TÄRKEÄ JEESUKSELLE JA HÄNEN VALTAKUNNALLEEN

Isoäiti Carosso, vaimoni Gwenin äiti kuoli yhdeksänkymmenen viiden vuoden iässä. Hän oli rukoileva nainen, hiljainen ja vaatimaton.

Sen jälkeen kun hän meni Herran luo, Gwen ja minä, löysimme hänen komerostaan pahvilaatikon, joka oli täynnä shekkivihon kantalipukkeita monelta vuodelta. Isoäiti Carosso oli käyttänyt rahaa vain vähän omiin tarpeisiinsa, mutta todisteista kävi ilmi, että hän oli tukenut lähettejä monien vuosien ajan.  Hän lähetti rahaa pieninä summina, viiden, kuuden ja kymmenen dollarin määrinä.

Siihen aikaan isoäiti Carosso oli ajatellut, ettei hän tehnyt niin paljon Jumalan valtakunnan työtä.  Hän oli sanonut, ettei hänellä ollut lahjoja, ei kutsumusta. Kuitenkin hän oli Jeesukselle ja Hänen valtakunnalleen yhtä tärkeä kuin ne monet lähetit, joita hän tuki vuosien mittaan uhrilahjoillaan.

Kun rakas Herramme palkitsee niitä ihania lähettejä, joita Isoäiti Carosso tuki, hän saa saman osan siitä saaliista, jota eturintamassa olleet saivat saaliina. Muista, mitä Jeesus sanoi köyhästä leskestä, joka antoi uhrilippaaseen kaksi ropoa: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut”(Luuk.21:3). Leski antoi kaiken, mitä hänellä oli.

Vaimoni Gwen jäi aina kotiin, kun minä matkustelin vuosikaudet evankeliumin eturintamassa. Gwen on aika lailla äitinsä kaltainen: hiljainen, vaatimaton ja hyvin sitoutunut perheeseensä. Vuosikymmenten ajan, kun matkustin pitkin maailmaa työssäni, olin poissa kotoa suuren osan ajastani. Gwen’in täytyi jäädä kotiin pitämään huolta meidän neljästä lapsestamme. Hän oli aina läsnä, kun he tulivat kotiin koulusta, aina läsnä, kun he tarvitsivat jotakin.

Kun minä palasin matkoiltani, Gwen iloitsi kertoessani, kuinka lukuisia sieluja oli pelastunut Kristukselle tai kun päihderiippuvaisia tai alkoholisteja parani. Itse hän ei voinut olla mukana tekemässä tätä työtä.

Monta kertaa kuulin vaimoni sanovan: ”En osaa puhua enkä laulaa. En ole kirjoittaja. Tunnen tekeväni niin vähän, jos mitään, Herralle”. Kuitenkin Gwen oppi uskomaan, että hänen kutsumuksensa oli olla uskollinen vaimo ja äiti (ja lopulta isoäiti).

Kirjoittaessani tätä sanomaa kerroin vaimolleni: ”Kun kerran seison Jeesuksen edessä, Gwen, minä jaan ne kanssasi tasan kaiken palkkion, jos olen ollut käytössä sielujen pelastukseksi tai esiin tulee hurskaita tekoja, jotka miellyttävät häntä.”