TERVEESSÄ OPISSA VAELTAMINEN

Paavali sanoo, että meillä on kolme tehtävää sillä aikaa, kun olemme maan päällä ennen Kristuksen paluuta.

Tässä on ensimmäinen: ”Hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaan sanojain väitteet” (Tiit.1:9). Sana terve tässä merkitsee muuttumatonta, vastaansanomatonta, kallionkovaa. Jumala muotoili opin, jossa meillä on luja perustus. Siihen voimme luottaa elämässämme. Se ei voi olla hassuttelua tai vain jännittävää meidän korvissamme. Sellaista oppia on tänä päivänä, ja se pyyhkiytyy pois seuraavan lihallisen oikun tuulen mukana. Seurakunnissa joillekin, jotka vaativat tervettä oppia, saattaa olla tarpeen panna pois käsistään viimeisin kristillinen bestseller ja sen sijaan alkaa lukea Jumalan Sanaa, jonka Hän varasi meille iankaikkiseksi hyödyksi.

Toinen on, että meidän tulee elää pyhänä todistuksena: ”Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille”(Tiit.3:8).

Kolmas on, että meidän tulee jakaa evankeliumia niin sanoilla kuin teoillakin: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille”(Tiit.2:11). 

Kysyn nyt sinulta: Harjoitammeko me näitä asioita Jumalan elävänä valona pimenevässä kulttuurissa, Hänen elämää säilyttävänä suolanaan? Vai onko meidän suolamme menettänyt pyhän makunsa? Olemmeko me vesittäneet Hänen Sanansa neuvoilla parempaan elämään vai uskommeko edelleen, että siinä on ylösnousemuselämän voima?

Jos todella uskomme, että Kristuksen evankeliumi on hyvä uutinen, että Hän kuoli syntisten puolesta, kerromme siitä toisille anteeksi pyytelemättä. Niin he tietävät, että meidän elämämme on todistuksen voima.