Se mikä on todella hengellistä ei ole kopioitavissa

Täällä New Yorkin kaduilla voit ostaa Rolex kellon viidellätoista dollarilla. Myyjä huutaa: ''Täältä saat ostaa Rolexin,'' ja hän heiluttaa kiiltävää aikarautaa, jossa on sana ''Rolex'' kellotaulussa. Ja jos tarkastelet kelloa lähemmin, niin se näyttää aivan Rolexilta. Mutta, kuten jokainen newyorkiläinen tietää, nämä kellot todella eivät ole aitoja Rolexeja. Ne ovat jäljennöksiä - halpoja kopioita alkuperäisestä.

Tuhannet New Yorkissa käyvät turistit ostavat näitä Rolexeja katukauppiailta ja vievät ne kotiinsa. Aluksi he ylpeästi näyttelevät 'kallista' kelloaan. Mutta pian he tajuavat, etteivät anna toisten sitä lähemmin tutkia, koska se painaa vai kymmenes osan aidosta Rolexista.

New Yorkissa voi löytää muitakin halpoja jäljennöksiä hienoista tavaroista. Esimerkiksi Saks'illä, Viidennellä Avenuella saatat maksaa tuhat dollaria naisten muotipuvusta - tai voit ostaa alkuperäisen näköisen jäljennK Street'iltä 95 dollarilla. Ne jäljennöspuvut eivät ole tehty samasta kankaasta, mutta sitä ei huomaa ulkonäöstä.

On myöskin jäljennöksiä kalliista kukkaroista, aurinkolaseista ja koruista. Itse asiassa monet rikkaiden seurapiiriläisten timantit ovat jäljennöksiä. Nämä rikkaat newyorkiläiset eivät uskalla pitää timanttejaan julkisilla paikoilla, ne olisi helppo varastaa kantajaltaan. Sen sijaan he pitävätkin zirkoneja ja halpoja jäljennöksiä.

Näyttää siltä, että löytyy jäljitelmä melkein kaikelle tänään. Mutta on olemassa yksi asia, jota ei voida kopioida, ja se on todellinen hengellisyys. Ei mitään, mikä on tosi hengellistä, voida kopioida. Herra tuntee oman kätensä teot - eikä hän hyväksy ihmiskäsin tehtyjä jäljitelmiä omista teoistaan.

Määrätyin ajoin, tietyt kristityt vakuuttuvat siitä, että olla todella jumalinen, meidän täytyy mennä takaisin ja adoptoida alkuseurakunnan tavat ja menot. Se on ainoa oikea tapa todella kunnioittaa Jumalaa ja ehkä saada aikaan uusi Helluntai.

Nämä ihmiset ottavat käytäntöön kaikki apostolisen seurakunnan ohjelmat opetuslasten ajoilta. He asettavat vanhimmat, diakonit ja piispat samalla tavalla kuin Paavali teki ja he ottavat käyttöön apostolien pueutumissäännöt ja tavat. Sitten he asettavat kaste- ja ehtoolliskäytännön aivan samalla tavalla kuin alkuseurakunnassa. Mutta jos se on vain pelkkää kopiointia, eikä siinä ole Pyhän Hengen voimaa. se on kuollut uskonto.

Surullista, sellainen oman yrityksen hedelmä tuottaa vain kuollutta, ihmisen aikaansaamaa hengellisyyttä. Miksi? Siksi, että ihmisen on mahdotonta kopioida sitä, mikä on todella hengellistä. Sen saa aikaan vain yksin Pyhä Henki. Hän tekee työtä jatkuvasti saaden aikaan uutta omissaan. Ei ole minkäänlaista mahdollisuutta matkia sitä työtä.

Tässä on modernin uskonnon suuri erehdys. Me luulemme, että kun me annamme ihmisille raamatun tuntemusta ja periaatteita, niin heistä tulee hengellisiä. Lähetämme uskoontulleet raamattukouluihin tai opistoihin, jossa heidät täytetään raamatulla, teologialla ja etiikalla. Me opetamme heidät saarnaamaan, kastamaan ja johtamaan. Me teemme heistä teologeja, pastoreita ja lähetyssaarnaajia. Mutta tosi asia on - ei kukaan henkilö tai instituutio ole varustettu sillä voimalla, joka saa aikaan aidon hengellisyyden ihmisessä. Vain Pyhö Henki tekee sen.

Seurakunnassanne voi olla hyviä kokouksia, rukouskokouksia, kotiryhmiä ja raamattutunteja. Mutta ne eivät itsessään tuota hengellisyyttä. Itse asiassa sinusta voi tulla vakava rukoustaistelija tai Kristuksen todistaja, täysin muuttunut ajatuksiltasi ja tavoiltasi, etkä välttämättä ole hengellinen. Ellei Pyhä Henki tee työtä olet avuton.

Monet kuolevien seurakuntien pastorit tekevät tuon saman virheen. He vakuuttuvat siitä, että jos he tuoduksi jonkinlaisen herätyksen seurakuntaansa, niin Jumalan Henki palaisi takaisin. Niin he ovat aina etsimässä mitä tahansa hengellistä virtausta, johon voisivat tarttua. Mutta heille jää vain kopio, jossa ei ole todellista voitelua.

Muutama vuosi sitten vierailin lomallani tuollaisessa 'kopioseurakunnassa'. Pastori seisoi pulpetissa ja yritti saada aikaan energiaa ja innostusta, jota hän oli kokenut erään tunnetun herätyksen kautta. Mutta tuo kokous oli kuollut. Hänellä oli vain kopio, halpa jäljennös alkuperäisestä. Ja se ei toiminut ollenkaan.

Seurakunnat jakautuvat tällaisten matkimisyritysten tähden. Seurakunnat ovat hämillään ja kuolevat hengellisesti, koska heille ei anneta aitoa Jumalan sanan ruokaa. Sanon sinulle, mitään aitoa hengellistä - mikä on todella Jumalasta - ei voida kopioida.

Ei paljoakaan siitä Jumalan Hengen tekemästä työstä meissä voida nähdä. Siksipä todella hengelliset harvoin etsivät näkyviä merkkejä ja todisteita Hänen työstään. Paavali sanoo: ''Meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä....'' ( 2Kor.4:18).

Tässä raamatunkohdassa Paavali puhuu kärsimyksistä ja ahdistuksista. Hän todella sanoo: ''Ei kukaan tiedä asioita, joita me kohtaamme, paitsi Pyhä Hneki. Ja siinä tulee tosi hengellisyys esille - kärsimyksen ahjoissa.''

Ei kuitenkaan jokainen, joka kärsii, tule hengelliseksi. Monista ahdinkojen läpikäyneistä uskovista tulee kovia ja katkeria, vihaavat Jumalaa ja maailmaa. He tulevat vakuuttuneiksi, että Herra hylkäsi heidät, ja he syyttävät häntä, että hän antoi heidät saatanan käsiin.

Mutta ne, jotka alistuvat Jumalan Hengen johtoon - jotka kohtaavat vaikeutensa tietäen, että Herra saa heissä aikaan jotakin - tulevat ahjoistaan voimakkaina uskossaan. Ja he todistavat, että Henki opetti heille enemmän kärsimysten aikana, kuin silloin kun kaikki oli hyvin.

Minä voin todistaa tämän omasta elämästäni. Niinä vuosina, jotka olen vaeltanut Herran kanssa, olen tuskin huomannut mitään hengellistä kasvua hyvinä aikoina. Pikemminkin kasvua tuli näkyviin, kun olin vaikeuksissa, tuskassa ja koetuksissa - noissa kaikissa, mitkä Pyhä Henki salli.

Tiedän, että tuo sama pätee useimpiin hengellisiin ihmisiin, joita olen tuntenut vuosien mittaan. Heidän Kristuksen kaltaisuutensa tuli esille, kun he kärsivät koettelemusten ahjossa. Siellä he oppivat tuntemaan Herransa parhaiten.

Määrätyssä uskonvaelluksensa kohdassa Paavali sanoi: ''..että Pyhä Henki..todistaa minulle, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat'' (Apt.20:23). Todellakin, Paavalin koko elämän aikana ahdistukset eivät hellittäneet. Niitä tuli yksi toisensa jälkeen.

Sinä voit ihmetellä: ''Kuinka tämä on mahdollista? Jumala, jota me palvelemme on kaikkivaltias ja voittava. Hänen tarvitsee sanoa vain sana ja kaikki vaikeutemme ja kärsimyksemme loppuisivat hetkessä. Hän voisi tehdä meidän elämästämme voittosaaton ilman mitään vaikeuksia. Niin, miksi sitten rakastava, huolehtiva Jumalamme sallii omiensa kärsiä?''

Paavali vastaa. ''Sillä tämä hetken kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrattömän kirkkauden, ylenpalttisesti (2.Kor.4:17). Paavalin mukaan meidän ahdistuksemme ja vaikeutemme tuottavat meissä iankaikkisia arvoja. Hän itse asiassa sanoo: ''Tämä kärsimys, jonka läpi me täällä maan päällä käymme saattaa kestää koko elämän ajan. Mutta sehän on vain hetki verrattuna iankaikkisuuteen. Ja juuri nyt, kun olemme vaikeuksissa, Jumala tuottaa meissä kirkkautensa ilmestymisen, joka kestää ikuisesti.''

Useimpien uskovien tavoin pidän Paavalia hengellisenä jättiläisenä. Hänellä oli suuri ilmestys Kristuksesta, äärettömän vahva usko, valtava hengellinen tieto. Kuinka sitten Paavalilla oli kaikki tämä? Mistä hän sai sitten tuollaisen Kristuksen kirkkauden lähteen? Tuo kaikki tuli hänelle lukemattomien vaikeuksien kautta - käsrsimys kärsimyksen päälle.

Kerta toisensa jälkeen Paavalia ruoskittiin, raivostuneet joukot kivittivät häntä, ryöstettiin ja heitettiin vankeuteen. Kolmasti Jumala salli Paavalin joutua haaksirikkoon raivoavalla merellä. Hän kärsi nälkää, vilua, alastomuutta. Hän oli vihollisen riepoteltavana. Hän kirjoitti: ''Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne.... mutta saatana on meidät estänyt'' (1Tess.2:18).

Paavalin kärsimysten luettelo on pitkä. Ja se kuulostaa jopa epäraamatulliselta, väärältä ja epäoikeudenmukaiselta Jumalan puolelta. Mutta tosi asia on, että jos Paavali ei olisi kärsinyt tällä tavalla, niin meillä ei olisi sama Uusi Testamentti, joka meillä nyt on. Ei olisi niitä kirjeitä, jollaisina me nyt ne tunnemme. Miksi? Paavali olisi ollut aivan toisenlainen mies.

Luin hiljattain erään menestysteologian saarnaajan järkyttävän lausunnon. Hän sanoi: ''Apostoli Paavali kärsi aivan turhaan. Jos hänellä olisi ollut se hengellinen tieto, mikä meillä on, hän olisi voinut alistaa vihollisen.''

Ei - ei koskaan. Daavid vastaa tuollaiseen petokseen polttavalla totuudella: ''Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi. Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin; niin minä opin sinun käskysi'' (Ps.119:67,71).

Paavali ymmärsi, että siinä kaikessa, mitä hän joutui läpikäymään, Pyhä Henki opetti hänelle asioita, joita hän ei olisi oppinut millään muulla tavalla. Hän kirjoitti: ''Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta.... täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan'' (Kol.1:24-25).

Apostoli sanoo tässä: ''Jumala antaa minulle jotain sinua varten tämän koetuksen kautta. Hän ilmoittaa minulle sen totuuden, joka on ollut kätkössä kautta aikojen. Ja tuo totuus on Kristus sinussa, kirkkauden toivo. Hänen voimansa tekee työtä sinussa valtavalla tavalla'' (katso jae 29).

Kun Paavali päätti mennä Jerusalemiin, ei se ollut siksi, että hän olisi kuullut herätyksen siellä alkaneen. Ei hän ollut masentunut saarnaaja, joka haki toista henkilöä, joka voisi antaa hänelle jotain Jumalalta. Ei - hän toteaa selvästi: ''.... minä taas menin ylös Jerusalemiin... mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille evankeliumin, jota julistan...'' (Gal.2:1-2). Paavali meni Jerusalemiin jakamaan sen salaisuuden, jonka Jumala halusi ilmaista omilleen.

Tällä jumalisella miehellä oli oma, kirkas ilmestys Kristuksesta. Hän ei opiskellut opettamiaan oppeja toimistossaan kirjoista ja lähdeteoksista. Ei hän ollut mikään erakko-filosofi, joka unelmoi teologisia totuuksia, ajatellen, että eräänä päivänä minun teoksiani luetaan ja opetetaan tuleville sukupolville.

Salli minun kertoa miten ja missä Paavali sai aikaan kirjeensä. Hän kirjoitti ne pimeissä, kosteissa vankilan selleissä. Hän kirjoitti niitä, kun pyyhki verta ruoskitusta selästään. Hän kirjoitti niitä, kun ui rantaan merestä haaksirikkojen jälkeen.

Paavali tiesi, että kaikki totuudet ja ilmestykset, joita hän saarnasi, olivat uskon taistelujen tuloksia. Ja hän iloitsi evankeliumista vaikeuksissaankin. Hän sanoi: Nyt minä voin saarnata kokemuksesta jokaiselle merimiehelle, joka on ollut haaksirikossa, jokaiselle vangille, joka on ollut toivottomana telkien takana, jokaiselle, joka on ollut kasvotusten kuoleman kanssa. Jumalan Henki tekee minusta koetellun veteraanin, niin minä voin puhua totuuden jokaiselle, jolla on kuulevat korvat.''

Salli minun kysyä sinulta; kenen puoleen sinä käännyt saadaksesi apua surun ja vaikeuksien keskellä? Et varmaankaan sellaisen koettelemattoman, teologiaa paasaavan, joka tuntee vain helpon tien. Ei - vaan sinä käännyt Herran palvelijan puoleen, joka on itse mennyt suurten vaikeuksien läpi ja Jumala on osoittanut hänelle uskollisuutensa kaikissa niissä.

Paavali sanoo sellaisista pyhistä: ''Vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi; suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä .... tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken'' (2Kor.6:4-5,9-10).

Jumala ei ole antanut sinua saatanan käsiin. Ei - Hän sallii koetella sinua koska Pyhä Henki tekee näkymätöntä työtä sinussa. Kristuksen kirkkaus kasvaa sinussa ikuisuuksiin.

Sinä et koskaan saa todellista hengellisyyttä toiselta tai jostain muusta. Jos haluat maistaa Jumalan kirkkautta, sen on tultava juuri sinne, missä sinä olet - juuri niihin olosuhteisiin, missä olet - olivat ne sitten miellyttäviä tai epämiellyttäviä. Jumala ei muuta sinun olosuhteitasi ennenkuin Hän on täyttänyt iankaikkisuustarkoituksensa sinussa.

Minä uskon, että Paavalin hengellisyyden suuri salaisuus oli hänen alttiutensa hyväksyä mikä thahansa tilanne valittamatta. Hän kirjoittaa: ''Sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään'' (Fil. 4:11). ''Osaan elää niukkuudessa, osaan elää myös runsaudessa ....olemaan ravittuna, että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa'' (jae 12).

Kreikan sana 'tyytyä' tässä tarkoittaa 'torjua'. Paavali sanoo: ''En yritä varjella itseäni epämiellyytaviltä olosuhteiltani. En kerjää Jumalalta vapautusta niistä. Päin vastoin, minä syleilen niitä. Tiedän kokemuksestani Jumlan kanssa, että Hän tekee minussa jotain iankaikkisuuteen johtavaa.''

Monet kokemamme turhautumiset elämässämme johtuvat siitä, että olemme tyytymättömiä olosuhteisiimme. Siksi niin paljon rukouselämästämme sisältää kerjäämistä Jumalalta, että hän muuttaisi meidän tuskallisen tilanteemme: ''Herra, päästä minut tästä. Olen kestänyt tarpeeksi. Olet sanonut, että et salli minun kärsiä enempää kuin kestän.''

Mutta sana 'kestää', jota Paavali käyttää 1. Korinttolaiskirjeen 10:13, tarkoittaa, että meidän tilanteemme ei muutu. Tarkoitus on, että kestämme siinä tilanteessa. Miksi? Jumala tietää, että jos Hän muuttaa tilanteen, me tuhoudumme. Hän sallii meidän kärsiä, koska Hän rakastaa meitä.

Salli minun valaista asiaa. Ajattele tuota epidemian kaltaista avioero tilastoa uskovien keskuudessa. Eräässä tutkimuksessa sanotaan, että avioerojen määrä on suurempi evankeelisten keskuudessa kuin maailmassa. Uskon, että syy siihen on inhimillinen tyytymättömyys. Kun turhautuneisuus tulee avioliittoon, puolisot pystyttävät seiniä välilleen. Ja jos toinen puoliso ei halua turvautua Jumalan armoon ja pyytämään kestävyyttä koetuksessa, avioliitolla ei ole mahdollisuutta parantua.

Monet uskovat järkeilevät: ''En kestä tätä enää. Varmaan on olemassa joku, joka minuakin ymmärtäisi, osoittaisi sääliä minua kohtaan, ja rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Eikö Jumala haluaisi tätä minulle?'' Sanon sinulle, että nuo ajatukset tulivat suoraan viholliselta. Ne ovat saatanan keinoja vakuuttaa sinulle, että avioliittosi on jo rikkoutunut.

Hyvä vaimo, uskotko todella, että olosi olisivat paremmin, jos olisit erossa miehestäsi? Sallitko itsesi ajatella, että Jumalalla olisi toinen mies sinulle, joku, joka huolehtisi sinusta paremmin ja täyttäisi syvimmätkin tarpeesi?

Aviomies, oletko varma, että tilanne kotonasi on toivoton? Ovatko riidat ja kinastelut saaneet sinut harkitsemaan kotoa lähtöä? Sanotko itsellesi: ''Olen saanut tarpeekseni. Mikä tahansa on parempi kuin tämä?''

Sano jokaiselle aviossa olevalle henkilölle, joka lukee tämän - et tule koskaan olemaan todella hengellinen, jos pakkaat laukkusi ja lähdet. Jumala sallii koetuksesi tietystä syystä. Hän ei ole muuttanut olosuhteitasi, koska Hän haluaa muuttaa sinut.

Meidän osuutemme jokaisessa koettelemuksessa on luottaan Jumalaan, että hän antaa meille voiman ja kaiken mitä tarvitsemme ollaksemme tyytyväisiä kärsimyksissämme. Älä ymmärrä minua väärin - olla tyytyväinen koetuksissa ei tarkoita sitä, että nautimme niistä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että me emme enää yritä suojella itseämme niiltä. Me tyydymme olemaan hiljaa ja kestämään, mitä tahansa meille annetaan, koska me tiedämme, että Herra muokkaa meitä poikansa kuvan kaltaisesksi.

Sinun nykyiset olosuhteesi voivat olla helvettiä maan päällä, imien sinusta viimeisenkin kyyneleen. Mutta jos uskollisesti kestät siinä - jos kunnioitat Jumalan sanaa, uskoen saavasi Häneltä avun - Hän muuttaa sinua paljon enemmän hengelliseksi ihmiseksi.

Ei kovinkaan kauan sitten, kun joku kertoi minulle, että yksi entinen Amerikan lahjakkaimmista jalkapallotähdistä otti vastaan Jeesuksen. Minun oli vaikea uskoa sitä, koska olin kuullut, että tuo mies oli avioeron partaalla. Hän asui erossa vaimostaan, koska eli villiä yö-elämää ja jatkuvasti oli toisten naisten kanssa. Minä ajattelin, että tämä mies varmaankin tekee niinkuin monet muutkin 'kääntyneet' urheilijat. Hän tienaa rahaa, kun antaa todistuksensa, mutta sitten elää kaksoiselämää.

Juuri sen jälkeen ystäväni kertoi minulle, että tämä jalkapalloilija ei todistanut ensinkään. Sensijaan hän kävi sielunhoidossa. Hän halusi eheyttää avuoliittonsa, ja hän houkutella vaimoaan tapaamisilla ja osoittaen hänelle rakkauttaan. Hän sanoi. ''Ei minulla ole mitään saarnattavaa, ennekuin voin todistaa, että Jeesus on minussa todellinen. Ja jos Hän on todella minussa, niin hänen parantava voimansa korjaa avioliittoni.''

Tuo sai minut vakuuttuneeksi, että mies oli pelastunut. Pyhä Henki oli näyttänyt hänelle, mikä oli tärkeintä. Hän oli urheilija tähti ja olisi voinut saada halunsa tyydytetyksi milloin tahansa. Mutta sensijaan hän halusi vaimonsa takaisin, vaikka olikin avio-ongelmia.

Kestää -sana tarkoittaa: mennä läpi vaikeuksista huolimatta (Engl,); kestää kärsivällisesti luopumatta. Lyhyesti se tarkoittaa odottaa tai tarjoutua. Mutta tämä sana merkitsee hyvin vähän tälle sukupolvelle. Monet amerikkalaiset ovat tänään luopujia - uskovat mukaanlukien. He luopuvat puolisoistaan, perheistään ja Jumalastaan.

Pietari sanoo tästä aiheesta: ''Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien'' (1Piet.2:19). Sitten hän jatkaa: ''Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.''

''Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän luolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhub, että me , synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen haavainsa kautta te olette paratut. Sillä te olitte eksyksissä niinkuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö'' (jakeet 20-25).

Apostoli Paavali käskee samalla tavalla: ''Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies'' (2Tim.2:3). Lopuksi Herra itse antaa meille tämän lupauksen: ''Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu'' (Matt.24:13).

Kysyn sinulta - mikä on sinun vaikeutesi? Onko avioliittosi kariutumassa? Onko sinun urasi kriisissä? Onko sinulla riitoja sukulaisen kanssa, vuokraisännän kanssa, ystävän kanssa, joka on pettänyt?

Aikaisemmin ajattelin, että nuorilla ei ole paljon kärsimyksiä. kun kuulin nuoren miehen puhuvan koettelemuksistaan, ajattelin: ''Mitä valittamista hänellä on? Hänellä on vielä tukka, hampaat, näkökyky. Hän ei herää amulla reumatismin sitomana vuoteeseen. Hänellä on kaikki hyvin, eikä hän sitä edes itse tiedä.''

Ehkä nuoret eivät kärsi samalla tavalla kuin vanhemmat. Mutta he kärsivät aivan yhtä paljon omissa vaikeuksissaan. Olen huomannut paljon kärsimistä 30-vuotiaiden ikäluokassa. Monet kärsivät tuskaa tuntiessaan itsensä kykenemättömäksi, kelvottomaksi, täyttymättömäksi elämässään. Jotkut eivät tiedä, mitä tekisivät elämällään. He ovat yksinäisiä, pelokkaita, vailla suuntaa elämässä - ja heidän tuskallaan ei ole loppua.

Kuunnelkaa minua tarkoin, ystävät - tämä on elämää. Se tulee jatkumaan meille kaikille kovana, aivan perille asti Jeesuksen syleilyyn. Se mikä elämässämme muuttuu, kun vanhenemme, on uudet koettelemukset. Kärsimyksemme eivät enää ole yksinäisyys ja puutteellisuus, vaan paremminkin fyysinen kipu, mahahaava, aistien menetys. Ja meillä on edessämme kipu ja samalla ilo lasten ja lastenlasten kasvatuksesta.

Kuitenkin olemme toivorikkaita. Aivan kuten Paavalin kärsimykset eivät loppuneet; eivät myöskään hänen ilmestyksensä, kypsyytensä, vahva uskonsa, pysyvä rauhansa loppuneet. Hän sanoi: ''Jos minä olen hengellinen ihminen - jos minä todella haluan olla mieliksi Herralleni - silloin en voi taistella olosuhteitani vastaan. Minä olen kestävä enkä luovu koskaan. Ei mikään tässä maailmassa anna minulle sitä, mitä minä saan Jumalan Hengeltä joka päivä koetuksissani. Hän tekee minusta hengellisen ihmisen.''

Paavalin elämässä henkäili Kristuksen Henki. Ja niin on asia jokaisella hengellisellä ihmisellä. Pyhä Henki tuo esille tällaisen palvelijan sisimmästä Jumalan taivaallisia tuulia. Tällainen henkilö ei ole alakuloinen; hän ei napise tai valita osaansa. Hän voi juuri käydä elämänsä koetuksen läpi, mutta hän silti hymyilee - koska hän tuntee Jumalan työn itsessään paljastavan iankaikkisen kirkkauden.

Rakas pyhä, ehkäpä kärsit syyttömästi, käännät toisen poskesi ja annat syytösten tulla, sinä voit olla tyytyväinen missä olosuhteissa tahansa, koska sinulla on Jeesuksen lupaus: ''Se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.''