SE KALLIO OLI KRISTUS

Kun Israelin lapset olivat erämaassa, heitä vaivasi jano, ja he alkoivat riidellä Mooseksen kanssa. "Minkä tähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?" Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: "Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut." Herra vastasi Moosekselle: "Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ja ota käteesi sauva, jolla löit Niilivirtaa, ja mene. Katso, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa juoda." Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpain nähden”(2 Moos.17:3-6).

Kohtauksen yksityiskohdat - ja Jumalan rakkaus kansaansa kohtaan toistuu Jeesuksen uhrissa. Kristus on se kallio, jota iskettiin meidän rikkomustemme tähden, kun olimme eksyksissä ja vaelsimme omilla teillämme.  Hän on se elävä vesi, joka pitää meitä elossa. Paavali sanoo meille: ”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi … ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus”(1 Kor.10:1, 4).

Erämaakohtaus osoittaa meille, mitä Jeesus tekee napiseville ihmisille: Hän ottaa heidän rangaistuksensa.  Hän julistaa: ”Minä otan päälleni heidän tuomionsa. Minua ruoskitaan. Minut naulitaan ristille heidän sijastaan, jotta heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys”. Jotkut uskovat hylkäävät tämän lahjan pysymällä katkeruudessaan. Paavali jatkaa: ”Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niin kuin he himoitsivat ”(1 Kor.10: 5-6).

Elämämme voi kuihtua pois katkeruudessa tai voimme saada osaksemme Jumalan tarjoaman ihanan armon. Valinta on meidän.