Tie Valtaistuimelle

Paavalin mukaan me, jotka uskomme Jeesukseen, olemme herätetyt hengellisestä kuolemasta ja meidät on asetettu hänen kanssaan taivaalliseen valtakuntaan. "[Jumala]...on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa... ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef.2:5-6).

Missä sitten on tämä taivaallinen paikka, jossa me olemme Jeesuksen kanssa? Se ei ole mikään muu kuin Jumalan oma valtaistuinsali - armonistuin, Kaikkivaltiaan asuinpaikka. Kaksi jaetta myöhemmin me luemme, kuinka meidät tuotiin tuohon ihanaan paikkaan: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja" (2:8).

Tämä valtaistuinsali on kaiken voiman ja vallan asuinsija. Siellä Jumala hallitsee kaikkia valtakuntia ja voimia, ja hallitsee kaikkia ihmisten asioita. Tässä valtaistuinsalissa hän pitää silmällä jokaista saatanan liikettä ja tutkii jokaisen ihmisen ajatukset.

Ja Kristus istuu Isän oikealla puolella. Raamattu sanoo: "Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan" (Joh.1:3), ja: "Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti" (Kol.2:9). Jeesuksessa on kaikki viisaus ja rauha, kaikki voima ja vahvuus sekä kaikki, mitä tarvitaan voitokkaaseen ja hedelmää kantavaan elämään. Meille on myös annettu mahdollisuus päästä osalliseksi niistä rikkauksista, jotka ovat Kristuksessa.

Paavali sanoo meille: "Yhtä varmasti kuin Isä herätti Kristuksen kuolleista, hän on herättänyt meidät Kristuksessa. Ja aivan yhtä varmasti kuin Jeesus otettiin ylös kirkkauteen, meidät on otettu yhdessä hänen kanssaan samaan kirkkauteen. Koska me olemme hänessä, me olemme siellä, missä hän on. Se on kaikkien uskovien etuoikeus. Se tarkoittaa, että me istumme hänen kanssaan samassa taivaallisessa paikassa, missä hän on."

Maailmalla on tietenkin oikeus asettaa tämä asia kyseenalaiseksi. Kuinka yksikään uskova voisi elää yhtä aikaa taivaallisissa ja täällä maan päällä? Jopa uskovat myöntävät, että he eivät ymmärrä Paavalin opetusta tässä kohtaa. He myös tunnustavat, että he eivät koe tätä totuutta jokapäiväisessä elämässään.

Ei meidän tarvitse hakea sitä vaikeuksissa olevista kirkoista. Meidän tarvitsee vain tutkia omaa vaellustamme Kristuksessa. Lukemattomat uskovat ovat masentuneita ja peloissaan. He menevät kirkkoon, laulavat ylistyslauluja Jumalalle, he todistavat hänen voittavasta voimastaan elämässään. Mutta monet näistä uskovista kokevat elämänsä kaiken aikaa milloin vuorilla, milloin laaksoissa. Maalliset huolet ja murheet saavat yliotteen. Ja kun he kohtaavat koetuksia, he ovat ylivoiman edessä ja luopuvat täysin.

Minä kysyn: Kuvaako tämä sitä taivaallista elämää, jota Paavali kuvaa? Onko se lähelläkään sitä kuvaa, joka sinulla on elämästä valtaistuimen luona? Meille on sanottu, että Kristus itse on tuonut meidät taivaalliseen asemaan hänen kanssaan. Jos siis on näin, miksi niin monet uskovat elävät käyttämättä hyväkseen Jumalan antamia lupauksia. Ajattelehan: jos me elämme todella Kristuksen kanssa, istuen hänen kanssaan valtaistuinsalissa taivaassa, kuinka kukaan uskova voi silti olla lihansa orja? Meille on annettu asema hänessä määrättyä tarkoitusta varten. Mutta monet Kristuksen ruumiin jäsenet eivät ole ottaneet sitä käytäntöön.

Lue tarkkaan Paavalin sanat: "...jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaassa, korkeammalla kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle" (Ef.1:20-22).

Useimmilla uskovilla ei ole vaikeuksia uskoa, että Jeesus on siellä. Me saarnaamme: "Jeesus on juuri nyt valtaistuimella. Hän on kaikkien hallitusten ja valtojen yläpuolella, saatana ei sinne pääse." Mutta meidän on vaikea hyväksyä seuraavaa totuutta: "... ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa" (2:6). Me voimme uskoa, että Kristus on siinä taivaallisessa asemassaan Isän oikealla puolella. Mutta me emme voi hyväksyä, että me myös olemme siellä aivan samassa huoneessa. Jeesushan itse kertoi meille: "...että minä menen valmistamaan teille sijaa" (Joh.14:2), ei ainoastaan vasta sitten kirkkaudessa, vaan juuri nyt.

Monille tämä on ikäänkuin mielikuvitusta, jonkinlaista teologista harhanäkyä: "Tarkoitat siis, että minun ei tarvitse elää kylmänä ja palavana, ylhäällä ja alhaalla? Kun minulla on vaikeuksia, minun ei tarvitse siirtyä syrjään? Minä voin olla intiimissä yhteydessä Kristuksen kanssa?"

Kyllä, aivan varmasti. Paavali selittää: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa" (Ef.1:3). Ota huomioon, missä Paavali sanoo meidän hengellisten siunausten olevan: valtaistuinsalissa. Kaikki Kristuksen rikkaudet ovat meille saatavana siellä: uskollisuus, kestävyys, lepo, ja yhäti enevä rauha.

Miksi siis niin monilta hyviltä uskovilta puuttuvat juuri nämä asiat? Siksi, että me emme ota sitä asemaamme taivaallisissa Kristuksen kanssa. Juuri siksikö me kuulemme niin paljon puhuttavan tänään herätyksen tarpeesta? Onko asia niin, että hyvin monet uskovat eivät elä ylösnousemuselämässä?

Paavali tekee asian selväksi: jotta Kristuksen siunaukset voisivat virrata kauttamme, meidän on istuttava Herran kanssa Taivaan valtaistuinsalissa.

Saatana kylvää tuhojaan Jumalan huoneessa, eikä kukaan vastusta häntä. Sen sijaan hän saa vapaasti pettää monia Kristuksen ruumiin jäseniä, saaden aikaan epätoivoa ja hämmennystä, ja saa tuhottua monia vanhojakin Jumalan palvelijoita.

Eräs jumalankieltäjä sosiologi on kirjoittanut kirjan seurakunnan nykytilanteesta. Hän tekee uskovista johtopäätöksen: "Vaikka uskovat elävät toisessa maailmassa, taivaallisissa, uskollisetkin ovat maailman ihmisten kaltaisia. Käytännössä he eivät toimi niinkuin heidän teologiansa opettaa. Kulttuuri on muuttanut heidät. Ei puhuta enää helvetistä, tuomiosta ja synnistä vaan ne on korvattu myötätuntoa, ymmärtäväisyyttä ja tuomitsemattomuutta osoittavalla kielenkäytöllä." C. S. Lewis sanoi jotain samantapaista kymmeniä vuosia sitten: "Suurin seurakunnan vihollinen on maailmallinen tyytyväisyys."

Näyttää siltä, että seurakunta on luopunut kilvoittelusta ympärillämme olevien vaikeuksien tähden. Me emme enää ole keskittyneet Kristuksen voittoon ja elämään voitokasta elämää. Minä näen oireina tästä sen yhä suurenevan sielunhoitajien joukon. Monet uskovista ovat vaihtaneet valtaistuinsalin sielunhoitohuoneeseen. Miksi? Harvat uskovat todella uskovat, että on mahdollista elää taivaallista elämää vaikeuksienkin aikana. Sen sijaan he ryntäävät sielunhoitajansa luokse valittaen: "Minulla on ollut vaikea päivä. Anna minulle jotain, joka vie minut huomiseen päivään."

Samantapainen suuntaus tulee esille nykyajan saarnoissa. Suurin osa saarnoista keskittyy ihmisten tarpeisiin enemmän kuin voitokkaaseen elämään Kristuksessa. Saarnaajat tarjoavat kolme askelmaa selviämään tästä päivästä, kuinka selvitä juuri ja juuri. Nämä sanomat jättävät pois valtaistuinsalin ja sen taivaallisen aseman, joka meillä on Kristuksessa.

Totuus on se, että maailma on aina vaikeuksissa. Aina on ollut suuria onnettomuuksia. Ja tällaiseen mielentilaan vuosisatojen aikana ovat saarnaajat tottuneet. Minun kotikirjastossani on monta voimallista sanomaa jopa 1700- luvulta alkaen, puhdasoppisten pappien saarnaamana. Nuo saarnaajat varoittivat juoppoudesta, nuorisorikollisuudesta, haureudesta, raakuudesta, poliittisesta levottomuudesta, hajoavista perheistä. He puhuivat jo silloin satoja vuosia sitten kaikista näistä asioista, joita me nyt näemme tänään tapahtuvan. Ja silloin jotkut heistä ajattelivat, että Jumala ei voi sietää sellaista pahuutta edes viittäkymmentä vuotta.

Vuonna 1860 voimallinen saarnaaja Newarkissa, New Jerseyn osavaltiossa, varoitti pimeyden erämaasta, joka ympäröi Amerikan. Hän saarnasi tulisia saarnoja kirkon välinpitämättömyyttä ja maailmallisuutta vastaan. Tämä sama mies kirjoitti myös kirjan nimeltään Tuhatvuotinen Kokemus, jossa hän kuvaa vääriä oppeja ja kultteja, joita oli tullut esille kaikkialla. Hän myöskin saarnasi samoista asioista, joita tapahtuu nyt meidän aikanamme.

Jumalan kansalla on aina ollut vihollinen, joka hyökkää joka puolelta. Olosuhteet voivat olla paljon pahemmat kuin puritaanien aikana, mutta meillä on edessämme sama vihollinen. Nuo samat saarnaajat opettivat myös, että kaikki profeettojen ennustamat siunaukset ovat nyt Jumalan kansan saatavilla. Ei haittaa vaikka näemme pahuuden lisääntyvän ympärillämme. Paavalin mukaan Jumalan armo ympäröi meitä sitä enemmän.

Miksi me emme voisi uskoa samoihin hengellisiin siunauksiin tänään? Miksi me emme voi enää uskoa, että hän vastaa meille ennenkuin me pyydämmekään? Jos me olemme Kristuksessa - jos hän on sekä meissä, että Isän oikealla puolella - miksi meidän elämämme eivät heijasta sitä?

Mitä minä tarkoitan suurella heräämisellä? Puhun siitä, mitä Paavali kuvaa ilmestyksenä ja kirkastumisena (asioiden valkenemisena): "...että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi meille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan" (Ef.1:17-19).

Paavali puhui efesolaisille: "Minä rukoilen, että Jumala antaisi teille tuoreen ilmestyksen, että hän avaisi teidän silmänne antamalleen kutsulle. Minä pyydän häntä antamaan teille uuden ymmärryksen näkemään perintönne, ne rikkaudet Kristuksessa, jotka kuuluvat teille. Jumala haluaa päästää vapaaksi sen suuren voiman, joka on teissä. Se on sama voima, joka oli Jeesuksessa. Juuri se sama voima, joka on valtaistuimella istuvalla Kristuksella, on teissä juuri nyt."

Paavalin mukaan: "....voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa" (1:19-20), on se sama voima. Samasta syystä Paavali vakavasti kehoittaa: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa..." (2.Kor.13:5).

Kuinka me koettelemme itseämme? Me teemme se mittaamalla itseämme valtaviin Jumalan lupauksiin. Meidän on kysyttävä itseltämme: "Haenko apua Kristuksen voimavaroista vihollisen vastustamiseen? Turvaudunko hänen voimaansa voittaakseni synnin? Elänkö minä jatkuvasti ilossa, rauhassa ja levossa, jonka Jeesus on luvannut jokaiselle uskovalle ilman poikkeusta?"

Rakkaat ystävät, valtaistuinelämä ei ole mielikuvitusta. Ei se ole mitään teologista harhanäkyä. Sen on tehnyt meille mahdolliseksi Kristuksen risti. Jos siis jollakin uskovalla ei ole tätä valtaistuinelämää, hän voi tulla vain yhteen johtopäätökseen: "Minä en ole ymmärtänyt sitä taivaallista asemaa, joka minulle on annettu Kristuksessa. Jos en näe tämän valtavan voiman toimivan minussa, niin silloin minä en ole ottanut vastaan asemaani hänessä."

Sinun henkilökohtainen heräämisesi alkaa silloin, kun sinä katsot elämääsi ja huudat: "Kristus-elämässä on oltava paljon enemmän kuin tämä. Kaikki suunnitelmani ovat epäonnistuneet, kaikki unelmani ovat hajonneet. Minä elän pelkojeni ja lihallisten himojeni orjuudessa. Mutta en voi enää jatkaa näin. Minä tiedän, että Jumala on kutsunut minut paljon parempaan kuin tähän tappiolliseen elämään. Enkä minä halua olla ulkokullattu. Oi Jumala, onko olemassa paikka, jossa minä saan sinulta voimaa elää voitokkaasti? Oletko todella halukas tekemään minusta enemmän kuin voittajan koetuksissani? Onko totta, että sinä olet valmistanut minulle täydellisen rauhan paikan taistelujeni keskellä? Onko todella mahdollista olla kanssasi intiimissä yhteydessä koko ajan? Onko totta, että minun ei enää tarvitse vaipua epätoivoon, tai ponnisteluun miellyttääkseni sinua? Onko sinussa todella olemassa levon paikka, jossa minä en enää koskaan tarvitse herätystä, koska minun uskoni pysyy vahvana?"

Sinä olet heräämisen partaalla, kun sinä myönnät: "Minä rakastan Jeesusta, mutta minä en koe sellaista valtaistuinelämää, josta Paavali puhuu." Tuo on silloin juuri se hetki, kun sinä alat saada tuntumaa ilmestykseen ja asioiden kirkastumiseen. Jumala itse on valinnut sinut - ei elämään ilotonta ja epätoivoista elämää vihollisen jalan alla, vaan olla taivaallisessa asemassa. Nyt sinun on aika katsoa ylös ja omistaa se asema Kristuksessa.

Et voi itkeä itsellesi pääsyä taivaallisiin. Et voi opiskelulla tai töillä päästä sisälle. Ei, ainoa tie valtaistuinelämään on elävän uhrin tie: "...minä kehoitan teitä veljet antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne" (Room.12:1).

Paavali puhuu omasta kokemuksestaan. Hän oli mies, joka oli hyljätty, vainottu, lyöty, vangittu, haaksirikkoutunut merellä, kivitetty. Paavalilla oli myöskin paljon huolta seurakunnista. Mutta hän todisti: "Minä olen ollut tyytyväinen kaikissa olosuhteissa."

Nyt hän sanoo meille: "Haluatteko tietää kuinka minä tulin tutuksi taivaallisen vaelluksen kanssa? Haluatteko tietää kuinka minä opin tyytymään kaikkiin olosuhteisiin, kuinka minä löysin todellisen levon Kristuksessa? Tässä on tie, salaisuus ottamaan vastaan taivaallinen asemasi: anna ruumiisi elävänä uhrina Herralle. Minä opin tyytyväisyyden uhraamalla oman tahtoni."

Kreikan kielen sana elävä tässä tarkoittaa läpi elämän kestävää. Paavali puhuu sitovasta antautumisesta, uhrista, joka kestää koko elämän ajan. Mutta älä ymmärrä väärin: tämä ei ole uhri syntien sovittamiseksi. Kristuksen uhri ristillä on ainoa syntejä sovittava uhri: "...maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä" (Hebr.9:26).

Paavali puhuu aivan toisenlaisesta uhrista. Mutta älä erehdy: Jumala ei mielistynyt Vanhan Testamentin uhreihin. Hebrealaiskirje sanoo: "...polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt" (10:6). Miksi nämä uhrit eivät miellyttäneet Herraa? Niissä ei välttämättä ollut sydän mukana.

Mutta Paavali kuvaa tässä uhria, johon Jumala on suuresti mielistynyt, siksi että siinä on sydän mukana. Mikä on tämä uhri? Se on oman tahtomme kuolema, itseriittoisuutemme hylkääminen ja kunnianhimostamme luopuminen.

Kun Paavali kehottaa: "Antakaa ruumiinne," hän tarkoittaa: "Tulkaa lähelle Herraa." Mitä se todella tarkoittaa? Se tarkoittaa tulla lähelle Jumalaa tarkoituksella antamaan itsemme kokonaan hänelle. Se tarkoittaa tulla hänen luokseen, ei omassa hyvyydessämme, vaan uudestisyntyneenä lapsena, pyhänä Jeesuksen vanhurskaudessa, Isän hyväksymänä, asemamme kautta Kristuksessa.

Jeesus itse antoi elämänsä elävänä uhrina. Nyt en puhu siitä uhrista, jonka hän suoritti meidän syntiemme tähden ristillä. Ei, vaan Kristuksen uhrissa on olemassa kaksi puolta. Ensiksi, hän sovitti meidän syntimme. Sitten oli hänen oman tahtonsa luovuttaminen Isälle. Siis Jeesus antoi itsensä, ei ainoastaan uhrina syntiemme tähden, vaan myös elävänä uhrina Isän käyttöön. Ajattele hänen todistustaan:"Katso, minä tulen..... tekemään sinun tahtosi Jumala" (Hebr.10:7). " Itsestäni minä en ole tullut, vaan hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä" (Joh.7:28). "...etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä on hänelle otollista" (8:28-29). "Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä" (8:38).

Jokainen uskova on kutsuttu osalliseksi tähän puoleen Kristuksen uhrista. Meidän on annettava itsemme Jumalalle, luovutettava oma tahtomme hänelle ja astua sisälle elämään, joka on täysin riippuvainen hänestä. Meidän on tultava hänen luokseen sanoen: "Herra, minä alistan tahtoni sinulle, minä vaihdan sen sinun tahtoosi. Minä sitoudun olemaan sanomatta ja tekemättä mitään, jollet sinä minua käske."

Tietenkin Jeesus on tässä meidän esimerkkimme. Hän ei toiminut oman tahtonsa mukaan, vaan hän puhui ja teki niinkuin Isä käski. Ja hän teki sen vain yhtä tarkoitusta varten: "...saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen..." (Hebr.2:10). Siis Jeesus näytti meille tien valtaistuimelle. Hän sanoi: "Seuratkaa minua luopumalla omasta tahdostanne, omista suunnitelmistanne, omista unelmistanne. Sitokaa elämänne kokonaan riippuvaiseksi Isästä. Silloin elämänne tuottaa hänelle kirkkautta."

Tässä on se kirkkaus, jota jokainen uskova on kutsuttu täyttämään. Monet ovat kutsutut Isän poikina kaikkine lapseuden etuineen. Mutta ei jokainen vaella tässä kirkkaudessa, vaikka meidät onkin kutsutut siihen. Sanoinkuvaamaton kirkkaus ilmestyy, kun Kristus palaa noutamaan palvelijansa kotiin. Mutta on olemassa myös kirkkaus, jonka pitäisi ilmestyä Jumalan seurakunnassa täällä maan päällä. Minä puhun Kristuksessa olemisen kirkkaudesta, siellä missä hän on nyt: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!" (Hebr.2:13).

Tuo kirkkaus tulee sellaisen palvelijan osaksi, joka antaa ruumiinsa eläväksi uhriksi. Hän on hyljännyt kaikki omat suunnitelmansa ja kunnianhimonsa, koska hän on kokenut ne hirvittävät seuraukset omassa tahdossaan vaeltamisesta. Hän kokonaan väsynyt yrityksiinsä korjata oman ongelmallisen elämänsä. Hän on myös kyllästynyt näkemään omien suunnitelmiensa ja unelmiensa epäonnistumiset. Niin hän on sitten tullut alttarille selvittämään kaiken kerralla: antamaan itsensä kokonaan Jumalan tahtoon.

Tämä on välttämätön uhri jokaiselle, joka haluaa oppia tuntemaan Jumalan tahdon. Jumala ei koskaan paljasta suunnitelmiaan niille, jotka luottavat omiin keinoihinsa. Miksi hän johdattaisi sellaista, joka on päättänyt kulkea omia teitään. Minulla on kokemusta molemmista. Monta kertaa minä olen noudattanut omaa tahtoani. Minä myöskin olen kokenut vapauden, joka seuraa sitä, kun on luvannut: "Minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin, mikä on Kristuksen tahto. Minun ei tarvitse saada aikaan mitään suuria tekoja. Eikä minun tarvitse ottaa osaa mihinkään hyviin töihin, paitsi niihin, jotka hän johdattaa minulle. Minun ei tarvitse tehdä ketään vakuuttuneeksi. Minä vain haluan luottaa Jeesukseen ja olla kokonaan riippuvainen hänestä."

Voin sanoa kokemuksesta: tällaisessa murtuneessa tilassa ja luottavaisena sinä voit löytää heräämisen ja asioiden kirkastumisen, joista Paavali puhuu: "...että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut" (Room.8:28). Silloin olet luopunut yrityksistä kohdata koetuksen omin voimin. Olet saanut tarpeeksesi horjuvasta uskostasi, peloistasi ja epävarmuudestasi, mitä tehdä. Niin sinä lasket kaikki alttarille - oman itsekkyytesi, ylpeytesi, omat suunnitelmasi - ja tulet Jeesuksen luo murtuneena ja katuvana. Silloin olet tilassa, jolloin sinä luotat vain häneen, ja että hän tekee kaiken sinun parhaaksesi.

Sillä hetkellä, kun luovut omasta tahdostasi, on sinun uhrisi suoritettu. Se tapahtuu juuri silloin, kun luovut Jumalan miellyttämisen kamppailuista. Et voi saada pisteitä hänen edessään elämällä ryhdikkäänä ja tekemällä hyviä töitä. Ei, sinun täytyy antautua täysin luottamaan häneen. Ja kun antaudut elävänä uhrina Jeesukselle, niin hän vastaa sinulle: "Nyt sitten sopikaamme kaikesta yhdessä. Jos olet uhrannut oman tahtosi, niin eikö olekin kohtuullista, että tulet ja otat uskossa paikkasi minussa?"

Tämä uskon teko on se järjellinen jumalanpalvelus, johon Paavali viittaa: ""...minä kehoitan teitä veljet antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne" (Room.12:1). Siis meidän tulee luottaa häneen tietoisesti, että hän antaa meille kaikki siunaukset, joita me tarvitsemme.

Ajattele asiaa: nykyään ei ole enää järkevää luopua omasta tahdosta eikä uskoa, että sinä voit siirtyä Kristuksen täyteyteen. Hän on kutsunut sinut ottamaan hänen tahtonsa uskossa: "Jos haluat minun tahtoni - jos haluat elää elämää, jossa on minun rauhani, leponi ja viisauteni koko ajan - tule silloin valtaistuinsaliin uskossa. Täällä sinä olet minussa. Kun rukoilet, se on ikäänkuin minä rukoilisin sinun kauttasi. Tulet olemaan siellä, missä minä olen."

Jos olet väsynyt taisteluista, kysy itseltäsi: oletko valmis uhraamaan itsesi alttarilla elävänä uhrina? Oletko valmis sanoman: "Ei minun tahtoni, vaan sinun tahtosi Jeesus. Olen väsynyt yrityksiini ohjata omaa elämääni. Olen epäonnistunut pahasti. Nyt olen valmis luovuttamaan sen kaikki sinulle. Sinulla yksin on voima, valta ja johdatus, jota minä tarvitsen. Minä tulen uskossa sinun tykösi. Ja minä luotan, että sinä sanot uskollisesti minulle: "Tässä on tie, vaella sitä!"

Jos tämä kuvaus sopii sinuun, niin silloin olet valmis ottamaan taivaallisen asemasi Kristuksessa. Mutta varo: saatana tekee kaikkensa saadakseen sinut pois siltä, sinulle kuuluvalta paikalta. Sinun ongelmasi ja koetuksesi eivät lopu siksi, että sinä olet Kristuksessa. Ne voivat jopa lisääntyä. Mutta nyt sinulla on sisäiset voimavarat apuna kohdatessasi koetukset, koska Jumalan voima tekee työtään sinussa. Ja sinä voit sanoa viholliselle: "Sinä inhottava käärme, ota huomioon: minä en enää ole vanhassa asunnossani. En asu enää epätoivon kadulla. Minulla on uusi paikka Jumalan valtaistuinsalissa. Ja minä asun uudessa asunnossa, taivaallisissa Kristuksessa. Jos haluat tavata minua, sinun on tehtävä se kaikkivaltiaan Jumalan seurassa. Ja minulla on myöskin uusi nimi. Voit kutsua minua nyt Jumalan voittoisaksi prinssiksi."

Rakas pyhä, valtaistuinsali on nyt sinulle avoin. Ota vastaan, mitä Kristus on tehnyt, ja hyväksy uskossa asemasi hänessä. Hän ottaa vastaan sinun alistuvan tahtosi. Pyydä häntä nyt avaamaan ymmärryksesi silmät. Ja tunnusta: "Minä uskon, mitä Herra sanoo minusta: että olen voittoisa prinssi. Minä myöskin uskon, että minä olen siellä, missä hän sanoo minun olevan: taivaan valtaistuinsalissa. Minä istun hänen kanssaan asemassa, jossa on valta yli saatanan tekojen. Halleluja, hän on näyttänyt minulle tien valtaistuimelleen. Ja nyt minun jokapäiväinen asuntoni on hänessä."