Seitsemän naista takertuu yhteen mieheen

Profeetta Jesajan mukaan viimeisinä aikoina on kahdenlaisia seurakuntia. Ja uskon, että näitä kahdenlaisia seurakuntia on jo nyt olemassa. Meidän ei tarvitse miettiä, millaisia ne ovat - koska Jesaja antaa meille selkeän, profeetallisen kuvauksen kummastakin.

Jesajan kirjan 4.luku alkaa lyhyellä ja traagisella kuvauksella siitä, jota nimitän "vain anteeksiantamuksen seurakunnaksi": "Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: 'Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme." (Jes. 4:1.)

Tämä on Raamatun eräs kaikkein väärinymmärretyimpiä jakeita. Jotkut kommentaattorit arvelevat, että tämä tapahtui kuningas Aahasin hallituksen aikana, jolloin vihollisen sotajoukot tulivat ja surmasivat 120.000 miestä. Mutta se on pelkkää spekulaatiota. Ei ole mitään todisteita siitä, että tämä jae olisi koskaan täyttynyt ihmiskunnan historian kuluessa. Ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, edes Aahasin aikana, että "seitsemän naista takertuisi yhteen mieheen".

Sitten Pyhä Henki puhui minulle jotain tätä jaetta koskevaa. Tietääkseni et löydä mistään selitysteoksista sellaista, mitä minun on sanottava. Mutta näen tämän koko Jesajan luvun yhtenä selkeimmistä, yksiselitteisimmistä profetioista, jotka koskevat sitä, miltä seurakunta näyttää juuri ennen Herran tuloa.

Monien kristittyjen tapaan uskon epäilemättä, että elämme viimeisiä aikoja. Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus merkitsivät tämän ajan alkua. Helluntaipäivänä Pietari nousi ja sanoi: "Tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle..." (Ap.t. 2:16,17.) Pietari tarkoitti: "Nämä ovat viimeisiä aikoja. Jumalan vuodattama Henki todistaa sen!"

Samoin apostoli Paavali kirjoitti: "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut." (1.Kor. 10:11.) Paavali tiesi elävänsä viimeisiä aikoja. Ja minulle on täysin selvää, että elämme aivan viimeisiä päiviä!

Ilmestyskirjan 1.luvussa Johannes näkee Jeesuksen seisovan seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: "...ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset..." (Ilm. 1:14,15.) Johannes oli järkyttynyt tästä pelottavasta näystä - ja hän vajosi peloissaan kasvoilleen maahan! Muistakaa, että tämä oli sama Johannes, joka aikoinaan painoi päänsä Jeesuksen syliin. Ja nyt hän säikähtää pahanpäiväisesti nähdessään Herransa tällaisena.

Raamattu tekee hyvin selväksi, että nämä seitsemän lampunjalkaa edustavat seitsemää seurakuntaa - siis kokonaista viimeisten aikojen uskovien hengellistä ruumista, kaikkea sitä, mitä me kutsumme "kirkoksi". Ja Jeesus kulki näiden seitsemän lampunjalan keskellä tutkien terävällä katseellaan näitä seitsemää seurakuntaa.

Ne seitsemän mahdollista morsianta, jotka Jesaja mainitsee, ovat selvästi esikuvia monen viimeisten aikojen seurakunnan ominaisuuksille. Dispensationalistit sanoisivat, että Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa edustavat kristikunnan seitsemää historian vaihetta. Minä sanon uskovani, että löydät kaikkien seitsemän seurakunnan piirteet kaikkien aikojen seurakunnista. Jopa "siunatuissa" seurakunnissa, joita Herra suosi - sellaisissa kuin Smyrnan tai Filadelfian hengessä toimivat - löytyy sekavuuksia ja ominaisuuksia, joita Jumala vihaa.

Nämä seitsemän mahdollista morsianta yrittävät tarttua yhteen ainoaan mieheen, joka käsitykseni mukaan on Kristus. Mutta kuitenkaan nämä morsiamet eivät ole kiinnostuneita Hänen rakkaudestaan. Päinvastoin, heillä on vain yksi asia mielessään - oman häpeänsä poistaminen! AMe syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteillamme, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme." (Jes. 4:1.)

Näen tässä seitsemän naisen lähestyvän miestä ja sanovan: "Sinun ei tarvitse antaa meille ruokaa. Me pidämme huolen omasta leivästämme. Eikä sinun tarvitse antaa meille vaatteita. Me pidämme huolen omista puvuistamme." Ei tarvitse olla kovin syvästi hengellinen nähdäkseen tämän jakeen merkityksen. Sillä loppujen lopuksi "...synti on kansakunnan häpeä" (Sananl. 14:34) - syyllisyyden häpeä! Varmasti nämä naiset haluavat olla Kirstuksen morsiamia - mutta vain omilla ehdoillaan. He haluavat järjestelyn, johon ei kuulu läheisyyttä, rakkautta tai omistautumista.

Lukua seitsemän käytetään näistä morsiamista muistuttamaan meitä, että jokaisessa seurakuntajärjestelmässä on sellaisia ihmisiä. He yrittävät "tarttua yhteen mieheen" - Kristukseen - vain päästäkseen vapaiksi syyllisyydestään ja synnin tuomiostaan. He eivät halua läheisyyttä Häneen. He eivät halua mitään muuta kuin anteeksisaamista - päästäkseen synnin häpeästä. Minä nimitän tätä "pelkän anteeksisaamisen seurakunnaksi".

Haluan teidän ymmärtävän, että uskon vanhurskauteen uskon kautta. Yksin uskosta Jeesukseen Kirsitukseen me olemme pelastetut. Meidät on sovitettu Hänen ristillä loppuunsaattamansa työn kautta. Ja tämän vuoksi me voimme elää vailla syyllisyyttä, pelkoa tai tuomiota. Tämä on evankeliumin suuri merkitys. Mutta jos se on kaikki, mitä yleensä haluat Jeesukselta - ellet halua olla läheisessä yhteydessä Häneen, elää Hänestä taivaasta annettuna elämän leipänä ja tulla Hänen tiukan katseensa alle, joka tutkii ja tuomitsee - silloin pelkkä anteeksisaaminen on koko huomiosi keskipiste.

Olin vähän aikaa sitten eräässä kaupungissa puhumassa kokouksessa ja kuljin suuren ulkoilmateatterin ohi, jossa mainostettiin kristillistä rockkonserttia. Pysähtyin seuraamaan lapsia, jotka pystyttivät laitteitaan esitystä varten. Uskomatonta, joillakin heistä oli yllään t-paita, jonka sanoma käsitti nelikirjaimisen sanan. Siinä luki: " - syyllinen!" En voi edes kirjoittaa sitä sanaa tähän - ja nämä nuoret olivat niin kutsuttuja kristittyjä. Ilmeisesti he eivät halunneet muuta kuin päästä irti syyllisyydestä.

Monet papit ja evankelistat saarnaavat nykyään "pelkän anteeksiantamuksen" sanomaa - eivätkä he sitten muusta puhukaan. He huutavat: "Tulkaa, ottakaa Jeesus vastaan ja nauttikaa elämästä vailla syyllisyyttä, pelkoa tai tuomiota. Uskokaa vain ja tunnustakaa uskonne, niin saatte olla Hänen morsiamensa. Voitte jatkaa omaa vaellustanne ja puhua omia puheitanne!"

En usko, että me pelastumme lain kautta - mutta lailla on oma tarkoituksensa. Se on peili, joka pitelee meidän edessämme Jumalan käskyjä ja vaatimuksia. Ja kun näemme, ettemme pysty täyttämään noita käskyjä, me ajaudumme Jeesuksen luo. Mutta Jumala meitä auttakoon, ellemme kuule tällaista saarnattavan!

Monet seurakunnat ovat korvanneet Sanan kymmenen minuutin sketseillä, joihin ei sisälly ollenkaan synnin tuntoon johtavaa evankeliumia. Ei saarnata ollenkaan pyhyydestä, ei sanaakaan erottautumisesta maailmasta, ei lainkaan pyhityksestä tai meitä kietovista synneistä vapautumista. Silti juotajat puolustautuvat sanomalla: "Ihmiset eivät halua kuulla rankkaa evankeliumia. Me vain annamme, mitä he tarvitsevat selvitäkseen näistä ahdistuksen ajoista."

Tosiaan, Raamattu sanoo niistä, jotka käyvät sellaisissa seurakunnissa, että he: "...omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia." (2.Tim. 4:3.) Nämä kirkossakävijät sanovat: "Ei sinun tarvitse ruokkia meitä, Jeesus. Me voimme hankkia oman leipämme. Meillä on oma evankeliumimme!"

Joka puolella Amerikkaa seurakunnat ruokkivat lampaitaan samalla mössöllä - pelkästä sokerista tehdyllä hattaralla, "hyvältä tuntuvalla" evankeliumilla. Näihin kirkkoihin tungeksii tuhansittain ihmisiä, jotka ovat vain ja ainoastaan toistaneet syntisen rukouksen ja sanoneet: "Minä uskon." Mutta Raamattu sanoo, että riivaajatkin uskovat - ja että ne vapisevat ajatellessaan Jumalaa!

Hyvin harvoja näistä ihmisistä on kehotettu kieltämään itsensä ja tarrautumaan Kristuksen ristiin - kuolemaan tyystin itselleen ja jumalattomuudelle. He eivät halua Herran taakkaa. He eivät itke Siionin syntejä. He eivät tunne Jumalan murhetta näiden viimeisten aikojen jumalattomuuden ja luopumuksen tähden. Sen sijaan he sanovat: "Me syömme omaa leipäämme..." (Jes. 4:1.) He eivät halua taivaasta tulevaa leipää - siis ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta, joka on noussut kuolleista, astunut ylös taivaaseen ja istuu Isän oikealla puolella. Hän on oikean ja väärän erottamisen, pyhyyden, puhtauden ja oman itsensä kieltämisen leipä. Mutta nämä ihmiset sanovat: "Me hankimme itse oman leipämme" - ja se on yleensä sallivan rakkauden evankeliumi, johon ei kuulu moitetta eikä rankaisevaa tuomiota.

Rakkaat ystävät, Raamattu sanoo, että heidän leipänsä on saastunutta. Profeetta Hoosea käytti siitä nimitystä "...murheen leipä: kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä; sillä heidän leipänsä tulee heidän omaan nälkäänsä, ei tule se Herran temppeliin." (Hoosea 9:4.)

Mutta totisella Jumalan huoneella - pyhän jäännöksen seurakunnalla - ei ole mitään tekemistä tämän ihmistekoisen leivän kanssa. He tietävät, että suurin osa siitä on muodikasta ja suosittua psykologiaa, johon on sumutettu pari jaetta Raamatusta, jotta se kuuloistaisi uskonnolliselta. Se kuulostaa hyvältä - mutta se jättää lampaat nääntymään nälkään.

Me "... vaatetamme itsemme omilla vaatteilla..." (Jes. 4:1). "Pelkän anteeksisaamisen seurakunta" sanoo: "Kuulkaa, Herran ei tarvitse antaa meille vaatteita. Me teemme ne itse ja vaatetamme itse itsemme." Nämä ihmiset eivät tunne vanhurskauden vaatteita - eivät pyhyydestä saarnaamista, eivät moitetta, eivät mitään "negatiivista". He eivät tarvitse erottautumista maailmasta, eivät kaikkien muiden anteeksiantoa, eivät uskollisuutta aviomiehelleen. He päinvastoin sanovat: "Me pukeudumme niin kuin itse haluamme!"

Nämä mahdolliset morsiamet eivät missään nimessä halua alistua aviomiehen auktoriteetin alle. He eivät halua elää hänen kanssaan saman katon alla. Eivätkä he ole kiinnostuneita hänen tarpeistaan. He eivät halua tuntea häntä tai välittää hänen huolistaan. He ovat täysin itseriittoisia - päästyään irti nuhteluista!

Siksi heillä on mahdollisimman vähän tekemistä ja yhteyttä miehen kanssa - ehkä tunti viikossa. Voiko tällaiseen järjestelyyn liittyä läheisyyttä, rakkautta, kumppanuutta, antautumista? Ei! Entä Häneen takertumista? Ei! Haluavatko he viettää tuntikausia Hänen kanssaan - yksinäisyydessä, miettien yhdessä Hänen sisintä olemustaan? Ei - he viettävät valtaosan ajastaan "muiden rakkaittensa" kanssa, kuten urheilun, television, teatterin ja kaikenlaisten huvitusten.

Sellaiset kristityt kääntyvät poikkeuksetta aina itsekeskeisen evankeliumin puoleen. Eräs etelän suuresta kaupungista tullut mies kävi vähän aikaa sitten meidän seurakunnassamme ja tuli kerran puheilleni ennen jumalanpalvelusta. Hän sanoi: "Veli David, minun oli ihan pakko lähteä seurakunnastani. Me lähetimme kokonaisen valtuuskunnan toiselle puolelle maata, jossa piti olla käynnissä 'suuri herätys'. Koko joukko palasi innostuneena kaikesta näkemästään ja kuulemastaan - mutta jokin siinä oli sellaista, joka ei ollut sopusoinnussa minun henkeni kanssa. Minusta tuntui, etten voinut olla osa tätä 'uutta'. Niin minun oli pakko lähteä. Sano minulle - mitä meidän seurakunnassamme oikein tapahtuu? Mistä sen voi erottaa? Miksei meidän pappimme tunne läheisyyttä Jeesukseen? Miksei kukaan tunnu tietävän Jumalan tahtoa? Miksi piti äkkiä saada sinne tällainen muualta tuotu herätys?"

Juuri Jeesuksen läheisyydestä me tosiaan saamme kyvyn oikean sanoman erottamiseen, johdatusta, tiedon oikeasta ja väärästä, pyhästä ja puhtaasta. Kristuksen läheisyys antaa meille varmuutta, jossa meitä ei heitellä sinne tänne jokaisen tuulen ja opin aallon tuivertamina ja ajamina. Mutta juuri nyt sellaista tyhmyyttä tapahtuu, eikä siihen sisälly lainkaan erottelemisen kykyä. Se on ihmistekoista leipää - se ei ole Jumalasta - ja se tekee Hänen sydämensä murheelliseksi!

Nyt siirrytään toiseen seurakuntaan, josta Jesaja puhuu:

Sinä päivänä on Herran vesa oleva Israelin pelastuneille kaunistus ja kunnia ja maan hedelmä heille korkeus ja loisto. (Jes. 4:2.)

Kuka on se vesa, josta tässä puhutaan? Kaikissa kohdissa Vanhaa testamenttia, joissa vesasta puhutaan, se ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus, Kunnian Herra.

Jesajan mukaan tulee olemaan seurakunta, jolle Herra Jeesus ilmestyy kauniina ja kunniassa, korkeana loistossaan. Ihmisten halu lähestyä Häntä ei ole moitteesta irtipääsemisen halua. Ei - he rakastavat kiihkeästi Miestä, jota he pitävät haluttavana, kunniakkaana ja korkeana.

Juuri nyt maan päällä on jäännöksen seurakunta, joka ei halua muuta kuin Kristusta. Tämä jäännös on vain pieni osa, ehkä kymmenesosa siitä, jota me pidämme kristikuntana. En usko, että sen seurakunnan, joka miellyttää Jumalaa näinä viimeisinä aikoina, tarvitsee olla monituhatpäinen uskovien joukko. Päinvastoin, suuri osa siitä, mitä me näemme nykyään megaseurakunnissa tapahtuvan, ei ollenkaan edusta Jumalan tahtoa. Ei - Herran tahto ja Hänen mielisuosionsa on niissä seurakunnissa, joissa Jeesus on kaiken keskipiste - jossa kaikki perustuu ristin sanoman saarnaamiseen ja rakentuu Kristuksen läsnäolon ja Hänen olemuksensa ympärille. Jumalan tahdon ja mielen paljastavat ne seurakunnat, jotka rakastavat Hänen Poikaansa - joissa ihmiset keskittyvät vain Häneen!

Nämä ovat niitä, joita Jesaja nimittää "Israelin pelastuneiksi" (sama jae.) Hän sanoo heistä: "Kun Herra on pessyt pois Siionin tytärten saastan ja huuhtonut Jerusalemista sen verenviat tuomion ja puhdistuksen hengellä." (jae 4.) Jumala on lähettänyt Henkensä maailmaan näinä viimeisinä aikoina nuhtelemaan synnistä ja jumalattomuudesta. Monet niistä, jotka kuulevat Hänen palavan, tuomitsevan, rankaisevan Sanansa, pakenevat Babyloniin - siis maailmallisuuteen - ja joutuvat sen orjuuteen. Vain jäännös jää jäljelle. Ja Jesaja sanoo tässä, että Jumala pelastaa heidät "tuomion ja puhdistuksen hengellä" (sama jae).

Viimeisten aikojen seurakunta, joka täyttyy Jumalan kunniasta, on tosiaan enemmän kuin vain anteeksisaanut seurakunta. Se on pyhä seurakunta - joka on Jumalan tuomion Sanan polttavassa tulessa puhdistettu. Pyhyys ja puhtaus ovat sen jäsenille tunnusomaista. Jesaja lisää: "... jotka Siionissa ovat säilyneet... kutsutaan pyhiksi, kaikki, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun." (jae 3.)

Saatat sanoa: "Mutta veli Dave, tämähän viittaa selvästi vain muinaiseen Israeliin. Tässä nimetään Jerusalem ja Siion - ja se korostaa, että tämä profetia on Jerusalemin juutalaiselle väestölle tietyssä historian vaiheessa." Ei! Se on paljon muutakin. Muistakaa, mitä Raamattu sanoo muualla: "Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme." (Gal. 4:26.) "Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö." (Hebr. 12:22.)

On olemassa uusi, taivaallinen Jerusalem - hengellinen kaupunki, joka on kaikkien uskovien äiti: "Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä..." (Ilm. 3:12.) Juuri tästä profeetta Jesaja puhuu - taivaaseen ajatuksensa suunnanneesta jäännöksestä, jonka Herra pelastaa tuhoavasta tulestaan! Jos uskot Herraan Jeesukseen Kristukseen, olet syntynyt Siioniin. Nimesi on merkitty sinne kirjoihin. Ja ne, jotka ovat antaneet koko sydämensä Jeesukselle - jotka elävät läheisessä yhteydessä Häneen ja kuuluvat Hänelle - tunnetaan Siionissa Jumalan poikina ja tyttärinä.

Paras todistus tässä siitä, että Jesaja todella viittaa viimeisten aikojen seurakuntaan, on jakeessa 5: "Ja Herra luo Siionin vuorelle koko asuinsijansa ylle ja sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja savun ynnä tulenliekin hohteen yöksi, sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite." (Jes. 4:5.) Jesaja ennustaa, että Jumala luo uuden tulipatsaan ja pilven suojaksi kansansa ylle!

Mehän tiedämme, että silloin kun Jesaja tätä ennusti, erämaan tulipatsaan ja pilven aika oli jo aikoja sitten ohitettu. Tämä oli ilmeisesti jotain sellaista, jota ei vielä ollut luotu - jotain uutta. Tämällä pilvellä on oltava tekemistä johdatuksen ja lohdutuksen kanssa - suojan kaikelta pahalta ja väkivallalta - sekä oikeaan suuntaan ohjaamisen kanssa. Ja tämä merkitsee, että Jumalan viimeisten aikojen pyhän jäännöksen ihmisillä on selkeä johdatus. He eivät ole hämmentyneitä. Kun kaikki heidän ympärillään pyörii eri suuntiin ja hajoaa, heillä on pilvi ja tulipatsas, jotka johdattavat heitä!

Israelilla oli vain yksi Ilmestysmaja - ja heillä oli yksi pilvi ja yksi tulipatsas. Mutta tänään me kaikki olemme Pyhän Hengen ilmestysmajoja - ja Jumala on antanut meille jokaiselle pilven ja tulipatsaan. Jokainen yksilö - ja jokainen katuva, pyhä seurakunta - on saanut Hengen pilven johtattamaan heitä päivällä ja Hengen tulipatsaan opastamaan heitä yöllä.

Jumala sanoo siis: "Minä pelastan teidä kaikesta, oli teidän tilanteenne millainen hyvänsä. Jopa elämänne pahimmassa myrskyssä te saatte olla varmoja minun selkeästä johdatuksestani. Annan teille tulipatsaan johdattamaan teitä - aivan yhtä varmasti kuin annoin Israelille erämaassa!"

Mutta juuri nyt Amerikan seurakunnissa raivoaa ankara hämmennyksen myrsky. Niin kovin monet ihmiset ovat ymmällään. Erottelemisen kykyä on tavattoman vähän - ja silti on niin paljon väärää oppia, hullutusta ja lihallisuutta. Meidän seurakuntamme työntekijät saavat soittoja ja kirjeitä joka puolelta maata, ja niissä kysytään: "Mitä on tekeillä? En pysty käsittämään sitä. Meidän pappimme tuo seurakuntaan outoja oppeja, ja se repii yhteisömme kahtia. Onko tämä Jumalasta vai ei? Pyydämme teitä ilmoittamaan sen meille. Emme enää tiedä, mihin uskoa!"

Poikani Gary, joka on erään kirkon pappina Genverissä, soitti minulle vähän aikaa sitten: "Isä, kävin juuri eräässä kokouksessa, jossa tilanne riistäytyi käsistä. Se melkein pelotti sen ryhmän johtajat. Heidän oli noustava sanomaan: 'Hyvä on, palataanpa nyt takaisin Jeesukseen'. Alussa he sanoivat, että kysymyksessä oli Pyhän Hengen toiminta. Mutta sitten heidän oli sanottava: 'Palataan takaisin Jeesukseen.' No mutta missä he sitten olivat olleet, jos heidän oli palautettava kaikki Jeesukseen?"

Rakkaani, tällaiset asiat ovata pelottavia. Sen kokouksen kiintopiste ei olisi hetkeäkään saanut olla mikään muu kuin Jeesus!

Usein minun luokseni tulee ihmisiä sanomaan: "Veli Wilkerson, sinun täytyy tulla meidän mukaamme. Siinä ja siinä seurakunnassa on puhjennut suuri herätys. Se on ihmeellistä. Ihmisiä kaatuu oikealle ja vasemmalle."

En minä ole Hengen ilmenemismuotoja vastaan. Työskentelin viisi vuotta Kathryn Kuhlmanin kanssa, ja näin ihmisten kaatuvan hänen kokouksissaan Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta tavalla, joka oli ehdottomasti kunnioitusta herättävää. Siihen ei sisältynyt mitään manipulaatiota; se oli aitoa Hengen työtä. Mutta jos ihmiset haluavat kertoa minulle, että jossain on jonain päivänä käynnissä suurta Jumalan toimintaa, ensimmäinen kysymykseni on: "Saarnataanko siellä Jumalan Sanaa polttavan tulen voimalla? Kaatuvatko ihmiset synnin tuomion tähden? Itkevätkö ihmiset siellä tämän maailman hengen puhdistamisen puolesta? Onko pyhyys siitä seurauksena? Onko mukana väkevää nuhtelun sanomaa? Ajaako se ihmisiä Jeesuksen luo? Keskittyykö kaikki Häneen? Onko Kristus tämän kaiken summa? Nouseeko siellä uutta myötätuntoa kadotettuja sieluja kohtaan? Katuvatko paatuneet syntiset?"

Juuri se on Pyhän Hengen työtä! Hän tulee nuhtelemaan maailmaa synnistä, tuomaan vanhurskauden ja tuomion. Jos siis aiot kertoa minulle, että Pyhä Henki on laskeutunut alas taivaasta, silloin on parasta, että kaikkea tätä on tapahtunut. Ellei, silloin tuomio siitä on - lihallista!

Herralla on näinä hämmentävinä aikoina kansa, joka ei ole ymmällään. He ovat niin antautuneet Jeesukselle - rakastavat Häntä niin suuresti, ovat niin avoimia Hänen Henkensä nuhtelulle, niin erillään tämän aikakauden jumalattomuudesta - että he tuntevat Pyhän Hengen tiet ja toimet. He tuntevat eron puhtaan ja pyhän, lihallisen ja hulluuden välillä. Aina kun pilvi liikkuu, he seuraavat sitä!

"Sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite" (Jes. 4:5). Alkuperäinen hepreankielinen jae ilmaisee asian näin: "Kaiken yllä on kirkkauden peite". Tämä tarkoittaa itse asiassa, että "jokaisen tähän jäännökseen kuuluvan ihmisen ja kaikkien näiden pyhien jäännöksen yhteisöjen yllä on pakopaikka, peitto, kate. Ja se peite on Jumalan kirkkaus!"

Ehkä muistat 2.Moos 40.luvusta, että kirkkauden pilvi peitti erämaahan pystytetyn Ilmestysmajan: "Sitten pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen; eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan, sillä pilvi oli laskeutunut sen päälle, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen." (2.Moos. 40:34,35.)

Lue myös, mitä tapahtui Salomon ilmestysmajassa, kun hän vihki temppelin: "Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, tuli taivaasta tuli ja kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin, niin että papit eivät voineet mennä Herran temppeliin; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin." (2.Aikak. 7:1,2.)

Ystäväni, aina kun Ilmestysmaja oli kunnossa - aina kun se oli valmiiksi rakennettu ja valmistettu Jumala suunnitelman mukaan - Hänen kirkkautensa tuli alas taivaasta ja täytti sen. Tässä Jes. 4. luvussa meille taas luvataan, että viimeisinä päivinä Herra luo kirkkauden, joka peittää Hänen jäännöksensä seurakunnan. Juuri Jumalan kunnia täyttä jokaisen sydämen ja jokaisen talon. Me ylistämme ja palvelemme Jumalan kirkkauden suojissa!

Mitä tämä kirkkaus on? Se ei ole enempää eikä vähempää kuin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan läsnäolon ilmenemismuoto. Jeesus on Isän kunnian täyteys. "Sinä päivänä on Herran vesa oleva Israelin pelastuneille kaunistus ja kunnia..." (Jes. 4:2.) "... Pojan kautta... joka, ollen hänen kirkkautensa säteily..." (Hebr. 1:2,3.) Kunnia ei voi tulla enää sen kirkkaammaksi kuin että Kristus ilmoittaa itsensä sinulle!

Ilmeneminen tarkoittaa tässä "käsin kosketeltavaksi tulevaa". Toisin sanoen, kun Jeesuksen läsnäolo täyttää paikan, se on niin todellista, niin ilmeistä, että hengelliset kätesi voivat koskettaa sitä, hengelliset silmäsi nähdä sen. Se on yhtä todellista kuin ilma, jota hengität! Vastaavasti minäkin haluan nähdä sellaista herätystä, jossa Jeesuksen läsnäolo ilmenee niin väkevänä ja ylivoimaisena - niin kauniina ja kirkkaana - että "hedelmä" (tai syntisten kääntymys) tulee olemaan loistava! (vrt. Jes. 4:2). Jo nyt olemme nähneet tästä alkua omissa jumalanpalveluksissamme Times Squaren kirkossa - ihmisiä tulee virtanaan eteen, he itkevät ja murtuvat Herran edessä.

Jos ihmisten pitää kaatua, haluan nähdä heidän kaatuvan Pyhän Hengen tuomion alla. Ja näky, jonka haluan heidän saavan, on uusi näkemys Jeesuksesta. Ja ilmenemismuoto, jonka haluan heidän kokevan, on se, että he nousevat lattialta uusina luomuksina Kristuksessa. Silloin ihmisten pitäisi kyetä nauramaan. Kun kuluttava tuli on tehnyt puhdistustyönsä, kaikki synti on poissa, ja sydämenmuutos on tapahtunut - silloin meidän pitäisi pystyä nauramaan vaikka koko yö. Tulkoon silloin ilo Herrassa!

En halua osallistua sellaisen seurakunnan tilaisuuksiin, joista Jumalan kirkkaus on hävinnyt. Psalminkirjoittaja todistaa, että kun filistealaiset kaappasivat liitonarkin, "Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin." (Ps. 78:61.) Kun pappi Eelin miniä synnytti, hänen pojalleen annettiin nimeksi Iikabod, joka merkitsee: "[Herran] Kunnia on mennyt Israelilta". (1.Sam. 41:21.) Meidän todistuksemme tulisi olla: "Ellen voi saada Jeesuksen läsnäoloa, en halua elää. Hänen on oltava minun oppaani, minun pilveni, minun tulipatsaani!"

Vastaus löytyy Jes. 4: "ja verho varjoamassa päivän helteeltä sekä turvaamassa ja suojaamassa rajuilmalta ja sateelta." (Jes. 4:6.) Jumalan kirkkauden läsnäolo ensinnäkin suojaa meitä kuumuudelta. Heprean vastine "kuumuudelle" merkitsee "kuivuutta, eristyneisyyttä, rapautumista". Se on tunnusmerkki Jumalan tuomiosta jumalattomalle yhteiskunnalle.

Ilmestyskirjan 16. luvussa neljännelle tuomion enkelille annetaan valta "... paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä..." (Ilm. 16:8,9.) Juuri nyt Jumala käynnistää kuumuuden. Ja aina vain tulee kuumempaa, tuomioita jaetaan joka puolella. Mutta Jumalan kirkkaus on meidän verhomme: "ja verho varjoamasa päivän helteeltä..." (Jes. 4:6). Me emme tunne kuumuutta! Sen sijaan me lepäämme Jeesuksen siipien viilentävässä varjossa.

Toiseksi, Jumalan kirkkaus on meidän puolustuksemme, meidän suojamme: "... turvaamassa ja suojaamassa rajuilmalta ja sateelta@ (jae 6). Me näemme jo sateen - emme vain Pyhän Hengen vuodattamista, vaan myös Jumalan tuomioiden. Myrskypilvet kerääntyvät - mutta, Jumalan kiitos, Hänen pyhän jäännöksensä seurakunnan yllä on suojaava verho!

Ehkä sanot: "Ei minulla ole 'kirkkauden seurakuntaa', jossa voisin käydä. Minä löydän vain ihmiskeskeisiä seurakuntia. Missä on minun verhoni kuumuudelta ja myrskyltä?" Turvapaikkasi on Jumalan kirkkaus sinun omassa sydämessäsi! Jos Jeesus asuu sinussa, ilmoittaa itsensä sinulle, silloin sinä olet täysin turvassa. Jos käännät sydämesi ja katseesi Häneen - sallit Jumalan Sanan nuhdella, tuomita ja oikaista sinua - Hän ilmoittaa itsensä sinulle. Hän on sen luvannut!

"Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." (Joh. 14:21.) Jumala sanoo: "Minä olen sinun kanssasi. Ei ole mitään väliä sillä, millaisiksi asiat pahenevat. Minä pelastan sinut ahdingosta. Minä en koskaan jätä sinua enkä hylkää sinua!"