SEISOEN LUJINA

”Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako. Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua… Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! ”(2 Tim.4:16 -18).

Kun Paavali käyttää sanaa mutta tässä kohdassa, hän tarkoittaa yksinkertaisesti: siitä huolimatta”. Hän sanoo meille: ”Herra oli minun kanssani ja vahvisti minua huolimatta vaikeista ajoista, joita kohtasin”.  Paavali tiesi, että Kristus arvostaisi häntä ja seisoisi hänen rinnallaan, jos hän tulisi lähemmäs Herraa.

Apostoli julisti itse asiassa: Minne ikinä käännyin, siellä oli huolta ja vaivaa. Kun toiset hylkäsivät minut, kun olin yksin ja saatoin nähdä edessäni vain vaikeuksia, Herra tuli luokseni ja vuodatti minuun voimansa. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Hän antoi minulle varmuuden siitä, että Hän varjelisi minut kaikelta pahan työltä. Hän varjelee minua edelleen, kunnes pääsen taivaaseen”.

Paavali odotti innolla hengellisten lastensa ymmärtävän elämässään tämän huolimatta – asian. Vuosi vuodelta hän näki Herran vahvistavan heitä ja antavan heille voimaa seisoa lujina mitä vaikeimpina aikoina.

Rakas lukija, et voi saada tätä varmuutta ja voimaa mistään muusta kuin Herran itsensä läsnäolosta. Me tiedämme Paavalin olleen jatkuvassa yhteydessä Kristuksen kanssa rukouksessa. Siksi eivät pahat uutiset tai koetukset horjuttaneet häntä. Joka kerran, kun Paavali kohtasi uuden kauhean koetuksen, hän pakeni rukoukseen, juoksi Jeesuksen luo laskemaan taakkansa sydämeltään.