TEHKÄÄMME YHDESSÄ TYÖTÄ HYVÄN PUOLESTA

Paavali kirjoittaa: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, … neuvottomat, …vainotut,… maahan kukistetut, mutta emme tuhotut”(2 Kor.4:8 -9).

”Kaikin tavoin ahdingossa”. Voitko samaistua tähän lauseeseen? Ehkä sinulla on juuri nyt fyysisiä kipuja, ahdistusta avioliitossasi, huolia lastesi tähden. Elämä voi olla joskus ylipääsemätön.

Tosiasiassa on mahdollista olla Jumalan täydellisessä tahdossa ja silti joskus maahan kukistettuna. Voimme vaeltaa aivan Hänen tahtonsa keskuksessa ja silti olla neuvottomat, huolissamme ja vainottuja.

Jotkut kristityt ovat olleet ahdistettuja joka puolelta niin kauan, että he ajattelevat: ”Tämä ei voi olla Jumalasta. Siinä on liian paljon kestämistä. Minun kärsimykseni on jatkunut liian kauan ja koen tulleeni hyljätyksi. Herra varmaan kurittaa minua syntieni tähden. Muuta selitystä ei ole”.

Paavali levittää eteemme ihanan totuuden, josta hän itse riippui kiinni ja joka esti häntä vaipumasta epätoivoon: ”Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu”(2 Kor.4:16). 

Kuule totuus, jonka Paavali julistaa meille:

”Niin, kaikki nämä huolet ja koetukset ovat syöneet minun ulkoisen ruumiini. Minun lihani on todella menestymässä. Samaan aikaan kuitenkin tapahtuu sielussani jotakin ihmeellistä. Kaikki nämä asiat vaikuttavat yhdessä minun parhaakseni. Kasvan Herran tuntemisessa ja Hänen teissään.”

Paavali tiesi, että hän eli Jumalan täydellisessä tahdossa. Hän tajusi, etteivät kaikki hänen koetuksensa tapahtuneet siksi, että hän olisi ollut vihan alla. Päinvastoin Paavali tiesi syvemmin kuin koskaan, että Herra rakasti häntä suuresti.

Lyhyesti sanoen: Paavali oli tyytynyt olosuhteisiinsa ja oppi kärsivällisyyttä: ”Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on”(Hebr.10:36).