallion rotkossa. Niin kuin Paavali selittää: ”Ja se kallio oli Kristus”(1 Kor.10:4).
JUMALAN MUUTTAVA KIRKKAUS
Raamattu sanoo, että Mooseksen kasvot muuttuivat säteileviksi Jumalan kirkkaudesta. Tuo muutos oli niin voimakas, että ”Mooses… pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista” (2 Kor.3:13).
Jokainen, joka kohtaa Jeesuksen, kokee saman muutoksen. Muutoksen, joka on niin syvä, että koko maailma näkee sen ja pelkää.